Vaimoni ilmoitti eilen, että häntä ei kiinnosta seksi, erotiikka eikä romantiikka. Hänellä ei ole

[quote author="Vierailija" time="30.09.2012 klo 21:24"]

hän ei ole paha: häntä vain ei yksinkertaisesti kiinnosta. Silti hän haluaa olla kanssasi koska olet hänen paras ja luotettavin ystävänsä ja teidän yhteiselonne on tasapainoista, turvallista ja rauhallista: älä hylkää häntä äläkä sitä mitä sinulla on. Tajuaisit menetyksesi vasta jälkikäteen, kun on jo liian myöhäistä.

[/quote]

No mitä se mies tästä järjestelystä hyötyy? Eiköhän ole ihan miespuolisia ystäviä! Blowjobia vähintään odottaisin.

t. Mies

Ap, jätä se lehmä! Ansaitse parempaa.

Parisuhteen perimmäinen tarkoitus on varmaan se, että saadaan kasvatetuksi lapset. Muilta osinhan on ihan selvää, että tarpeet ja odotukset miesten ja naisten välillä eivät kohtaa. Jos sekin Pirkko, joka kehuskelee hyvällä suhteellaan ja kertoo miehensä arvostuksesta, kuulisi, mitä mies hänestä puhuu kaveriporukassa ja varsinkin, miten katselee muita naisia ja välillä koskeekin, niin pitäisi vähän pienempää suuta erinomaisesta parisuhteestaan.

Ihmisillä on erilaisia syitä elää parisuhteessa: yksinäisyyden pelko, odotus säännöllisestä seksistä, taloudellinen turva, omistushalu jne. Jokainenhan päättää, mitä suhteelta haluaa ja minkä hinnan on valmis siitä maksamaan. Mutta ne ylevät puheet molemminpuolisesta kunnioituksesta, tasa-arvoisesta suhteesta jne. ovat kyllä suurimmaksi osaksi mielikuvitusta, koska todellisuudessa ne tarpeet ja odotukset miehen ja naisen välillä eivät kohtaa.

Ensimmäinen kirjoitus ikivanha - mitähän aapeen parisuhde rintamalle nykyään kuuluu? 

Ihmiset ovat erilaisia. Neuvotelkaa joku kompromissi vaikka kerran tai pari viikossa. Ja muun ajan vaimo saa sitten keskittyä itseensä. Tuo vaatii ymmärrystä puolin ja toisin, missään nimessä ei kannata erota muutoin hyvästä kumppanista.

En ole lukenut ketjua kokonaan, mutta annan naisen näkökulman aiheeseen.

Minun on hyvin helppo ymmärtää ap:n vaimoa (aloitusvietiin siis samaistuin, en ole lukenut myöhempiä mahdollisesti täydentäviä viestejä). Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä nuoruudestamme saakka, nyt jo 15 vuotta. Rakastan miestäni todella paljon, hän on aina ollut hyvä minulle ja meillä on hauskaa yhdessä. Nauramme paljon ja jaamme arjen hyvässä hengessä. Meillä on kaksi pientä lasta. 

Sitten pääsemmekin tähän seksiasiaan, mikä tuntuu miehille olevan niin kamalan tärkeä. Kiitos av:n, olen vallan tietoinen asiasta, ja sen vuoksi harrastan mieheni kanssa säännöllisesti seksiä (pari kertaa viikossa) ja koskettelen ja suukottelen häntä kuten 15 vuotta sitten. Todellisuus on kuitenkin se, etten ole IKINÄ KOSKAAN nauttinut seksistä. En ole kertaakaan elämässäni saanut orgasmia mieheni kanssa. Lisäksi lasten syntymän jälkeen alapääni on muuttunut, minulle leikattiin episiotomia ja silti repesin useammasta kohdasta. Nykyään osa alapäästäni on tunnoton, arpinen ja kiristelevä. 

Mieheni on kömpelö rakastaja. Suuseksiä hän ei osaa antaa lainkaan, sormin hyväillessään suunnilleen raapii. Hän ei vaan osaa. Ja huolimatta tästä, minä rakastan häntä todella paljon, ja hän on loistava isä meidän lapsille. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että on antanut minulle kaksi ihanaa poikaa. Ja ehkä siksi, että tiedän etten parempaa, luotettavampaa ja hauskempaa miestä voisi mistään saada, jatkan tätä säännöllistä seksiä mikä ei tunnu miltään yhtään missään, jotta hän ei aloittaisi av:lla tämän kaltaisia keskusteluja.

Miehelläni ei ole aavistustakaan siitä, etten nauti seksistä hänen kanssaan. Olen vuosia yrittänyt opettaa häntä koskettamaan tai hyväilemään minua "oikein", mutta tuloksetta. Se että rakastan häntä niin paljon, välittyy varmasti seksin aikana hänelle, eikä seksi siis vastenmielistä ole - ei vaan millään tasolla tyydyttävääkään. Mutta voisin siis todella hyvin olla ilman seksiä, en kaipaisi sitä hetkeäkään, jos miestänikään ei kiinnostaisi. Niinpä ymmärrän ap:n vaimoa, ehkä hänkään ei vaan saa kerrassaan mitään seksistä miehensä kanssa. Minun mieheni on vähän ukkoutunut, on tullut vähän mahaa jne eikä ole fyysisesti enää yhtä haluttava.Miten on ap:n laita? 

Meillä tämä toimii, koska minä haluttomana osapuolena olen se joka tilanteen tiedostaa ja siihen "alistuu". Tietoisesti kuitenkin pidän romantiikkaa yllä meidän suhteessa, aivan pelkästään rakkaudesta mieheeni. En todellakaan halua erota, enkä rikkoa perhettä lapsiltamme. 

Luulen että ap:n vaimo ei kamalasti kärsisi vaikka suhde loppuisi, häntä ei selvästi kiinnosta edes yrittää. Mutta se ettei hän halua seksiä tai romantiikkaa ap:n kanssa, ei tee hänestä todellakaan mitenkään outoa. Vuosien mittaan halut hiipuu, ja jos kumppani ei varsinkaan osaa niitä vähiäkään haluja tyydyttää, niin helpompaa olisi sitten vaan olla ilman.

Minä olen valitettavasti nainen ja vaimo, jota ei liiemmin nuo asiat kiinnosta, ei koskaan kovin paljoa kiinnostaneet. Miksi minut ja muut kaltaiseni leimataan epänormaaleiksi ja sairaiksi, en ymmärrä. Mielestäni tämä on ominaisuus, oletteko kuulleet termin aseksuaalisuus? Homous on ominaisuus, bi-seksuaalisuus on ominaisuus, jne.. Aseksuaalisuus ei ole sairaus.

Kyllä mullakin jotain tarpeita on ovulaation aikaan. Mielestäni se on paljon luonnollisempaa kuin panettaminen 24/7. Eiväthän monet eläimetkään parittele kuin kiima-aikana, miksi ihminen on sitten epänormaali jos ei ole mielitekoja ovulaation ulkopuolella? Ja kuka on määrittänyt että parisuhde on joku normi, ja jos sitä ei "suorita" tietyn kaavan mukaan, on epänormaali? Ihmisten keksintöähän koko parisuhde on. Mielestäni se ei ole kaikkia varten ja se on aivan normaalia sekin!

Meillä on avioliittoa takana yli 10 v ja tämä kaikki kuulostaa hyvin tutulta. Vähitellen tilanne on ajautunut siihen, että minua suorastaan ällöttää pelkkä ajatus siitä, että mies koskee minuun. Seksiä ei ole nyt ollut ehkä vuoteen, ja jo pitkään ennen sitä se oli minulle velvollisuus, yksi kotityö muiden joukossa.

Eihän tähän varmaan yhtä syytä ole. Omaa kiinnostustani on vähentänyt ainakin sellaiset tilanteet, kun olen ollut alamaissa ja tarvinnut tukea, niin kauaa en voinut miehen olkapäähän nojata, kun miehen käsi oli paidan alla ja toinen haarojen välissä. Tai kun olin innostunut jostakin asiasta, mitä olin joko töissä tai kotona tehnyt ja halusin jakaa innostukseni miehen kanssa, niin haluas tarkoitti hänelle seksiä. Tai kun riitelimme, niin ihan sama, oliko mitään riidan aiheesta saatu selvitettyä, miehen mielestä oli seksin aika. Lista on loputon, koskaan ei ole ollut tarjolla läheisyyttä ilman seksiä, tai jos onkin, niin mies on mielestään sillä ansainnut seksiä ainakin jonkin ajan päästä. Pyllylle taputtelu ja tissin puristelu ohi mennessä olisi ok, jos voisi joskus olla halaus tai vain kiinni pitämistä ilman mitään puristeluja, mutta ei.

Sitten silloin, kun meillä oli seksiä, minun olisi pitänyt olla salamana valmis. Miehen käsitys esileikistä on rintojen ja haarovälin hinkkaaminen. Ei ole auttanut, vaikka olen kertonut, mikä itsestä tuntuisi hyvältä. On liikaa vaadittu, että edes oltaisiin vain hetki lähekkäin ennen sitä hinkkaamista.

Tämän lisäksi miehen mielestä riitelyn pääasia on yrittää pilkata ja halveksua minua mahdollisimman paljon. Kun olen tässä vuosien varrella vahvistunut ja oppinut itsestäni yhtä sun toista, tuo halveksunta ei enää tehoakaan, enkä ole enää vuosiin yrittänyt antaa samalla mitalla, vaan siinä vaiheessa, kun mielestäni riitä menee tuolla tavalla "asiattomaksi" minä vaikenen. En minä halua kilpaa keksiä, mitä pahempaa toisesta ja toiselle voisi sanoa, siksi lopetan, mutta mies vain yltyy tästä. Sitten hän kyllä pyytää anteeksi, mutta ne tuntuvat täysin tyhjiltä sanoilta, koska tiedän seuraavalla kerralla saavani kaiken saman paskan niskaani. Sitten, kun hän on ensin raivostunut ja haukkunut minut, niin hänen rauhoittuessaan olisi taas sopiva aika seksille, mutta sillä hetkellä minulla ei ole tippaakaan kunnioitusta häntä kohtaan. Eikä siinä edes olisi kyse mistään sovintoseksistä, koska itse riidan aihetta ei ole millään tavalla käsitelty tai selvitelty.

Itse luulen, että suurin syy seksuaaliseen haluttomuuteeni on se, että minusta ei tunnu, että mies arvostaa minua, enkä minä enää tunne arvostusta miestä kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 15:52"]

Meillä on avioliittoa takana yli 10 v ja tämä kaikki kuulostaa hyvin tutulta. Vähitellen tilanne on ajautunut siihen, että minua suorastaan ällöttää pelkkä ajatus siitä, että mies koskee minuun. Seksiä ei ole nyt ollut ehkä vuoteen, ja jo pitkään ennen sitä se oli minulle velvollisuus, yksi kotityö muiden joukossa.

Eihän tähän varmaan yhtä syytä ole. Omaa kiinnostustani on vähentänyt ainakin sellaiset tilanteet, kun olen ollut alamaissa ja tarvinnut tukea, niin kauaa en voinut miehen olkapäähän nojata, kun miehen käsi oli paidan alla ja toinen haarojen välissä. Tai kun olin innostunut jostakin asiasta, mitä olin joko töissä tai kotona tehnyt ja halusin jakaa innostukseni miehen kanssa, niin haluas tarkoitti hänelle seksiä. Tai kun riitelimme, niin ihan sama, oliko mitään riidan aiheesta saatu selvitettyä, miehen mielestä oli seksin aika. Lista on loputon, koskaan ei ole ollut tarjolla läheisyyttä ilman seksiä, tai jos onkin, niin mies on mielestään sillä ansainnut seksiä ainakin jonkin ajan päästä. Pyllylle taputtelu ja tissin puristelu ohi mennessä olisi ok, jos voisi joskus olla halaus tai vain kiinni pitämistä ilman mitään puristeluja, mutta ei.

Sitten silloin, kun meillä oli seksiä, minun olisi pitänyt olla salamana valmis. Miehen käsitys esileikistä on rintojen ja haarovälin hinkkaaminen. Ei ole auttanut, vaikka olen kertonut, mikä itsestä tuntuisi hyvältä. On liikaa vaadittu, että edes oltaisiin vain hetki lähekkäin ennen sitä hinkkaamista.

Tämän lisäksi miehen mielestä riitelyn pääasia on yrittää pilkata ja halveksua minua mahdollisimman paljon. Kun olen tässä vuosien varrella vahvistunut ja oppinut itsestäni yhtä sun toista, tuo halveksunta ei enää tehoakaan, enkä ole enää vuosiin yrittänyt antaa samalla mitalla, vaan siinä vaiheessa, kun mielestäni riitä menee tuolla tavalla "asiattomaksi" minä vaikenen. En minä halua kilpaa keksiä, mitä pahempaa toisesta ja toiselle voisi sanoa, siksi lopetan, mutta mies vain yltyy tästä. Sitten hän kyllä pyytää anteeksi, mutta ne tuntuvat täysin tyhjiltä sanoilta, koska tiedän seuraavalla kerralla saavani kaiken saman paskan niskaani. Sitten, kun hän on ensin raivostunut ja haukkunut minut, niin hänen rauhoittuessaan olisi taas sopiva aika seksille, mutta sillä hetkellä minulla ei ole tippaakaan kunnioitusta häntä kohtaan. Eikä siinä edes olisi kyse mistään sovintoseksistä, koska itse riidan aihetta ei ole millään tavalla käsitelty tai selvitelty.

Itse luulen, että suurin syy seksuaaliseen haluttomuuteeni on se, että minusta ei tunnu, että mies arvostaa minua, enkä minä enää tunne arvostusta miestä kohtaan.

[/quote]

No teidän ongelmat ovatkin sitten jo paljon syvemmällä, kuin pelkässä sinun haluttomuudessa. AP: n kertoman mukaan nainen on muuten oikein tyytyväinen heidän suhteeseensa ja omaan henkilökohtaiseen elämäänsä. Sinun tapuaksesi ymmärrän, ja kehotankin hakemaan apua suhteeseenne. AP: tapauksen naista en ymmärrä. Tai sitten ap tosiaan jättää jotain oleellista kertomatta. Mm. miksi vaimo saattaisi olla niin haluton? Menkää ihmeessä hakemaan apua!

Kerro vaimollesi että sinä tarvitset ja arvostat pelkän ystävyyden sijaan romantiikkaa, erotiikkaa ja seksiä, ehdota suhteenne jatkamista avoimena suhteena ja pyydä avoimesti vaimoltasi lupa saada täyttää kyseiset tarpeesi jonkun toisen kanssa, ilman että suhde vaimoon päättyy sen takia.

Ei tuo ole parisuhde vaan ystävyyssuhde. Etsi oikea nainen.

olotilaansa niin ei siinä oikein muu auta, kuin etsiä sellainen nainen, joka myös haluaa samaa kuin sinä: romantiikkaa, erotiikkaa ja seksiä.



Olen pahoillani.

eli älä riko suhdettanne, osaat arvostaa sitä kun ikää tulee enemmän ja omat toiveesi ja tarpeesi muuttuvat.

- romanttiset unelmasi ovat vain vaaleanpunaisia unelmia, mutta vaimosi on totta: hyväksy hänet sellaisena kuin hän on eli omana, rehellisenä itsenään. Älä petä häntä hyppäämällä kelkasta, koska hän on onnellinen suhteessanne

Ota ero, ja etsi uusi vaimo, voitte sitten vaimon kanssa olla exän kanssa ystäviä.

Ei kukaan voi olettaa että puoliso tyytyy tuollaiseen ilmoitukseen tai käytökseen yleensäkään. Ei välttämättä ole sairas, mutta epänormaali täytyy olla jos ei halua mitään seksiä tai romantiikkaa edes.

Todella ikävä tilanne sinulla, mutta vaimohan toipuu erosta äkkiä kun ei ole kummempia tunteita sinua kohtaan.

hän ei ole paha: häntä vain ei yksinkertaisesti kiinnosta. Silti hän haluaa olla kanssasi koska olet hänen paras ja luotettavin ystävänsä ja teidän yhteiselonne on tasapainoista, turvallista ja rauhallista: älä hylkää häntä äläkä sitä mitä sinulla on. Tajuaisit menetyksesi vasta jälkikäteen, kun on jo liian myöhäistä.

Miksi siis erota?

Aika monella romantiikka liittyy vain suhteen alkuun. Mm. Tiede lehdessä tästä oli taannoin artikkeli.

Mutta älä tee hätiköityjä ratkaisuja. Ole realisti: tavoitteletko kuuta taivaalta?

Tottakai parisuhteeseen kuuluu seksi!!!!Yksi elämä, ota ero!Löydät naisen joka ihan varmasti on kaikkea tota ja vielä myös eroottinen!