Te äidit, joilla on "viisas, fiksu" lapsi - tiedän mielestänne?

koulumenestys tai opettajan kehut korreloisivat älykkyyteen?

Jokainen normaaliälyinen suoriutuu peruskoulusta jos jaksaa joskus tehdä jotain. Moni jolla äo ei ole erikoisen hyvä, suoriutuu peruskoulusta hyvillä arvosanoilla jos jaksaa vain opiskella. Sama jatko-opintojen kanssa.



Ja kääntäen taas moni Mensalainen ei ole kummoista älykkyyttä vaativissa tehtävissä koska opiskelu ei ole jaksanut kiinnostaa.

Toisaalta edelleenkään 2,5-vuotiaana ei puhu kunnolla. Eli on tavallaan epätasaisesti fiksu. Sen sijaan hoksottimet pelaa ihan hienosti monissa mekaanisissa asioissa ja käytännön älyä riittää. Esimerkkejä parilta päivältä:

- poimimme omenoita. Oma-aloitteisesti alkoi kerätä niitä paidanhelmaan ja vei kerralla enemmän ämpärille. Oli ensimmäinen kerta ko. duunia ja itse keräsin vain käsiin. Sovelsi jossain muualla näkemänsä taidon siihen.

- osaa laittaa tietokoneen päälle ja käynnistää selaimen. Ei ole näytetty erikseen vaan itse seuraamalla hoksannut.

- osaa valita oikean kokoisen ruuvimeisselin terän ruuvin mukaan. Eikä meillä joka päivä asioita ruuvailla.





Ylipäätään on tosi tarkkaavainen ja oppii asiat kerran nähtyään. Teen jotain arkista kertaluonteisesti, niin voi kuukausia myöhemmin yhdestä näkemisestä toistaa sen ja jopa soveltaa. On huumorintajuinen, nauraa sellaisia juttuja, joita ei monet ikäisensä naura.



On meillä vanhempikin lapsi. Hän on sosiaalisesti älykäs ja vaistoaa asioita hyvin. Muuten tavallinen ja mukava lapsi.:)

tehdä aloituksen samasta aiheesta, että mistä äidit tietävät, että lapsensa on fiksu ja ehkä muita ikäistään kehittyneempi?

mutta on kaikessa kommunikoinnissa viisas ja fiksu, siitä sen tiedän. Molemmila lapsillani on sekä heikkouskia että vahvuuksia (yllättävää...?) ja kiinnistän paljon huomiota niihin heidän vahvuuksiinsa, jotta saaat elämästään mahd paljon iloa. ja sitten on juttuja joissa ovat epämukavuusalueellaan, kun jaksaa kannustaa, saavat onnistumisen kokemuksia. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä ovat verrattuna naapurin tenaviin. Jokainen lapsi ansaitsee vanhammat jotka näkevät ja tekevät lapsillekin näkyväksi kaiken sen missä juuri he ovat hyviä ja fiksuja. Muulla ei oikeasti ole yhtään mitään väliä. Luulenpa et ne lapset jotka saavat tuntea itsensä hyviksi ja hienoiksi, kokevat itsensä myös sellaiseksi ja usein myös ympäristö alkaa kohdella heitä niin. Elämä on sitä, miksi IHMINEN ITSE sen kokee, ei todellakaan sitä mitä se naapurin äidin mielestä ei ole:D

koska päästelee suustaan sellaisia viisauksia että ei ole koskaan ajateltu 3-4 vuptiaan sellaisia edea ajattelevan. Lapsi ei tyydy "en tiedä"-vastaukseen. On kuitenkin pakko vaikka kaivaa googlesta se tiwto,jottei ihan lööperiä puhu. Lapsi kun kertoo viisautensa myös muille. Meillä ei ole ollut hyötyä lapsilukoista tai hellan liesisuojasta. Huonona puolena vahva temperamentti ja käytöa välillä huonoa. Mutta,eipä kukaan täydellinen ole ja onpa meillä edes joku asia jota opetella. Laskea osataan jo ja kirjaimet.

jatkuvasti. Hän tietää, missä kuussa hänellä on synttärit, hän tunnistaa valtavan joukon automerkkejä, kirjaimia, numeroita, tietää äidin ja isän sukunimet jne.

En tiedä, onko hän fiksumpi kuin muut, mutta kyllä hän vaikuttaa aika helposti oppivalta.

Tässä en näe mitään ihmeellistä. Meillä on neljä lasta iältään 2,5-12v ja aina ovat kaikki tietäneet alle kolme vuotiaana milloin ovat syntyneet, numeroita ja kaikki kirjaimet. Nimet ja sukunimetkin.

En ole edes ajatellut, että sinä olisi ollut jotain "lahjakasta".

Olemme vaan aina puhuneet nuo asiat ja oppineet ne.

Silti pidän lapsiani ihan tavallisina en yhtään fiksumpana muihinn verrattuna.

koska käyttäytyvät kypsemmin esimerkiksi kuin muut.



huomaa jutuista mitä puhuvat ja niin edelleen.



ja asioista ylipäätään mitä tekevät. valitsevat viisaasti elämässä.



noi on niitä asioita.

mutta kaikki uusi mitä lapsi tekee on ihmeellistä vanhemmille.



toivottavasti lapseni on viisas (ei ainakaan vaikuta tyhmältä :) ) mutta ainakin rakas ja hassu on!

Luin Akkareita ihan sujuvasti kolme vuotiaalle pikkuveljelleni. Mulla on aina ollut äikkä kymppi, tai vähintään ysi, vaikka sitä ei normielämässä kukaan uskoisikaan ;)

Löydän helposti tekstistä oleelliset asiat ja minulle on helppoa kirjoittaa pitkiäkin mielenkiintoisia tarinoita, puheita ja esitelmiä.

Silti minusta ei ollut lukioon, eikä mihinkään muuhunkaan kouluun missä olis pitänyt lukea.

Opiskelin siis oppisopimuksella kokiksi ja sillä alalla olen edelleen. Tosin lisäkoulutusta olen hankkinut aikalailla vuosien varrella.

Nyt kolme vuotias poikamme vaikuttaa sille että hiffaa jo lukemisen alkeet, mutta en lähde hehkuttamaan mitään älykköä hänestä :)

Olen sitä mieltä, että toiset oppii kuivaksi aikaisemmin, toiset aja fillarilla ilman appareita ja toiset lukee ennemmin.

Meidän kolme vee ei suostu edes nousemaan pyörän satulaan, saatika että polkisi sillä.

Meillä ainakin aluksi neuvolassa lääkärit ja terkkarit kehuivat erittäin fiksuksi lapseksi. Nykyään palautetta tulee pääasiassa koulun opettajilta ja harrastusten vetäjiltä. Eihän sitä itse osaa sanoa, kun oma lapsi on se mikä on. Joskus toki voi hämmästyttää, kun joku lapsen kaverista ei osaakaan jotain sellaisia asioita mitä oma lapsi on osannut jo kauan.

Mä ainakin vertaan omaan älyyni ja siihen mitä muistan omasta lapsuudestani. Kyllähän sitä nyt älykkään lapsen/ihmisen tunnistaa.



Vähän vaikea sitä on selittää.

Jos lapsi opetetaan lukemaan tai ja laskemaan ennen kouluikää, on hän ikätovereitaan edellä.

Tämä ei tee lapsesta neroa tai fiksumpaa, häntä on opetettu ennen ikätovereitaan.

Tietysti pienestä pitäen lapsen haastaminen ja opettamine auttaa häntä olemaan parempi tulevaisuudessa. Aikuiset voivat opettaa lapselleen myös keskittymiskykyä ja luonnollisesti suuntaavat lapsen kiinnostuneisuutta, pokien tai tyttöjen leluihin, matematiikaan jne.

Omaa lastaan saa pitää nerona, toivon vain että ei opeta lastaan ylimieliseksi siinä samalla.

No esim. siitä että sitä on sanottu tarhassa ja koulussa alusta lähtien. Eikä ole pelkästään sitä että oppi varhain lukemaan ilman sen kummempaa opettamista (kerrottiin kirjaimet kun niitä kyseli ja se että lukeminen=sanotaan kirjaimet peräkkäin)  tms., vaan ovat kommentoineet että esim. päättelykyky on keskimääräistä korkeammalla tasolla ja juttelee syvällisempiä (siis oman ikäisiin verrattuna).

Ei lapsi silti mikään nero ole, mutta kyllä tuosta keskimääräistä fiksumman kuvan on saanut. Koulussa saa lisätehtäviä ettei pitkästyisi, mutta esim. seuraavalle luokalle hyppäämistä ei olla ehdotettu.

Huom lahjakkaiden lasten vanhemmat!

Käykää kuuntelemassa Kirjava lahjakkuus luento 

http://video.helsinki.fi/Arkisto/flash.php?id=20188

Professori Kirsi Tirri kertoo lahjakkuuden monista ulottuvuuksista ja lastenpsykiatri, dosentti Jari Sinkkonen ihmelapsen siunauksesta ja kirouksesta Studia Generalia -luentosarjassa torstaina 21.2.2013.

Kirjava lahjakkuus -luentotilaisuuden videointi: livelähetys  21.2.2013 klo 17.00–19.00,tallenne (julkaisu aikaisintaan perjantaina).

– Suomessa lahjakkuudesta puhumiseen ja sen kasvattamiseen liittyy voimakkaita asenteita ja ennakkoluuloja. Kuitenkin jokaisen ihmisen käsitys omasta lahjakkuudestaan vaikuttaa hänen oppimiseensa ja opiskelua koskeviin valintoihin. 

Siitä, kun joka vuosi neuvolassa sanottiin, että on fiksu ja ikäisiään edellä. Vaikka th tai lääkäri vaihtui, palaute oli sama. Nyt koulussa sama jatkuu. Vanhempainvartit ovat ollleet jo monta vuotta eri opettajien toimesta yhtä kehumista. Erinomainen todistus. Lienee turha sanoa, että urheiluharrastuksen palaute sitä samaa.

Mulla.

On tyytyväinen siihen mitä on. Kohtelee muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan ja muistuttaa minuakin siitä.

Pitää itsestään mutta myös toisista.

mun lapset on siis viisaita, tietävät mitä haluavat ja mitä osaavat ja mitä eivät. tykkäävät itsestään ja toisista.

älykkäitä/fiksujako? ihan tavallisia.en opeta tai preppaa kotona. koulussa /eskarissa oppivat lukemaan.

Kumpikin lapseni on älykäs, mutta ei supertasoa varmaankaan. Esikoinen oli jo ihan pienenä kiinnostunut erilaisista, teoreettisemmista asioista kuin esim. kerhokaverit. Ohjaajat joskus ihmettelivät, itse olin pääasiassa ahdistunut siitä, tuleeko koulukiusatuksi tms., kun ei osannut yhtään puolustautua tai "riehua". Neuvolassa th:n kommunikointi oli tasoa "kehitys ikätasoista", ei sanonut ikinä kenellekään mitään extraa. Lapsi oli kotihoidossa eskariin asti ja siellä ohjaajat sanoivat, että on kyllä tosi lahjakas ja älykäs lapsi ja samaa rataa jatkui koulussa. Ongelma on vaan se, että on niin valtavan itsepäinen ja on ottanut asenteen, että koulussa on tylsää. Alisuoriutuu jatkuvasti, kulkee puolinukuksissa, äyskii, toisaalta kavereiden kanssa on mielellään. Mutta edelleen kun vapaa-ajalla innostuu jostain vaikka luonnontieteen asiasta hakemaan tietoa, kerryttää sitä tietoa älytöntä vauhtia ja kaikki jää muistiin, ei väsytä yhtään ei. Mutta jos sama asia olisi PAKKO opetella koulussa, olisi ihan tervanjuontia. Kuopus on myös älykäs, mutta jotenkin tasaisemmin, eikä ole läheskään yhtä uuvuttava lapsi. Rakastan kumpaakin lastani yhtä paljon, mutta esikoinen vie mehut välillä täysin. Ja totta ihmeessä harmittaa, kun koulussa kökkii monta tuntia päivässä oppien vähän jotain ja on umpiuuvuksissa, kun ennen koulua oppi asioita oikeastaan paljon nopeammin ja helpommin ja oli onnellinen :( 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2012 klo 12:24"]

Mistä te sen tiedätte?

[/quote] Ulkopuolisilta tulleesta palautteesta, koulumenestyksestä, hymytyttöpatsaista, keskusteluista, lehtiartikkeleista.

No eipä sitä voi olla huomaamatta. Minulla on kaksi lasta, joista toinen ns. normaalin fiksu lapsi ja toinen onkin sitten jo ihan käsittämätön multitalentti. Lapsi oppii helposti käytännössä ihan kaiken ja suorastaan janoa lisää tietoa koko ajan. Sen lisäksi, että ahmii itsenäisesti tietoa kirjoista, tietsikalta ja telkkarista monista eri aihepiireistä, hän on myös hyvä piirtämään, kielellisesti, matemaattisesti ja liikunnallisesti lahjakas ja myös sosiaalisesti taitava. Me vanhemmat emme suinkaan ole tätä mieltä yksin, vaan tämän asian ovat sanoneet sukulaisten ja ystävien lisäksi ääneen myös tarhantädit ja opettaja. Poika on nyt tokaluokkalainen.

Älykkyydeltään lapseni ovat varmaan ihan tavistasolla kuten me vanhemmatkin. Hyvin menee siis sillä saralla ja tyytyväisiä ollaan! :)

Kolmevuotiaani tykkäävät keskustella ja pohdiskella paljon, heillä on mainioita mielipiteitä ja huikeita ideoita, loogisia päättelyketjuja jne. Minusta he ovat viisaita, viihdyttäviä ja mielenkiintoisia keskustelukumppaneita. :) Siihen en osaa ottaa kantaa ovatko viisaampia kuin muut ikäisensä kun en ole samalla intensiteetillä muiden kolmevuotiaitten kanssa jutellut.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2012 klo 12:24"]

Mistä te sen tiedätte?

[/quote]

Oppii lukemaan ja laskemaan ja kirjoittamaan itsekseen 4-5-vuotiaana, ymmärtää monenlaista huumoria, osaa kikkailla sanoilla monin tavoin, ymmärtää syy-yhteydet nopeasti jne.

Kyllä se on aika helppo huomata.