Te joiden mielestä vanhempienne kuuluu käyttää omaisuutensa itsensä hyväksi

Se ei kuulu meille lapsille pätkän vertaa. Ainoa, mitä toivoisin on se, että kesämökkiä eivät hassaisi, koska se on meille kaikille niin rakas paikka. Vaikka kaikki muu muuttuisi, asuinpaikat ja -maat vaihtuisivat, niin mökille voi aina palata "kotiin" juurilleen, lapsuuden maisemiin. Eli tämäkin siis tunnesyistä, rahareikähän kesäpaikat muuten on.

eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?

Niin vanhaan traktoriin ja joihinkin eriparisiin kahvikuppeihin. En suhtaudu juuri mitenkään. En havittele noita itselleni.

Kieltäydyin ottamasta puolta heidän tappelussaan omaisuuden jaossa, joten kumpikin hylkäsi minut. Vaativat itselleen isävainaalta vaikka mitä, minä pyysin erästä kodintarviketta jonka isä oli luvannut minulle jo kun olin nuori.

Omat isovanhemmat ja vanhemmat ovat eläneet niukasti ja säästäneet lapsilleen. (Ostaneet ekat asunnot). Minäkin alan nyt säästää omille lapsille opiskeluasuntoa, kun oma talomme alkaa olla maksettu.

sitä omaisuutta suvulle kerry jos noin tekee.

Tehkää toki mitä lystäätte, meillä alakoululaisillakin on jo rahaa hankkia omistusasunnot.

uskon kyllä että suurin osa vanhemmista HALUAA jättää jotain lapsilleen, ja niin itsekin haluan. Mutta mitään velvoitetta siihen ei ole ja mieluummin näkisin omien vanhempieni nauttivan omasta elämästään ja ostavan itsellensä kunnon palveluja vanhoina kuin säästävän väkisin minulle perintöä.

periä yhtään mitään eli he ovat omalla työllään hankkineet omaisuutensa. Toivon hartaasti, että he tulevina vuosina käyttävät rahansa elämän helpottamiseen kuten siivous- ja ulkotöihin sekä hyvinvointipalveluihin.



Todellisuudessa tilanne lienee se, että veljeni odotetaan hoitavan pihatyöt ja minun siivoukset ja ruuanlaiton. Ajatuskin kauhistuttaa, sillä oma työ vie voimat ja terveydenkin kanssa on ongelmia.

vanhemmiltani halua, ihan sama, ovatko jotain saaneet perinnöksi vai ei.



Surullista, että niin paljon kytätään jotain perintöä ja omaisuutta, ja vauhkotaan, kuinka "mulle kuuluu" jokin, minkä eteen ei ole itse tehty mitään.

mihin sen käyttävät?

Vanhempani eivät ole perineet mitään, koska heidän vanhempansa elävät vielä. Minun puolestani saavat käyttää omaisuutensa miten haluavat, en tarvitse perintöä vaikka en todellakaan ole mikään rikas. Taloudellisesti perheet ovat monesti tiukimmilla silloin kun lapset ovat pieniä, mutta harvoinpa sitä perintöä vielä silloin saa. Itse ainakin paljon mieluummin ottaisin nyt apua lastenhoitona kuin rahaa 20 vuoden kuluttua.

Tosin, äitini ei mitään perintöä saanut ja isäni vanhemmat ovat edelleen elossa.



Minulle se on aivan sama mitä vanhempani omistavat, se on heidän omaisuuttaan, ei minun.



Jotenkin tuntuisi absurdilta odottaa jotain perintöä vanhemmiltani. Olen saanut heiltä jo niin paljon muutenkin, he ovat "tehneet" minut", kasvattaneet minut ja pitäneet minusta hyvää huolta, ja nuo asiat ovat tärkeämpiä minulle kuin aineelliset hyödykkeet.



Olenkin sanonut isälleni, että jos hän jotain perintöä jakaa, hän saa antaa sen minun lapsilleni minun sijastani.

Hän on koko elämänsä elänyt ja tuhlannut rahansa itseensä. Tupakoi törkeästi ja aiemmin tissutteli kaljaa alas kurkustaan iltakaudet.



Älykäs mies, jolla ei ole minkäänlaista vastuuntuntoa.



Äidillä on pieni eläke ja Alzheimer höperöyttää häntä entisestään, vaikka hän on vasta 70-vuotias. Hän voi käyttää rahansa itseensä. Olemme vuosia sitten saaneet häneltä ennakkoperintönä pienet asunnot, joiden kitkerään ja pitkäaikaiseen säästämiseen osallistuimme sisarukseni kanssa vuosikaudet ajoittain nälkää nähden ja aina rääsyissä kulkien.



Soisin omille lapsilleni täysin erilaisen lapsuuden.

varakkaat vanhemmat maksavat omat hoitomaksunsa eikä yhteiskunta?

Tottakai vanhempieni tulisi käyttää varojaan itseensä, elää täysillä elämänsä ehtoopuolta, ilman, että enää aikuisista lapsista tarvitsee niin huolta kantaa.



Äitini peri aikoinaan omien vanhempiensa (oma lapsuuden kotinsa) talosta osuutensa, ja hän osti isäni kanssa muut pesän osakkaat "ulos". Käteistä omaisuutta ei jäänyt, pankkitilitkin olivat tyhjät. Sittemmin vanhempani kunnostivat talon, käyttivät lomamökkinä ja vuosien varrella laajensivat, rakensivat saunan ja pari lisärakennusta, ostivat omaksi vuokratontin, rakensivat sisävessan, hankkivat juoksevan veden jne.



Heidän toiveenaan on, että lapset ei myisi tätä heille niin rakasta paikkaa heidän kuoltuaan, missä nyt eläkkeellä ollessaan asuvat. Heidän ideansa on se, että me kolme sisarusta perheinemme saisimme tilaisuuden lähentyä ja ylläpitää lastenlapsienkin (serkkujen) välejä. Ja antaa mahdollisesti vielä tulevillekin sukupolville paikan, missä viettää yhteistä aikaa saaden ihania muistoja.



Eli vanhempani haluavat jättää perinnöksi jotain muutakin kuin maallista materiaa. Sellaisen perinnön otan mielelläni vastaan - sitten joskus. Siihen asti vanhempani saavat minun puolestani vaikka reissata maailman ympäri useampaankin otteeseen, kunhan ovat onnellisia. :)

ajattelen juuri toisinpäin kuin ap kysyi. Esim. miehen suvussa on kulkenut useamman sukupolven maapalsta ja siinä myöhemmin mökki. Minä koen, että se on perintöä sukupolvien ketjussa, joka ei ole kenenkään sukupolven oma vaan jotain josta kaikki saavat nauttia eikä milläkään sukupolvella ole oikeutta tuhota.



En voisi ajatella, että se myydään ja tuhlataan rahat huvin vuoksi, vaikka se jonkun nimissä hetken olisikin. En ymmärrä mikä oikeus yhdellä sukupolvella olisi tehdä niin. Tietenkin, jos tulee todella tiukka tilanne ja on pakko, silloin tilanne on eri.



En koe, että yksittäisellä sukupolvella on oikeus ottaa itselleen menneiden sukupolvien työ. Minä koen, että jokaisen sukupolven velvollisuus pyrkiä antamaan seuraavalle vähän paremmat lähtökohdat. (Mielellään tietenkin muutenkin kuin materiaalisesti, mutta tässä nyt puhuttiin materiaalisesta perinnöstä.) Kaikilta se ei tietenkään onnistu, mutta minä koen, että siihen minun pitää pyrkiä. Ja vaikka ei onnistuisi, se antaa vähän taloudellista puskuria ja varaa epäonnistua niille sukupolville, joille ei osu yhtä hyvät kortit käteen.

niin kuin suuret ikäluokat noin pääasiassa. Opiskelemaan ei ole päässyt, kun ei ole ollut varaa, ja työtä on pitänyt tehdä ihan pienestä pitäen.



Nyt on perinnöksi tullut heille toisilta isovanhemmilta 10 000 euroa ja toisilta 25 000 euroa. Nämä molemmat perinnöt vasta nyt, kun vanhempani ovat siirtyneet eläkkeelle, ovat maksaneet oman asuntonsa ja elävät suhteellisen mukavaa elämää. Suon heille kaiken rahan, minkä ovat vanhemmiltaan saaneet, ja toivoisin vain, että niitä rahoja olisivat voineet käyttää jo omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan.



Myös meillä on eletty köyhästi, mutta omassa lapsuudessani ja nuoruudessani yhteiskunta tuli jo paljon vastaan ja esim. yliopisto-opinnot mahdollisti opintotuki. En koe jääneeni ihan kauheasti monista asioista paitsi, vaikka omien lasteni kanssa tajuankin, mitä mahdollisuuksia nykyajan lapsilla on. Elän paljon varakkaammin kuin omat vanhempani saman ikäisinä, vaikka yhteenlasketut nettotulomme (minun ja mieheni) ovat 4500 euroa.



Perintöä en halua enkä saa, koska vanhempani ovat kyllä velattomia ja säästäneet mutta käyttävät nyt jonkin verran ihan omaan matkusteluun. Lisäksi ovat jo sanoneet, että "perintö"rahoista maksetaan myös kaikki hoitokulut, hoitajat yms. kotiin, kun eivät enää itse jaksa. Ihanaa, kun osaavat ajatella myös meitä lapsia.

nollasta joten heidän vanhemmiltaan ei mitään jäänyt. Mä sain äidin kuoleman jälkeen pienen osuuden perinnöstä ja käskin isän nauttia elämästä loppurahoilla. Jäihän sitä silti 20k€ hänen kuolemansa jälkeen.



Olen pitkäikäistä sukua joten pahimmassa tapauksessa mun lapset olis 40-60v perintöä saadessaan. Mitä ne sillä silloin enää tekee?? Mielummin maksan nyt matkoja, shoppailen heidän kanssaan ja nautitaan porukalla elämästä. Itseasiassa lapset tienaa jo nyt vähintään saman verran kuin minä joten eivät ole rahapulassa vaan selviävät omillaan. Pientä luksusta sponssataan joskus.



Me aiomme myydä talomme ennen eläkeikää ja muuttaa halvempaan - kyllä siitä muutama tonni jää jaettavaksi kaikesta huolimatta.

eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?

Todennäköisesti se on kuitenkin mennyt elämiseen tai oman omaisuuden kartuttamiseen.

Jos on mennyt elämiseen, niin perintö varmasti on tullut tarpeeseen.

Niin tai näin. Jokainen tehköön omaisuudellaan ja perinnöllään ihan mitä itse tahtoo.

eikä tarvitse mitään jättää lapsilleen perinnöksi, niin miten suhtaudutte siihen omaisuuteen, jonka he itse ovat perintönä saaneet?

Sen, mitä ovat itse perintönä saaneet, saavat tietenkin käyttää haluamallaan tavalla :) Vai meinaatko, että se on jotain "erikoisrahaa", jota ei saa kuluttaa. Silloinhan sitä ei saisi käyttää kukaan perillinen, vaan se siirrettäisiin aina seuraavalle sukupolvelle koskemattomana. Mitä merkitystä sillä perinnöllä olisi silloin kenellekään :D.

Et sä voi niinkään ajatella, että vanhemmat eivät saa perimäänsä rahaa käyttää, mutta sinä saat :D

Ovat eronneet.

Äiti elää jo nyt ihan kädestä suuhun-meiningillä sairaseläkkeellä, joten sieltä ei tule jäämään mitään.

Isällä taas on vielä jäljellä omaisuutta, eli hoitamatonta metsää, kaksi lahonnutta homeista taloa, ja muuta huonolla pidolla olevaa roskaa. Suuren osan omaisuudesta (metsästä)on myynyt jo pois saadakseen rahaa älyttömään elämäntapaansa, eli toisinsanoen ehtii syömään kaiken ennenpitkää altaan. Ja valtio on verottamassa ihan käsittämättömällä osalla kaikesta myynnistä.



Isän omaisuus periytyi hänelle aikoinaan isältään, ja isä sai ne hyvinhoidettuna. Nyt kaikki on pilalla tai tuhlattuna, joten sinänsä sääli että juuri isä sai ne osaamattomiin käsiinsä.

Tunnearvoa osalla omaisuudesta on minullekin, mutta olisi suorastaan taloudellinen itsemurha haluta rippeitäkään itselleni perinnöksi enää: siitä omaisuudesta olisi vain enemmän kuluja kuin mitä se elinaikanani ehtisi minua hyödyttämään. perintöverot, rästihommat metsissä, talojen täydellinen remontointi tai purkukustannukset,romutuskustannuksia, jätemaksija konttisotalla, loputon siivous ja asioiden selvitys...KIITOS EI...