Mitä teen tällaisen miniän kanssa?

Joo, aihe on tosiaan aika herkkä ja monelle tuttu.



Itsestäni sen verran, että tosiaan kirjoitin tämän eilen hiljaisella aamu-työvuorolla. Olen jo keski-ikäinen, mutta anoppi en ole, eikä minusta kenties sellaista koskaan tulekaan erinäisistä syistä, joita en välitä teille kertoa. Oma anoppini kuoli jo seurustelusuhteemme alussa, joten omakohtaista kokemusta miniänä on hyvin vähän.



Elämänkokemukseni perusteella väitän silti, että monesta ongelmasta selviää olemalla suora ja yrittämällä tulkita toista hänen omasta kehyksestään käsin, ei siis minun omastani.



Toisin sanoen: jos tuo esimerkkitilanteeni olisi ollut tosi, olisin miniänä pitänyt lisäkysymystä kakusta aivan vaan täsmennyksenä. Anoppihan oli tulossa pelkästään apen kanssa kahveille, ja kun miniä sanoi, että joutuu vielä hakemaan kakun töistä palatessaan, tarjosi anoppi apua. Niin minä sen tulkitsisin. Kieltäytyä voi ja se kielto ei saa jäädä anopille hampaankoloon.



Aikuiseen käytökseen kuuluu myös sietää pikkuharmituksia ilman jatkuvaa ässähtelyä ja tiuskimista. Mutta aikuiseen käytökseen kuuluu ehdottomasti myös, että ilmaistaan, jos koetaan jokin asia loukkaavana.



Jatkuva äksyily kuluttaa kaikkien pinnaa ja vie ilon yhdessäolosta - mutta oikeita harminaiheita ei saa jäädä myöskään hautomaan, koska silloin niistä kasvaa ylitsepääsemättömiä.



Totta on se, mitä moni kommentoija sanoi, eli että miniä on ikäänkuin asetelmassa aina heikommalla. Hän on vasta tulossa ns. sukuun, ja on nuori ja kokematon ja ottaa herkästi kaikenlaisen anopin kommentoinnin moitteena.



Mutta tiedättekös, niin moni anoppikin sen kokee: hän on menettänyt poikansa ja miniä pystyy halutessaan pitkälti määräämään sen, miten anoppi ikinä kykenee luomaan suhdetta esimerkiksi omiin lastenlapsiinsa. Nuorilla on omat mieltymyksensä, ja anoppi kokee helposti myös miniän esiintymisen nyrpistelyksi ja arvosteluksi... ja sen lisäksi tosiaan voi pelätä koko ajan itse astuvansa miniän varpaille niin, että tämä alkaa vaikeuttaa yhteydenpitoa poikaan ja pojan lapsiin. Miniän kannaltahan sellaista pelkoa olennaisten ihmissuhteiden vaikeuttamisesta ei ole.



Toisin sanoen se on kovin, kovin herkka tilanne myös anopin kannalta.



On ihan takuuvarmasti kamalia anoppeja. Mutta on myös kamalia miniöitä. Ja valtaosa kummistakin (anopeista ja miniöistä) jostain siitä väliltä...



ap (tänään vapaalla, kun se nyt näytti kovin osaa kiinnostavan...)

Miksei mummu saa leipoa kakkua, jos haluaa? Miksi viedään toiselta auttamisen ilo? Toi on just sitä miniöiden manipulointia ja miehen suvun dissaamista, jossa ne etäännytetään kaikesta ja tehdään joka sektorilla selväksi, ettei mikään niissä tai niiltä kelpaa paitsi raha. Samaa sarjaa on just nämä miniät, jotka käyttää valtaa silläkin, että mennään anopille ja ei suostuta ottamaan edes kahvikuppia. Hymyillen tehdään se, mutta just tasan tiedetään sen loukkaavuus.

Mä muuten tästä purkauduin isälleni joskus, kun vierestä seuraa näitä hirviöminiöitä. Isä sanoi, että äitini oli kuulemma avioliiton alkuaikana samanlainen ja yritti kaikin keinoin alistaa hänen äitiään. Se oli jotain näyttämisen halua kuulemma. Tasaantui vuosien saatossa ja 30 vuoden jälkeen tilanne oli jo kuulemma ok. Isä sanoi, että häntä hävetti, kun muuten fiksu äitini muuttui omituiseksi äitinsä seurassa ja hirveä tarve koko ajan näyttää anopille sen paikka eli kakkospaikka pojan elämässä. Isäni naureskeli tätä ja sanoi, että naisilla tuo on niin yleistä ja vaikuttaa miehen silmissää naurettavalta.

tulla tarjoamaan toiselle synttärikakkua. Noh, eiköhän tämä ole provo johon tulee taas 5000 vastausta. Mutta vika ON sussa. Sama kuin miniäisi tulisi sanomaan sulle kun isäntäs täyttää 60 vee, että mä voin tulla tekemään teille kakun. Tai siivouksen. Miltä tuntuis?

Mä muuten tästä purkauduin isälleni joskus, kun vierestä seuraa näitä hirviöminiöitä. Isä sanoi, että äitini oli kuulemma avioliiton alkuaikana samanlainen ja yritti kaikin keinoin alistaa hänen äitiään. Se oli jotain näyttämisen halua kuulemma. Tasaantui vuosien saatossa ja 30 vuoden jälkeen tilanne oli jo kuulemma ok. Isä sanoi, että häntä hävetti, kun muuten fiksu äitini muuttui omituiseksi äitinsä seurassa ja hirveä tarve koko ajan näyttää anopille sen paikka eli kakkospaikka pojan elämässä. Isäni naureskeli tätä ja sanoi, että naisilla tuo on niin yleistä ja vaikuttaa miehen silmissää naurettavalta.

Eli aika harva miniä tulee ajatelleeksi ollenkaan sitä, miltä skismat tuntuvat miehestä. Siinä on mieskin aika ikävässä välikädessä, koska kyse on kumminkin hänen omasta äidistään ja hänen omasta puolisostaan. Pakko pysyä riidoista mahdollisimman pitkään sivussa, koska sanoo hän mitä tahansa, jompi kumpi loukkaantuu.

TOKI jos anoppi on kamala, siinä on syytäkin puolustaa vaimoa, mutta mitäpä jos se vaimo tosiaan on herkkänahkainen ja kohtuuton?

- ap, joka siis oli provo -

tarkemmin sanomisiasi ja sitä, millä äänensävyllä heittelit niitä "pikku" kommenttejasi.

tulee väärinymmärryksiä ja rivien välistä olemattomien lukemista.



Ostat jatkossa synttärilahjan etkä kysele tarvitseeko apua.



Jokainen hoitakoon juhlansa tavallaan. Ymmärrän että halusit auttaa eikä siinä ole mitään vikaa.



Miniälläsi on ongelma.

Ensin ilmoitti ihan henkilökohtaisesti, että vauvaa ei tulla katsomaan sairaalaan. Sitten ilmoitti, että hän ja vauva haluavat olla rauhassa kotona 2 vko ja että hän ilmoittaa, koska sopii tulla käymään.



Kunnioitin toivettaan, vaikka pahoitin mieleni siitä, että miniän suku sai käydä sairaalassa ja miniän vanhemmat majoittuivat viikoksi tyttärensä luokse huolehtimaan perheestä.



Kutsua vauvankatsojaisiin ei tullut, mutta ristiäisissä miniä selitti kaikille, miten ikävä isoäiti olen, kun en ole kertaakaan halunnut tulla vauvaa katsomaan.



Siis mitä? Itse kielsi, mutta ristiäisissä käänsi asian toisinpäin.

niin jätä syömättä. Miniä on juhlien emäntä ja jos haluaa valmiskakun, niin se hänelle suotakoon. Jos halusit tehdä sen kakun vain sen vuoksi, että sinä et pidä valmiskakuista, niin aika itsekäs olet. Mutta jos halusit tehdä kakun auttaaksesi, niin asia ok.

ihanalta ja ajattelevaiselta anopilta. Miniäsi on vaikea ihminen, jolle mikään ei kelpaa. On ilmeisesti ottanut sellaisen asenteen, että anoppi on pahis, eikä tunnista aitoa ystävällisyyttä.



Jätä miniä omaan liemeensä hautumaan. Joidenkin ihmisten kanssa vaan ei voi tulla toimeen.

niin jätä syömättä. Miniä on juhlien emäntä ja jos haluaa valmiskakun, niin se hänelle suotakoon. Jos halusit tehdä sen kakun vain sen vuoksi, että sinä et pidä valmiskakuista, niin aika itsekäs olet. Mutta jos halusit tehdä kakun auttaaksesi, niin asia ok.

satuin olemaan vapaapäivällä silloin JA koska pidän itse ainakin enemmän itse tehdyistä... Eli sekä että. Mutta kuten sanoin jo, en tyrkyttänyt mitään, enkä arvostellut miniän ratkaisuja, se oli ihan hänen omassa päässään oleva arvostelu.

ap

Ensin ilmoitti ihan henkilökohtaisesti, että vauvaa ei tulla katsomaan sairaalaan. Sitten ilmoitti, että hän ja vauva haluavat olla rauhassa kotona 2 vko ja että hän ilmoittaa, koska sopii tulla käymään. Kunnioitin toivettaan, vaikka pahoitin mieleni siitä, että miniän suku sai käydä sairaalassa ja miniän vanhemmat majoittuivat viikoksi tyttärensä luokse huolehtimaan perheestä. Kutsua vauvankatsojaisiin ei tullut, mutta ristiäisissä miniä selitti kaikille, miten ikävä isoäiti olen, kun en ole kertaakaan halunnut tulla vauvaa katsomaan. Siis mitä? Itse kielsi, mutta ristiäisissä käänsi asian toisinpäin.

Eikö poikasi sanonut asiaan mitään? Kusipäinen miniä sulla. Itsekin halusin sairaalassa olla ne pari päivää ihan rauhassa ja se toive koski kyllä myös omia vanhempianikin, ei pelkästään miehen vanhempia. Uskomaton tapaus toi sun miniä! Onko teidän välit sit olleet millaiset ennen lapsen syntymää?

tarkemmin sanomisiasi ja sitä, millä äänensävyllä heittelit niitä "pikku" kommenttejasi.

ei ääneen sanota. Mutta kun oikeastikaan en arvostellut miniää, koska itsekin vuorotyöläisenä olen "oikaissut" mutkia, ja ymmärrän hyvin, ettei aina voi olla niin vimpan päälle puunattua ja itsetehtyä.

ap

Ensin ilmoitti ihan henkilökohtaisesti, että vauvaa ei tulla katsomaan sairaalaan. Sitten ilmoitti, että hän ja vauva haluavat olla rauhassa kotona 2 vko ja että hän ilmoittaa, koska sopii tulla käymään. Kunnioitin toivettaan, vaikka pahoitin mieleni siitä, että miniän suku sai käydä sairaalassa ja miniän vanhemmat majoittuivat viikoksi tyttärensä luokse huolehtimaan perheestä. Kutsua vauvankatsojaisiin ei tullut, mutta ristiäisissä miniä selitti kaikille, miten ikävä isoäiti olen, kun en ole kertaakaan halunnut tulla vauvaa katsomaan. Siis mitä? Itse kielsi, mutta ristiäisissä käänsi asian toisinpäin.

Eikö poikasi sanonut asiaan mitään? Kusipäinen miniä sulla. Itsekin halusin sairaalassa olla ne pari päivää ihan rauhassa ja se toive koski kyllä myös omia vanhempianikin, ei pelkästään miehen vanhempia. Uskomaton tapaus toi sun miniä! Onko teidän välit sit olleet millaiset ennen lapsen syntymää?

salaa miniältä. Kylässäkin olivat jo ennättäneet käymään sillä aikaa kun miniällä oli muuta tekemistä. Välit ovat ihan asialliset, mutta ongelmia alkoi tulla siinä vaiheessa, kun tuli aika maksaa vauvahankintoja. Ei ole kivaa, että tullaan kylään, laitetaan nenän eteen kuva vaunuista ja tilinnumero, jonne pitäisi laittaa vähän yli 1000 e "kun meidän suvussa on tapana, että isovanhemmat ostaa".

Ensin ilmoitti ihan henkilökohtaisesti, että vauvaa ei tulla katsomaan sairaalaan. Sitten ilmoitti, että hän ja vauva haluavat olla rauhassa kotona 2 vko ja että hän ilmoittaa, koska sopii tulla käymään. Kunnioitin toivettaan, vaikka pahoitin mieleni siitä, että miniän suku sai käydä sairaalassa ja miniän vanhemmat majoittuivat viikoksi tyttärensä luokse huolehtimaan perheestä. Kutsua vauvankatsojaisiin ei tullut, mutta ristiäisissä miniä selitti kaikille, miten ikävä isoäiti olen, kun en ole kertaakaan halunnut tulla vauvaa katsomaan. Siis mitä? Itse kielsi, mutta ristiäisissä käänsi asian toisinpäin.

Vähän samaa meilläkinpäin, tosin ei nyt ihan noin räikeästi. Hyväksyn sen, että miniälle on oma äiti tärkein, se on minusta aika selvää, mutta kun pojalla ei siinä jää oikein mitään roolia ja sijaa, jos miniä yksin päättää, kuka saa tavata lapsenlapsia ja koska.

Onneksi meillä poika pitää puolensa perheessään..

ap

vastaan tule, erohan tuosta tulee... Ap:n kannattaa antaa miniän touhuta, eikä tarjota apuaan, autat kun pyydetään ja jos sinulle itsellesi sopii. Jotkut on vaan niin nättinokkasia kaikesta...

Ensin ilmoitti ihan henkilökohtaisesti, että vauvaa ei tulla katsomaan sairaalaan. Sitten ilmoitti, että hän ja vauva haluavat olla rauhassa kotona 2 vko ja että hän ilmoittaa, koska sopii tulla käymään.

Kunnioitin toivettaan, vaikka pahoitin mieleni siitä, että miniän suku sai käydä sairaalassa ja miniän vanhemmat majoittuivat viikoksi tyttärensä luokse huolehtimaan perheestä.

Kutsua vauvankatsojaisiin ei tullut, mutta ristiäisissä miniä selitti kaikille, miten ikävä isoäiti olen, kun en ole kertaakaan halunnut tulla vauvaa katsomaan.

Siis mitä? Itse kielsi, mutta ristiäisissä käänsi asian toisinpäin.

Mitä sanoo asiaan poikasi?

Kai sinäkin olisit voinut miniää muistuttaa siitä, että sinä olisit tullut oikein mielelläsi, mutta miniä erikseen kielsi tulemasta ensimmäiseen kahteen viikkoon.

Kysy myös, miksi hän ei ilmoittanut, milloin sopii tulla käymään, vaikka aikoi.

Aloittajan miniän kohdalla ongelma on täysin miniän, ei anopin jos ottaa noin henkilökohtaisesti kaiken.

Minkä ikäinen miniäsi on? Tunnistan käytöksessä omien aikuistuvien ja itsenäistyvien tyttärieni toimintatavan.

Jokainen äidin ehdotus tulkitaan arvosteluksi ja vaatimukseksi. Esimerkiksi uuden asunnon sisustuksesta täysin neutraaliksi tarkoitettu oma mielipide "tuohon sopisi ..." saa aikaan kiukkuisen palautteen "minä laitan mitä haluan jne"

tulla tarjoamaan toiselle synttärikakkua. Noh, eiköhän tämä ole provo johon tulee taas 5000 vastausta. Mutta vika ON sussa. Sama kuin miniäisi tulisi sanomaan sulle kun isäntäs täyttää 60 vee, että mä voin tulla tekemään teille kakun. Tai siivouksen. Miltä tuntuis?

showstopper tavallaan. On paljon neutraalimpaa tarjota esim. kuivakakun tai keksien tekemistä. Jos aiot tulevaisuudessa pärjätä miniäsi kanssa, mieti mitkä on niitä kulttuurisia suorituspisteitä ja yritä olla sekaantumatta niihin.

tulla tarjoamaan toiselle synttärikakkua. Noh, eiköhän tämä ole provo johon tulee taas 5000 vastausta. Mutta vika ON sussa. Sama kuin miniäisi tulisi sanomaan sulle kun isäntäs täyttää 60 vee, että mä voin tulla tekemään teille kakun. Tai siivouksen. Miltä tuntuis?

Tervetuloa meille kakun kanssa! Minusta on ihan luonnollista tarjota apuaan lapsenlapsen synttärijärjestelyihin, ja miniä on outo jos vetää siitä herneen nenään.

Taitaa ap:n miniällä olla aika huono itsetunto, jos tuollaisestakin viitsii hermostua.

Taitaa olla aika heikkoitsetuntoista sorttia

tulla tarjoamaan toiselle synttärikakkua. Noh, eiköhän tämä ole provo johon tulee taas 5000 vastausta. Mutta vika ON sussa. Sama kuin miniäisi tulisi sanomaan sulle kun isäntäs täyttää 60 vee, että mä voin tulla tekemään teille kakun. Tai siivouksen. Miltä tuntuis?

Tervetuloa meille kakun kanssa! Minusta on ihan luonnollista tarjota apuaan lapsenlapsen synttärijärjestelyihin, ja miniä on outo jos vetää siitä herneen nenään. Taitaa ap:n miniällä olla aika huono itsetunto, jos tuollaisestakin viitsii hermostua.

Nimenomaan! Ja meille saa tulla siivoamaan!