Te äidit, joilla on "viisas, fiksu" lapsi - tiedän mielestänne?

Olin nuori äiti ja esikoinen silloin kyseessä. Jälkikäteen olen tajunnut, kuinka taiteellisesti, kielellisesti, matemaattisesti ja musikaalisesti lahjakas ja päättelykykyinen poikani oli jo alle kaksi vuotiaasta lähtien. Pidin lasta hankalana ja haastavaa hänen kasvatuksensa on ollutkin verrattuna kahteen myös fiksuun sisarukseen (sisarukset kuitenkin ns. "tavallisen fiksuja" vaikkakin eteviä esim. lukemaan ja laskemaan paljon ennen kouluikää).



Poika on nyt 11 vuotias. Hänellä on ollut vaikeuksia sopeutua koulumaailmaan. Älykkyyden lisäksi voimakas taiteellisuus haastaa minua jatkuvasti äitinä. Poika on maaninen luodessaan ja pelkään jollain tasolla, että se vie häntä liikaa. Mietin miten hän sopeutuu tähän yhteiskuntaan. Ja mitä ihmettä tulevaisuudessa yulee tekemään työkseen.

mitataan vuosittain koulussa. Nama MAP-testit suoritetaan tietokoneella 3:sta luokasta saakka. Vahan Mensa-kokeen tapaisia kysymyksia. Kun lapsi tietaa vastauksen, seuraava on vaikeampi, jos vastaus meni vaarin, taso laskee. Pisteiden perusteella lapset sijoitetaan seuraavana vuonna tasolleen sopivalle luokalle.(Taman takia kai tama koe juuri suoritetaan. Loppuvuodesta on viela koe, jolla testataan kuinka paljon oppilaat ovat oppineet sen vuoden aikana - tai oikeastaan kuinka hyvin opettajat ovat opettaneet aineensa - se on aina stressin aihe opettajille ;/ )



Meidan viidesta lapsesta vanhin sai niin korkeat pisteet, etta han sai kutsun GT-kouluun (Gifted and Talented). Koko osavaltiostamme vain n. 60-90 saa kutsun tahan kouluun. Han on nyt koulun seitsemannella luokalla ja tietaa nyt ainakin yhta paljon kuin mita itse opin suomalaisessa lukiossa.



Itse arvelin lapseni olevan fiksu jo ennen koetta, kun han kyseli jo 3-vuotiaana mm. "miten silma nakee" ja kerran han yht'akkia sanoi "kerro mulle painovoimasta" - ma olin ihan aimana! Nykyisen 3-vuotiaamme ennalta-arvattava kysymys on ollut "mista vauvat tulevat".



Tama neromme voisi opiskella mita vain, mutta han haluaa opettajaksi. Yritan viela tuputtaa aivokirurgiaa....;)

Ja muut lapsemme ovat fiksuja myos, jos ei muuten niin ainakin kaytostavoiltaan! Ja kaikki yhta rakkaita!

Kehittyy muita ikäisiään nopeammin ainakin motorisesti ja kielellisesti, ja lisäksi sillä raksuttaa. Meillä on mm. käännelty ja poisteltu kahvoja laatikoista ja hankittu kaiken maailman lukkoja, mutta se keksii hyvin nopeasti miten niitä käytetään. Lapsiportista se on menny siitä asti kun alko ylettämään "lukkoon", eikä siltä ole mikään turvassa vaikka kuinka korkeelle laittais, se hakee tuolin ja kiipee sen kanssa, jos ei riitä, vaihtaa tuolin keittiöjakkaraan, jos sekään ei piisaa, sovittelee ämpärin tms. ensin tuolille ja lähtee sitten taas kokeilemaan. Tämän leikin lopputulosta en ole koskaan uskaltanut katsoa. MUTTA sama muksu ei todellakaan ole mikään käytöskukkanen. Todella vahva luonne, ei anna kirveelläkään periksi, heittelee esineitä, viskoo ruuat jos ne ei miellytä, potkii koiraa jos se ei väistä jne. Ja meillä ei kyllä kukaan muu heittele mitään tms., että vahemmiltaan ei ole oppinut kuin kaksi kivaa kirosanaa... :o/ Joka lapsessa on puolensa.

mutta minusta ensimmäinen lapseni on fiksu; käyttäytyy hyvin, ei kiusaa, on ihmisenäkin aika myönteinen ja empaattinen. Fiksuus ja se, kuinka hyvin on kehittynyt, on minusta eri asioita. Meillä lapsi ei ole muita ikäisiään älykkäämpi eikä taitavampi, joissakin asioissa päin vastoin. Mut hän on mukavaa seuraa, luotettava ja harvemmin pahanteossa - siis fiksu. :)



Meillä toinen lapsi on ikäisiään sekä kielellisesti että motorisesti edellä, mutta käytös on joskus ihan hermoja raastavaa. Tämä lapsi tarvitsee jatkuvaa vahtimista, koska on aika impulsiivinen, on myös kärsimätön ja tönii tms. helposti. Ei hän minusta ole kovin fiksu eikä viisas, koska tuo harkinta-ja itsehillintäpuoli on niin heikko.

miellyttävä lapsi, ystäviä on paljon ja on monesti saanut käytöksestään hyvää palautetta. Koulussa pärjää oikein hyvin, mutta en pidä sitä lapsen kohdalla niin erityisenä asiana, koska on vielä alakoululainen, moni muukin on hyvä siellä.

Oppii nopeasti, on utelias luonnoltaan, oivalta asioiden yhteyksiä helposti.



Toki suurin osa lapsista on meille aikuisille yllättävän fiksuja, mutta osa on vielä erityisen fiksuja.



Meidän perheessä kaikki lapset eivät ole näitä "fiksuja", joten voisiko tämän sanomani uskoa puolueettomaksi? Kyllähän omasta lapsesta ne hyvät puolet aina näkee muita ihmisiä selvemmin, mutta ei omaansa silti automaattisesti pidä keskimääräistä fiksumpana / liikunnallisesti lahjakkaampana / sosiaalisesti etevämpänä / myötätuntoisempana / kielellisesti kehittyneempänä (mitä näitä on) / musikaalisempana....

vaikeat luonnontieteelliset asiat joita selitän (esim. painovoima ym), on osannut lukea kolmevuotiaasta, laskee yhteen- ja vähennyslaskuja ja hänen laajaa sanavarastoaan ja osaamistaan on kahdessa eri päiväkodissa useaan otteeseen hämmästelty minulle, siitä lähtien, kun poika oli kaksivuotias. Joten uskoisin, ettei hän ole ihan yksinkertaisimmasta päästä. Muita lapsiani ei ole vastaavalla tavalla hämmästelty varhaiskasvattajien toimesta, eivätkä he minustakaan vaikuta poikkeuksellisen lahjakkailta. Tietysti hoitajat aina kehuvat lapsia vanhemmille, mutta tuon vanhimman pojan saamat kehut poikkeavat siitä, mitä tavallisesti lapsistaan kuulee.

Yhden kohdalla arviointi on helppoa, selvitti koulun yli 9 keskiarvolla ja pääsi heti yliopistoon, toisella hieman alle ja myös opiskeli hyvään ammattiin heti koulun jälkeen. Kolmannen älykkyys on erilaista - hän ei ollut niin kiinnostunut opiskelusta vaikka olikin hyvä minun mielestäni (kuitenkin yli 8 ka aina) vaan oli enemmän kiinnostunut käytännön ammatista. Hän on lapsista se jolla on eniten sydämen sivistystä ja empatiakykyä. Tunteikkain ja herkin kaikista.



Nuorimmaisesta ei vielä tiedä, kielellisesti ehkä lahjakas. Kaksikielinen jo alkujaan mutta tuntuu omaksuvan uusien kielten alkeita ihan helposti; matkustamme paljon Ranskassa ja Italiassa ja selviää jo mm kaupassa itsenäisesti ja ymmärtää enemmän kuin osaa puhua (10v).

mutta onneksi lapseni ovat fiksumpia kuin äitinsä ;-)



Meillä esikoinen on erityislapsi, ongelmia kielenkehityksessä ja sosiaalisessa kommunikaatiossa - näissä siis käytännössä ikäistään "tyhmempi". Sen sijaan matikassa ja muissa matemaattisissa ja hahmotusta vaativissa tehtävissä hän on huomattavasti ikätasoaan edellä - testattuna, koska käy kaksi kertaa vuodessa sairaalassa noiden ongelmiensa vuoksi. Koulussa hän saa normaaliopetuksessa matikankokeista pelkkiä kymppejä ja opettajalla on vaikeuksia keksiä riittävän haastavia tehtäviä.



No joo, kaksi muuta ovat sitten "tavallisempia tapauksia", eli eivät erityislapsia. sosiaalisesti kyllämielestäni hivenen normaalia kömpelömpiä hekin, eli eivät mitään kaveripiirin keskipisteitä. Heistä on molemmista tullut sekä päiväkodista että vanhemmasta nyt myös koulusta pelkkää positiivista palautetta ja nimenomaan älykkyydestä ja taidoista. Molemmat oppivat lukemaan 4-vuotiaina ilman että olisi erityisemmin opetettu. Vanhempi on luokkansa priimus, kaikki ruksit todistuksessa siellä parhaimmassa sarakkeessa ja opettaja pelkästään kehuu. Nuoremmasta tulee myös päiväkodista pelkkiä kehuja ja lastentarhanopettaja on "valittanut", että lapsi on niin fiksu, että hänen on vaikea löytää tälle sopivia tehtäviä siksi aikaa kun muut tekevät muita hommia. 5-vuotiaana lapsi siis laskee kertolaskuja, kymmenylityksiä allekkainlaskuissa jne. On kohta lukenut Risto Räppääjät jne.



Mutta joo, itsekin olen sellaisessa ammatissa, etten todellakaan luota vanhempien omiin arvioihin lastensa kyvyistä ja taidoista. Mutta silloin jos lasta ammattilaiset testaavat tai lapsi saa jatkuvasti vain positiivisesti ihmettelevää palautetta, niin vanhemmallakin on mielestäni lupa se uskoa. Minua ärsyttävät myös nämä "perisuomalaiset tasapäistäjät", joiden mielestä kukaan ei saisi olla ketään parempi missään tai jos on, niin sitä ei ainakaan saisi mainita tai huomata, vaan kaikkien pitäisi saada oppia vain ne samat asiat.

Kun sen lapsen fiksuutta on vieraan erittäin vaikea havaita. Jos vertaan sitä muihin ryhmän lapsiin, niin se on minusta pahasti jäljessä.



Välistä tekisi mieli sanoa äidilleen, että luuletko ettei me muut äidit huomata, ettei se sun lapsi ole millään tavalla edellä kehityksestä.

Myös keskustelunaiheet ovat sellaista 35 vuotiaan luokkaa. Ajatukset hyvin kypsiä. Oppii kaikki asiat koulussa hetkessä mutta turhautuu hitauteen ja jatkuvaan toisteluun.



Jos saa kärsivällisyytensä kasaan pääsee vielä pitkälle.

eli olivat ihmisiksi silloinkin, kun muut riehuivat. Tiesin sen siitä, miten he käyttivät erilaisia esineitä (sakset, vasara, neula jne.) saadakseen aikaan uusia asioita. Tiesin sen kysymyksistään ja tavastaan suhtautua elämään. Tiesin sen siitä, että lapseni oppivat lukemaan 3v iässä. Tiesin sen siitä, että he kyseenalaistivat "totuuksia".



Nyt tiedän sen siitä, että lapseni ovat päässeet ensiyrittämällä yliopistoon haluamilleen aloille, joille hakijoista pääsee alle 10%.



Ehkä he ovat fiksuja vain minulle, mutta ei se mitään. On ilo seurata lapsiaan, jotka menestyvät asioissa, jotka ovat heille tärkeitä.

mutta tiedän aikuisia, jotka ovat olleet jo pienenä hyvin lahjakkaita, suurin osa näistä nyt lääkäreitä, dipolomi inssejä jne. Eli aina pelkkää kiitettävää koulussa todistuksissa, päässeet ekalla yrittämällä esim. lääkikseen tai oikikseen. Kaikilla L:n paprut tietty lukiosta jne.



Itse olen niin tavis duunari, että todella unelmoisin olevani kuin he. Uskon älyn olevan perinnöllistä.

Testi on tehty Helsingissä ja osallistuin siihen hetken mielijohteesta. Koulutustasoni on kouluaste.



Olen toivonut ja odottanut, että lapsistani jompi kumpi osoittaisi edes hienoista nerokkuutta tai olisi muita ikäisiään nokkelampi, lahjakkaampi tai edes jossain muita parempi...mutta heistä kumpikaan ei ole.

En tietenkään kuvittele, että lapset automaattisesti perisivät vain toiselta vanhemmalta älykkyytensä, mutta saa kai sitä toivoa.

Lasten isä taas on eräällä taiteellisella alalla varsin taitava ja menestynyt - mutta lapsista kumpikaan ei ole esim. hyvä piirtäjä, maalaaja tai muuta - tai osoittanut muutenkan mitään taiteellista lahjakkuutta.



Mulla on siis toisin päin, eli pelkään pahoin lasteni olevan nippa nappa keskinkertaisia, ilman minkäänlaisia luontaisia vahvuuksia, lahjakkuudesta puhumattakaan.



Olen laittanut merkille, että omien lastensa "nerokkuudesta" puhuvat kaikkein useimmin sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ole kovinkaan älykkäitä.

Lapsi ei ole kaikessa fiksu, mutta matemaattis-looginen puoli on selvästi muita ikäisiään parempi. Teki 4-vuotiaana eskareiden tehtäviä aiheeseen liittyen ja kasasi 200 palan pelin. Nyt 5-vuotiaana päiväkodin opettaja voivottelee, kun ei löydy tarpeeksi vaikeita tehtäviä enää tällä alueella... lapsi opettelee myös shakin saloja ja viihtyy hyvin kaikenlaista älypelien kanssa itsekseen.

jatkuvasti. Hän tietää, missä kuussa hänellä on synttärit, hän tunnistaa valtavan joukon automerkkejä, kirjaimia, numeroita, tietää äidin ja isän sukunimet jne.



En tiedä, onko hän fiksumpi kuin muut, mutta kyllä hän vaikuttaa aika helposti oppivalta.

Hän ilmaisi sen jotenkin niin, että jokaiselle normaalille äidille ja isälle oma lapsi ja oman lapsen kehitys on ihme. Siksi omat lapset koetaan usein fiksummiksi ja älykkäämmiksi kuin muiden lapset.



Lapseni on fiksu, koska hän on minun.

että poikaa on usein luultu ikäistään vanhemmaksi. Saman ikäisiin kavereihin verrattuna on joitain paljonkin fiksumpi. Osaa lukea ja laskea. Kiinnostunut asioista, kyselee, pelaa esim. shakkia. Käytökseltään kohtelias, eikä mikään riehuja. Tuossa nyt jotain. Ja poika siis 6v.

Oma mutu tietysti kertoo jotain mutta enemmän uskon kun hoidossa ja neuvolassa ovat niin sanoneet. Toki kehuvat varmasti jollain tavoin kaikkia mutta tuskinpa tyttö nyt kovin tyhmäkään on kun taitavaksi ja fiksuksi sanovat :)

alueella ikäistään edellä.

Lasta on tutkittu tarkkaavaisuusongelman vuoksi.