Kivuliain/kamalin sinulle tehty toimenpide lääkärissä/sairaalassa?

Se ihme punkteeraus, tuolta poskionteloista. Hyi oksettaa kun edes mietin.

Nivelnestepuntio polvesta, "tunsin" neulan polveni sisällä seuraavat pari viikkoa.

Lapsena hammaslääkärin piti poistaa maitohammas ja suihkaisi siihen pintapuudutteen, mutta hetken päästä vetikin vahingossa viereisen pysyvän poskihampaan irti. Se sattui...
Toisen kerran leikattiin vielä piilossa ollut viisuri. Leikkaus meni ok, vaikka juuret ylsivär etuhampaiden alle, mutta myöhemmin tikit repesivät ja verta vuoti kamalasti. Särky oli karmea ja koko naama meni mustaksi ja turposi. Jouduin olemaan sairaslomalla 2viikkoa.

Sen takia tein tuon aloituksen, koska Suomessa kaikki mahdolliset toimenpiteet tehdään (julkisella) ilman edes kevyttä narkoosia, jos vaan voidaan. Miksei voi antaa edes rahoittavia ennen itselle kivuliasta/ikävää toimenpidettä?

Itsellenihän on tehty montakin asiaa paikallispuudutuksessa, esim. loop konisaatio (halukkaat voivat googlettaa). Tässä toimenpiteesä ei hirveitä kipuja ollut, mutta erittäin epämiellyttävä toimenpide (ja se palanut liha haisee samalta kuin permanentti-aine).

Nukutus on aina riski, mutta joku "humautus" tai vahvempi lääkitys olisi monesti potilaalle inhimillisempi.

Löytyykö palstalta lääkäreitä, jotka tietäisivät tähän syyn?

Paraservikaalipuudutus. En tajua, mikä siinä meni pieleen. Kiljuin, tärisin, silmät kääntyivät ympäri ja olin pyörtyä silkasta kauhusta.

Toisessa synnytyksessä lääkäri ehdotti samaa, jolloin puhisin supistusten välissä, että ei laiteta. Lääkäri ehdotti uudestaan supistuksen aikana, että jos kuitenkin kokeiltaisiin sitä paraservikaalia, mihin mieheni (joka muistaa varmaan hautaan asti ensimmäisen kerran) ilmoitti painokkaasti, että sitä piikkiä ei vaimolle muuten enää toiste anneta.

Minulle on tehty pari leikkausta ja juurihoito ilman puudutusta, mutta tuon paraservikaalin voittanutta ei ole.

Polvesta meni sivuside ja turposi käsipallon kokoiseksi. Tohtori kun rupesi sitten sitä verta ja muuta imemään neulalla pois niin sepä teki aika höpönassua. Väänteli ja käänteli sitä neulaa siellä polven sisällä ja samaan aikaan kertoi että oo ihan rentona vaan ja pidä se jalka rentona. :D Semmonen muistikuva on jäänyt että ei se jalka kyllä rentona pysynyt mitenkään ja ihmettelin että miten helvatissa sen vielä rentona saisi pysymään.

Polvesta meni sivuside ja turposi käsipallon kokoiseksi. Tohtori kun rupesi sitten sitä verta ja muuta imemään neulalla pois niin sepä teki aika höpönassua. Väänteli ja käänteli sitä neulaa siellä polven sisällä ja samaan aikaan kertoi että oo ihan rentona vaan ja pidä se jalka rentona. :D Semmonen muistikuva on jäänyt että ei se jalka kyllä rentona pysynyt mitenkään ja ihmettelin että miten helvatissa sen vielä rentona saisi pysymään.

Keuhkotähystys ei ollut kiva.

Kolposkopia oli kamala, ja sattui.

Nielurisaleikkauksen jälkeinen komplikaatio.

Yrjösin verta ja pyörtyilin, kun samaan aikaan yritettiin (huom. Yritettiin) puuduttaa metrisillä neuloilla nielua, että vuoto saataisiin polttamalla tyrehdytettyä. Ja voi yök kun sitä savua ja käristyneen lihan katkua tuli nenästä ja suusta ja verta pulppusi ja edelleen pyörtyilin ja yrjösin verta.

Nielurisaleikkauksen jälkeiset kaksi viikkoa olivat helvetillistä aikaa, mutta tuo ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen ambulanssissa ja sairaalassa jättivät ainakin karmivan hajumuistijäljen ja toisaalta tunteen, että tuosta kun selvisin hengissä, niin oon aika kova muija.

Kyllä varmaan jonkinlainen kulttuurinenkin asia. Suomessahan perinteisesti potilaat eivät kauheasti kipua valita. Ja aikaa menee kaikkeen tussaamiseen. Esim. se valtimoverinäytteen otto (ns. arteria-Astrup) - homma on jo parissa minuutissa valmis, kun kaikenlaisten EMLOjen kanssa puleeraamiseen menee toista tuntia.

Puudutuspiikki jalkapohjaan, sattu niin helevatisti. (kaivettiin kaislan pätkä nahasta, kun haittasi marssimista)

Kohtutulehduksen takia tehtiin imukaavinta.

Kenenkään kokemus ei tietenkään verrattavissa toiseen,ja vaikka tämä mun kommentti kuulostaa pieneltä,se oli mulle sektiota,sen jälkeisiä kipuja,noidannuolta,viisaudenhampaan osina poistamista ja muita paljon pahempi.
Eli siis virtsaamista varten laitettu katetri. Se kirveli ja sattui järkyttävästi koko ajan ja kieriskelin vaan tuskissani sängyllä pystymättä mihinkään. Taustalla tähän kivunsietoon tässä asiassa varmasti erittäin usein toistuvat kivuliaat virtsatietulehdukset ,joita oli kuukausittain ja joiden aikana pystyin vaan itkemään ja istumaan lasten kylpyammeessa. Katetri tuntui aivan samalta. Toivottavasti ensi kerralla saisin puudutteen jos se on mahdollista :/

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:32"]Kyllä varmaan jonkinlainen kulttuurinenkin asia. Suomessahan perinteisesti potilaat eivät kauheasti kipua valita. Ja aikaa menee kaikkeen tussaamiseen. Esim. se valtimoverinäytteen otto (ns. arteria-Astrup) - homma on jo parissa minuutissa valmis, kun kaikenlaisten EMLOjen kanssa puleeraamiseen menee toista tuntia.
[/quote]

Se pari minuuttia oli kyllä pisin ikinä kun ensin kokeili hoitaja joka ei onnistunut, lopulta tympääntynyt lääkäri otti ne valtimoveret... Että joku tovi siinä sai olla neulatyynynä :)

Selkäydinpunktio

Kyllä synnytys on ihan ykkönen muita kivuliaita ovat olleet kolonoskopia, selkäydinpunktio ja koepalan nappaiseminen maksasta.

Kivuliain ja kamalin lääketieteellinen muttei lääkärin tekemä operaatio on ollut lääkkeellinen raskaudenkeskeytys kotona.

Lääkärin tekemänä kivuliain oli virtsarakon tähystys. Virtsaaminen sattui monta päivää sen jälkeen. Ja no se vain tuntui iljettävältä. Ja oli melko ahdistavaakin 19-vuotiaalle neitsyelle, joka inhosi ihmisten läheisyyttä.

Vähällä olen päässyt, onneksi.

hyh miten ahdistava ketju. Ihan kylmät väreet menee.

Mulla hampaan poisto yläleuasta, puudute alkoi vaikuttaa vasta kun toimenpide oli lähes valmis.

En osaa päättää kumpi oli pahempi; peräsuolen tähystys vai pieleen mennyt poskionteloiden punkteeraus :/

Tuo tähystys oli ihan järkyttävää, meinasin pyörtyä moneen kertaan ja sitten annettiin jotain kipulääkettä niin loppupäivän oksensin... ehkäpä se on sitten ollut kamalampi.