vauva, ero, uusi suhde, vauva ja ero ennen toisen lapsen syntymaa...kohtalotovereita?

Ennen tuollaisia naisia sanottiin huoriksi, nykyään wt:ksi. Ja ikää oli?

nyt keskittyä miettimään niitä lapsiasi, eikä uusia miehiä. Tekin jo olette perhe, sinä ja lapset. Unohda nyt se muna hetkeksi.

Ehkä ei olisi pitänyt tällä palstalla tulla kyselemään asiasta, sut melko varmaan haukutaan lyttyyn, kun et mukamas hoitanut tilannetta paremmin. Tsemppiä ja jaksamisia!



Itsellä ei ole tilanteesta kokemusta, toivottavasti ei tulekkaan, mutta toivottavasti saat asiasi selvitettyä ja jaksaa elämässä eteenpäin! Olen varma, että jossain vaiheessa kohdallesi pärähtää se unelmien prinssi!

varmaan huolehtia ehkäisystä uusissa parisuhteissa eikä perustaa perhettä saman tien uuden laastarisuhteen kanssa.

että ihan pitkäänkin olit huonossa kunnossa ... lapsi 2 , mies lähti kun oli 3 kk ... eli n. 1 v 9 kk sitten ja tuossa ajassa olet jo raskaaksikin hankkiutunut. Toivottavasti sulla EI oo kohtalotovereita :(



Mutta koitahan pärjäillä ja hoitele tämän vauvan jälkeen ehkäisy kuntoon.

...kohtalotoveria löydy.



Pistä nyt oma (ja lasten) elämä järjestykseen, ennenkuin alat seuraavaan suhteeseen. Vähän itseluottamusta!

Sterilisaatio ja ainakin kahden vuoden seurustelusuhde ennenkuin annat seuraavan luuserin vedättää sua. Sun miesmaku ei vaikuta kauhean hyvältä.

Pieni lapsi, ero, uusi suhde ja ero ennen seuraavan lapsen syntymää...

Joo, pitäisi olla empatiaa ja ymmärrystä erilaisia ihmiskohtaloita kohtaan. Tässä tapauksessa eniten lapsiasi kohtaan.



Jos viiden vuoden suhde oli koko olemassaoloaikansa huono, miksi jäit siihen? Miksi teit vielä lapsenkin?



Ja minkä ex-rakkauden kanssa oikein teit toisen lapsesi? Ei sitä raskaaksi ihan noin vain tulla jos ehkäisy on kunnossa. Sinulla ilmeisesti ei.



Koeta nyt hyvä nainen pitää jalat ristissä jos et ehkäistä osaa.

mutta keskity nyt olennaiseen! Huolehdit itsestäsi ja lapsista ja neuvola/synnärireissulla huolehdit myös ehkäisyn kuntoon. Unohda miehet vähäksi aikaa, kunnes saat itsesi jaloilleen ja vauva-ajan onnellisesti taakse.

Ota vastaan apua isovanhemmilta ja sisaruksiltasi tai muilta sukulaisilta. Joskus ehkä tarvitset hengähdystauon ja lapset pääsee mummon hemmoteltaviksi.

Tsemppiä!

Ymmärrän toki, että tilanne on kannaltasi surullinen ja ihan totta puhuen, et vaikuta "paperilla" erityisen hyvältä kumppanilta noin miesten silmissä. Tietysti sisin ratkaisee ja varmaan olet ihan hyvä tyyppi, mutta nuo lähtökohdat ei puhu puolestasi.



Mitä tulee noihin tilanteisiin joihin olet ajautunut, niin... No, ilmeisesti suhtaudumme lasten tekoon vain eri vakavuudella. En voisi kuvitella noin lyhyellä tuntemuksella lähteväni tekemään LAPSIA kenenkään kanssa, siis lapsia, ihmisiä, joiden onnellisuudesta ja tasapainosta olen vastuussa. Huomaatko mikä kaikki on mennyt vikaan?



Olit 5 v. suhteessa, ja lähes koko aika oli riitaisa ja vaikea. SILTI teit tuolle miehelle lapsen. Ja oho, ero tuli. Tapasit yhden hoitosi (sori, ex-rakkaus) ja "tulit raskaaksi" (EHKÄISY???) ja vaikka mies sanoi heti suoraan, ettei halua perustaa kanssasi perhettä (pisteet miehelle, että lapsesta kuitenkin halusi huolehtia), veit raskauden kuitenkin loppuun. Joten tiedossa oli, että jäät yksin.



Sitten vielä tuon esikkosi sankari-isä alkaakin haikailla takaisin perääsi (helppoa pesää, ajattelisi ilkeä), ja huolimatta menneestä, sinä ainakin harkitsit sitä, vaikka mies sitten kuitenkin perääntyi, kun kuuli että taas olet tiineenä.



Siis surullista. Sinun itsesi kannalta, kun olet noin heiteltävissä, mutta ennen kaikkea lastesi kannalta. Kyllä todellakin, lasten takia sinun pitää nyt jaksaa niittää mitä kylvit ja jatkaa elämää eteenpäin.