Lue keskustelun säännöt.
Avioerojen syy usein naisen omistushaluisuus
26.09.2012 |
Uskotteko niin pohjimmiltaan useiden erojen syy on naisten omistushaluisuus miehen suhteen ja se, että nainen olettaa miehenkin lasten saannin jälkeen olevan "nainen". Siis, että nykypäivän mies osaa ja tekeekin naisten hommia, jonka lisäksi tietysti käy palkkatyössä ja hoitaa miesten hommat. Ja naiset haluaa, että miehelläkin olisi yhtä vahva lapsien hoitovietti ja yhtä vahva romantiikan halu kuin NAISELLA on. Onko se väärin jos mies on epäromanttinen? Miehethän usein ovat enemmän suoran toiminnan ihmisiä ja jopa juntteja. Haluaako naiset että mies onkin "nainen"?
Nuiva suhtautuminen miesten harrastuksiin, miehen oman ajan tarpeeseen ja sen sellaiseen aiheuttaa pidemmän päälle ahdistumisen ja nainen karkoittaa miehen tiehensä. Pohjimmiltaan elemässä on tarkoitus viihdyttää itse itseään, ei viihdyttää itseään muiden avulla.
Kommentit (157)
On taatusti olemassa sekä marttyyriksi alistuvia naisia, jotka todellakaan eivät osaa lähteä sieltä kotoa lasten luota mihinkään että poikamieselämää viettäviä perheen"isiä", joita ei paljoa kotona näy. Ja sitten on kaikkea tältä väliltä ja toisin päin ja paljon kommunikointiongelmiakin taatusti. Ei ole olemassa mitään yhdenlaisia miehiä ja yhdenlaisia naisia. Huoh, miksi taas tulinkaan tälle mustavalkopässinpäiden palstalle. -Poistun---
Kyllä on kaikenlaisia pässinpäitä. Pääasia olisi, että pystyttäisiin kotona keskustelemaan, mitä halutaan ja miksi. Silloin kun on oikein pienet lapset ja varsinkin jos nukkuvat huonosti, ei tietysti ole kummankaan syytä karkailla pitkäksi aikaa. Meilläkin välillä vuorotellen nukuttiin vauvan kanssa toisessa huoneessa, että toinen sai nukkua koko yön välillä. Joskus äidillä on isompi palkka, enemmän ylitöitä ja työmatkoja. Ja toisaalta jotkut isät pitävät oikein mielellään vanhempain- ja hoitovapaita, esimerkiksi minä aikanaan. Ja olen kuullut, että joskus (kuinkahan monesti?) tämä ei äidin mielestä käy, koska "nämä vapaat kuuluvat äidille". Siis, vaikka isä haluaisi, ei käy! Eikä kaikkia kotitöitä tarvitse väittää inhoavansa. Monet miehet tekevät mielellään korjaushommia, ja itse esimerkiksi tykkään silittää vaatteita, ja laittaa ruokaa, tiskaustakaan en vierasta. Pölyjen pyyhkimisestä en tykkää ollenkaan, ja sen tekeekin yleensä vaimo. Jne... siis voi kotona ihan oikeasti ja rehellisesti keskustella, mitä inhoaa ja mitä ei, ja jakaa hommia niin että molemmilla on mahdollisimman vähän omasta mielestään inhottavimpia hommia.
Juuri näin! Minä vihaan imurointia, mies hoitaa aika usein. Minä pyykkään kaiken, pesen vessan, pyyhin pölyt ja keittiön, ruokaa laitamme tasapuolisesti, mies hoitaa tiskikoneen yms. Voimme myös vaihdella hommia, kysyn aina ennen siivousta, onko jotain mitä et nyt missään nimessä halua tehdä, tai vastaavasti sanon itse, että nyt en halua kyllä yhtään siivota. Homma on aina toiminut, kertaakaan emme ole tapelleet siivouksesta. Ihanaa lukea näin fiksua tekstiä mieheltä näiden joidenkin pölvästien jälkeen, varsinkin tuo kirjoitus, missä mies lähti lätkimään viikoksi ja jätti vaimonsa yksin itkevän vauvan kanssa, sai kyllä pienoisen raivon pintaan miehen idioottimaisuuden takia. Ja ystävät kävivät täällä ihmettelemässä, että miten se vaimo muka tuosta nyt suuttui.
Ettei totuus unohtuisi - kyllä oli pitkästä aikaa (vuosien tauon jälkeen) mahtavaa lähteä viime vuonna muutaman päivän (urheilu)lomareissulle kavereiden kanssa! Ja kannustan kyllä vaimoakin lähtemään vastaavaan omien ystäviensä kanssa, jos vain tilaisuus tulee, ja malttaa lähteä lasten luota.
Muutaman päivän reissussa alkaa tulla sen verran ikäväkin, että taas muistaa kuinka tärkeä toinen on.
Enkä kiellä sitä, että totta kai on kotitöistäkin joskus riidelty, varsinkin alussa. Mutta on se kovasti vähentynyt, kun on keskusteltu ja varmaan opittu sopivat tavat ja roolitkin toistemme kanssa.
Juu minä työskentelen toisinaan toisessa kaupungissa ja ompa ihana nähdä omaa rakasta taas, kun on ehtinyt tulla kunnon ikävä. Silloin sen toisen arvon tosiaan ymmärtää. Mies tekee osaksi keikkahommaa, matkustelee ulkomaillakin niiden puitteissa, menee myös ihan omia hupireissujaan. Ei ongelmaa, minä pääsen myös ja kun ja jos lapsia tulee, tiedän, ettei toinen lähde lätkimään tuosta noin vaan, jos lapseksi tuleekin koliikki-vauva tai joku muu haastava tapaus. Ei voisi ikinä tehdä niin sikamaisesti ja itsekkäästi, että jättäisi minut yksin sairaan lapsen kanssa.
Molempien pitää saada matkustaa, jos mahdollisuus on, mutta metsään mennään ja pahasti, jos perheessä on mun ja sun rahat. Toinen tienaa enemmän ja toinen vähän, enemmän tienaava tekee mitä haluaa, matkustelee milloin lystää yksin eikä panosta perheeseen ja yhteiseen hyvinvointiin. Tällaiset parisuhteet eivät koskaan ole onnellisia eivätkä kestäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni haluaisi varmasti mielellään lähteä viikon matkalle kavereiden kanssa. Olen kuitenkin sanonut että jos hän lähtee matkalle, itse lähden myös myöhemmin. Ei ole halunnut sen jälkeen matkalle yksin.
Mutta kun ei. Ei voi minua jättää yksin edes kahdeksi päiväksi lapsen kanssa.
Mielelläni lomailisin eri viikot, samalla ei tarvitsisi ottaa niin hirmuista stressiä lomalla rouvasta ja mahdollisesti myös lapsesta.
Kustanna lapsenhoitaja sille viikoksi ja pidä itsekkin vapaata. Ihme valitusta. Jos toinen on ja toinen ei ole työssä niin työssä käyvä ei tee MITÄÄN muuta työn lisäksi. Kotona oleva hoitaa kaiken muun.
kuukauden ikänen koliikkivauva pitäis laittaa viikoks hoitoon, koska mies haluaa kavereiden kanssa ryyppäämään? Juu ei. Ei tommonen mies ole valmis, tai edes kykenevä, perhe-elämään.
P.s. Mun mies elättää mut ja tekee myös kotitöitä.
Jos sinä sanot että asunto siivotaan kerran päivässä. Miehesi sanoo että kerran kahdessa viikossa. Niin kompromissi on että kerran viikossa. Mutta tämä ei naisille sovi.
Jos seksissä mies pitäisi 5 minuutin seksistä ja nainen vähintään 20 minuutin niin eikö kompromissi ole 10 minuuttia? Käykö tämä naiselle? Jos mies haluaa vain yhdyntää ja nainen haluaa muutakin niin eikö kompromissi ole että joka toinen kerta pelkkää yhdyntää ja joka toinen kerta muutakin? Kävisikö tälläinen sinulle?
miten kaikissa noissa sun kompromisseissa mies jää selkeästi voitolle, ja nainen tekee suuremman myönnytyksen. Huomaatko itse?
johtuu siitä, ettei kommunikointi pelaa, tai halut täsmää.
Esim, mies joka haluaa naisensa olevan aina jalat levällään, kun häntä huvittaa, tekevän kaikki "naisten työt", ja sen lisäksi antaa miehen mennä vapaasti miten huvittaa. Ainiin, naisenhan pitää lisäksi aina olla vehättävä ja timmissä kunnossa, mutta liikaa rahaa kauneudenhoitoon ei saa käyttää.
Tällaiselle miehellehän ihanteellinen vaimo olisi joku luonnonkaunis, jolla ei ole minkäänlaista kiinnostusta kouluttautua miksikään tai tehdä töitä kodin ulkopuolella.
Eli mies, jos tunnistat itsesi, ilmoita kuuluvasti että "Olen varakas mies, tulkaa kuulemaan ehtoni ja kriteerini, niin katsotaan josko päästäisiin yhteisymmärrykseen ja lyötäisiin hynttyyt yhteen".
Ongelmana se, että tällaiset miehet hankkivat tyypillisen suomalaisen naisen (kannattaa tasa-arvoa ym). Ja tätähän voi soveltaa vaikka miten. Pääasiana se, että ihmiset menisivät naimisiin sellaisten ihmisten kanssa, joiden toiveet osuvat kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun läpi lukeneena tulee mieleen että avioerojen syynä voisi olla esim.
- Perustetaan perhe ilman että oikeasti tunnetaan toista. Kuvitellaan puoliso tietynlaiseksi mitä odotuksia itsellään on. Ja kuvitellaan että elämä on sellaista mistä on haaveiltu.
- Ei osata keskustella (kuten ei tässäkään ketjussa).
- Etukäteen ei tietenkään keskustella aiheista miten rahaa käytetää, onko rahat yhteisiä, hoidetaanko lapsia kotona (ja jos niin kumpi hoitaa), miten lomaillaan jne.
- Arvot ei kohtaa ??? Ei tajuta kuinka tärkeää olisi yhteinen arvomaailma (esim.perhekeskeisyys, rahankäyttö, ajankäyttö) ja sitä ei selvitetä ja ajatella ajoissa. Jos toinen on kotona viihtyvä perhekeskeinen ihminen ja toinen taas jatkuvasti reissaava elämystenmetsästäjä niin voihan siinä tulla törmäyksiä varsinkin jos ei tätä tiedosteta.
- Ei ole kykyä tehdä kompromisseja riittävästi.
- Itsekkyys ei ajatella enää yhteistä hyvää vaan MINÄÄÄ,MINÄÄÄÄ, Minulla on oikeus aina heti nyt kaikkeen esim. viikon lomaan kun äiti jää hoitamaan pientä koliikkivauvaa.
- Ei osata odottaa ja säästää. Ei esim. jakseta odottaa paria vuotta että lapset kasvaisivat ja sitten taas kerkeäisi harrastaa enemmän tai parisuhteelle olisi enemmän aikaa.
- Kunnioituksen puute muita ihmisiä kohtaan ja erityisesti puolisoa kohtaan.
- Ei haluta olla rakastajia. Siis ihan oikeasti mitä jos jokainen parisuhteessaan koettaisi aina joskus yllättää toisen ja olla toiselle se rakastaja. Tehdä jotain sellaista mistä toisella olisi taas WAU olo.
- Jokapäiväinen tai edes viikkoinen hemmottelu unohtuu. Kiva tekstari joko söpö tai "tuhma", joskus kukka, toisen lempiruuan teko yllättäen jne.
- Työnjaosta sopiminen jo aikaisessa vaiheessa. Meillä oli jo hyvissä ajoin ajatus että meillä on aika perinteiset roolit ja se on toiminut meillä hyvin ja kumpikin on tyytyväinen vaikka kaikki ei ole mennytkään kuten suunniteltu ja työnjakoa on aina välillä jouduttu hieman muokata.
- Joustavuus ja molemminpuolisesti. Eli jos vain toinen joustaa tai ei kumpikaan niin ei ole helppoa saada asioita järjestymään.
Tuossapa muutama äkkiä mieleeni tullut juttu. Ja viimeksi tänään juteltiin miehen kanssa kuinka hyvin valitsimmekaan kun valitsimme toisemme...
Jokainen nainen joka haluaa itsellen oikeasti uran lähtee töihin jo kuukauden sisällä synnytyksestä. Joskus jopa viikon jälkeen.
Ja mihin hän sen lapsen laittaa? Suomessa ei ole päiväkoteja kuukauden, saati viikon ikäisille lapsille. Eikä ole juuri muuallakaan maailmassa. Mikähän laasaslainen sekopää siellä satuilee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun läpi lukeneena tulee mieleen että avioerojen syynä voisi olla esim.- Perustetaan perhe ilman että oikeasti tunnetaan toista. Kuvitellaan puoliso tietynlaiseksi mitä odotuksia itsellään on. Ja kuvitellaan että elämä on sellaista mistä on haaveiltu.
- Ei osata keskustella (kuten ei tässäkään ketjussa).
- Etukäteen ei tietenkään keskustella aiheista miten rahaa käytetää, onko rahat yhteisiä, hoidetaanko lapsia kotona (ja jos niin kumpi hoitaa), miten lomaillaan jne.
- Arvot ei kohtaa ??? Ei tajuta kuinka tärkeää olisi yhteinen arvomaailma (esim.perhekeskeisyys, rahankäyttö, ajankäyttö) ja sitä ei selvitetä ja ajatella ajoissa. Jos toinen on kotona viihtyvä perhekeskeinen ihminen ja toinen taas jatkuvasti reissaava elämystenmetsästäjä niin voihan siinä tulla törmäyksiä varsinkin jos ei tätä tiedosteta.
- Ei ole kykyä tehdä kompromisseja riittävästi.
- Itsekkyys ei ajatella enää yhteistä hyvää vaan MINÄÄÄ,MINÄÄÄÄ, Minulla on oikeus aina heti nyt kaikkeen esim. viikon lomaan kun äiti jää hoitamaan pientä koliikkivauvaa.
- Ei osata odottaa ja säästää. Ei esim. jakseta odottaa paria vuotta että lapset kasvaisivat ja sitten taas kerkeäisi harrastaa enemmän tai parisuhteelle olisi enemmän aikaa.
- Kunnioituksen puute muita ihmisiä kohtaan ja erityisesti puolisoa kohtaan.
- Ei haluta olla rakastajia. Siis ihan oikeasti mitä jos jokainen parisuhteessaan koettaisi aina joskus yllättää toisen ja olla toiselle se rakastaja. Tehdä jotain sellaista mistä toisella olisi taas WAU olo.
- Jokapäiväinen tai edes viikkoinen hemmottelu unohtuu. Kiva tekstari joko söpö tai "tuhma", joskus kukka, toisen lempiruuan teko yllättäen jne.
- Työnjaosta sopiminen jo aikaisessa vaiheessa. Meillä oli jo hyvissä ajoin ajatus että meillä on aika perinteiset roolit ja se on toiminut meillä hyvin ja kumpikin on tyytyväinen vaikka kaikki ei ole mennytkään kuten suunniteltu ja työnjakoa on aina välillä jouduttu hieman muokata.
- Joustavuus ja molemminpuolisesti. Eli jos vain toinen joustaa tai ei kumpikaan niin ei ole helppoa saada asioita järjestymään.
Tuossapa muutama äkkiä mieleeni tullut juttu. Ja viimeksi tänään juteltiin miehen kanssa kuinka hyvin valitsimmekaan kun valitsimme toisemme...
Ei lisättävää.
Ihanko todella te kaveriporukassa ihmettelette, miten vaimo kilahti tuosta asiasta? Miespoloinen tekee pitkää päivää ja kotonakin itkevä parikuukautinen lapsi. Käännetään asetelma toistepäin: mies olisi kotona koti-isänä 24/7, ainoa tekeminen itkevän vauvan hoitaminen, joka huutaa parhaimmassa tapauksessa suurimman osan päivästä. Aviovaimosta ei ole tietoakaan, kun tekee pitkää päivää, joten kontaktit aikuisiin ihmisiin vähissä. Koti-isä pyörittelee perheen kotia, hoitaa pääosin yhteisen pienen vauvan ja vaimo ilmottaa, että hämpä on NIIIIN väsynyt tilanteeseen, että tarttee lomaa itselleen kavereiden kanssa.
Siis tämä henkilö tarttee lomaa, joka sitä rasittavaa itkua ei edes ole kuulemassa kuin pienen osan päivästä.
Ompa rankka elämä todella...
Se loma tuli kuitenkin tarpeeseen, kun töissäkin pitäisi olla vähän skarppina ettei satu mitään onnettomuuksia.
Vaaratilanne ei ole koskaan kovin kaukana kun selkäni käännän ja vaikkapa matka lähikauppaan on tehtävä sillä mielin kuin itsemurhakandidaattia haluttaisi, kun 2 v lapsi liikkuu aikuisen vauhdilla, mutta täysin ilman itsesuojeluvaistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisten hommia, jonka lisäksi tietysti käy palkkatyössä ja hoitaa miesten hommat.
Metsästää meidän ruuat, kaataa puut ja kylvää pellot vai?
Tervetuloa 2000-luvulle, täällä on vain ihmisten töitä.
ja pitää puolensa? Mikään ei ole niin rasittavaa kuin mies, joka suostuu kaikkeen mutta nurisee hiljaa mielessään. Totta kai nainen pomottaa, jos mies suostuu pomotettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisten hommia, jonka lisäksi tietysti käy palkkatyössä ja hoitaa miesten hommat.
Metsästää meidän ruuat, kaataa puut ja kylvää pellot vai?Tervetuloa 2000-luvulle, täällä on vain ihmisten töitä.
mä ainakin taistelen naapuriheimon miehiä vastaan ja hoidan uhrimenot jumalille ja esi-isille.
on niin, että miesten täytyy tehdä "naisten työt" eli hoitaa lapsia ja kokata, pyykätä siivota jne, mutta miesten täytyy myös tehdä miestentyöt kanssa eli renkaiden vaihdot, puutyöt ja kaikki nikkarointi ja korjausjutut jne jne. Eli ei se kovin tasa-arvoiselta kuullosta. Mieheni kerran avaisi vähän sanaista arkkuaan, kun käskin tyhjentää tiskikoneen kysyi että no meinasitkos itse koska vaihtaa renkaat :D (no mulla nyt oo ees ajokorttia mutta kumminkin saman perheen töitä on) :D näin ne menee juu.. Vaikka itse kyllä teen kaikkia myös iestenki hommia kyllä, esim maalaan seinät jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisten hommia, jonka lisäksi tietysti käy palkkatyössä ja hoitaa miesten hommat.
Metsästää meidän ruuat, kaataa puut ja kylvää pellot vai? Tervetuloa 2000-luvulle, täällä on vain ihmisten töitä.
että väität, ettei puita enää kaadeta? Kyllä, helposti voidaan kaataa puita, sahata pölkyiksi, halkoa ja pinota. Tulee ihan vähän halvemmaksi kuin ostaa klapit Shellilta pussissa tai lämmittää sähköllä.
naisten hommia, jonka lisäksi tietysti käy palkkatyössä ja hoitaa miesten hommat.
Metsästää meidän ruuat, kaataa puut ja kylvää pellot vai?Tervetuloa 2000-luvulle, täällä on vain ihmisten töitä.
mä ainakin taistelen naapuriheimon miehiä vastaan ja hoidan uhrimenot jumalille ja esi-isille.
Sinussa on roimaa alkumiehen voimaa ;)
on niin, että miesten täytyy tehdä "naisten työt" eli hoitaa lapsia ja kokata, pyykätä siivota jne, mutta miesten täytyy myös tehdä miestentyöt kanssa eli renkaiden vaihdot, puutyöt ja kaikki nikkarointi ja korjausjutut jne jne. Eli ei se kovin tasa-arvoiselta kuullosta. Mieheni kerran avaisi vähän sanaista arkkuaan, kun käskin tyhjentää tiskikoneen kysyi että no meinasitkos itse koska vaihtaa renkaat :D (no mulla nyt oo ees ajokorttia mutta kumminkin saman perheen töitä on) :D näin ne menee juu.. Vaikka itse kyllä teen kaikkia myös iestenki hommia kyllä, esim maalaan seinät jne.
jos olisin mies, ja oma vastuuni tehtävistä töistä olisi kaksi kertaa vuodessa tehtävä renkaanvaihto, pari naulanhakkausta silloin tällöin, ja korjata rikkinäinen ränni.
Vaimoni hoitaisi nämä päivittäistyöt, koska ovat naisten töitä. Siivoaisi, hoitaisi lapset, tekisi ruuat. Odottaessani renkaanvaihtoaikaa voisin katsella vaikkapa televisiota, pelata pleikkarilla ja käydä poikien kanssa lätkämatseissa.
Ottaisin aika pian eron, jos vaimoni alkaisi vaatia minulta pyykkikoneen käynnistystä, *kele!
t. eroava miehenköriläs
Mitkä helvetin miesten hommat? naisten hommia, jonka lisäksi tietysti käy palkkatyössä ja hoitaa miesten hommat.
Metsästää meidän ruuat, kaataa puut ja kylvää pellot vai?Tervetuloa 2000-luvulle, täällä on vain ihmisten töitä.
Esimerkiksi autolla ajo taajamissa. Karua todellisuutta monessa perheessä. Mutta jos edellinen kommentoija tosissaan, niis tuli tuo aloitus todistettua.
Avioeroja on tutkittu runsaasti naisten ja lasten näkökulmasta, mutta miesten kokemukset ovat jääneet vähemmälle selvittämiselle. Tuoreen tutkimuksen mukaan miehet eivät täysin ymmärrä, mikä on vaimolle tärkeää avioliitossa. Taloudellinen turvallisuus tai lasten etu eivät enää riitä pitämään avioliittoja koossa, vaikka tutkimuksessa haastatellut miehet yllättävän usein uskoivat näin.
Eronneet miehet eivät näytä tiedostaneen avoimen vuorovaikutuksen ja elämyksellisyyden suurta merkitystä avioliiton koossapysymiselle.
Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, teologian maisteri Jari Koskela selvittää väitöskirjassaan hylätyiksi tulleiden miesten näkökulmaa naisten käynnistämissä eroissa.
Oletko sinä ihan täysin kartalla, mitä sinä kirjoitat :D? Voi elämä oikeasti mitä ihmisiä...ihan turha näille on vääntää, kun he elävät jossain ihmeen harhoissa.
Mutta tosiaan, jos elämä on todella noin mustavalkoista ja ehdotonta, niin silloin vain pitää valita. Joko se ura, tai lapset, molempia ei voi saada tuolla asenteella, ei sitten millään. Näiden ihmisten lapsista nimittäin kasvaa niin rikkinäisiä ihmisiä, ettei järkeä. Kenellekään lapselle ei toivo sellaista lapsuutta.