Tupakoinnin lopettaneet, monesko päivä oli pahin?

Sitten alkoi helpottaa.

mutta eka viikko oli ehkä vaikein ja sitten kuukausi meni opetellessa, että ruoan päälle ei mennä savuille, eikä aamu/iltasavuja vedetä.



Oon tosin siinä mielessä jäävi tähän vastaamaan, koska "juhlatupakoin" eli, kun lähdemme kavereiden kanssa ulos tai istumaan iltaan, niin silloin saatan poltella. Mutta se aina jää siihen yhteen iltaan :)

viime keväästä ja koko kesän ihan tähän päivään asti on tehny ni pirusti mieli lähes joka päivä.



Lopetin lokakuun lopussa, -11.



En ole sortunut, ainakaan vielä

Huomenna alkaa työviikko, joka on onneksi suht kevyt mutta kuitenkin pelkään sortumista. No, ehkä se tahdonvoimalla menee. :-) Onhan noi ulkonäköön liittyvät haitat niin selkeitä, mitä tosta tupakoinnista tulee. Ehkä laitan kännykän taustakuvaks jonkun ruttunaamaisen tupakoivan ihmisen kuvan.

3. Päivä, 3. Viikko ja 3. Kuukausi.

Kaksi ensimmäistä viikkoa meni "intoillessa". Kuukauden kuluttua helpotti selvästi.

Kaksi ensimmäistä viikkoa meni "intoillessa". Kuukauden kuluttua helpotti selvästi.

Ensimmäisen viikon hypin seinille fyysisten vieroitusoireiden takia. 1-3 päivä kauheimmat. Henkisesti pahoja päiviä oli vielä puolentoista vuoden jälkeenkin, joten retkahdin polttamaan. Nyt vaihdoin sähkötupakkiin, ei tee tavallista mieli. Henki kulkee hyvin enkä haise tuhkakupille.Ilmeisesti pääni ei vain toimi ilman nikotiinia, vaan muutun todella lyhytpinnaiseksi ja vittumaiseksi ihmiseksi. En ole koskaan polttanut kuin 6-10 tupakkaa päivässä, mutta aloitin jo 13-vuotiaana. Tsemppiä sulle, muutamassa päivässä viekkarit helpottaa!

t: 2,5v ilman ollut

Heti ekana päivänä työpaikalla meni niin hermo että pystyin olemaan kokonaiset 2h ilman, sitten sorruin. Se oli kaikista vaikein päivä. Tosin minä olen myös juhlatupakoitisja, joten ehkä olen jäävi vastaamaan.

Neljäntenä päivänä repsahdin.

n.23.00 nikotiinilaastarin, aamulle revin sen irti ja läksin ostamaan tupakkaa. En siis etes yrittänyt. Nyt päätin että vuoden loppuun poltan ja sitten LOPPU.

Mutta onnistuin voittamaan haluni askel kerrallaan. Muistin iloita jokaisesta hetkestä (siemaus kerrallaan;), jonka onnistuin olemaan ilman. Muistin kiitellä itse itseäni onnistumisestani ja oikein kesityin miettimään, miten helposti pääsin juuri sen askeleen eteenpäin.



Seuraavalla kerralla jo uskalsin luottaa itseeni ja tiesin, että pärjään ilmankin. Ja kiitoksena "taistelustani", ei päänsärkyä seuraavana päivänä=)



Nyt 10 kk tupakatonta elämää takana ja yhä edelleen aina välillä tekee mieli. Mutta en ota, sillä tiedän, että siitä se kierre taas lähtisi ja sitä en halua!



Heikolla hetkellä, jos vain mahdollista, on parasta lähteä vaikka lenkille ja keskittyä nauttimaan raittiista ilmasta ja ihanista tuoksuista (joita näin talven tullen ei valitettavasti enää juurikaan ole tarjolla=(.

tuntui, ettei minulle ole enää mitään kivaa tiedossa! Viikon kuluttua helpotti ahdistus ja aloin uhohdella koko asian. Mitään lakkoa tai lopettamispäätöstä en koskaan tehnyt. Halusin vain katsoa,kuinka kauan voin sinnitellä. Ensin tunti kerrallaan ja sitten

päivä kerrallaan...Siitä on 7 vuotta jo. Oli kauhea yskä ja tupakki ei maistunut.

kuukausien tai vuosienkin lakon jälkeen.

Olen ollut polttamatta 3 kuukautta ja vieläkin tekee mieli tupakkaa viikottain. Mutta ajattele että jos ratkeat taas niin joudut kokemaan uudestaan ne 2 tuskallista päivää! Koko ajan helpottaa kun savuton aika pitenee :)

Lopetin lääkärin määräämillä reseptilääkkeillä, ja ne toimivat kuin unelma! Kertaakaan ei ole edes tehnyt mieli tupakkaa, mutta joskus alussa näin unta tupakoimisesta. Lopetusyritykset nikotiinituotteiden kanssa epäonnistuivat joka kerta, vaikka olin erittäin motivoitunut. Lähipiirissäni moni on lopettanut lääkkeiden avulla, mutta jos ei ole aitoa halua lopettaa, eivät ne pilleritkään ihmeitä tee. Nyt olen ollut kolme vuotta polttamatta.

Niin, mikä on pahin päivä sanotaanko, että ensimmäisellä viikolla? Eilen illalla poltin viimeisen. Koko ajan tekee mieli llähteä tupakalle, vaikka reseptilääkkeen asiosta tiedän,että tupakasta tulee hirveä olo. 

Suosittelen kaikille kirjaa nimeltä Stumppaa tähän! Se riippuvuus on siis pään sisällä ja tän kirjan lukeminen auttaa hahmottamaan sen ja lopettaminen on Erittäin helppoa. Usko tai älä. Itse poltin 27 vuotta väh. askin päivässä ja nyt ollut jo yli 4vuotta ilman. Harmittaa ainoastaan etten älynny aiemmin miten helppoa se lopettaminen voikaan olla.

Noin neljä ensimmäistä viikkoa.