Mä olen niin katellinen kaverilleni... Sillä on perhe, menestyvä mies,

riippuu ihan mihin ja kehen vertaa. Aina löytyy joku jolla enemmän rahaa ja komeempi ukko. Senhän tiedätkin jo.



Itse kadehdin lapsetonta kaveriani joka voi asua rauhassa hiljaisessa kodissaan ja matkustella miehensä kanssa kaukokohteissa milloin huvittaa. Mulla on 5 lasta ja olen aivan poikki. Mutta näin tämä elämä on mennyt. Lapseton kaverini taas kaipaisi niitä lapsia. Varmaan vaihtaisi kaukomatkansa mieluusti niihin.



Mieti onko sulla annettavaa sille kaverillesi josta kerroit? Vai aiheuttaako ystävyytenne sulle vain pahaa mieltä? Eihän sellaisessa ihmissuhteessa ole järkeä, joka vain syö ja kuluttaa sinua. Älä kuitenkaan kateuden anna pilata sitä. Tosi ystävälle voi tunnustaakin, että on kateellinen. Mulla ainakin olis monta asiaa kerrottavana, joita ei tarvi kadehtia, jos joku nyt olisi mulle kateellinen jostakin. Kaikilla on elämässään kipukohtansa. Kaikkien elämä on epätäydellistä. Ehkäpä sen kaverisi elämä olisi kurjempaa ilman sua.

Ymmärrän kyllä. Minullakin on pähdeongelmainen lähisukulainen, äiti sairasti ja juuri kuoli sairauteensa. Esikoinen erityisen tuen tarpeessa, nuorempi ns. normaali, mutta uhmaikä koettelee. Työpaikalla yt, jne. jne.



Mutta kuulostaa siltä, niin sinullakin on elämässä kuitenkin jotain hyvää, kuten minullakin. On perusterve elimistö, mikä mahdollistaa pyrkimyksen kohti parempaan elämään. Vuokralla asumisessa ei ole mitään hävettävää, monethan asuvat koko elämänsä vuokralla. Sinun suurin ongelmasi tuntuukin olevan halua saada aina vaan parempi elämä, ja onko se loppujen lopuksi edes ongelma. Älä kadehdi varakkaita, kyllä heilläkin omat murheensa ovat. Kaikki eivät vaan tuo murheitaan esille.