Kivuliain/kamalin sinulle tehty toimenpide lääkärissä/sairaalassa?

peräpukamien poisto polttamalla, kun  puudutus ei ollut täysin onnistunut.  kaiken lisäksi turhaan, ne pirulaiset palasivat!

hyvänä kakkosena synnytyksen jälkeinen ompelu vanhemman, kovakouraisen mieslääkärin tekemänä. sama lääkäri oli ommellut myös huonekaverini ja yhdessä kauhisteltiin, miksi pitää juuri synnyttänyttä niin repiä?!

Epiduraalipuudutus ja selkäydinpunktio ahtaisiin nikamaväleihin. Kokenut neurologi sorkki ja sanoi, että oli kahden millin rako, josta sai neulan paikalleen.....

Ei mitään kivuliasta, mutta ahtaanpaikan kammosena magneettikuvaus oli kyllä tuskaa.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 23:29"]Paraservikaalipuudutus. En tajua, mikä siinä meni pieleen. Kiljuin, tärisin, silmät kääntyivät ympäri ja olin pyörtyä silkasta kauhusta.

Toisessa synnytyksessä lääkäri ehdotti samaa, jolloin puhisin supistusten välissä, että ei laiteta. Lääkäri ehdotti uudestaan supistuksen aikana, että jos kuitenkin kokeiltaisiin sitä paraservikaalia, mihin mieheni (joka muistaa varmaan hautaan asti ensimmäisen kerran) ilmoitti painokkaasti, että sitä piikkiä ei vaimolle muuten enää toiste anneta.

Minulle on tehty pari leikkausta ja juurihoito ilman puudutusta, mutta tuon paraservikaalin voittanutta ei ole.
[/quote]
Siis onko tuo se mikä laitetaan vaginaan sisälle?

Joko paksusuolen tähystys tai se kun pakarastani kaivettiin kämmenen kokoinen lasinpalanen niin syvältä että ei puudutteetkaan enää tehonneet

Mä kävin viime vuonna hammashoitajalla, jonka käsittely oli kuin oliisi joutunut sadistisen kiduttajan penkkiin. Sillä oli ilmeisesti huono päivä ja/tai ei pitänyt pärstästä, mutta kohteli minua todella epämiellyttävästi. Tunki kovakouraisesti suuhun ensin sen jutun mikä pitää suuta auki. Sitten alkoi motkottaminen hampaiden hoidosta (olin sitä ennen käynyt hammaslääkärillä tarkastuksessa eikä löytynyt reikiä eikä mitään valitettavaa joten ihmettelin vähän), erittäin kovakourainen ikenien repiminen sillä piikillä, ja lisäksi hoitaja vähän väliä paiskoi päätäni parempaan asentoon kovakouraisesti. Vaikutti sen verran hermostuneelta ja aggressiiviselta että tuli oikeasti pelko että mitä jos se sekoaa niin paljon että tunkee ne instrumentit vaikka kurkkuuni. 

Annoin käsittelystä palautetta yksityiselle hammaslääkärille, ja tänä vuonna kun aikaa piti puhdistukseen varata, onnekseni huomasin ettei ole tyyppi enää siellä töissä.

Mut on punkteerattu n. 50 kertaa, ensimmäisellä kerralla olin 13 ja se jätti aika pahat traumat, mutta onneksi sen jälkeen äiti vei yksityiselle ja sen talven loput 10 kertaa oli sitten helpompia. Tuon jälkeen vielä tehty 2 kertaa poskionteloleikkaus, toisella kertaa FES ja toiselle kertaa ikenien yläpuolelta. Ikenien yläpuolelta tehty oli mun ollessa 16 ja sekin oli aika perseestä. Toinen helpompi.

4 viisaudenhammasta poistettu nukutuksessa, aika ok.

Kivuliain toimenpide on ollut keskeytyneen keskenmenon jälkeen lääkkeellinen tyhjennys ja kaavinta -kombo. Kipua kesti 5 päivää lääkkeiden annon jälkeen ja sitten viidentenä päivänä vihdoin pääsin kaavintaan.

Kaikki nämä kuitenkin jää kauas taakse kolmoishermosärylle. Se kipu on kuin musta tunneli, josta ei pääse pois. Ei lepoa, ei taukoa ja tieto siitä että mulla lääkkeet vaikuttaa vasta n. 40 tunnin päästä tekee epätoivoiseksi. Kipupiikit tuohon tilanteeseen on ihan yhtä turhan kanssa.

Minulle ei juurikaan mitään toimenpiteitä ole tehty, joten pakko sanoa ERCP vaikkei se mitään kauhean kamalaa ollutkaan. Sappikivi oli siis jumissa sappitiehyessä ja ERCP:ssä se jotenkin rikotaan sieltä pois. Suun kautta siis. Mut kyllä (onneksi) humautettiin, voi olla että johtui vaan siitä että olin jo ja jäin osastohoitoon. Jossain vaiheessa operaatiota havahduin kipuun, mutta ei se silti ollut kovinkaan kamalaa. Olin pihalla jo ennenkun sitä letkua alettiin tunkea suuhun. Kurkkukipu operaation jälkeen oli melko epämiellyttävää.

Tavanomaisesti kipulääkkeissä on taas säästelty ettei potilaasta tulisi narkki koska sehän on syy miksi meillä on narkkeja eikä ne sosiaaliset syyt. Muissa sivistysvaltioissa katsellaan kauhulla tätä suomen menoa.

Mjaa mä olen näköjään päässyt tooosi vähällä jos synnytystä ei lasketa :D

Eli kivuliain oli eka gyne-käynti. Eikä sekään nyt niin sattunut. Eli hatun nosto teille muille jotka olette kokeneet kovaa kipua ja selvinneet kertomaan siitä!

Kantapään puudutus mullakin, sekä kun laitettiin monta puudutuspiikkiä hammaslääkärissä, kun ei oikeen toiminut. Aika vähällä oon päässyt, ja lääkärit ja hoitajat ovat olleet ymmärtäväisiä ja mukavia!

Mulla se oli tulehtuneen hampaan poisto. Puudutus ei valitettavasti tehonnut ollenkaan ja itkin kivusta siinä tuolissa. Hammas ei meinannut millään irrota ja tuntui kuin multa olisi vedetty leukaluuta irti.

Sormenpään tikkaus. Kyllä teki kipeetä puudutteesta huolimatta. Ja jälkijomotus oli aikamoinen.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 01:13"]Istukan käsin irrotus.
[/quote]
Eikö tämä tehdä nukutuksessa? Siinä kuitenkin työnnetään käsi kohtuun joten....

Multa otettiin kerran tosta ranteen suonesta verikoe, sattu ihan vitusti ja ekalla kerralla se meni vielä pieleen, osu johonki hermoon ja nimetön alkoi vaan nykiä. Aikansa ne ronkki molempia ranteita kunnes koe saatiin otettua... Muutenkin kammoan verikokeita ni tuolloin muistan että kyyneleet vaan valui ja tärisin kauttaaltaan

Minulla kauheimmat kivut liittyvät peukalovarpaani operaatioihin. Loppujen lopuksi siihen tehtiin kiilaeksiisio/fenolisaatio 7 kertaa, kun se aina epäonnistui. Yleensähän nuo operaatiot eivät ole pahoja, kun puudutus toimii ja homma on ohi nopeasti. MUTTA....

Kuudennella kerralla kirurgi ei saanut varvasta puutumaan millään. Hän laittoi ensin piikit tavallisesti varpaan varteen, josta koko varpaan pitäisi puutua. Mutta jostain syystä se ei toiminutkaan enää ja aina vaan tuntui operaatio. Muutenkin kynttä oli kavennettu jo niin paljon, että ihoa ja lihaa oli aina pakko ottaa samalla paljon. Kirurgi kokeili sitten myös laittaa piikkiä suoraan leikkausalueelle eli käytännössä siis piikitti minua varpaan kynnen alle (tätähän on käytetty kidutusmenetelmänä jossain maissa) useaan otteeseen. Luulin kuolevani. Siltikään varvas ei puutunut ja tilanne oli se, että se oli jo puoleen väliin leikattu eli ei enää paluuta. Itsellä oli niin iso halu saada se kynsi vihdoin kasvamaan oikein, että annoin luvan leikata ilman puudutusta. Eli hän sitten leikkasi sen loppuosan niin, että tunsin koko viillon ja sitten hän kaivoi minua vaivannutta kynsipiikkiä kasvuaihiosta irti niin että tunsin pinsettien liikkeen. Tätä kesti varmaan 10 minuuttia ja sitten vielä tikkien laitto. Ei kovin nannaa, kun tuntee miten langat liikkuu. Ja tämäkin tehtiin turhana, kun taas parin kk päästä alkoi se sama kynsipiikki kasvaa pystysuunnassa varpaasta taivasta kohti.

No seitsemäs kerta oli sitten ihan isossa sairaalassa päiväkirurgisella puolella. Kerroin, että pelkään kuollakseni operaatiota, koska se ei viimeksi puutunut ollenkaan ja se silti tehtiin. Kirurgi ja hoitajat oli ihania, kun operaatio tehtiin narkoosivalmiudessa ja sain myös rauhoittavia suoneen. Ja tämä kirurgi sai heti ensimmäisellä puudutuksen toimimaan, eli se edellinen taisi vain kämmätä jotakin vaikka itse hän sanoi että oisiko niin paljon jo arpikudosta ettei puudutusaine mene läpi. No nyt meni puudutusaine läpi. Tämä viimeisin operaatio oli helppo, mutta nyt kun oli kyseessä jo 7. leikkaus samaan asiaan, niin kirurgin kanssa sovittiin että nyt kaavitaan kunnolla se alue ettei sinne ihon alle jää yhtään kasvuaihiota jäljelle. Eli hän kaapi luuhun asti ja arpikin on nyt tuohon niveleen asti. Seuraava yö olikin sitten tuskaisin ikinä, kun se kipu ei vain loppunut. Olin syönyt jo maksimiannokset buranaa ja panadolia ja varmaan jo vähän päälle, eikä muuta kipulääkettä enää ollut. Mies joutui sitten menemään hakemaan päivystyksestä jotain vahvempaa, taisi olla tramalia. Aamulla sitten vielä panacodit apteekista niin alkoi selvitä hengissä. Mutta tuo kipu oli jotain sairasta, kun tuntui että luu sykkii varpaassa eikä voinut muuta kuin itkeä ja kiemurrella sängyssä.

No nyt kun vauhtiin pääsin niin kerronpa vielä ihan ensimmäisen varvasoperaation, jota en edes laske noihin 7. mukaan kun se ei ollut kavennusleikkaus vaan koko kynnen poisto. Ulkomailla siitä varpaasta lähti verenmyrkytys sisäänkasvaneen kynnen tulehduksen takia ja sain antibiootit sekä kynsi poistettiin. No tämä lääkäri ei ollut kuullutkaan tuosta johtopuudutuksesta (enkä minäkään vielä silloin kun ei ollut kokemusta vielä operaatioista) ja hän laittoi VIISITOISTA puudutuspiikkiä ympäri tätä minun varvasta. Kaikki siis kynnen alle. Märisin kuollakseni ja puristin mieheltä varmaan käden murskaksi, kun se oli niin kamalaa. Eikä sekään puutunut, kun oli niin tulehtunutta mössöä vain koko varvas ja vielä se väärä tekniikkakin käytössä. Muistan, kun itkin vain tauotta niin tämä puoleksi suomalainen lääkäri sanoi minulle (kun ei juuri sillä sekunnilla laittanut piikkiä vaan vaihtoi uutta piikkiä tilalle) että "Enhän minä nyt edes laita mitään!!!". Harmittaa kun en sanonut, että joo itkuhan loppuu juuri sillä sekunnilla kun et koske minuun (kun hän piti vain muutaman sekunnin taukoa piikittämisessä).

Jep jep. No mutta onnellinen loppu. Seitsemän plus yksi operaatiota myöhemmin enää ei kynsi vaivaa :D Onhan tuo järkyttävän näköinen kun arpi on sentin ja kynttä enää se sentti jäljellä, mutta ei kiinnosta. Tärkeintä on, ettei enää tulehdu ja vaivaa joka kuukausi ympäri vuoden.

Mä taidan olla näissä aika kovan onnen soturi.

Jo lapsena ronkittiin iso, kova syylä jalkapohjasta, puhkaistiin kurkusta paise ja paikattiin monta hammasta ilman puudutusta.

Vanhempana inhat viisaudenhampaan poistot, 2 silmäleikkausta, 2 sektiota, tyräleikkaus - noi melkein kivuttomia itse toimenpiteenä, mutta jälkikivut ikävät.

Pahimpia ja nöytyyttävimpiä ovat olleet intiimialueen kaivelut, ts. koepalan otto pimperosta ja pienen patin leikkaaminen peräaukon sivulta. En suosittele. :-(

Itselläni sama, kurkkupaiseen puhkaisu oli jotain niin järkyttävää ja kivuliasta ettei tottakaan, onneksi ei kestänyt kuin hetken.

Kouluaikoina kun sain tikun syvälle kämmeneen. Koulu terkka kaivoi neulalla tikkua ulos.. Ja tämä ei ollut mitään pientä pistelyä vaan kunnon kaivamista niin että kämmenen ihoa räävittiin ja rikottiin. Jäänyt mieleen todella epämiellyttävänä kipuna.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2015 klo 10:55"]Minulla kauheimmat kivut liittyvät peukalovarpaani operaatioihin. Loppujen lopuksi siihen tehtiin kiilaeksiisio/fenolisaatio 7 kertaa, kun se aina epäonnistui. Yleensähän nuo operaatiot eivät ole pahoja, kun puudutus toimii ja homma on ohi nopeasti. MUTTA....

Kuudennella kerralla kirurgi ei saanut varvasta puutumaan millään. Hän laittoi ensin piikit tavallisesti varpaan varteen, josta koko varpaan pitäisi puutua. Mutta jostain syystä se ei toiminutkaan enää ja aina vaan tuntui operaatio. Muutenkin kynttä oli kavennettu jo niin paljon, että ihoa ja lihaa oli aina pakko ottaa samalla paljon. Kirurgi kokeili sitten myös laittaa piikkiä suoraan leikkausalueelle eli käytännössä siis piikitti minua varpaan kynnen alle (tätähän on käytetty kidutusmenetelmänä jossain maissa) useaan otteeseen. Luulin kuolevani. Siltikään varvas ei puutunut ja tilanne oli se, että se oli jo puoleen väliin leikattu eli ei enää paluuta. Itsellä oli niin iso halu saada se kynsi vihdoin kasvamaan oikein, että annoin luvan leikata ilman puudutusta. Eli hän sitten leikkasi sen loppuosan niin, että tunsin koko viillon ja sitten hän kaivoi minua vaivannutta kynsipiikkiä kasvuaihiosta irti niin että tunsin pinsettien liikkeen. Tätä kesti varmaan 10 minuuttia ja sitten vielä tikkien laitto. Ei kovin nannaa, kun tuntee miten langat liikkuu. Ja tämäkin tehtiin turhana, kun taas parin kk päästä alkoi se sama kynsipiikki kasvaa pystysuunnassa varpaasta taivasta kohti.

No seitsemäs kerta oli sitten ihan isossa sairaalassa päiväkirurgisella puolella. Kerroin, että pelkään kuollakseni operaatiota, koska se ei viimeksi puutunut ollenkaan ja se silti tehtiin. Kirurgi ja hoitajat oli ihania, kun operaatio tehtiin narkoosivalmiudessa ja sain myös rauhoittavia suoneen. Ja tämä kirurgi sai heti ensimmäisellä puudutuksen toimimaan, eli se edellinen taisi vain kämmätä jotakin vaikka itse hän sanoi että oisiko niin paljon jo arpikudosta ettei puudutusaine mene läpi. No nyt meni puudutusaine läpi. Tämä viimeisin operaatio oli helppo, mutta nyt kun oli kyseessä jo 7. leikkaus samaan asiaan, niin kirurgin kanssa sovittiin että nyt kaavitaan kunnolla se alue ettei sinne ihon alle jää yhtään kasvuaihiota jäljelle. Eli hän kaapi luuhun asti ja arpikin on nyt tuohon niveleen asti. Seuraava yö olikin sitten tuskaisin ikinä, kun se kipu ei vain loppunut. Olin syönyt jo maksimiannokset buranaa ja panadolia ja varmaan jo vähän päälle, eikä muuta kipulääkettä enää ollut. Mies joutui sitten menemään hakemaan päivystyksestä jotain vahvempaa, taisi olla tramalia. Aamulla sitten vielä panacodit apteekista niin alkoi selvitä hengissä. Mutta tuo kipu oli jotain sairasta, kun tuntui että luu sykkii varpaassa eikä voinut muuta kuin itkeä ja kiemurrella sängyssä.

No nyt kun vauhtiin pääsin niin kerronpa vielä ihan ensimmäisen varvasoperaation, jota en edes laske noihin 7. mukaan kun se ei ollut kavennusleikkaus vaan koko kynnen poisto. Ulkomailla siitä varpaasta lähti verenmyrkytys sisäänkasvaneen kynnen tulehduksen takia ja sain antibiootit sekä kynsi poistettiin. No tämä lääkäri ei ollut kuullutkaan tuosta johtopuudutuksesta (enkä minäkään vielä silloin kun ei ollut kokemusta vielä operaatioista) ja hän laittoi VIISITOISTA puudutuspiikkiä ympäri tätä minun varvasta. Kaikki siis kynnen alle. Märisin kuollakseni ja puristin mieheltä varmaan käden murskaksi, kun se oli niin kamalaa. Eikä sekään puutunut, kun oli niin tulehtunutta mössöä vain koko varvas ja vielä se väärä tekniikkakin käytössä. Muistan, kun itkin vain tauotta niin tämä puoleksi suomalainen lääkäri sanoi minulle (kun ei juuri sillä sekunnilla laittanut piikkiä vaan vaihtoi uutta piikkiä tilalle) että "Enhän minä nyt edes laita mitään!!!". Harmittaa kun en sanonut, että joo itkuhan loppuu juuri sillä sekunnilla kun et koske minuun (kun hän piti vain muutaman sekunnin taukoa piikittämisessä).

Jep jep. No mutta onnellinen loppu. Seitsemän plus yksi operaatiota myöhemmin enää ei kynsi vaivaa :D Onhan tuo järkyttävän näköinen kun arpi on sentin ja kynttä enää se sentti jäljellä, mutta ei kiinnosta. Tärkeintä on, ettei enää tulehdu ja vaivaa joka kuukausi ympäri vuoden.
[/quote]

Sulta ois kannatanu poistaa koko varvas :D