Miten selviätte "kunnialla" kauppareissusta lapsen kanssa? APUA!

Täällä vastaava 2,5v poika.



Isompien lasteni kanssa tulin tulokseen, että aika auttaa. Ja ostoskärryt, joissa on huudosta riippumatta istuttava.

Eli jos olette vaikka leluosastolla, tai ihan vaikka normaalisti ruokahyllyillä, niin katselkaa niitä tuotteita yhdessä. Kosketeleehan aikuisetkin vaikka kuinka paljon moniin tuotteisiin joita ei kuitenkaan ostata.



Näin tyttösikin mielenkiinto saattaa vähentyä, kun asia ei ole enää kiellettyä. En tiedä auttaako, mutta jos lasta kohtelee kuin oikeaa ymmärtävää ihmistä niin käytöskin muuttuu helposti.

ja ihan sama homma. Minun mielestä vaan kuuluu tuohon ikään, eikä noita pitkiä ohjesarjoja tarvitsekaan vielä osata. Välillä tosiaan on pakko laittaa rattaisiin vöillä kiinni ja välillä luvataan ostaa jotain mikä löytyy kassojen läheltä (xylitol-pastillit, purkka tms on yleisin) ja jos on oikein hyvä päivä, saa ottaa pienet kärryt ja auttaa vaikka hedelmien punnituksessa tms. Viikonloppuna, kun käydään isommat ostokset isoissa marketeissa, ei jaksa kovinkaan hyvin reissua, eli sillon on turha ees yrittää antaa kuljeskella itekseen. Toistaiseksi ollaan kuitenkin haluttu ottaa mukaan kauppaan, että voi jonkun verran opetella sielläkin olemista. Kohta ehkä siirrytään siihen puhelimella leikkimiseen :).

mulla lapsia on KOLME joista vanhin 4. Kolmen kanssa on vielä astetta hankalampaa, mutta avainasia on että uhkaukset pitää toteuttaa. Jos aina vaan länkytät että "jos nyt et tee niin niin sitten..." (ja mitään ei tapahdu) niin varmasti venkoaa.



Kokeilepas sitä että sanot että seuraavasta kiukkukohtauksesta lähdetään ulos kaupasta. Ja sitten kanssa LÄHDETÄÄN. Meillä oppi kerrasta.



Turhat uhkaukset on pahinta mahdollista auktoriteetin murentamista.

Täällä vastaava 2,5v poika.

Isompien lasteni kanssa tulin tulokseen, että aika auttaa. Ja ostoskärryt, joissa on huudosta riippumatta istuttava.

Lopulta luulen, että vertaistuki on jopa tärkeämpää, etten lopullisesti ala uskoa, että olen tehnyt KAIKEN VÄÄRIN tytön kanssa.

Muistan joskus teininä, kun kuuntelin "rääkyviä kakaroita" supermarketeissa, etten ikinä tule omien lapsien kanssa kauppaan jos eivät osaa käyttäytyä. Välillä onkin pidetty pitkiä aikoja, ettei isompiin kauppoihin mennä koko perheen voimin, mutta sitten aina välillä yritetään kuitenkin. Joskus menee ihan ok, esim. niin että lapselle keksii kokoajan jotain tekemistä, eli saa auttaa ostosten suorittamisessa.

Mietin, että jos palais asiaan kun lapsi on vaikka 5v, ja ymmärtää jo jotain tästä karusta aikuisten maailmasta :D

Meillä ratkaiseva ongelman aiheuttaja on se, jos hellyn antamaan lapsille omat rattaat.



Pojat 3v ja 5v eivät ole kertaakaan selvinneet koko Citymarketin lävitse juoksematta ja törmäilemättä/melkein törmäämättä toisiin ihmisiin tai hyllyihin. Aina olen joutunut ottamaan lastenkärryt pois, nostamaan tästä raivostuneen kolmevuotiaan isojen kärryjen lastenistuimeen, työntämään omat kärryt plus kaksi lastenkärryä ja mahdollisesti myös puoliksi retuuttamaan viisivuotiasta jos tämäkin kiukuttelee kärryjen pois ottamista.



Karkkien/lelujen ostamisesta tulee lähes poikkeusetta sanomista, mutta ei kohtausta. Meillä kaupparauha on tosiaan kiinni juuri tuosta, saavatko lapset omat kärrynsä ja siitä seuraavan kilpajuoksun.

Eli jos olette vaikka leluosastolla, tai ihan vaikka normaalisti ruokahyllyillä, niin katselkaa niitä tuotteita yhdessä. Kosketeleehan aikuisetkin vaikka kuinka paljon moniin tuotteisiin joita ei kuitenkaan ostata.

Näin tyttösikin mielenkiinto saattaa vähentyä, kun asia ei ole enää kiellettyä. En tiedä auttaako, mutta jos lasta kohtelee kuin oikeaa ymmärtävää ihmistä niin käytöskin muuttuu helposti.

Tuntuu, että unohtuu kun aina on muka niin kiire. :/

t.ap

Meillä ratkaiseva ongelman aiheuttaja on se, jos hellyn antamaan lapsille omat rattaat.

Pojat 3v ja 5v eivät ole kertaakaan selvinneet koko Citymarketin lävitse juoksematta ja törmäilemättä/melkein törmäämättä toisiin ihmisiin tai hyllyihin. Aina olen joutunut ottamaan lastenkärryt pois, nostamaan tästä raivostuneen kolmevuotiaan isojen kärryjen lastenistuimeen, työntämään omat kärryt plus kaksi lastenkärryä ja mahdollisesti myös puoliksi retuuttamaan viisivuotiasta jos tämäkin kiukuttelee kärryjen pois ottamista.

Karkkien/lelujen ostamisesta tulee lähes poikkeusetta sanomista, mutta ei kohtausta. Meillä kaupparauha on tosiaan kiinni juuri tuosta, saavatko lapset omat kärrynsä ja siitä seuraavan kilpajuoksun.

ne pikkukärryt on hyvät esim. just siwassa tai muussa pikkukaupassa, kun ostettavat mahtuu niihin ja voi kokoajan neuvoa lasta, mutta missään cittarissa ei kyllä toimi, kun vauhti lähtee koventumaan ja sivulliset on "vaarassa" :)

Samoin autokärryt, joissa lapsi istuu autossa toimi jonkun aikaa, mutta nykyään kun täällä meilläpäin kaikista on rikottu/poistettu turvavyö, lapsi kömpii niistä ulos vähän väliä.

Normaalikärryihin on tyttöä lähes mahdoton edes saada, koska ei halua, ja on vaikea niihin väkisin tunkea. Ja lopullinen niitti on se, että pääsee itse nousemaan seisomaan ja käyvät siis hyvin vaarallisiksi. Helpoimmalla päästään jos otetaan rattaat mukaan ja minä työnnän niitä ja mies kärryjä tai toisinpäin. Tuntuu vaan, että oppiiko sitten ikinä talon tavoille, koska tavallaan on pakotettu pysymään pois kaikkialta ja kun taas joskus pääsee valloilleen niin käyttää tilaisuuden hyväksi.

Käydään 99% vain alepassa, ja poika 2v ei ole vielä koskaan aiheuttanut ongelmia, vaikkei enää kärryyn suostu. On rauhallinen muutenkin ja vielä lähes uhmaton, joten en ota kredittiä kasvatuksesta, mutta näin meillä: tiedän aina mitä olen ostamassa,joten olen nopea ja määrätietoinen. Lapsi saa ottaa oman korin (ei pysty juoksemaan!) ja saa valita kurkut, banaanit jne ja painaa vaa'an nappia. Joskus ottaa tutun leipäpaketin, jos tarvitaan leipää, otetaan se. Jos ei, laitetaan takaisin ja kysyn vaikka muistaako hän missä maito on. Annan kantaa kevyitä ostoksia, saa nostaa ne kassahihnalle. Usein maksuhetkellä otan syliin, saa ottaa kuitin tms. Me käydään pikkuostoksilla usein (kauppa vieressä), on kai tottunut. Tänään kassa kehui että onpa kiltti, yleensä lapset on levottomia. Kauppaan ei mennä nälkäisenä/väsyneenä. Jos käydään prismassa tms, käydään päivällä jolloin tyhjempää ja lapsi voi vaikka juostakin käytävillä. Tuossa joku jo sanoikin että lapsi kannattaa ottaa ihmisenä ja antaa vaikka pientä päätösvaltaa (kumpi leipä tms). T. Uhmaraivoa odotteleva

eli seuraavan kerran kaupassa sanot, että nyt etsitään muropaketti/maito/ mitä tahansa, kumpi meistä löytää sen. Eli annat lapselle tehtävän. Jos lapsi ryhtyy tekemään jotain muuta, ilmoitat, että nyt etsitään se maito, jotta saadaan kotona ruokaa. Jos lapsi edelleen tekee omiaan, laskeudut kyykkyyn lapsen tasolle ja ilmoitat, että asia selvä, me emme osta ruokaa vaan lähdemme kotiin ja sitten meillä on koko ilta nälkä.



Sen enempiä selittelemättä kannat tytön ulos ja lähdette kotiin. Ruokaa ei laiteta, yhdessä olette nälkäisiä eli puuroa voi olla tms., mutta ei mitään oikeaa ruokaa (nälässä ei siis tarvitse olla, mutta esim. vettä maidon sijaan, ei juustoa leivälle jne.)



Seuraavana aamuna samanlainen suppea ateria ja sitten sanot lapselle, että nyt lähdetään kauppaan ostamaan ruokaa. Kaupassa voi muistuttaa siitä, että kotona ei ole syötävää ja jos lapsi edelleen tekee omiaan, palaatte kotiin. Kaurapuurolinja jatkukoon.



Sitkein lapsi tajuaa yleensä kolmantena päivänä, mistä on kyse.

Meillä joutui siihen kaupan kärryn istuimeen, silloin kun ei sujunut. Yhden kerran veti sitten sellaiset pultit siitäkin, että 10 min pitelin raivoavaa lasta siinä lihatiskin vieressä seinää vasten...ennen kuin pystyttiin shoppaamista jatkamaan. Tuosta on jo reilu pari vuotta aikaa ja sen jälkeen ei ole kaupassa ollut ongelmia.



Samoihin aikoihin meillä oli tapana ostaa 1 suklaavanukas joka kauppareissulla iltapalaksi ja jonkin aikaa ostokset sujui, kun se vanukas lähdettiin kassajonosta viemään takaisin hyllyyn... Tietty jos käytte kaupassa usein, niin herkkuja tulee liikaa, meillä ipana kävi kaupassa vain kerran viikossa.





Parivuotiaalla ei taida vielä pikkukärryt ja oma ostoslista toimia, ne on vähän isompien juttuja.



Pääsetkö välillä kauppaan ilman lasta. Tekee sitten isomat ostokset ihan yksinään....

alusta asti on istunut kärryissä, mihinkään ei kosketä (siis huolehdin, että kärrystä käsin ei ylety koskemaan mihinkään tavaroihin), eikä kaupassa ole juoksenneltu.



Kaupassa käydään tekemässä ostokset, se ei ole huvipuisto,tai mikään elämyskokemus.



Välillä on vähän tylsää ja turhautumista saattaa esiintyä, mutta sitten ostetaan ripeästi tavarat.

niin toteutatko kaikki uhkauksesi? Jos välillä et toteuta niin ei se oppi mene jakeluun.



Oon kaupassa töissä ja silloin tällöin siellä tulee riehuvien lasten äidit kysymään voisinko sanoa niiden lapsille ettei saa juosta/huutaa/koskea tavaroihin.



Aina on lapset uskonut ekasta kerrasta, ja seuraavilla kauppareissuilla ko. vanhemmat on tullu kiittelemään.

onko se lapsi pakko ottaa kauppaan mukaan?

Meidän parivuotias pysyy aisoissa, kun saa osallistua. Eli etsitään yhdessä tuotteita, ja esim. jostain jugurteista saa yhden valita. Kassalla asettelee tavaroita yksitellen hihnalle jne.

alusta asti on istunut kärryissä, mihinkään ei kosketä (siis huolehdin, että kärrystä käsin ei ylety koskemaan mihinkään tavaroihin), eikä kaupassa ole juoksenneltu. Kaupassa käydään tekemässä ostokset, se ei ole huvipuisto,tai mikään elämyskokemus. Välillä on vähän tylsää ja turhautumista saattaa esiintyä, mutta sitten ostetaan ripeästi tavarat.

Meillä on ollut kanssa kaikkien lasten kanssa itsestään selvää että istutaan siinä isojen kärryjen istuimessa normi kauppareissut eikä mihinkään kosketa. Kun lapsia oli pienellä ikäerolla nappasin pienimmän kaupan eteisessä liinaan ja seuraava sitten istuimeen ja esikoinen olikin jo sen verran iso ja tottunut kaupassakävijä että kulki nätisti mukana.

Usein myös lapset jäävät toisen vanhemman kanssa kotiin sillä minusta se yhteinen ostoksillakäynti ei ole mitenkään erityistä koko perheen laatuaikaa...

Ja jo ennen kauppaan menoa kerrotaan isommille ettei tänään ole tarkoitus ostaa leluja ja karkkia niin ei tule mitään huutoja asiasta. Jos unohtaa kertoa niin lapset herkemmin rupeaa kuvittelemaan että kyllä me voidaan ostaa tämä "suklaalevy" jonka näkivät ja tuntevat jo suussaankin sen herkullisen maun ja sitten kun vanhemmat kieltää on pettymys kova ja itku ja huutokin jos tulee kun niin harmittaa.

Kauppareissut menee hyvin jos on vapaana kärryt mihin saan molemmat istumaan. Heti kauppaan mennessä siis kärryyn eikä voi päästää siitä kertaakaan pois tai ei tuukkaan mitään..

Ei aina kovinkaan ihanaa käydä lasten kanssa kaupassa.. Tsemppejä.

kauppareissun ajan. Lähisiwassa ollaan käyty käsikädessä. Nyt tässä kahden vuoden tietämillä on tullut myös tuota uhoa ja raivoa kauppareissuilla, kun haluaisi itse kävellä tai koskea kaikkeen. Minä tapaan lahjoa lapsen hiljaiseksi lupaamalla "namia" eli saa porkkanan järsittäväksi kauppareissun jälkeen :D En tiedä miksi tykkää siitä niin kovaa, mutta se on tepsinyt. Joskus sitten vaan annan huutaa ja raivota, enkä kiinnitä mitään huomiota. Saattaa lopettaa, kun ei tule toivotunlaista tulosta.

Minun täytyy ottaa lapsi aina mukaan kauppaan, koska olen yksinhuoltaja ja kyllähän se aika rasittavaa on, kun toinen huutaa naaman edessä, kun itse yrität muistella mitä siihen kauppalappuun tuli kirjoitettua, siihen joka jäi taaskin keittiönpöydälle.

niin heittäytyy lötköksi ja pitää ottaa syliin jossa lopulta alkaa hillumaan, kunnes pääsee pois/ tai poistutaan paikalta.

2,5 vuotias. Usein menee hyvin. Usein huonommin. Täällä kans nousee kärryissä usein seisomaan ja alkaa rimpuilemaan yms. En kyllä koskaan käykkään lapsen kanssa kahdestaan kaupassa, aina saa olla mieskin mukana että on vahtimassa jos sattuu olemaan tuommonen kärsimättömämpi päivä. ies muutenkin hoitaa meillä suurimmaks osaks kaupassakäynnit, ni ei tarvii niistä stressata ja sinne väkisin lähteä lasta huuattamaan.