Mitä vikaa siinä on, että on suorittaja?
Voin sanoa olevani suorittaja.
Ensin piti suorittaa koulu, sitten opiskelut, työ nyt on pelkkää suorittamista.
Arki rullaa rutiineja suorittamalla ja vapaa-aika myös. Tykkään tehdä paljon ja koko ajan monta rautaa tulessa.
Joskus joku ihmettelee miten olet ehtinyt olkkarin tapetoida ja uus kivetyskin pihalla ja kaikki verhotkin on uudet ja harrastusryhmien talkookin siinä sivussa hoidettu jne.
Eihän sitä mitään saa jos ei tee.
Kommentit (49)
Onpas kerrankin hyvä keskustelu!
Kiitos, erittäin valaisevaa.
Mun äiti ja sisko ovat suorittajua. Ihmettelevät aina , miksi en halua viettää lomia yhdessä. No kun minä haluan istuskellä kahviloissa , nauttia kokopäivän retkestä uimarannalle ja viettää rauhassa aikaa lasten kanssa. Siskoni kanssa ei voi muuta kuin viilettää paikasta toiseen ja tunnelma on aina kireä. Keskusteleminenkaan ei onnitu, koska sekä siskolla että äidillä on moneen asiaan vaan yksi totuus. Äiti ihmettelee, miksi mun lapset ei harrasta musiikkia ja tanssia kun meillä on aina lapset niitä harrastaneet. Kas kun minun lapseni ovat itse valinneet harrastuksensa ja poika viihtyy partiossa ja tytöt jalkapallokentällä.
Kaikki hienosti valmistellut juhlat suvun kanssa ovat aina kireätunnelmaisia, koska nämä 2 naista ovat suunnitelleet kaiken niin tarkalleen , että mitään juostoa ei ole. Koen , että heidän elämänsä on ilotonta ja siskon lapsetkin ovat jotenkin totisia ja ylimielisiä.
Jos suorittaja haluaa suorittaa tauotta , siitä vaan , mutta kaikki eivät nauti elämästä noin. Minä tarvitsen elämään joustoa ja vaihtelua ja nautin kovasti elämästä näin. Onneksi olen löytänyt rennon ja ihanan miehen , jonka kanssa ei tarvitse pingottaa. Ja kas kummaa, sekä äiti että sisko ovat aina mollaamassa miestäni , kun tämä ei tottele heidän suunnitelmiaan.
Minä olen kokopäivätyössä , samoin mieheni. Kumpikin on vähän samalla alalla , nuorten kanssa tekemisissä. Rahaa on vähän , mutta pärjäämme omillamme ja kunnioitamme ekologisia arvoja.Laitamme yhdessä ruokaa, käymme retkillä ja vaeltamassa. Emme kauheasti suunnittele esim. loma-aikoja tai muutenkaan vapaa-aikaa , mutta olemme kyllä arki-iltaisin käyneet lasten kanssa uimassa silloin kun lapset hauavat ja kirjasto on yksi kaikkien lempipaikka.
Ja sisko soittaa ainakin kerran viikossa ja kertoo , miten meidän pitäisi elää. Äitini on monasti sanonut minulle, että olen lapsesta asti ollut laiska ja saamaton . Sitten aina kertoo , mitä on itse taas säilönyt , ommellut , ostanut yms. Ymmärrä noita suorittaja-raukkoja sitten, kun kaikkeen mitä sanovat liittyy moite ja itsensä korostaminen.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2012 klo 21:50"]
Mun äiti oli ns. suorittaja. Koskaan ei ollut meille lapsille aikaa kun aina piti puuhata jotain, vähintään pestä pyykkiä tai tiskata tai jotain ettei vain kuulisi mitä minä sanon.
Me kaikki sisarukset ei olla ihan tervejärkisiä nykypäivänä.
[/quote]
No ei ne laiskottelijatkaan siellä telkkarin tai tietokoneen äärellä niin läsnä kyllä ole. Lapset sitten yrittää parsia hommia, kun vanhemmat hokee, että he eivät ole suorittajia.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2012 klo 21:25"]
Voin sanoa olevani suorittaja.
Ensin piti suorittaa koulu, sitten opiskelut, työ nyt on pelkkää suorittamista.
Arki rullaa rutiineja suorittamalla ja vapaa-aika myös. Tykkään tehdä paljon ja koko ajan monta rautaa tulessa.
Joskus joku ihmettelee miten olet ehtinyt olkkarin tapetoida ja uus kivetyskin pihalla ja kaikki verhotkin on uudet ja harrastusryhmien talkookin siinä sivussa hoidettu jne.
Eihän sitä mitään saa jos ei tee.
[/quote]
Ei kait siinä mitään vikaa ole, jos suorittaja ei kuormita muiden elämää omalla suorittamisellaan. Ei syyllistä muita siitä, jos muut eivät toimi niinkuin hän, eikä oleta, että muut haluavat esimerkiksi järkätä joitain asioita yhtä suurella intensiteetillä, vaan hyväksyy sen, että muille kelpaa vähempikin. Suorittajat yleensä vaativat muiltakin täsmälleen samaa, mitä vaativat itseltään ja tästä tilanteesta syntyy niitä ongelmia.
Itse olen todella aikaansaava tyyppi. En kuitenkaan kireä tai turhantarkka. Korkea energiataso vaan!
Hyviä vastauksia. Ja kannattaa muistaa että saamattoman, laiskan ihmisen ja neuroottisen suorittajan välimaastossa on aika paljon variaatioita. Mä veikkaan, että neuroottinen suorittaminen ja sen arvostaminen juontavat juurensa sodasta; silloin opittiin, että kaikkien on puurrettava kaikkensa että saadaan maksettua sotakorvaukset ja pidettävä lapset elossa ja rakennettava uusi maa. Tällaisen pakkoarvostukset muuttuvat kovin hitaasti, joten vanhemmat siirtävät ne helposti lapsiinsa. maailma on muuttunut paljon, ja tänä päivänä on viisaampaa olla vähän laiska, koska kaiken mahdollisen tulva on niin näännyttävä. Tietysti jokaisella on vastuu elämästään, mutta muuten oman arvon perutsaminen työhön tai suoritteisiin on vaarallista, ihmiset sairastuvat ja kuolevatkin siksi. Arjessa on tieyt työt, jotka on tehtävä, mutta elämä joka perustuu jatkuvaan suorittamiseen on usein tunneköyhää ja uuvuttavaa. Ja niinkun moni kirjoittikin, jos koko ajan suorittaa, harvoin kykenee olemaan lapsilleen tarpeeksi läsnä, kuuntelemaan heitä, hyväksymään heissä olevan hitauden, vajaavaisuuden jne. Ja vähäpätöiseltä tuntuva läsnäolon puute voi vaurioittaa lapsen persoonallisuden kehitystä todella pahasti. Monen vaikeasti ahdistuneen ihmisen takana on suorituksiin paennut äiti. Koska jos oikeasti kykenet olemaan läsnä itsellesi ja muille, sulla ei ole kauheasti syytä suorittaa elämääsi läpi. Itse uskon, että on kaksi tapaa elää; joko suorituksesta toiseen tai läsnäolleen ja hetkessä tunteet mukana eläen. Se että on aikaansaapa tai energinen, ei tarkoita tietenkään, etteikö voisi olla myös läsnäoleva ihminen.
Niinpä. Aina olin se priimus. Paras ja kiltti. Sitten avioliitossa kannoin suurimman taalan miehen päihdeongelman vuoksi. Olin kaikessa mukana, kylän touhut, oma tila,harrastuspiirit lasten, vuorotyö jne. Nyt yli 50- v. on ollut muutama ihmissuhde (avioliitto päättyi, monta lasta) joissa suoritin ja niinpä miehet olivat ihan onnessaan upeasta naisesta, jossa on Kaikki!! Mutta uuvuin nopeasti js päätin kaikki suhteet. En siis osaa olla vastaanottaja suhteessa siis rakastettu ilman tekoja. Aina laitettu, ahkera, romanttinen ym. En siis jaksa. En osaa olla. Siksi en aloita ihmissuhdetta enää vaikka kaikki ihmettelee.
Mulla tämmönen frendi myös... eikä siinä mitään puunatkoon kämppäänsä ja menkööt minuutti aikataulullaan jos tahtoo...mutta ongelmaksi tullut se että perheen ulkopuolistenkin pitäisi toimia kuten hän.
Minäkin olen saanut osani kuulla koska en imuroi päivittäin, koska emme ulkoile tiettyyn kellon aikaanpäivittäkn, koska en aina syö samaan aikaan lasten kanssa , koska vkloppuna lapset saa valvoa pidempään, koska en ole aamu ihminen, koska pidän itselleni päivällä pienen oman hetken (kuulemma itsekästä ja lapsille suuri menetys) , koska isovanhemmat ottavat lapsia mielellään kylään ja etenkin yökylään, ohan näitä ja auta armias jos minulla on lapsi vapaata ja lähden ulos :D
Jatkuva muiden kasvatus ja siivous tapoihin puuttuminen ja muiden vähättely on hyvin vahvasti läsnä hänessä. Jatkuva kasvatus oppaiden mainostaminen ja muiden arkeen puuttuminen. Musta tuntuu jo pitkään että ehkä häntä ärsyttää kun mä (ja muut) pystyn ottaa rennommin välillä,se että mulla on kavereita ja hänellä ei minun lisäksi juurikaan ole,tai kun mun tukiverkosto on vahva...ja hänen ei. Mut niin tai näin ,tommonen ylisuorittajan mallin tuputtaminen muille, sekä vähättely on ihan paskaa ja karkottaa kyllä ympäriltä muut . Useampi on häntä alkanut "kiertää kauempaa" ja hän toiminnallaan saanut sen aikaiseksi.
up