Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun lapsi lähtee aina hirveällä tappelulla harrastukseensa?
22.09.2012 |
Meillä on kolmasluokkalainen lapsi, joka on itse valinnut harrastuksensa, se on kerran tai joskus satunnaisesti kahdesti viikossa. Hän on siinä tosi hyvä, ja nauttii siitä todella. Harrastukseen kuuluu melkein päivittäinen kotiharjoittelukin, eikä sekään tuota ongelmia. Mutta se lähteminen, huh, millä huudolla ja kiukuttelulla, kuinka hän "inhoaa harrastustaan". Kiukun syynä on se, että taloyhtiö on täynnä kavereita, jotka ovat aina pihalla, ja kukaan heistä ei harrasta mitään. Leikeistä pihalta on vaikea irrottautua.
Kommentit (26)
lapsena ja teini-iässä mulla oli harrastuksia, mutta onneksi lopetin ne. Olin melkein kateellinen niille kavereille, joilla ei ollut ohajttuja harrastuksia, vaan illat olivat vapaiata. Nykyisen elämän kannalta ajatellen nuo harrastukset olisi voinut lopettaa alkuunsa, ja keskittyä enemmän ihmisten kanssa olemiseen.
siis piditkö harrastuksistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsena ja teini-iässä mulla oli harrastuksia, mutta onneksi lopetin ne. Olin melkein kateellinen niille kavereille, joilla ei ollut ohajttuja harrastuksia, vaan illat olivat vapaiata. Nykyisen elämän kannalta ajatellen nuo harrastukset olisi voinut lopettaa alkuunsa, ja keskittyä enemmän ihmisten kanssa olemiseen.
se on lapsi.
Harrastusten autuaaksi tekevä voima jos lapsi on ihan täysjärkinen ja haluaa l e i k k i ä kavereidensa kanssa niin kyllä se on vanhempien suorittamismentaliteetista pois jos pingottaa päässä niin paljon ettei uskalla antaa lapsen olla menemättä harrastukseen...voi hyvää päivää. Ammattiko siitä pitäis saada? Lapsesta tulee mielipuoli jos nyt justiinsa ei sitä yhtä harrastusta ole? Kasvaa kieroon?
Eikö se harrastuksen pointti ole että on kivaa tekemistä ja jos tämä toteutuu jo pihalla niin missä on vika?
sama ongelma, tosin lapsi vasta 4v. Poika huutaa ettei halua lähteä, potkii ja sylkee kun tehdään lähtöä harrastukseen, mutta kuitenkin sitten paikanpäällä on yhtä hymyä ja innoissaan. Ja kun harrastuksen jälkeen kysyn että millaista oli niin vastaus on että hauskaa ja sitten toteaa että kotona vain juksasi ettei halua lähteä... Tuntuu niin hölmöltä pakottaa lasta harrastukseen, mutta yhtä hölmöltä tuntuisi se lopettaa koska lapsi siellä olemisesta silminnähden pitää!
on kadonnut vapaan leikin mahdollisuus ja usko sen voimaan?
Luetteko te yhtään aivotutkimuksia edes kun on niin kiire saada neljävuotiaalle harrastus jossa lapsella on kivaa?
Miksi ei voi antaa lasten olla lapsia ja löytää harrastuksia isommalla iällä kun kiinnostuksen kohteet on lapsilla itsellään löydettävissä?
Näiden "On lapsella aikaa myös vapaaseen leikkiin, tarhassa 9h päivässä ja laatuaikaa loput" ei tartte edes vaivautua...
sama ongelma, tosin lapsi vasta 4v. Poika huutaa ettei halua lähteä, potkii ja sylkee kun tehdään lähtöä harrastukseen, mutta kuitenkin sitten paikanpäällä on yhtä hymyä ja innoissaan. Ja kun harrastuksen jälkeen kysyn että millaista oli niin vastaus on että hauskaa ja sitten toteaa että kotona vain juksasi ettei halua lähteä... Tuntuu niin hölmöltä pakottaa lasta harrastukseen, mutta yhtä hölmöltä tuntuisi se lopettaa koska lapsi siellä olemisesta silminnähden pitää!
on kadonnut vapaan leikin mahdollisuus ja usko sen voimaan?
Luetteko te yhtään aivotutkimuksia edes kun on niin kiire saada neljävuotiaalle harrastus jossa lapsella on kivaa?
Miksi ei voi antaa lasten olla lapsia ja löytää harrastuksia isommalla iällä kun kiinnostuksen kohteet on lapsilla itsellään löydettävissä?Näiden "On lapsella aikaa myös vapaaseen leikkiin, tarhassa 9h päivässä ja laatuaikaa loput" ei tartte edes vaivautua...
on itse harrastuksensa valinnut ja siellä tykkää olla, lähteminen sinne vaan on ongelmallista. Eikä 45 min ohjattu toiminta kerran viikossa kovin pahasti sulje pois "vapaan leikin mahdollisuutta"! Jos lapsi huutaisi vielä harrastuspaikan ovella ettei sinne halua, niin luonnollisestikaan en häntä sinne veisi! Mutta kun siinä ovella tanssahdellaan innokkaasti ja iloisena, vaikka varttia aiemmin on tapeltu kotona...
lapsena ja teini-iässä mulla oli harrastuksia, mutta onneksi lopetin ne. Olin melkein kateellinen niille kavereille, joilla ei ollut ohajttuja harrastuksia, vaan illat olivat vapaiata. Nykyisen elämän kannalta ajatellen nuo harrastukset olisi voinut lopettaa alkuunsa, ja keskittyä enemmän ihmisten kanssa olemiseen.
siis piditkö harrastuksistasi?
Pidin, mutta aikuisista ja omasta suorittamishalusta johtuen ne menivät myös puhtaaksi suorittamiseksi ja kilpailuksi. Silti kunnon vapaa-aika ja ihmisiin tutustuminen olisi ollut mukavampaa ja hyödyllisempääkin. Jostain ihmeen syystä vanhempien ja lasten näkemykset menevät tässä usein ristiin. Koitan pitää oman kokemukseni mielessä.
lapsena ja teini-iässä mulla oli harrastuksia, mutta onneksi lopetin ne. Olin melkein kateellinen niille kavereille, joilla ei ollut ohajttuja harrastuksia, vaan illat olivat vapaiata. Nykyisen elämän kannalta ajatellen nuo harrastukset olisi voinut lopettaa alkuunsa, ja keskittyä enemmän ihmisten kanssa olemiseen.