Vaimoni ilmoitti eilen, että häntä ei kiinnosta seksi, erotiikka eikä romantiikka. Hänellä ei ole
niihin liittyviä toiveita tai tarpeita minun suhteeni - tai kenenkään muun miehen (tai naisen) suhteen. Sen sijaan hän kuulemma nauttii suuresti työstään, useista harrastuksistaan, yhdistystoiminnasta, hyvien ystäviensä seurasta, samoin kuin keskusteluista ja yhteisistä illanviettohetkistä - kera television ja hyvän ruuan ja viinin - minun kanssani. Hän sanoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ja myös vaikuttaa tasapainoiselta ja oikeasti iloiselta ja tyytyväiseltä.
Olen puulla päähän lyöty; onko vaimoni sairas tai vähintään epänormaali? Miten minun pitäisi suhtautua asiaan ja vaimooni? Rakastan häntä edelleen, mutta en näe enää yhteistä tulevaisuutta. Pitäisikö minun kuitenkin vielä yrittää. Meillä ei ole lapsia. Olemme nelikymppisiä. Itse kaipaan romantiikkaa, erotiikkaa ja seksiä.
t. mies
Kommentit (152)
niin sitten minä eroan". HALOO, HERÄTYS: ei elämässä noin itsekkäästi kuulu ajatella ja toimia: hyväksy se että olette erilaisia ja jatka suhdetta: näe erilaisuudessa voimavaranne: ette ole samasta puusta valettuja mutta silti voitte olla loistavia ja toisistanne välittäviä kumppaneita toisillenne. Unohda oma seksuaalisuutesi ja arvosta kumppaniasi ja suhdettanne.
Seksi on yliarvostettua, ystävyys aliarvostettua: ÄLÄ EROA ! KADUT SITÄ.
Ota ero, ja etsi uusi vaimo, voitte sitten vaimon kanssa olla exän kanssa ystäviä. Ei kukaan voi olettaa että puoliso tyytyy tuollaiseen ilmoitukseen tai käytökseen yleensäkään. Ei välttämättä ole sairas, mutta epänormaali täytyy olla jos ei halua mitään seksiä tai romantiikkaa edes. Todella ikävä tilanne sinulla, mutta vaimohan toipuu erosta äkkiä kun ei ole kummempia tunteita sinua kohtaan.
Odotan vielä koska en halua painostaa kun mukulakin on vasta vajaan 2kk ikäinen, mutta kyllä naisenikin kuuluisi tajuta jossain vaiheessa että haluan suhteelta myös seksiä.
Meillä meni toisen lapsen kanssa 7 kk ennen kuin vaimo suostui seksiin, ja silloinkin todellakin vain _suostui_. Oli muuten pitkiä kuukausia. Jaksamista sulle.
Meitä on moneen lähtöön, näköjään.
Itselläni on neljä lasta saman miehen kanssa. Yhdessä olemme olleet yli kaksikymmentä vuotta. Aloitimme seurustelun 16- vuotiaina.
Edelleen haluamme toisiamme. Harrastamme seksiä useita kertoja viikossa. Ja näin on ollut aina.
Pelottavaa olisi, etten enää haluaisi rakastella mieheni kanssa. Ei kai meistä sukulaisia (sisko ja sen veli) ole tulossa vaikka kohta sen maagisen neljäkymppiä täytämmekin? Toistaiseksi ei ainakaan ole vaaranmerkkejä ilmassa ;)
ei lapsia. painu v*ttuun (kirjaimellisesti) siitä niin äkkiä kun pääset. ota sitten opiksesi ja älä ala enää liian vakituiseen suhteeseen kenenkään kanssa ennen kuin sinulla lakkaa tosissaan seisomasta. elättäjänä ja muuna roskana kelpaat kyllä, en yhtään ihmettele. sehän on naisten tavoite. miesten tavoite on sitten saada panna.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2012 klo 23:04"]
eroa heti.
[/quote]
Eroa! Jos ei ole seksiä, ei parisuhdetta... jos ei parisuhteessa seksiä se ei ole mikään NAISEN JA MIEHEN Parisuhde.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2012 klo 21:07"]
niihin liittyviä toiveita tai tarpeita minun suhteeni - tai kenenkään muun miehen (tai naisen) suhteen. Sen sijaan hän kuulemma nauttii suuresti työstään, useista harrastuksistaan, yhdistystoiminnasta, hyvien ystäviensä seurasta, samoin kuin keskusteluista ja yhteisistä illanviettohetkistä - kera television ja hyvän ruuan ja viinin - minun kanssani. Hän sanoo olevansa onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, ja myös vaikuttaa tasapainoiselta ja oikeasti iloiselta ja tyytyväiseltä.
Olen puulla päähän lyöty; onko vaimoni sairas tai vähintään epänormaali? Miten minun pitäisi suhtautua asiaan ja vaimooni? Rakastan häntä edelleen, mutta en näe enää yhteistä tulevaisuutta. Pitäisikö minun kuitenkin vielä yrittää. Meillä ei ole lapsia. Olemme nelikymppisiä. Itse kaipaan romantiikkaa, erotiikkaa ja seksiä.
t. mies
[/quote]
Et rakasta vaimoasi vaikka niin sanot.
Todellinen rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin on, sitä sinun "rakkautesi" ei ole.
Jos kerran seksi on ihmisen perusoikeus, niin miksi sitten edes mennä naimisiin? Sehän on aivan varmaa, ettei ne halut koko ajan kohtaa kuitenkaan. Jos sen haluavamman osapuolen on saatava ottaa ero kun ei ole seksiä tai saatava pettää niin älkää menkö sitten naimisiin ollenkaan. Se on pelkkää teatteria tapauksessanne. Yhtäläiset halut läpi elämän pariskunnalla on pelkkää utopiaa. Ne saattavat vaihdella hyvinkin paljon.
Meillä ei varsinaista yhdyntää ole ollut n. vuoteen mutta homma hoituu käsipelillä avopuolison toimesta muutaman kerran kuukaudessa. Krooninen hiivatulehdus syynä, alkaa jo tuntua ettei tuosta pääse eroon ikinä, ehkä puoliso käyttää sitä syynä? Lääkkeitä syödään vähän väliä mutta muutosta parempaan ei tapahdu.
Olen asiaa pohtinut ja rakastan puolisoani, mutta kunnon seksiä kaipaan niin että mielessä on käynyt "kalakaverin" hankkiminen. Olen ilmoittanut että olen seksuaalisesti turhautunut tilanteeseen ja että muutos tilanteeseen pitää tulla. Aivan perseestä tilanne. Kai tässäkin pitää kohta pakata kamppeita että saa toisen oikeasti ymmärtämään. Avopuolison tarpeiden mukaan tässä on menty jo pitkään, joko olisi minun vuoro...
Jos muna ei mene pilluun niin eropaperit lähtee liikenteeseen. Face it, sherlock: ilman pillua ei ole onnellista elämää jos kerran seksistä pidät.
Meillä on myös noin ja omat haluni lopahti kun ukko petti. Miksi yrittää kun toinen ei arvosta silti pätkääkään? Pettäisin itsekin mutta ei ole rahaa maksullisiin ja muut seksiä vonkaavat madot kuvottavat nykyisin.