Te joiden mielestä vanhempienne kuuluu käyttää omaisuutensa itsensä hyväksi
eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?
Kommentit (48)
Vanhempani saavat käyttää omat perintönsä niinkuin haluavat. Mutta toki itsekkäästi toivoisin kesäpaikan jäävän, siellä on vietetty lapsuuteni kesät.
Mutta kaikkein mieluiten nään vanhempieni nauttivan elämästään ja helpottavan sitä tarpeen mukaan. Vaikka se tarkottaisikin että kesäpaikka myytäisiin.
Mutta kaikkein mieluiten nään vanhempieni nauttivan elämästään ja helpottavan sitä tarpeen mukaan. Vaikka se tarkottaisikin että kesäpaikka myytäisiin.
Mieluummin rikkaat vanhemmat vanhuksina, joilla on vara palkata hoitaja, kuin köyhät vanhemmat omissa nurkissa (all'Italia).
täyttä elämää niin kauan kuin pystyvät (eivät enää pysty ihan niin kuin haluaisivat...)
Eli ei mulle tarvi säästää perintöä. Olen kyllä saanut rahallista avustusta ja lapset on saaneet lahjoituksia.
Vanhempani asuvat perintöasunnossa jolla on mulle tunnearvoa kun se on ollu suvussa niin kauan niin salaa toivoisin että se säilyisi suvussa jatkossakin mutta en ole mitään sanonut, oma on päätöksensä, ovat harkinneet myyntiä ja muuttoa toimivampaan.
eivät saaneet mitään perintöä omiltaan, mutta jos nyt yritän kuvitella tilanteen, jossa olisivat saaneet ison perinnön ja tuhlaisivat sitä nyt minkä kerkeäisivät niin (erittäin vaikea kuvitella, vanhempani eivät varmasti tekisi noin)...ei tunnu kyllä miltään. Mä en kerta kaikkiaan ajattele, että mun kuuluisi saada mitään perintöä. Eri asia ehkä, jos olisin todella huonossa jamassa taloudellisesti.
eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?
Te joiden mielestä vanhempienne kuuluu käyttää omaisuutensa itsensä hyväksi eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?
ja jokainen päättää itse, mitä omaisuudellaan tekee. Pistääkö menemään vai jättääkö jälkipolville. Minä haluan jättää myös jälkipolville, kuten omatkin vanhempani.
Yleensä suuret ikäluokat ovat isoista perheistä, joissa ei juuri perintöjä ole jaettu. Ne muutamat kymmenet tuhannet käyttäköön mihin lystää..
Mutta minun oikeustajuni mukaan jos on oikeasti tosi varakkaasta suvusta, niin vähän pitää miettiä, mitä rahalla tekee. Esim. Niklas Herlin on joskus sanonut kokevansa omaisuuden niin, että hän ei voi sitä itse pistää haisemaan, vaan tulee siirtää se edelleen.
Ja jos raha menee vaikka konkurssissa tai sairastuessa, niin se on tietenkin ymmärrettävää, mutta en kyllä kovin suopeasti katsoisi ihmistä, joka pistää satoja tuhansia perintöjä mukavaan elämään..
Isän vanhemmat olivat rutköyhiä, äidin yhdeksänkymppiset vanhemmat elävät vielä. Näyttää siltä, että palvelutaloasuminen vie heidänkin säästönsä. Lisäksi äidillä on useita sisaruksia.
Vanhemmilla onkin sitten omaisuutta reilummin. Itse ovat sen tienanneet, sama se minulle tuleeko perintöä vai ei.
suku on todellakin pahin. Onko mukava tehdä niin kuin suku määrää? Häh?