kela hylkäsi kuntoutuspsykoterapiahakemukseni sillä perusteella

"Päätös on oikea, kuntoutukseen ei sitä paitsi ole asiaa äitiyslomalla"



närhenmunat minä teidän kommenteista jotka olette vain omaan napaan tuijottavia p....ja!

Sitten kohta taas varmaan ihmettelette että miten voi sattua kaikenlaisia perhesurmia ja muita, mutta tässä se syy, ei haluta ajoissa autaa ja tukea.



asioista enemmän tietäviltä olen saanut sellaisia ohjeita että päätöksestä on valitettava ja valitus tulee mitä suuremmalla todennäköisyydellä menemään läpi kunhan oikeilta asiantuntijoilta on saatu lausunnot mustaa valkoisella.

siinäpähän sitten te työssä käyvät ihmettelijät maksatta minun terapian!! hahahaaa :DD

Sen sijaan paheksun sitä, että olet mennyt pamahtamaan paksuksi tuossa kunnossa!

Äitiyslomalla ollessasi et tule pääsemään tuonne ja sillä siisti. Ihan sama minulle, kenen rahoilla sinne aikoinaan menet.



t. ylempää

Moni asiakas ei ymmärrä tätä, että psykoterapia on oikeasti rankka polku ja vie yleensä vuosia. Pieni vauva ei sovi siihen kuvioon, ei sitten millään; terapiaprosessi nostattaa vahvoja tunteita pintaan ja vaatii aktiivista sitoutumista. Terapia on usein 1-2 kertaa viikossa, kuinka moni äiti pääsee/jaksaa käydä jos kotona on pikkuinen?

luuletko etten tiedä mitä tämä on ja mitä tuleman pitää? tätä on kuule jo niin monta vuotta suunniteltu ja vatvottu edestakaisin että rankempaa on olla käymättä se terapia joka mahdollisesti kestää jopa 3vuotta kuin että olla käymättä.

Sitoutumisessa tähän juttuun ei ole ongelmaa, vauvaa saa aluksi kuljettaa mukana ja kunhan on vähän vanhempi niin hoitajakin olisi hänelle ollut jo valmiina.

totesin juuri että ehkä ei olisi kannattanut edes asiasta tänne laittaa kun kuitenkaan koko elämän tilannettani ja kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja en tänne voi sepostaa, ja harmittaa sekin että täällä pyörii sitä kaikki tietävää porukkaa.. no virheistähän oppii, toista kertaa en kysy ihmisten mielipiteitä mihinkään asiaan.. varsinkaan kun ihmiset jotka eivät mistään mitään tiedä niin tulevat niitä mielipiteitään ekana tarjoamaan.

Anteeksi syvästi että teitä vaivasin!

-ap-

Tilanteesi on kurja, mutta voi olla ettei kela sinulle päätöstä suo, ennenkuin olet taas opiskelija. Siihen asti on vaan sinniteltävä. Huonompi tilanne on niillä, jotka ikänsä puolesta eivät enää voi saada kelakorvausta. Aika on sun puolella. Pidä hoitokontakti yllä, koska synnytys voi laukaista uusia ongelmia. Paljon tsemppiä ja onnea raskausaikaan ja vauva-aikaan.

Jos olet vuosia sairastanut masennusta, ja lisäksi tiedetään äidin masennuksen olevan selkeä pienen lapsen mielenterveteen vaikuttava riskitekijä, ei voi sanoa muuta kuin voi hyvää päivää. Todella lyhytnäköistä ja kökköä toimintaa Kelalta, vaikkakin varmaan pykälien mukaan "oikein". On tosi hienoa, kun ihminen motivoituu psykoterapiaan, sitä tulisi kyllä kannustaa.



Ratkaisuehdotus: Jos sinulla on julkisella sektorilla hoitava lääkäri (erikoissairaanhoidossa), kysy, voitko päästä psykoterapiaan ostopalvelurahoilla, kunnes olet taas oikeutettu kelan kuntoutukseen.

miten sitten on mahdollista että tiedän moniakin jotka ovat äitiyslomalla tuen saaneet ja terapian aloittaneet?

Nyt on turha loukkaantua, teit aloituksen tänne ja sait ihan asiallisiakin viestejä. Ikävä tosiasia on, että vaikka sinulla olisikin hoitaja jne. mietitty, sitä henkistä jaksamistasi ei vaan voi "suunnitella"! Olet varmasti valmis terapiaprosessiin myöhemmin, mutta et samaan aikaan kun sinulla on pieni vauva viemässä voimiasi.

töissä pysymistä. Nyt paikkasi on kotona. Tsemppiä. Kyllä sä siten kun olet lähdössä jatkamaan opintoja myönteisen päätöksen saat!

apua neuvolan kautta. Tuo tarkoittaa, että kohderyhmänä sinä ensisijaisesti voit saada apua nyt neuvolan kautta. Kela tarjoaa tukea sinulle sitten, kun kuulut heidän "ykköskohderyhmään" eli kun olet palaamassa opintoihin tai töihin, jolloin tuolla terapialla on selkeä kuntouttava tarkoitus.

neuvolan kautta ei käytännössä pääse psykoterapiaan. Tai jos pääsee, niin pitää olla todella huonossa kunnossa. Saattaa päästä kerran kuukaudessa juttelemaan jonkun hoitsun kanssa, mutta se ei ole lähellekään sitä, mitä olisi psykoterapia. Juuri tuossa vaiheessa tuleva äiti tarvitsisi tukea. Juuri tuo olisi sitä varhaista puuttumista ja ongelmien ennaltaehkäisyä. Mutta kun pitää olla niin älyttömän byrokraattista. Valtio ja kunnat pompottelevat vastuuta toisilleen ja lopputulos on, että ihminen ongelmiensa kanssa jää heitteille. Kaikilla ei ole voimia hakea apua enää, jos saa yhden hylkäävän päätöksen. Ihminen, joka hakee psykoterapiaa, ei välttämättä ole voimiensa tunnossa.

-ohis

että psykoterapiaan edes KANNATTAA mennä. Akuuttihoito on sitten asia erikseen!

ihmettelen asiaa kun psykiatrit ja terapeutit yms. ovat minulle kovasti vakuuttaneet että raskaana oleva ja juuri synnyttänyt on kaikista paras hetki psykoterapialle, silloin mieli on kuulemma luovimmillaan ja avoimimmillaan, eli kaikista parhaimmillaan kuntoutumista ajatellen..

-ap-

käydä niin kauan perheterapeutin tai perhetyöntekijän juttusilla, kunnes olet taas oikeutettu Kelan tukiin?



Varmasti se on tyhjää parempin, ja usein perheneuvonnan työntekijä on suorittanut psykoterapeutin tutkinnon. Siellä voidaan räätälöidän vaikka millainen hoitosuunnitelma sen mukaan mikä vointisi on.



Jotkut rajat siellä Kelallakin pitää olla. Pääset sinne sitten kuitenkin jossain vaiheessa hyvin todennäköisesti.

apua neuvolan kautta. Tuo tarkoittaa, että kohderyhmänä sinä ensisijaisesti voit saada apua nyt neuvolan kautta. Kela tarjoaa tukea sinulle sitten, kun kuulut heidän "ykköskohderyhmään" eli kun olet palaamassa opintoihin tai töihin, jolloin tuolla terapialla on selkeä kuntouttava tarkoitus.

muuten hyvä muttan kun juuri neuvolasta minua ohjattiin tekemään näin, käymään yksityiset psykiatrit ja kaikki ja kysesistä terapeuttiakin suositeltiin sieltä jollen olisin tuen tullessa mennyt.. neuvoloilla ei ole resursseja järjestöää psykoterapioita, sieltä saa vain ja ainoastaa juttelua apua mm. perhetyöntekijän muodossa joka ei ole kaikissa tapauksissa riittävää.

-ap-

lisäksi terapeutti pitää valita itse, sellainen jonka kanssa natsaa! Ei ne saa mitään terapeuttia suositella/sanoa tuolle kannattaa mennä. Ihan väärä toimintatapa. (varmaan joku hyvä kaveri)

En yleistäisi, että terapia on niin rankkaa että sitä ei voisi tehdä vaikka olisi pienen lapsen äiti. Yleensä terapiaan hakeutuvat ovat ongelmiaan jo kauan pohtineet yksin tai jonkun ammattilaisen kanssa mutta harvemmalla intensiteetillä. Jos terapeutin kanssa syntyy luottamuksellinen suhde, voi siitä olla hyötyä supportiivisessakin mielessä.



Elämässä on niin paljon rasittavia asioita, että mielummin olisi hyvä oppia niiden kanssa tulemaan toimeen kuin välttämään niitä.

Hedelmällisessä iässä olevia naisia työskentelee mm. lääkäreinä, psykologeina ja hoitajina, eikä ainakaan niissä töissä aina voi välttää itsensä kohtaamista. Terapiassa käyminen on jopa suositeltavaa heille.



Rankkoja asioita tapahtuu elämässä väistämättä eivätkä ne kysy aina elämäntilannetta. Eikä terapia ole edes hankalimmasta päästä.

"käskikö ne hakea sun juuri kelan avustusta tällä hetkellä?"



käskivät ja nimenomaan juuri NYT. Ja se oli vielä joku mielenterveyspuolen suurempikin asiantuntija joka oli neuvolalla käymässä. Sanoi suoraan että kaupunki ei pysty minulle oikeen tässä tilanteessa mitään tarjoamaan ja antoin selvät toiminta ohjeet miten menetellä.



niin ja hyvä nro 33. neuvola tai joku muu taho saa suositella terapeuttia, mutta itse sen saa loppupeleissä päättää kenet haluaa, ensin tietysti terapeuttiin tutustutaan muutaman käynnin verran jonka jälkeen katsotaan jatketaanko terapeutin etsintää vai vaikuttaako kyseinen sopivalta.



-ap-

että miksi pitää tehdä lapsia, jos valmiiksi jo on pää sisällä onelmia?

että miksi pitää tehdä lapsia, jos valmiiksi jo on pää sisällä onelmia?

että tässä maassa ei ole yhtään täysin täysjärkistä ihmistä, niin että lisääntyminen pitää siis kieltää kaikilta..?

mutta toisaalta: psykoterapiarahat ovat todella kortilla, joten voi olla, että haluavat kaikin keinoin varmistaa, että rahat menevät ns. oikeaan osoitteeseen. Ja keskimäärin on kuitenkin niin, että synnytyksen jälkeinen aika on vähän poikkeustilanne elämässä, joten se ei yleensä ole parasta aikaa psykoterapiaprosessille (esim. tunteiden heilahtelut voivat liittyä vauvan saamiseen, eivät äidin psyyken perusproblematiikkaan -> terapeutti ei saa kiinni varsinaisista ongelmista). Joillekin vauva-aika voi varmasti olla paras aika terapiaan, mutta epäilen, että he ovat poikkeuksia.



Joka tapauksessa, toivon kovasti, että saat myönteisen päätöksen esim. vuoden päästä! (minusta olisivat voineet antaa jo nyt myönteisen päätöksen, että tuki tulee esim. vuoden päästä.)

Paljon kirjoitellaan siitä, että kelalla ei ole rahaa terapioihin. Todellisuus on hieman toinen. Psykoterapiaa ei ole rajoitettu muutamaan vuoteen, niin kuin annataan ymmärtää, vaan sen jälkeenkin saa vielä tukea jos niin haluaa ja jos lääkäri osaa kirjoittaa hyvän lausunnon. Vuosia ei ole mitenkään rajattu tarkasti. Jotkut ovat olleet terapiassa monen monta vuotta.

Tässä nähdään taas kuinka puhutaan kymmenen kaunista ja ykstoista hyvää, mutta kun apua tarvitaan niin mitään ei saa.



Mä oon työni kautta ja omassa elämässäni törmännyt tähän byrokraattiseen paskaan liian usein. Olis kiva kerätä noita Kelan kielteisiä päätöksiä perusteluineen lakialoitteeseen eduskuntaan sen vaatimuksen taakse, että ennaltaehkäisevään ja terapiatyöhön tulisi panostaa muutenkin kuin kauniissa puheissa. Missähän ois sellainen foorumi missä voitais alkaa tosissaan keräämään niitä? Harvalla vaan tukea ja apua tarvitsevalla riittää voimavarat, mutta jos yhdessä muiden kanssa niin ei tarvitse yksin jaksaa.



Tsemppiä Ap