Mitä tehdä, kun lapsi lähtee aina hirveällä tappelulla harrastukseensa?

Eli pitää osata puhua sen oman lapsen kanssa.

kun kerran pitää harrastuksestaan niin paljon. ap

harrastusreissuun yhdistää jonkun toisenkin kivan asian, josta lapsi tykkää? Kotiin leikkipuiston tai kirjaston kautta, tai ihan mikä tahansa mikä auttaisi tekemään itse lähtemisestä kivaa...

oli aikanaan vähän samantapainen tilanne. Kerran, kun katsoin lasta, jonka hymy sen kuin leveni, kun lähestyttiin harrastuspaikkaa, niin ennen kuin hän nousi autosta, käytiin tällainen keskustelu: Kysyin, onko kiva mennä harrastukseen? Lapsi (joka jo kärsimättömänä odotti, että pääsisi kipaisemaan sinne harrastukseensa) vastasi, että joo. Sitten kysyin, ymmärtääkö hän nyt, miksi aina pakotan hänet lähtemään kotoa, vaikka hän vastustelee. Sitten vielä noutaessani häntä puhuttiin, että hän saa kyllä lopettaa harrastuksensa, jos haluaa, mutta sitten pitää keksiä tilalle joku uusi. Ainakin meidän lapsellemme valkeni silloin, että hän ei halua mistään hinnasta luopua tuosta harrastuksestaan, ja sen jälkeen joitain yksittäisiä kertoja lukuunottamatta lähdöt sujuivat ongelmitta.

kun kerran pitää harrastuksestaan niin paljon. ap

Voihan sitä harrastaa vaikka ensi syksynä?

Siis jos se juttelu oman kanssa ei luonaa.

sama ongelma, tosin lapsi vasta 4v. Poika huutaa ettei halua lähteä, potkii ja sylkee kun tehdään lähtöä harrastukseen, mutta kuitenkin sitten paikanpäällä on yhtä hymyä ja innoissaan. Ja kun harrastuksen jälkeen kysyn että millaista oli niin vastaus on että hauskaa ja sitten toteaa että kotona vain juksasi ettei halua lähteä... Tuntuu niin hölmöltä pakottaa lasta harrastukseen, mutta yhtä hölmöltä tuntuisi se lopettaa koska lapsi siellä olemisesta silminnähden pitää!

Voihan sitä koko perheen kanssa käydä iltaisin ja viikonloppuisin lenkillä ja opettaa näin liikkumista,



mielestäni lapsia pitäisi harratuksiin pakottamisen sijaan myös kannustaa luonnossa liikkumiseen, eikä pelkkään suorituksiin ja kilpailuihin,



mutta tässä tapauksessa jos harrastus paikan päällä tuntuu mukavalta niin tietty se on eri asia.

oli aikanaan vähän samantapainen tilanne. Kerran, kun katsoin lasta, jonka hymy sen kuin leveni, kun lähestyttiin harrastuspaikkaa, niin ennen kuin hän nousi autosta, käytiin tällainen keskustelu: Kysyin, onko kiva mennä harrastukseen? Lapsi (joka jo kärsimättömänä odotti, että pääsisi kipaisemaan sinne harrastukseensa) vastasi, että joo. Sitten kysyin, ymmärtääkö hän nyt, miksi aina pakotan hänet lähtemään kotoa, vaikka hän vastustelee. Sitten vielä noutaessani häntä puhuttiin, että hän saa kyllä lopettaa harrastuksensa, jos haluaa, mutta sitten pitää keksiä tilalle joku uusi. Ainakin meidän lapsellemme valkeni silloin, että hän ei halua mistään hinnasta luopua tuosta harrastuksestaan, ja sen jälkeen joitain yksittäisiä kertoja lukuunottamatta lähdöt sujuivat ongelmitta.

tarkoitettu että miksi tilalle olisi pitänyt keksiä uusi harrastus. Ei harrastus ole välttämätön jos muuten liikkuu ja näkee ystäviä varsinkin ulkona.

Voihan sitä koko perheen kanssa käydä iltaisin ja viikonloppuisin lenkillä ja opettaa näin liikkumista,

mielestäni lapsia pitäisi harratuksiin pakottamisen sijaan myös kannustaa luonnossa liikkumiseen, eikä pelkkään suorituksiin ja kilpailuihin,

mutta tässä tapauksessa jos harrastus paikan päällä tuntuu mukavalta niin tietty se on eri asia.

olisi voinut olla jotakin kotona tehtävääkin, esimerkiksi luonnossa liikkumista. Emme suinkaan ole niin rajoittuneita, että "harrastus" tarkoittaa pelkästään jotakin ohjattua liikuntaa.

Se tarkoitti sitä, että jos harrastus jää pois, se ei merkitse sitä, että sitten vain hengataan kavereiden kanssa takapihalla tai pelataan pleikkaa. Ja niin kuin sanoit itsekin, tässä oli kyse siitä, että lapsen piti tajuta itse se, minkä me näimme: hän rakastaa tätä kyseistä harrastusta, hän vain vihaa niitä lähtöjä.

[Ei harrastus ole välttämätön jos muuten liikkuu ja näkee ystäviä varsinkin ulkona.

välttämätön, mutta, ensinnäkin tuo "jos muuten liikkuu" ei tahdo oikein tänä päivänä toteutua. Ehkä ovat hetken aikaa ulkona, mutta sitten jo jollain kaverilla pleikkaa pelaamassa. Toiseksi, viikossa riittää tunteja tehdä sitä hengailuakin, vaikka parina iltana käy jotakin harrastamassa. Erityisesti on hienoa, kun on löytynyt sellainen harrastus, jota lapsi tosissaan rakastaa.

Tässä nyt sekoitetaan kaksi asiaa, ap:n tapauksessa niinkuin meidänkään ei ole kyse siitä, että lapsi pakotetaan harrastukseen. Moni tuntuu nyt takertuvan siihen. Kyse on lähtemisen vaikeudesta. Meillä oltiin intoa täynnä heti, kun vermeet oli päällä ja istuttiin autossa. En ikinä pakottaisi lasta harrastukseen, joka ei ole hänelle mieluisa, enkä usko, että ap:kään niin tekisi.

jos juttelu ei auta asian suhteen, laitetaan harrastus jäähylle.



Ketä palkitsee tilanne, että rakkaaseen harrastukseen lähdetään kiukulla?

että käytös ei ole hyväksyttyä.



Lapsi elää hetkessä, joten kesken leikkien lähteminen on vaikeaa, kun ei pysty ajattelemaan, että harrastuksessa on sitten kivaa.



Onko lapsen pakko harrastuspäivinä mennä mukaan pihaleikkeihin, jos niistä irrottautuminen on vaikeaa?

että käytös ei ole hyväksyttyä.

Lapsi elää hetkessä, joten kesken leikkien lähteminen on vaikeaa, kun ei pysty ajattelemaan, että harrastuksessa on sitten kivaa.

Onko lapsen pakko harrastuspäivinä mennä mukaan pihaleikkeihin, jos niistä irrottautuminen on vaikeaa?

ja mun on edelleen nihkeä lähteä itse valitsemiini ja pitämiini harrastuksiin. Mulle vaan lähteminen on vaikeaa ja aina on ollut.

potkiksessa vaan hakataan ja potkitaan. hyvä harrastus.

sitä paitsi onhan noista harrastuksistakin todettu, että esim. musiikkiharrastus kehittää lapsen keskittymis-, oppimis- ja vaikka mitä kykyjä. Miksi estää lapselta sellainen mahdollisuus, jos siihen on lapsella kiinnostus ja vanhemmilla raha maksaa.

Musiikkia harrastin. En harrastuksessa tutustunut keneenkään, ja harjoittelu vei vapaa-aikaa. Koen, että paljon menetin kun en voinut olla vapaasti. Elämän paras päätös oli lopettaa ja alkaa elää, mennä sinne minne lystää ja tavata ketä haluaa. Elämä voi monipuolistua huomattvasti.

Harrastukset ovat tavallaan hyviä, mutta ne voivat myös kapeuttaa elämää paljon.

kiukuttelun vuoksi nyt kotiin rauhoittumaan illaksi, ei pihaleikkejä kavereiden kanssa, eikä harrastusta.

Onko poika aina silloin pihalla? Aina leikit kesken? Voisitko "varoittaa" etukäteen? Tai vaikka pitää sisällä tuntia ennen lähtöä - ei jäisi leikit kesken ja olisi halukas lähtemään harrastukseen kun on ensin ollut yksin kotona?