Miksi opettajat nykyään vaatimalla vaativat vanhemmilta

Lapsi, joka osaa yleensä huolehtia itse, että läksyt on tehty ja reppu pakattu, ei tarvitse vanhempiensa tarkistuksia tässä asiassa.



Eri asia, jos lapsi usein unohtelee läksyjä ja kirjoja. Tällöin on vanhempien velvollisuus ja vastuu auttaa lastaan huolellisuuden oppimisessa.



t. luokanope

... että usein juuri ne vanhemmat, jotka valittavat kun koulusta esitetään toive että vanhemmat vahtisivat että lasten läksyt on tehty ja repussa on oikeat kirjat ja muut tarvittavat tavarat, ovat usein niitä samoja, joiden mielestä syy lapsensa koulunkäyntivaikeuksiin löytyy opettajan osaamattomuudesta?



Opettajan pitäisi ts. näiden vanhempien mukaan suunnilleen räätälöidä opetuksensa juuri heidän ja heidän pilttinsä vaatimusten ja mieltymysten mukaan sekä vahtia että lapsi hoitaa läksynsä (ilmeisesti pitäisi illalla kotiin soittaa..?), mutta vanhemmilta itseltään ei saisi vaatia minkäänlaista panostusta lapsensa koulunkäyntiin.

Jos lapsi, oli hän sitten 7- tai 16-vuotias, ei osaa itsenäisesti huolehtia omista velvollisuuksistaan, on vanhemman velvollisuus auttaa lastaan oppimaan huolellisuutta.



Lapsen iällä ei ole siis merkitystä, vaan lapsen luonteella ja kyvyillä.

Miksi opettajat nykyään vaatimalla vaativat vanhemmilta voimakasta panostusta lapsen koulunkäyntiin?

he ajattelevat lapsen parasta ja heidän tulevaisuuttaan. Ole onnellinen, että lapsellasi on opettaja, joka välittää hänestä.

Minun lapsellani on opettaja, joka antaa läksyjä, mutta ei koskaan tarkista onko ne tehtyinä tai ilmoita kotiin unohduksista. Onneksi minun lapseni on tunnollinen ja tekee läksyt aina kiltisti (autamme myös). Sääliksi käy ne luokan oppilaat, jotka nyt käyttävät tuota lepsun open asennetta hyväkseen, eivätkä tee läksyjään, koska se kostautuu heille myöhemmässä vaiheessa.

ja mikä hirveintä, jaksaa jopa avata kotona tietokone lukeakseen lapsen koulusta tulleita kuulumisia. Siis OMG!

kun tänne av:lle piipahtaa :)

Musta on kiva panostaa lasteni koulunkäyntiin. Sitäpaitsi en halua, että opettaja tunkee meille tarkistamaan kotitehtäviä ja repun pakkaamista iltaisin. Teen sen mieluummin itse, koska jonkun se on tehtävä, jotta lapsi sitten koulutunneilla jotain voisi oppiakin (on aika hankala oppia, jos kirjat on kotona ja tehtävä tekemättä).

Mun isällä oli pakkomielle,että oli oltava virheetön. Jos yksikin lapsi oli väärin,oli se korjattava. Kirjoituksen oli oltava virheetöntä. Mulla meni jostain syystä kiinnostus koulunkäyntiin. Yliopistossa on muuten käytäntönä se,että kaikki tehtävät on on osattava ja apua ei saa kysyä ainakaan ohjaajalta.

laistaa vanhemmuudesta. Aivan käsittämätöntä soopaa!



Ja käsitteistä sen verran, että "kielikoulu" on Suomessa koulu, jossa opiskellaan kaksikielisesti, joten kyllä se nyt vaan vaatii käytännössä tuplasti enemmän, koska niitä kieliäkin on kaksi.

joihin merkataan mitkä tehtävät on tehty (saa pisteitä ja sitä kautta voi vaikuttaa numeroon). Ja sitten laskarin vetäjä määrää tekemään tehtävän taululle, jsota se käydään läpi. Näin ainakin matematiikassa. Monet tehtävät ovat sen verran vaikeita että jos niitä ei käytäisi läpi jäisi oppimen puolitiehen.



Lukiossa jokainen joutui matikassa pareittain tekemään läksyt taululle, josta ne käytiin läpi.

ainakin lukion matikassa jonkun apuja, kun asia meni yli hilseen.



Kuinka moni täällä muuten pystyisi edes auttamaan lukion matikassa?

Mun isällä oli pakkomielle,että oli oltava virheetön. Jos yksikin lapsi oli väärin,oli se korjattava. Kirjoituksen oli oltava virheetöntä. Mulla meni jostain syystä kiinnostus koulunkäyntiin. Yliopistossa on muuten käytäntönä se,että kaikki tehtävät on on osattava ja apua ei saa kysyä ainakaan ohjaajalta.

Ohjaajahan on juuris itä varten että siltä voi kysä. Sitä sanotaan opettamiseksi. Ihme Yliopisto.

Ihan totta. Meillä sama juttu ap:n kanssa. Kolme lasta, molemmat vanhemmat töissä, on koirat, isovanhemmat ym. huolehdittavana. Ei ole aikaa tarkistaa kaikkien lasten läksyjä joka päivä. Eikä ole monella muullakaan, -paitsi ehkä jollain joilla on 1-2 lasta

Yliopistolla ohjaajalla on vastaanotto (tiettynä aikana), sinne voi mennä kysymystensä kanssa.



Useimmat ohjaajat tosi mielellään vastaanoton aikana keskustelevat ja auttavat. (Toki in olemassa opiskelijoiden karttajiakin, jotka eivät auta vastaanotollakaan.) Harva ohjaaja yliopistolla ehtii kuitenkaan auttaa milloin tahansa tai jokaikiselle sähköpostin lähettäjälle, miksi on parempi poiketa sinne vastaanotolle.

lapsia oli koulussa 4 80-9o taitteessa ja nyt on 2 "iltatähteä" kaikkilla joku harrastus niinkuin meillä vanhemmillakin on myös koiria ja muita eläimiä.

Läksyt ollaan aina hoidettu silloin kun ensimmäinen vanhemmista saapunut kotiin käyttänyt koirat ulkona ja aloittelee ruuanlaiton, lapset tekevät samalla läksyjään, pystyy siinä kysymään jos tarvitsee apua, illalla suihkun ja iltapalan jälkeen se toinen vanhemmista sitten tarkastaa, tämä tapa on noin 1-4 luokkalaisilla tarkastaminen pikkuhiljaa jää pois ja yläasteelle menessään hoitavat jo läksytkin omissa huoneissaan. Emme ole ikinä kokenut että tämä vie meiltä liikaa aikaa vaan on hyvä rauhoittumisaika ennen yhteistä ruokailua ja illalla ennen nukkumaan menoa myös kiva rauhoittua ja katsoa yhdessä että kaikki hommat tehty ja tällä tavalla molemmat vanhemmista on tietää missä koulussa mennään.

Reput ,jumppapussit ym tarpeeliset ovat aina hoitanut itse heti ensimmäisestä luokasta lähtien, mutta tapa joka sopii toiselle ei välttämättä ollenkaan käy toiselle ja on toki aikoja jolloin meillä jompikumpi vanhemmista on reissuhommissa silloin molemmat osat jää yhdelle aikuiselle.

aina näitä monilapsiperheisiä kun valitetaan ettei ehdi sitä eikä ehdi tätä että miksi hitossa niitä lapsia pitää sitten tehdä niin pirusti jos ei kerta ehdi??

Ja lapset ei muka itse olleet tienneet asiasta etukäteen? Mahdollisesti tiedonkulku siis tökkäsi jo tässä vaiheessa, kun lasten piti yrittää hoitaa asiaa ensin itse suullisesti. Siis sinä vaativaa suunnittelutyötä tekevä, jonka lapsen opelta tulee viestit viime tingassa. Lapsesi ope ei näin kollegan korvaan kuulosta olevan oikein pätevä eikä kätevä. Mutta tiedätkö, se on yksi opettaja yhdessä koulussa. Joten miksi ihmeessä syytät yhden kokemuksesi perusteella koko ammattikuntaa ja kaikkia kouluja. Ei kovin fiksua sinulta, vaikka yrititkin niin näppäränä viestissäsi olla.

Vedäpä välillä henkeä siellä. Minä olen kertonut vain omasta tilanteestani, en ole yleistänyt asiaa koskemaan koko ammattikuntaa tai kaikkia kouluja. Taidat vähän ylitulkita? Vai osuiko niin pahasti omaan nilkkaan?

Ja sille toiselle vastaajalle, joka lueskelee wilma-viestit av:lla surffailun ohessa, voisin sanoa, että eipä ole wilma kaikissa kouluissa käytössä. Oman lapseni koulu käyttää ohjelmaa, jota en tosiaan työkoneeltani auki saa.

Meidän perhe kyllä pystyy elämään tämän asian kanssa. Olen ikionnellinen siitä, että lapseni tosiaan on välkky ja tunnollinen. Koululta tulee ainoastaan positiivsta palautetta lapseni oppisuorituksista, vaikka me vanhemmat emme niitä läksyjä hirveästi seurailekaan. Tajuan hyvin, miten paljon hankalampaa arki olisi, jos minun pitäisi istua aina vieressä kun hän läksyjä tekee.

Koululle olen kyllä antanut palautetta näistä viestintään liittyvistä haasteista, mutta ilmeisesti opettajan resurssit eivät enempään riitä. Toivottavasti ne riittävät kuitenkin laadukkaaseen opetukseen, se lienee pääasia.