Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin oppia sanavalmiiksi, itsevarmaksi ja oppia puolustautumaan?
04.10.2012 |
Olen 36v ja edelleen hyvin, hyvin epävarma ja arka ihminen. Kärsin tästä suunnattomasti, kun en tahdo saada sanaa suustani, jotenkin on niin luontainen tarve aina myötäillä toisia ja "yliymmärtää", en osaa kyseenalaistaa mitään ja punnitsen jopa äänensävyni aina niin etten vain loukkaisi toisia, sillä se olisi kai kamalinta mitä tiedän. Niin, silti minua on loukattu, vieläpä hyvin usein. Lakaistu lattianrakoon.
En oikeasti enää jaksaisi elää näin, haluaisin oppia varmaksi, ja löytämään oikeat sanat ja puheenaiheet, puolustamaan itseäni jne. Mistä tämä äärimmäinen epävarmuus ja itseluottamuksen puute oikein kumpuaa, kun en vuosikausien terapiankaan avulla opi luottamaan itseeni?? :(
Kommentit (14)
hyväksyisit itsesi sellaisena kuin olet?
Älä edes pyri sanavalmiiksi besserwisseriksi.
Opi hyväksymään persoonallisuutesija rakastamaan itseäsi.
Luulen, että moni kanssaihminen arvostaa sinua. Itse ainakin pidän ymmärtävistä ja toisia loukkaamattomista ihmisistä. Olet hyvä sellaisena kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mullekin 34 vuotiaalle,kun tiedät vastauksen!
me sovittas varmaa hyvin ystäviksi..
jos mua loukataan törkeästi, menen ihan lukkoon. Tökeröitä ja ilkeitä ihmisiä en vain opi käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos mua loukataan törkeästi, menen ihan lukkoon. Tökeröitä ja ilkeitä ihmisiä en vain opi käsittelemään.
peesi tälle. osaan keskustella ja olen kiinnostunut melkein kaikesta. en ole kateellinen sielu, eli kerron heti jos joku on minusta tosi hyvä jossain, jota itse pidän vaikeana, myönnän jos jollain on jotain kivaa, kutenpiha, tai kerron myös, jos jonkun lapset vaikuttavat tosi avoimilta, rehellisiltä, mukavilta, tai hyvilät tyypeiltä. kehun vaatteita tai ulkonäköä jos henkilö sen ansaitsee.
olen kiinnostunut asioista.
osaan ja tykkään työpaikalla puhua kaikkien kanssa.
mutta jos joku loukkaa tahallisesti, menen lukkoon. Ensinnäkin minulla kestää miettiä ja kelata, että voiko olla totta, että tuo loukkaa tahallisesti. Kun saan mietittyä, että kyllä se varmaan näin on, niin tilanne on ohi.
en vain vieläkään aikuisena ihmisenä, keski-ikäisenä, tajua, että joku haluaa ja pystyy loukkaamaan toista tahallisesti. Minä en ole saanut sellaista mallia, että noin toimitaan, enkä voi ymmärtää että ihmiset hyväksyvät tällaisen käytöksen, että toista saa loukata verbaalisesti, jos toien ei osaa tai kykene puolustautua.
on kysyä "mitä tarkoitat?" Se yllättäen toimii. Silloin se vastapuoli joutuu suoraan sanomaan mitä oikeastaan tarkoitti, eli yrittikö loukata tms. Sitähän useimmat ei halua sanoa ääneen, koska eihän juuri kukaan oikeasti pidä itseään törkeänä ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kysyä "mitä tarkoitat?" Se yllättäen toimii. Silloin se vastapuoli joutuu suoraan sanomaan mitä oikeastaan tarkoitti, eli yrittikö loukata tms. Sitähän useimmat ei halua sanoa ääneen, koska eihän juuri kukaan oikeasti pidä itseään törkeänä ihmisenä.
pitääkö joku itseään törkeänä ihmisenä? ei hitlerkään pitänyt. siistinä ihmisenä piti itseään.
tehnyt elämässäsi asioita, joita oikeasti haluat? Oletko kohdannut haasteita ja voittanut ne?
Olen samanlainen arka lintu, myötäilijä ja miellyttäjä. Mutta kun elämässäni on ollut vastoinkäymisiä ja raskaita aikoja ja olen nähnyt elämää, muutun vuosi vuodelta suoremmaksi. Olen selvinnyt vaikeista asioista ja saanut siitä itseluottamusta lisää. Oletko miettinyt, mistä oikeasti nautit? Käytätkö siihen aikaasi?
Nykyään olen "myötäilytilanteessa" edelleen kohtelias. Sanon esim. että "ymmärrän hyvin näkökantasi, mutta minä olen ajatellut että - - " tai "hyvä idea, mutta tällä kertaa ajattelin..."
Olisiko joistain liiasta kiltteydestä kertovista kirjoista apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhaan duuniisi missään tapauksessa.
Vaikein askel on oppia uutta ja hypätä uuteen opiskeluun, tiedän sen kokemuksesta.
Ilman uutta opiskelua/kokemusta et saa mitään todellista vertailupohjaa edes vanhaan työhösi.
Opiskelu kannattaa AINA. Ei ole yksiselitteistä lausumaa siitä että työ kantaa tai pitää huolen sinusta, ehei ei ei... Nyt vain kuule selvität opsikelumahdollisutesi työnantajan piikkiin tai onko mahdollista opiskella esim. koulutusvapaa tms. vuorotteluvapaa.
Itse hyödynsin vuoden vuorotteluvapaani pelkästään opiskeluun, koska sitä ei lain mukaan tarvitse ilmoittaa, mitä teet "varsinaisesti" silloin. Siis lain pykäliä rankasti, ihan oikeasti tulkiten.
...että mulla vaikutti ainakin osittain aito arvojen tiedostaminen. Ja se, että tajusin ettei myötäilijä, uhrautuja ja ylikiltti ole pyhimys vaan omalla tavallaan vastuuton ihminen. En oivaltanut tätä sättiäkseni itseäni vaan löytääkseni uudenlaisen tavan suhtautua asioihin. Siinä missä aiemmin poukkoilin virran vietävänä, niin oivallettuani vastuun merkityksen aloin arvostaa itseäni enemmän ja tulin jotenkin jämäkämmäksi.
Toinen tärkeä juttu on kosketus omiin tunteisiin. Sen mä löysin tavallaan sattuman kautta. Olin ihastunut yhteen ihmiseen. Hän yllättäen käyttäytyi loukkaavasti minua kohtaan ja silloin minussa roihahti jokin sellainen elo ja voima mitä en ollut koskaan ennen kokenut. Ensinnäkään en ollut koskaan ennen tuntenut puhdasta, tervettä itsepuolustukseen kytkeytyvää vihaa. Toiseksi tuo ihastus oli sillä tavalla vahva persoona, että kai minä jotenkin uskalsinkin näyttää hänelle vihani. Lapsuudessa läheiset aikuiset ei kestäneet negatiivisia tunteitani ja opin varomaan niiden ilmaisemista. Tuo ihminen oli niin erilainen, jollakin tapaa vahva kaikessa kettumaisuudessaan, että häntä kohtaan se itsepuolustus ja viha vain tulvahti ja se tuntui oikealta ja hyvältä tuntea niin. Tuossa tilanteessa minulle syntyi tietty vahvuus ja ymmärrys suuttua epäoikeudenmukaisuudesta itseäni kohtaan, sellainen vahvuus joka "normaaleilla" on ihan automaattisesti kun ovat saaneet tuntea ja ilmaista vihaa.
Masentuneisuus on yksi probleema. Jos masentaa niin silloin ei löydy sitä sisäistä vahvuutta, koska mieliala vaan on liian surkea siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen, että jos joku takaapäin fyysisesti käy kimppuun, niin vaikeahan se on puolustautua ja sitä tekoa halveksitaan.
Mutta tuollainen yllättävä henkinen tölväisy tai väkivalta tai heitto sallitaan ja tuota jopa ihaillaan. sehän on sama asia kuin käydä yllättäen takaapäin kimppuun.
Minusta on ok lamaantua kuten tekisi fyysisenkin väkivallan kohdatessa.
Riitatilanteessa olen sanavalmis mutta tarvitseeko väkivaltaa tai pahoja ihmisiä vastaan edes osata olla?
sinulla on sopimaton terapeutti, joku toinen voisi olla parempi?
Luulisin, että itsensä puolustaminen lähtee omasta arvostuksesta ja agressionsa löytämisestä. Agressiossa ja vihassa ei ole mitään pahaa, se on muutosvoima. On tervettä suuttua siitä, että joku loukkaa. Alkuun voi olla vaikeaa oppia pulustautumaan heti, mutta on hyvä jos jälkeenpäinkin keksii mitä olisi pitänyt sanoa toiselle.
Ystävällisyys on hyväksi, mutta jos liika kiltteys tekee sinulle itsellesi pahaa täytyy sinun alkaa käyttäytymään jämäkämmin. Sitä voi opetella. Seuraa muita jämäköitä ihmisiä ja ala jäljitellä.
Mutta älä luovu rehellisyydestä ja omasta aitoudestasi.
Aika samanlainen, mutten kuitenkaan ujo. olen oppinut pitämään puoleni pikkuhiljaa. Minun on vaikea sanoa ei, ja vaikea pitää puoleni, haluan vältellä ristiriitatilanteita. Olen kuitenkin harjoitellut puoleni pitämistä ihan tarkoituksella, aloitin sen joskus ravintolassa, kun ruoka oli viallista. Kommentoin ruoasta ja sain sen halvemmalla. Olin silloin 22 Ja nyt 34, eli olen harjoitellut jo 12v, välillä onnistuen ja välillä huonommalla menestyksellä. Menetän hermoni helposti, minusta on vaan niin vaikea kestää sitä negatiivista latausta toiselta ihmiseltä.
Neuvoni on, että ala harjoittelemaan jämäkkyyttä pikkuhiljaa. Yritä esittää asiasi rauhallisesti, ystävällisesti mutta niin, että seisot sanojesi takana jämäkästi. Jos olet pettynyt esim ravintolan ruokaan, tai johonkin tuotteeseen, tee reklammaatio, niin saat harjoitusta.
Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan!