Avioerojen syy usein naisen omistushaluisuus

olettekin kehäkolmosen sillä kerrostalokaksiossa eläviä autottomia joilla ei tosiaan ole muuta fyysistä työtä kun kantaa ruokakassia ja pestä kalsareita?

Minun mieheni sanoi, ettei sellaisia kuin miesten töitä ole olemassakaan ;). Kaikki miesten työt ovat sellaisia, joiden parissa mies tykkää viettää aikaa, on mukavaa puuhastelua arjen lomassa yms. Naisten työt taas ovat sellaisia, mistä kumpikaan ei nauti. Tai no on naisia jotka nauttivat imuroinnista ja puunaamisesta, mutta harvempi nainen näistä hommista OIKEASTI tykkää. Ne vain tehdään, kun on pakko. Mieheni nauroi koko käsitykselle miesten töistä, hän sanoi suoraan, että se on vain miesten tekosyy lusmuta niistä oikeista kodinhoitohommista, joita vihaavat yli kaiken :D. Ja totta tosiaan tuo aikajuttu, että jos miesten töiden ja naisten töiden tekemiseen vaadittavat ajat laskettaisiin, kyllä ne miehet selkeästi pääsisi niin paljon helpommalla!

Ja renkaiden vaihdonkin voi ulkoistaa. Lumet auraa joku naapurin maajussi. Satunnaiset korjaushommat teetetään tai tehdään yhdessä. Puutarhan työt hoidan minä.

Joten mitä ne raskaat miesten hommat täällä maalla olivatkaan...?

Joka tapauksessa valtaosa miehistä elää jo taajamissa, tiedätkös.

missä kohdassa olen kirjoittanut, että nainen ei saisi mennä siinä missä mieskin? Missä kohdassa?

Pointtini on, että naisilla on usein se asenne perhe-elämään, että sen lisäksi ei ole muuta. Ei herranjumala ainakaan mitään omia lomia!!11

Jos mies haluaa säästää tonnin reissua varten niin se onnistuu helposti 80€/kk säästöllä vuodessa. Saman rahan 90% mammoista laittaa erinäisiin kosmetiikkatuotteisiin tai vaaterätteihin ja se ei ole yhtään turhaa. Sen sijaan mies on vitun itsekäs jos ei luovuta säästämäänsä reissusummaa perheelle (=naiselle) jotta se olisikin yhteisessä käytössä.

Ap

Ei henkinen tasapäistäminen, vaan riidat kotitöiden ja lastenhoidon jakamisesta. Ko. käytännön riidat eivät välttämättä ole eron painavin syy, mutta yleisin syistä. Minusta ei ole mitään syytä, että naisen pitäisi uhrautua muiden puolesta. Ei se ole mitään helvetin "viihdyttämistä itseään muiden avulla", että yhdessä hankitusta kodista ja lapsesta pidetään asianmukaista huolta! Eli se EI OLE NAISEN TYÖTÄ SEN KUMMEMMIN KUIN MIEHENKÄÄN. SE ON YHTEISTÄ TYÖTÄ, jos leikkiin on yhteisestä tahdosta ryhdytty. On kaksi eri asiaa valita, syötetäänkö lapsi ja se, ostetaanko vaimolle ruusuja silloin tällöin. Jälkimmäisen kohdalla kyse on toisen ilahduttamisesta, jota tietysti normaali-ihminen tekee, jos toinen on selvästi ilmaissut ilahtuvansa sellaisesta. Mutta se edellinen on välttämättömyys, joka jonkun on perheessä hoidettava. Ja on hemmetin keskenkasvuista ajatella, että se automaattisesti on naisen hommaa...

musta on vaan väärin, että mä illalla töiden jälkeen teen ruoan,syötän muksut,käytän ne pesulla,pesen pyykit,laitan tiskit,laitan muksuille iltapalan ja luen iltasadun ja vien ne nukkumaan.nukahdan sinne aina itsekin ja mies nurisee kun ei oo seksiä eiä yhteistä aikaa.ja mitä se mies tekee sillä välin,kun mä teen noi hommat?ottaa päiväunet ja istuu tietokoneella..plääh.



terveisin kohta yx eronnut,naisenko syy??



p.s. ja minä maksan vuokran ja ruoan..ja lasten hoitomaksut ja..ja..ja

Ihan normaalia perhe-elämää elän ja hoidan lasta omalla panoksella. Pointtini on se, että vaikka on perhe niin voi olla omakin elämä. Mulla on omassa elämässä oikeus mennä yksi jos huvittaa.

Sille en voi mitään jos naiset ovat ja haluavatkin olla alistettuja lapsenhoitokonemarttyyreitä. Ilmeisesti joidenkin naisten salainen himo on omistajuus muihin ihmisiin ja ylemmyyden tunne olemalla korvaamaton. Ei voida lähteä lasten luota ja jättää heitä isälle.

"Pointtini on se, että vaikka on perhe niin voi olla omakin elämä."

Hmmm... "Oma elämä". Siis se aika, jonka vietät ilman perhettäsi on "omaa elämääsi"? Mitäs elämää se muu sitten on? Itse kyllä koen, että elän ihan Omaa Elämääni jatkuvasti, olen sitten itsekseni tai puolisoni/perheeni kanssa ;)

Myös tuo "Mulla on omassa elämässä oikeus mennä yksi jos huvittaa", pisti hymyilemään. Ihan kuin jonkun teinin kiukuttelua olisi kuunnellut :D

Jaksamista ja pitkää pinnaa vaan niin sinun ja kaverisi puolisolle! Aikamoisten kakaroiden kanssa ovat menneet naimisiin :/ (Jos siis nämä sepustukset eivät ole trollin näppäimistöstä.)

ja niitä teenkin mielelläni (meillä okt). Sen sijaan tiskaamista inhoan, ja mies tiskaakin useammin, toki tiskikone hoitaa enimmät. Mies myös laittaa ruuat aina viikonloppuisin (minä arkisin), koska on todella hyvä ruuanlaittaja ja pitää siitä enemmän kuin minä. Miksi ne työt pitäisi jakaa joidenkin ikiaikaisten normien mukaan juuri niihin tiettyihin "miesten töihin" ja "naisten töihin"? Eikö ole järkevämpää, että pari kun tuntee toisensa, niin työnjaosta neuvotellaan keskenään. Ylipäätään KOMMUNIKAATION PUUTE on se suurin ongelma parisuhteissa, ei niinkään se, kuka tiskaa ja kuka leikkaa nurmikon. Aika harvat työt kuitenkaan nykypäivänä ovat niin raskaita fyysisesti, ettei niitä nainenkin voisi tehdä.

myös tähän tyyliin, että mikä kiinnostaa ja missä on hyvä. Opettelin vasta vaihtamaan autoon renkaan siltä varalta että matkalla tulee rengasrikko tms, muutoin kyllä mies mielellään hoitaa ne. Sitten taas jos tulee elektroniikasta ja hifi laitteista ongelmaa niin minä hoidan ne koska osaan paremmin. Mies tekee kotitöitä tasapuolisesti silloin kun ei ole muuta tekemässä.

Enkä ole omistushaluinen, meillä se on niinpäin että mies on. Ei ole päästänyt minua työmatkoille yms. joudun aina selittelemään töissä vaikka ja mitä miksen voi lähteä tai osallistua.

niin että tämäkin myytti on murrettu.

"Pointtini on se, että vaikka on perhe niin voi olla omakin elämä." Hmmm... "Oma elämä". Siis se aika, jonka vietät ilman perhettäsi on "omaa elämääsi"? Mitäs elämää se muu sitten on? Itse kyllä koen, että elän ihan Omaa Elämääni jatkuvasti, olen sitten itsekseni tai puolisoni/perheeni kanssa ;) Myös tuo "Mulla on omassa elämässä oikeus mennä yksi jos huvittaa", pisti hymyilemään. Ihan kuin jonkun teinin kiukuttelua olisi kuunnellut :D Jaksamista ja pitkää pinnaa vaan niin sinun ja kaverisi puolisolle! Aikamoisten kakaroiden kanssa ovat menneet naimisiin :/ (Jos siis nämä sepustukset eivät ole trollin näppäimistöstä.)

No, sinäkö et mene jos sinua huvittaa? Kysytkö kumppaniltasi asiaan lopullisen päätöksen menoihisi?

Ihan oikeasti, jos mua huvittaa lähteä viikoksi reissuun niin varmasti menen kunhan olen järjestänyt että se sopii molemmille osapuolille. Enkä koe olevani huono ihminen vaan toteuttavani itseäni ja elämääni.

Extreme-esimerkki voisi olla joku vuorikiipeilyharrastus. Kuka nainen varsinaisesti haluaa, että mies sellaista harrastaisi? Vaatii reissuja ja on vaarallista. No, pitäisi miehen se lopettaa vaikka sitä todella haluaisi harrastaa?

miehiltä vastuunottoa ja tasapuolista arjen jakamista. Miehellekö tulee järkytyksenä,että lapsista huolehditaan koko ajan,eikä enää voi mennä ja tulla miten haluaa. Sitä sitten kutsutaan naisen omistushaluksi?



Hah,se on isyyttä ja vastuunottoa,lisäksi taustalla vaikuttaa lapsen oikeus läsnäolevaan isään,joka laittaa lapset tarpeet itsensä edelle. Oli isä tai äiti,niin lapsen tulee olla etusijalla. Jos se ei tule luonnostaan,niin sitten opetellaan.

miehet odottavat naisilta täysjärkisyyttä ja sitä, ettei mökkiydytä kotiin loppuelämäksi eikä välttämättä oteta uudeksi AINOAKSI "harrastukseksi" lapsia ja kodin pyöritystä.

Kuinka monen teidän kuvioita ei saisi millään järkättyä siten, että kumpanenkin saa tehdä viikon vuodessa ihan mitä huvittaa? Just, niin se on vain asenteesta kiinni. Yleensä naisia ei huvita, on kivaa olla se korvaamaton eukko kotona ja samalla kieltää mieheltä reissut yms. koska "itsekään en halua/"voi" "

Vanhemmilla on velvollisuus olla iloisia/hyviä vanhempia ja usein se vaatii muutakin kuin täysin jatkuvaa kotona nyhjäämistä. Onnellinen ihminen on parempi vanhempi kuin katkeroitunut.

Naiset odottavat miehiltä vastuunottoa ja tasapuolista arjen jakamista. Miehellekö tulee järkytyksenä,että lapsista huolehditaan koko ajan,eikä enää voi mennä ja tulla miten haluaa. Sitä sitten kutsutaan naisen omistushaluksi? Hah,se on isyyttä ja vastuunottoa,lisäksi taustalla vaikuttaa lapsen oikeus läsnäolevaan isään,joka laittaa lapset tarpeet itsensä edelle. Oli isä tai äiti,niin lapsen tulee olla etusijalla. Jos se ei tule luonnostaan,niin sitten opetellaan.

"Pointtini on se, että vaikka on perhe niin voi olla omakin elämä." Hmmm... "Oma elämä". Siis se aika, jonka vietät ilman perhettäsi on "omaa elämääsi"? Mitäs elämää se muu sitten on? Itse kyllä koen, että elän ihan Omaa Elämääni jatkuvasti, olen sitten itsekseni tai puolisoni/perheeni kanssa ;) Myös tuo "Mulla on omassa elämässä oikeus mennä yksi jos huvittaa", pisti hymyilemään. Ihan kuin jonkun teinin kiukuttelua olisi kuunnellut :D Jaksamista ja pitkää pinnaa vaan niin sinun ja kaverisi puolisolle! Aikamoisten kakaroiden kanssa ovat menneet naimisiin :/ (Jos siis nämä sepustukset eivät ole trollin näppäimistöstä.)

No, sinäkö et mene jos sinua huvittaa? Kysytkö kumppaniltasi asiaan lopullisen päätöksen menoihisi?

Ihan oikeasti, jos mua huvittaa lähteä viikoksi reissuun niin varmasti menen kunhan olen järjestänyt että se sopii molemmille osapuolille. Enkä koe olevani huono ihminen vaan toteuttavani itseäni ja elämääni.

Extreme-esimerkki voisi olla joku vuorikiipeilyharrastus. Kuka nainen varsinaisesti haluaa, että mies sellaista harrastaisi? Vaatii reissuja ja on vaarallista. No, pitäisi miehen se lopettaa vaikka sitä todella haluaisi harrastaa?

Kyse onkin tuosta asenteestasi: "oma elämä", "menen jos huvittaa". Ei vaikuta kovin aikuismaiselta, sori vaan.

Kyllä, minäkin teen välillä juttuja ilman muuta perhettäni. En kuitenkaan koe, että vain tuolloin elän omaa elämääni. Eikä tähän mennessä ole tarvinnut koskaan uhota, että "minähän menen jos mua huvittaa", koska olemme aina suunnitelleet erilliset menomme puolisoni kanssa yhdessä niin, että aikataulut, budjetit jne. ovat sopineet kummallekin.

Asioista yhdessä sopimalla on kummasti ihan nuo kiipeilyreissutkin onnistuneet - siis niin omani kuin mieheni ;)

Uskotteko niin pohjimmiltaan useiden erojen syy on naisten omistushaluisuus miehen suhteen ja se, että nainen olettaa miehenkin lasten saannin jälkeen olevan "nainen". Siis, että nykypäivän mies osaa ja tekeekin naisten hommia, jonka lisäksi tietysti käy palkkatyössä ja hoitaa miesten hommat. Ja naiset haluaa, että miehelläkin olisi yhtä vahva lapsien hoitovietti ja yhtä vahva romantiikan halu kuin NAISELLA on. Onko se väärin jos mies on epäromanttinen? Miehethän usein ovat enemmän suoran toiminnan ihmisiä ja jopa juntteja. Haluaako naiset että mies onkin "nainen"?

Nuiva suhtautuminen miesten harrastuksiin, miehen oman ajan tarpeeseen ja sen sellaiseen aiheuttaa pidemmän päälle ahdistumisen ja nainen karkoittaa miehen tiehensä. Pohjimmiltaan elemässä on tarkoitus viihdyttää itse itseään, ei viihdyttää itseään muiden avulla.

Vaikka susta onkin ihanaa puolustaa miehiä ja haukkua kaltaisiasi, mun tuttavapiirissä kyllä lähes ainoa syy eroon on ollut miehen toiset naiset tai miehen välinpitämättömyys perheen asioista (ja siis ihan todellakin välinpiätmättömyys, kaikki omat kissanristiäiset menee aina perheen ja lasten ohi). Että mun kokemuksen perusteella naiset ovat väsyneet siihen että saavat itse tehdä ihan kaiken ja kaupan päälle saavat vielä joskus sen toisen, kolmeannen, neljännenkin naisen. Itse olen eronnut koska huolimatta vuosien yrityksestä, emme pystyneet ratkomaan mitään ongelmia, eli aina vaan tuli kurjempaa, ja lopulta oltiin vain ahdistuneita. Käytiin kaikki mahdolliset terapiat, muttei niistäkään apua ollut.

tehnyt myös sitä mitä itseä huvittaa! Perhe on ykkönen, mutta jos haluan matkalle, risteilylle, harrastukseen, olen aina lähtenyt kunhan raha ja lastenhoito on järjestyksessä. Mies tästä joskus nikotteli, vaikka oitsellä on työn puolesta aina pilvin pimein mahdollisuuksia. Naisten suurin virhe on- ei miesten kontrollointi- vaan se etteivät itse elä. Ja sitten haluavat ettivtä muutkaan elä vaan vajoavat suohon josta käytetään nimeä "perhe". Lapsista voi huolehtia oikein hyvin ja molemmilla on tilaa myös elää. usein vaan naisilla ei ole mitään kontaktia siihen mistä tykkäävät ja mikä tuottaa iloa. ja siksi haluavat muiltakin sen ilon pois.

tehnyt myös sitä mitä itseä huvittaa! Perhe on ykkönen, mutta jos haluan matkalle, risteilylle, harrastukseen, olen aina lähtenyt kunhan raha ja lastenhoito on järjestyksessä. Mies tästä joskus nikotteli, vaikka oitsellä on työn puolesta aina pilvin pimein mahdollisuuksia. Naisten suurin virhe on- ei miesten kontrollointi- vaan se etteivät itse elä. Ja sitten haluavat ettivtä muutkaan elä vaan vajoavat suohon josta käytetään nimeä "perhe". Lapsista voi huolehtia oikein hyvin ja molemmilla on tilaa myös elää. usein vaan naisilla ei ole mitään kontaktia siihen mistä tykkäävät ja mikä tuottaa iloa. ja siksi haluavat muiltakin sen ilon pois.

kummalista onkin, että miten voi nähdä asiat niin kierosti kun sanotaan ettei se ole mitään normaalia perhe-elämään tai perheelliselle sopivaa jos käy kavereiden kanssa kerran vuoteen ulkomailla tai vaikka edes joka toinen vuosi. Perhe-elämä vissiin joillekin on sitä mitä kaikkein vittumaisimmalta tuntuu. :/

tehnyt myös sitä mitä itseä huvittaa! Perhe on ykkönen, mutta jos haluan matkalle, risteilylle, harrastukseen, olen aina lähtenyt kunhan raha ja lastenhoito on järjestyksessä. Mies tästä joskus nikotteli, vaikka oitsellä on työn puolesta aina pilvin pimein mahdollisuuksia. Naisten suurin virhe on- ei miesten kontrollointi- vaan se etteivät itse elä. Ja sitten haluavat ettivtä muutkaan elä vaan vajoavat suohon josta käytetään nimeä "perhe". Lapsista voi huolehtia oikein hyvin ja molemmilla on tilaa myös elää. usein vaan naisilla ei ole mitään kontaktia siihen mistä tykkäävät ja mikä tuottaa iloa. ja siksi haluavat muiltakin sen ilon pois.

"...molemmilla on tilaa myös elää."

"...usein vaan naisilla ei ole mitään kontaktia siihen mistä tykkäävät ja mikä tuottaa iloa."

Miten ihmeen kurjaa tai tylsää tällaisten ihmisten perhe-elämä oikein mahtaa olla, kun tuota "iloa" ja "omaa elämää" täytyy hakea perheen ulkopuolelta?

Siis harrastukset, ns. omat lomat tms. ymmärrän täysin, mutten noita syitä, joilla niiden tarpeellisuutta on nyt muutamassa viestissä perusteltu.

Kyllähän tyttöporukoillakin reissunsa on niistä ei vain kukaan valita, esimerkkinä oma äitini ja lankoni vaimo noin aluksi.

noin vain valittamatta vaimonsa vaikkapa viikon rantalomalle kaverien kanssa, ja hoitavat lapset ja kodin?

Epäilen että nämä kaverien kanssa viikoksi Leville/Turkkiin tms. reissut aiheuttavat hankausta ja epäluuloja yhtä lailla sekä naisissa että miehissä. Joskus syystäkin, joskus ei.

Oma mieheni saa itse päättää menemisistään, aikuinen kuin on. Viikon hupireissuille ei ole kyllä koskaan halunnutkaan, viikonloppuja on ollut pois kaveriensa kanssa.

joillekin (oikeastaa useille) naisille tuntuu, että olevan vaikeaa käsittää miten jokavuotinen jätkäporukan reissu ulkomaille/lappiin voisi olla sopivaa kun elämään on astunut vaihe Aivolitto. Siis milloinkaan, edes kun lapsi on täysin terve.

Joillekin miehille tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että esimerkiksi aika, jolloin kotona on kuukauden ikäinen koliikkivauva, ei ole oikea viikon eräreissulle kaverien kanssa, ellei todella ole mahdollista tarjota samaa mahdollisuutta myös sille vauvan kanssa valvovalle, väsymystä itkeskelemvälle vaimolle. Jos on yhdessä hankittu jälkikasvua, eivät perheen aikuiset voi tulla ja mennä ihan miten sattuu, vaan asioista pitää sopia ja neuvotella, ja joskus voi olla tarpeen myös muutta suunnitelmia. Tämä on tosielämän tapaus lähipiiristä, ja kyllä minustakin tuo oli jo ko. mieheltä kohtuuton tapa toimia. Oma mieheni oli asiasta tismalleen samaa mieltä.

tehdä reissujaan miesporukassa (ja tekeekin), mutta EI TAATUSTI silloin jos kotona on koliikkivauva ja mies muutenkin aina töissä!

Oon ihan saletti että tuossa tapauksessa se on se nainen joka on enemmän loman tarpeessa. Ja vähintääkin sen tarpeessa että vauvan toinen vanhempi jakaa sitä taakkaa mikä koliikkivauvan hoitamisesta koituu. Mikään ei ole niin rankkaa!

Ihan törkeää häipyä lomailemaan tuossa tilanteessa! Niin olisin minäkin kantanut miehen kamat pihalle vastaavasta tempusta, vaikka, kuten sanottu, normaalisti minulla ei ole mitään miehen reissuja vastaan.

Mies tekee 15-tuntitisia päiviä elättääkseen perheensä ja kotona tervehtii aina oisko muutaman kuukauden ikäisen vauvan itku. Ilman lomaa hänen mielenterveytensä olisi varmasti romahtanut, mutta jotenkin asetelma kääntyi niin päin että hän oli tarinan roisto.

"...molemmilla on tilaa myös elää." "...usein vaan naisilla ei ole mitään kontaktia siihen mistä tykkäävät ja mikä tuottaa iloa." Miten ihmeen kurjaa tai tylsää tällaisten ihmisten perhe-elämä oikein mahtaa olla, kun tuota "iloa" ja "omaa elämää" täytyy hakea perheen ulkopuolelta? Siis harrastukset, ns. omat lomat tms. ymmärrän täysin, mutten noita syitä, joilla niiden tarpeellisuutta on nyt muutamassa viestissä perusteltu.

Ja vaikka, että kuinka huono seksielämä pitää olla jos pitää jotain omaa kivaa joskus harrastaa? Eikö teille perheen seksielämä riitä?

Voi HURJAA jos elämällään tekee muutakin kuin perheen keskistä toimintaa!!1

meillä vaimo ei anna miehellä olla miespuoleisia kavereita , puhumattakaan naispuolisista onko mulla hullu akka mitä tehdä