kela hylkäsi kuntoutuspsykoterapiahakemukseni sillä perusteella
että odotan vauvaa jonka on tarkoitus syntyä marraskuussa.
Tässä suora lainaus kelan perusteluista:
"Teille ei voida myöntää hakemaanne kuntoutuspsykoterapiaa,
koska terveydentilastanne ja kuntoutuksen tarpeestanne
saadun selvityksen perusteella Kelan tukema kuntouttava
psykoterapia ei tällä hetkellä ole oikea-aikaista.
Teillä esiintyy pitkäaikaista toimintakykyä lamaavaa masennusta
johon kuntoutuspsykoterapialla voidaan arvioida olevan työ- ja
toimintakykyä parantava vaikutus, mutta
Teillä on synnytys marraskuussa 2012, johon liittyen hoitovas-
tuunne kuuluu tässä vaiheessa julkiseen terveydenhuoltoon mm.
neuvolan toimesta.
Voitte hakea uudelleen kuntoutuspsykoterapiaa, kun synnytyksen
jälkeinen terveydentilanne on vakiintunut ja olette palaamassa
takaisin opintojen pariin."
Mitä mieltä olette tästä, kohtuullista vai kohtuutonta?
Onko muilla kokemuksia miten on asia teidän kohdalla ratkaistu? hyväksytty vai hylätty?
Kommentit (47)
Ensimmäisenä tsemppiä ja jaksamista! Olen itse samanlaisessa tilanteessa. Tarkoitukseni oli itsekkin lähteä psykoterapiaan, nyt olen raskaana ja laskettu aika helmikuussa. En ollut tietoinenkaan että kela hylkää päätökset äitiysloman takia!! Todella naurettavaa koska eikö jokaisen olisi tarkoitus palata työelämään jossakin vaiheessa hoitovapailta :( onko sinulla minkälainen hoitoverkosto? Itse käyn säännöllisesti mielialapolilla keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa jonka koen suureksi avuksi kun kun en ole ollut valmis vielä aikasemmin terapiaan menemään. Pyydä neuvolalta perhetyöntekijää, meillä käyvät säännöllisesti auttanut hyvin arjen jaksamisessa ym :) mietin myös olisiko sinun mahdollisuus saada sosiaalitoimesta toimeentulo tukea terapia käynteihin avustusta siihen asti kunnes saisit kelalta muönteisen päätöksen?
Jaksamisia paljon syksyysi!
instanssi, kun se katsoo yksittäisen jäsenen vain yhdeksi osaksi suurta tehokoneistoa. Jos olet ns. hyödytön niin kela hylkää sinut. Työssäkäyvälle tuota terapiatukea tulee aika helpolla.
Mutta sinuna minä laittaisin uuden hakemuksen tai valittaisin tuosta. Saattaa olla, että päätös muuttuisi, mutta en panisi paljoa sen varaan.
Ikävä tilanne sinulle nyt, mutta varmasti jonkinlaiseen terapiaan pääset kuntasikin puolesta. Kunta ensin haluaa varmistaa, että voisitko olla kelan tuen piirissä ja sitten sen on pakko tarjota sinulle apua jos et ole.
Minä olen käynyt terapiassa kohta 5 v. Pienen pätkän ensin neuvolan psykologilla, sen jälkeen yksityisellä terapeutilla. Olen terapian aikana tehnyt 2 lasta ja aina olen saanut terapialle kelan rahoitusta kun olen hakenut. Siis sen 3 vuotta. Välillä maksoin itse ja nyt kunnan ostopalveluna. Hoitosuhde on hyvä, joten en halua rahanpuutteen vuoksi katkoa sitä ja siirtyä kunnan hoitoon. Ei siinä olisi mitään järkeäkään aloittaa taas alusta vieraan ihmisen kanssa.
Joku varmaan pähkinöi siellä, että miksi olen tehnyt lapsia masentuneena. Sairaudestani huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä) minä olen hyvä äiti. Mietin hyvin paljon kuinka lapsillani olisi paras mahdollinen elämä. Heillä on hyvä olla ja minä olen heistä todella onnellinen. Rakastan yli kaiken. Masennuksia on monenlaisia ei voi tehdä päätelmiä siitä mihin ihminen kykenee ja mihin ei.
Jos minulta kysyisit ap, niin juuri nyt sinun kannattaisi aloittaa terapia. Edes jossakin muodossa, vaikka vain neuvolan psykologilla. Pääasia, että pääset puhumaan ja prosessoimaan asioitasi. Ja sitä voi tehdä vauva mukana. Ei sinun pääsi ja ongelmasi ole mikään irrallinen osa sinusta. Tarkoitan, että jos sinulla on vaikeuksia päässäsi, niin ne kyllä ovat mukana sinun vauva-arjessakin. Ei ole niin, että nyt olet jossakin ihmeellisessä levossa ja harmoniassa kun vauva tulee. Voi olla, että vauva-aika mutkistaa asioita entisestään. Siksi juuri olisi hyvä jos sinulla olisi hoitosuhde johonkin, että pystyisit olemaan lapsellesi hyvä äiti. Tämä tietysti riippuu siitä mikä syy masennukseesi on. Jos se esim. on oma lapsuutsei niin sitä suuremmalla syyllä nyt terapiaan, jos taas jokin traumaattinen tapahtuma niin sen voisin kuvitella voivan laittaa hiukan syrjään.
Tuon kyllä allekirjoitan, että vauva-aikana kannattaa pohtia asioita, kun aivot ovat jotenki muokkaantuvassa tilassa. Se on hämmästyttävää kuinka paljon sinä aikana saa itseään muutettua ja tehtyä hyviä asioita elämälleen jos niin haluaa ja ymmärtää niin tehdä. Minulla on nyt ihan uusi elämä :) Kiitos kela, kunta ja ihana terapeuttini.
Onnea ja iloa sinulle toivotan!
Miksi ihminen, jonka pääkoppa ei ole edes sen vertaa
kunnossa,että pystyisi tekemään töitä, menee tekemään tuohon tilanteeseen lapsen?? Onko lapsen parasta tässäkään tapauksessa ajateltu yhtään..
Kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään työelämässä oleville, sinne siirtymässä oleville tai palaaville. Jos on jäämässä äitiyslomalle niin työkyvyn palauttaminen ei ole ajankohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Kuntoutuspsykoterapiaa myönnetään työelämässä oleville, sinne siirtymässä oleville tai palaaville. Jos on jäämässä äitiyslomalle niin työkyvyn palauttaminen ei ole ajankohtaista.
Mitähän hän tällä tiedolla tekee 8v myöhemmin?
Oikein. Omilla rahoilla vaan terapiaa, eikä toisten veronmaksajien rahoilla ..
Zinc
Mahdatko enää lukea tätä ketjua?
Kävin itse aikoinani 9 vuotta psykoterapiassa. Aluksi Kela kustansi sitä, sittemmin sairaanhoitopiiri ja pari viimeistä vuotta maksoin itse.
Tulin raskaaksi ja sain lapsen tuon terapian aikana. Terapia oli intensiteetiltään aivan toisenasteista raskaus- ja vauva-aikana kuin muulloin. Terapeutti aivan selvästi kevensi otettaan tuona aikana, luulinkin jo olevani paljon paremmassa kunnossa kunnes sitten vauva-ajan jälkeen alkoi uudestaan tosi rankkojen teemojen käsittely. Uskon, että terapeuttini ei olisi aloittanut terapiaani jos olisin aloittamisajankohtana ollut raskaana, vaan vasta sen jälkeen.
Minäkin luulin, että terapiani kestäisi pari kolme vuotta ja vieläkin taivastelen mielessäni, että yhdeksän vuotta meni! En olisi varmaan uskaltanut edes aloittaa jos olisin tiennyt, että niin kauan joudun käymään. Etukäteen ei voi mitenkään tietää, miten potilaan oireet lähtevät vastaamaan terapiaan ja mitä kaikkea terapian edetessä tulee vastaan.
Yksi vuosi tai kaksi on kuitenkin koko ihmiselämän mittakaavassa lyhyt aika. Nauti nyt raskaudestasi ja vauva-ajasta, terapia voi odottaa siiheksi kun lapsesi on vähän isompi.
Tsemppiä sinulle, toivottavasti saat jotain tukea kuitenkin jo raskausaikana ja vauvan synnyttyä!