Lue keskustelun säännöt.
Tupakoinnin lopettaneet, monesko päivä oli pahin?
Kommentit (72)
Lopettaneet, kertokaa hyviä puolia lopettamisessa? Siis sehän nyt on itsestään selvä juttu, että on oikea päätös, mutta kertokaa mitä hyviä asioita huomasitte, jotka olitte jo tupakoidessa unohtaneet? Mitä fyysisiä muutoksia huomasitte lopetettuanne ja missä vaiheessa?
Eilen illalla ja aamulla en saanut tupakkaa, koska ei ollut varaa ostaa askia.. Nyt kai sitten lopetan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettaneet, kertokaa hyviä puolia lopettamisessa? Siis sehän nyt on itsestään selvä juttu, että on oikea päätös, mutta kertokaa mitä hyviä asioita huomasitte, jotka olitte jo tupakoidessa unohtaneet? Mitä fyysisiä muutoksia huomasitte lopetettuanne ja missä vaiheessa?
Eilen illalla ja aamulla en saanut tupakkaa, koska ei ollut varaa ostaa askia.. Nyt kai sitten lopetan.
Ilma kulkee keuhkoissa selkeästi paremmin, eikä ole sellaisia limaisia yskähdyksiä (joita työkaverini tuossa vieressä krökii monta kertaa päivässä).
On ihanaa, kun ei haise kamalalle, ei tarvi raahata röökejä mukana joka paikassa ja miettiä mahdollisia paikkoja polttaa. Eikä tarvi häpeillä polttamistaan.
On ihanaa kun ei ole sitä riippuvaisuutta riesanaan.
Vaikka myönnän, että juuri nytkin tekee mieli röökiä aika tavalla, olen ollut n. 5v ilman ja poltin 26v. Noita negatiivisia asioita on vaan enemmän, niin siksi en enää repsahda. Monesti yritin ennenkun sain itseni vieroitettua vihdoin.
Kuudes päivä. Otin alkoholia ja silloin teki mieli. Jätin sitten myös alkoholin ja siirryin kannabikseen.
Ei tullut koskaan tupakanhimoja. Minulle tupakointi on vain työpäivän täytettä. En koskaan erityisemmin pitänyt tupakoinnista. Tauot vain menivät nopeammin ja oli kiva jutella samalla kun tupakoi. 14 vuotta tuli tupakoitua aina työpäivisin.
Kirjoittaja 45, poltatko kannabista siis yksinään, et sekoita sitä tupakkaan?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaja 45, poltatko kannabista siis yksinään, et sekoita sitä tupakkaan?
En polta. Haen kahvilasta hasista ja sekoitan juomaan tai syön sitä.
Joskus ystävilläni höyrystämme sitä. Helpon saatavuuden takia ei tarvitse polttaa kun voi syödä tai juoda ja hinnat on tosi kohtuullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähkösavukkeen avulla ei ollut pahoja päiviä lainkaan. Vuoden kohta ollut polttamatta.
Ensimmäinen vuosi oli kamala. Ensimmäiset kaksi viikkoa sain päättää viiden minuutin välein että en polta, EN POLTA. Oikeasti. Siitä vuoden haistelin vastaantulijan tupakkaa joka haisi mielestäni muka tosi hyvältä.
Nyt ei haise enää. Lopetuksesta 7 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus siinä 2 viikon jälkeen alkoi ne pahimmat päivät mulla
Vierailija kirjoitti:
Joskus siinä 2 viikon jälkeen alkoi ne pahimmat päivät mulla
Jep, ne kahden ekan viikon fyysiset oireet ei ole ne pahemmat vaan se henkinen vieroitus niiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kiva.. Jos pahin on vasta viikkojen päästä. :D
Missä vaiheessa lopettamisen jälkeen ette enää pitäneet tupakan hajusta, vaan se yökötti?
Vierailija kirjoitti:
No kiva.. Jos pahin on vasta viikkojen päästä. :D
Missä vaiheessa lopettamisen jälkeen ette enää pitäneet tupakan hajusta, vaan se yökötti?
En ole koskaan tykännyt. t: se 5-vuotta sitten lopettanut ja edellinen vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. 25 minuuttia ensimmäistä aamua kestin, sitten rupesi jo näyttämään siltä, että nyt on vaimo ja lapset nitistettävä siihen paikkaan kun ei kerran saa olla rauhassa, joten pistin tupakin palamaan.
Ei tule ikinä onnistumaan jos en saa olla yksin. Enkä yleensä saa elämässä koskaan olla yksin.
Kaikki juominki-illat, terassilla istumiset ja tietyt paikat. Voin olla viikkojakin ilman tupakkaa mutta heti jos menen ravintolan terassille (vaikka joisin vain kahvia), juon alkoholia tai menen tiettyihin paikkoihin (esim. Kaverin mökki) niin samantien mieli on pelkkää tupakkaa eikä siihen auta kuin polttaminen tai paikalta poistuminen. Olen siis satunnaistupakoitsija edelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikon jälkeen oli helppoa. Pahinta on kahvihetkien esim. aamukahvin jälkeinen tupakantunne. Näitä hetkiä kannattaa tietoisesti välttää alussa. Vaikeata oli haistella tupakanhajua. Alko oli pienoinen probleema alussa.
Näitä kun välttelee edes sen kuukauden niin alkaa olla kuivilla. Myöskin unet joissa polttaa on karmeita, kun herätessä luulee ratkenneensa.
Vierailija kirjoitti:
n. 25 minuuttia ensimmäistä aamua kestin, sitten rupesi jo näyttämään siltä, että nyt on vaimo ja lapset nitistettävä siihen paikkaan kun ei kerran saa olla rauhassa, joten pistin tupakin palamaan.
Ei tule ikinä onnistumaan jos en saa olla yksin. Enkä yleensä saa elämässä koskaan olla yksin.
Tekosyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n. 25 minuuttia ensimmäistä aamua kestin, sitten rupesi jo näyttämään siltä, että nyt on vaimo ja lapset nitistettävä siihen paikkaan kun ei kerran saa olla rauhassa, joten pistin tupakin palamaan.
Ei tule ikinä onnistumaan jos en saa olla yksin. Enkä yleensä saa elämässä koskaan olla yksin.
Tekosyy!
Rauhallinen elämänvaihe helpottaa kyllä lopettamista. Joskus sitä rauhallista vaihetta tosin ei ole näköpiirissä, silloin lopettaminen on vaan tehtävä sen kaiken arkihärdellin keskellä. On sekin mahdollista.
Se helpottaa kun keksii itselleen kaikenlaista pientä puuhaa, ei tule keskityttyä (ja hermostuttua) siihen muiden mölyämiseen yms.
Ekat kaksi viikkoa meni totuttelemiseen ja panikoimiseen, "entä jos tälläkään kerralla en onnistu". Ensimmäisen kuukauden jälkeen alkoi helpottaa siinä suhteessa, että alkoi näkemään tupakan tupakoimattoman silmin. Alkoi tajuamaan miten paljon aikaa ja rahaa ja terveyttä sitä onkaan tuhlannut. Kuukauden jälkeen hellittivät myös oudot vieroitusoireet. Asiaa kyllä minun tilanteessani helpotti se, että vaikka kerkesin polttaa viisi vuotta, parin viimeisimmän ajan poltin "vain" n. 1-4 päivässä.
Nyt on mennyt n. 3kk ilman tupakkaa ja en pysty hirveästi hengailemaan ahtailla terasseilla kun vieressä istuu polttavia ihmisiä. Haju ensinnäkin on hirveä, ja vaikka sitä kestäisi, en halua olla lähelläkään sitä myrkyllistä savua tai vahingossakaan vetää sitä keuhkoihin.
Ei varsinaisesti mikään tietty päivä/päivät noussut ylitse muiden, mutta aamut ylipäätään oli pahoja. Tottunut ensimmäisenä menemään sinne tupakalle ja mies kuitenkin polttaa, eli menee sinne tupakalle. Lähinnä muistaminen oli vaikeaa siinä, ei niinkään se halu. Meni noin. Viikko niin, että aamulla ihan vaistomaisesti menin tupakalle ja sitten muistin että niin joo..
En ihan tarkasti muista, kun lopetin pari vuotta sitten eikä se niin vaikeaa sitten ollutkaan. Ekana päivänä jännitti lähteä kotoa ilman tupakkaa ja kotona oli 3 "varalta" odottamassa, seuraavana päivänä annoin ne kaverilleni. Ei varmaan mennyt edes viikkoa ennen kun oli jo ihan helppoa, jotenkin ne fyysiset oireet ei mulle iskeneet missään vaiheessa, lähinnä se tavasta luopuminen oli vaikeaa.
Toteaisin vielä sen, että itsekin "yritin" monta kertaa lopettaa. Itse huomasin ihan selkeästi eron siinä kun viimeisen kerran lopetin, jotenkin vain tiesin että tähän se jäi, kun aikaisemmilla kerroilla kituutin ilman tupakkaa ja sorruin aina uudestaan. Tämä jälkimmäinen osa ei siis ollut kenellekään tähän asti kirjoittaneista kohdistettu, oli vain mielestäni mielenkiintoista kun tupakoinnin lopettanut kaverini sanoi itselleen käyneen ihan samoin.
Eikä varmaan ap:aa lohduta, mutta kyllä tää lopettaminen on ollut ihan sen arvoista! Toivon itse että olisin lopettanut aikaisemmin - tai että en olisi koskaan aloittanutkaan. Elämä ilman tupakkaa on ihan toden totta paljon miellyttävämpää.