Te äidit, joilla on "viisas, fiksu" lapsi - tiedän mielestänne?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2012 klo 19:51"]

Meillä ainakin aluksi neuvolassa lääkärit ja terkkarit kehuivat erittäin fiksuksi lapseksi. Nykyään palautetta tulee pääasiassa koulun opettajilta ja harrastusten vetäjiltä. Eihän sitä itse osaa sanoa, kun oma lapsi on se mikä on. Joskus toki voi hämmästyttää, kun joku lapsen kaverista ei osaakaan jotain sellaisia asioita mitä oma lapsi on osannut jo kauan.

[/quote]

Siis eikö ihmiset oikeasti tajua, että ihan tavallisia lapsia kehutaan omista piirteistään kaikkien ammattilaisten toimesta? Se on sitä vanhemmuuden vahvistamista. Ja läpi menee nähtävästi ilman mitään kritiikkiä.

Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta esim. neuvolan th:n työ on kehua ihan jokaista lasta ja jokaista vauvaa jonka näkee. Samoin on opettajan tehtävä, kuten myös pk:n työntekijöiden.

Totta kai otetaan esiin, jos on oikeita ongelmia. Mutta esim. ongelmavanhemmillekin on paljon helpompi sanoa, että teidän Petteri häiriköi varmaan siksi kun se on niin fiksu, näin saadaan vanhempi sitoutettua Petterin toiminnan suitsimiseen. Jos taas vaan sanotaan, että ette ole osanneet kasvattaa Petteriä, vanhemmat puolustautuu, ja lopputulos on paljon huonompi.

Lisäksi vanhemmat pitää aina fiksuuden merkkinä niitä asioita, joissa lapsi on nopea oppimaan, mutta eivät suinkaan tyhmyyden merkkeinä niitä, joissa lapsi on keskimääräistä heikompi.

Jos meille on sanottu monelta taholta vuosikausia että on tosi fiksu, ikäistään kypsempi ja kehityksessä edellä niin onko se tosiaan vain vanhemmuuden vahvistamista? Vai voiko siihen uskoakin?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:50"]

Siis eikö ihmiset oikeasti tajua, että ihan tavallisia lapsia kehutaan omista piirteistään kaikkien ammattilaisten toimesta? Se on sitä vanhemmuuden vahvistamista. Ja läpi menee nähtävästi ilman mitään kritiikkiä.

Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta esim. neuvolan th:n työ on kehua ihan jokaista lasta ja jokaista vauvaa jonka näkee. Samoin on opettajan tehtävä, kuten myös pk:n työntekijöiden.

Totta kai otetaan esiin, jos on oikeita ongelmia. Mutta esim. ongelmavanhemmillekin on paljon helpompi sanoa, että teidän Petteri häiriköi varmaan siksi kun se on niin fiksu, näin saadaan vanhempi sitoutettua Petterin toiminnan suitsimiseen. Jos taas vaan sanotaan, että ette ole osanneet kasvattaa Petteriä, vanhemmat puolustautuu, ja lopputulos on paljon huonompi.

Lisäksi vanhemmat pitää aina fiksuuden merkkinä niitä asioita, joissa lapsi on nopea oppimaan, mutta eivät suinkaan tyhmyyden merkkeinä niitä, joissa lapsi on keskimääräistä heikompi.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2012 klo 12:24"]

Mistä te sen tiedätte?

[/quote]

Pääsi ylioppilaaksi 9,24 keskiarvolla, toinen 8,7. Mulle riittää se että ovat paljon äitiään viisaampia:)

Oli tuo em jo alakoulussa opettajan painajainen; 1. luokalla teki mm 3. luokan matikantehtäviä. Onneksi opettaja oli kannustava ja jaksoi kopioida aina vain lisää tehtäviä tälle lapselle.

Muuten ovat ihan normaaleja, opiskelevat, tekevät töitä, bilettävät ja nauttivat elämästä. Ei siis koskaan olleet mitään nörttejä - päinvastoin.

Minulle viisaus ja fiksuus tarkoittaa empaattisuutta ja oikeamielisyyttä. Olen ylpeä siitä, että kouluikäiset poikanisaavat usein kiitosta reilusta käytöksestään. Erityisen ylpeä olen ollut, kun olen huomannut, että poika on toiminut niin kuin on tiennyt olevan oikein, eikä ole ollut porukan johdateltavissa.

Molemmilla on myös yli ysin keskiarvot, mutta sehän on vain koulumenestystä, ei todellista viisautta. 

Testi on tehty Helsingissä ja osallistuin siihen hetken mielijohteesta. Koulutustasoni on kouluaste.

Olen toivonut ja odottanut, että lapsistani jompi kumpi osoittaisi edes hienoista nerokkuutta tai olisi muita ikäisiään nokkelampi, lahjakkaampi tai edes jossain muita parempi...mutta heistä kumpikaan ei ole.

En tietenkään kuvittele, että lapset automaattisesti perisivät vain toiselta vanhemmalta älykkyytensä, mutta saa kai sitä toivoa.

Lasten isä taas on eräällä taiteellisella alalla varsin taitava ja menestynyt - mutta lapsista kumpikaan ei ole esim. hyvä piirtäjä, maalaaja tai muuta - tai osoittanut muutenkan mitään taiteellista lahjakkuutta.

Mulla on siis toisin päin, eli pelkään pahoin lasteni olevan nippa nappa keskinkertaisia, ilman minkäänlaisia luontaisia vahvuuksia, lahjakkuudesta puhumattakaan.

Olen laittanut merkille, että omien lastensa "nerokkuudesta" puhuvat kaikkein useimmin sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ole kovinkaan älykkäitä.

miksi lapsen olisi toivottavaa olla älykäs?

Miksi hyvä jossain tai tavallinen ei riitä, eväät elämään jossa lapsi itse olisi onnellinen?

Älykkyydellä, siis sellaisella huipputasoa olevalla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miten elämäänsä osaa elää tai sen kanssa millaiset kortit tässä elämässä jaetaan.

koulumenestys tai opettajan kehut korreloisivat älykkyyteen?

Jokainen normaaliälyinen suoriutuu peruskoulusta jos jaksaa joskus tehdä jotain. Moni jolla äo ei ole erikoisen hyvä, suoriutuu peruskoulusta hyvillä arvosanoilla jos jaksaa vain opiskella. Sama jatko-opintojen kanssa.

Ja kääntäen taas moni Mensalainen ei ole kummoista älykkyyttä vaativissa tehtävissä koska opiskelu ei ole jaksanut kiinnostaa.

käyrältä löytyy putoajat ja huiput mutta väittäisin että todelliset huiput ei erotu kun ne on niitä jotka ei mahdu siihen muottiin, ei sitten millään.

Ja riippuu tietysti myös mistä, millaisesta älykkyydestä puhutaan, matemaattisesta, kielellisestä, sosiaalisesta vai mistä...hyvä on helppo olla mutta huiput voivat olla yksinäisiä.

Ulkopuliset myös usein hämmästelevät meille lastemme taitoja. Rakastan lapsiamme kuin hullu puuroa ja he ovat hyvää seuraa. Olemme myös miehemme kanssa molemmat ihan fiksuja, emme mitään mensalaisia, mutta tohtoreita molemmat, joten pidämme geneettisesti todennäköisenä myös saada ihan fiksuja lapsia. Tyhmiä asioitahan saattavat myös fiksut tehdä.

On muuten hassua, että näitä fiksuja ja ikäistään kehittyneempiä lapsia ei juurikaan näy päiväkodissa eikä koulussa, ovatko sitä vain pienenä?

Ja molemmista on tullut sama palaute: poika on ikäisiään huomattavasti edellä - kaikessa.

Ei ole erityislapsi, käyttäytyy hyvin ja on sosiaalinen. On vain huomattavan älykäs. Tykkää oppia uutta ja muistaa kaiken helposti.

On nyt ekaluokalla ja opettajien pitää keksiä hänelle jatkuvasti uusia "lisätehtäviä", kun poika tekee määrätyt tehtävät, kaikille varatut lisätehtävät ja on vailla lisää, kun muut vielä pakertavat niiden ekojen tehtävien parissa.

On muuten hassua, että näitä fiksuja ja ikäistään kehittyneempiä lapsia ei juurikaan näy päiväkodissa eikä koulussa, ovatko sitä vain pienenä?

Eikö sinun luokakkasi ollut koskaan fiksuja oppilaita? Sellaisia, jotka pärjäsivät koulussa ja osasivat myös käyttäytyä?

Myös keskustelunaiheet ovat sellaista 35 vuotiaan luokkaa. Ajatukset hyvin kypsiä. Oppii kaikki asiat koulussa hetkessä mutta turhautuu hitauteen ja jatkuvaan toisteluun.

Jos saa kärsivällisyytensä kasaan pääsee vielä pitkälle.

miksi lapsen olisi toivottavaa olla älykäs?

Miksi hyvä jossain tai tavallinen ei riitä, eväät elämään jossa lapsi itse olisi onnellinen?

Älykkyydellä, siis sellaisella huipputasoa olevalla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa miten elämäänsä osaa elää tai sen kanssa millaiset kortit tässä elämässä jaetaan.

Jos ihminen ei ole älykäs, hän todennäköisesti joutuu hakkaamaan päätään seinään monessakin asiassa, monta kertaa. Älykkyyden vastakohtahan taitaa olla vähemmän älykäs, tai tyhmä. Kyllä älykkään ihmisen elämä on teoriassa ainakin helpompaa ja mielekkäämpää, kun ymmärtää vähän asioista eikä ole varta vasten töppäilemässä alvariinsa.

Nerous on asia erikseen, josta varmasti siitäkin koituu paljonkin etua, mutta eihän se onnea takaa.

Minusta fiksu ei tarkoita sitä että on ns. hyvä koulussa. Eli sitä ei mitata tiedoilla tai koe/todistusnumeroilla. Fiksu on sellainen joka osaa käyttäytyä eri tilanteissa, osaa ottaa muut huomioon, on hyväkäytöksinen ja kohtelias muita kohtaan.

En kyllä osaa viisautta tai älykkyyttäkään mitata koenumeroilla, koska ainakaan kaikissa aineissa se ei kerro koko totuutta.

Vanhin ja nuorin lapsista on fiksuja. Tiedän sen koulusta/kesätyöpaikoista/harrastuksista tulleiden palautteiden perusteella. Keskimmäisen kanssa on ollut ongelmia ala-asteen ajan, sen jälkeen koko ajan parantunut. Nyt hän täytti 18 ja pojasta on kasvanut lopulta suht fiksu nuori mies.

Viisas tai älykäs tuo nuori mies ei ole, mutta oppii käytännön asiat nopeasti ja on ahkera ja taitava niissä. Uskon että hän pärjää elämässään ihan yhtä hyvin kuin siskonsa, jotka ovat jos ei nyt ihan älykkäitä niin kuitenkin huomattavasti enemmän sinne suuntaan kuin veljensä.

Palaute lasten hyvästä käytöksestä on itselleni ollut paljon isompi ylpeyden aihe kuin hyvät koenumerot.

se, että saa olla ihan tavallinen ja siinä tavallisuudessaan hieno, on mielenterveyden kannalta kaikista tärkeintä. Niitä neroja on vain joku siellä täällä. Jos haluatte olla jossain muista parempia, niin olkaa itse, älkää sitä taakka lapsille laittako. Kun oikein kunnolla treenaatte, niin kyllä joku erityistaito teillekin kehittyy:) Oikeasti, lapsella on oikeus olla ihan tavallinen ja sellaisena ihailtu ja tykätty!!!!!!

nimim. eräs jonka lapsuuden keskeisimpiä tehtäviä oli pönkittää vanhempiensa tarvetta olla parempia, fiksumpia, jotenkin ylivoimaisempia ja erityisempiä kuin muut. Eli oikea elämäni ihan omana itsenäni pääsi kehityksen alkuun vasta aikuisena.

laajalla sanavarastolla fiksuja asioita. On todella hyvämuistinen, tarkka ja tunnollinen. Pohtii, suunnittelee ja kyselee paljon. Nyt siis 5-vuotias poika.

kirjoittaa suomen kieltä oikeaoppisesti... Sen on: neljävuotiaana, kolmevuotiaalle. Ihmettelen kyllä suuresti sitä äikän kymppiä näillä mokilla...

meillä on kaksi asperger- poikaa. Heidät on tutkittu hyvinkin perusteellisesti ja todettu että ovat monessa asiassa ikäistään edellä. Imevät tietoa kuin pesusienet, ja jos asia kiinnostaa se jää myös mieleen. Nimenomaan ne asiat jotka kiinnostaa, oppivat ihan tuosta vaan.

Mutta kolikolla on toinenkin puoli- ne asiat jotka eivät kiinnosta, eivät sitten todellakaan kiinnosta, eikä niiden asioiden opettelua saa lasta ymmärtämään sitten millään!

Maailmankuva on todella omituinen, omanlaisensa. SIksi tuntuukin äitinä haikealta ja surulliselta... tuntuu kuin nuo pojat (varsinkin esikoinen joka on jo aikuinen) on vain ovi, joka on lukossa... siihen oveen ei ole avainta- ja se ovi on hänen tulevaisuutensa :(

Eli sillä tiedolla ja taidolla mitä hänellä on ,ei tee mitään kun sitä ei saa otettua käyttöön ja hyödynnettyä, muiden as:iin liittyvien ongelmien vuoksi.

Saa aina kehua käytöksestään ja keskustelutaidoistaan (on 5-vuotias), kohtelias, iloinen, hyvin intuitiivinen vieraiden ihmisten seurassa. Osaa lukea, laskeakin yksinkertaisia jakolaskuja, mutta nämä taidot mielestäni eivät välttämättä fiksuutta osoita. Vaan nimenomaan käytös ja abstraktien asioiden ymmärtämiskyky.

Meillä on kolme lahjakasta lasta (koulun, eskarin, pk:n, taitojen ym perusteella), joista erityisesti vanhin on fiksu /viisas. Tämä vanhin on erityisesti kielellisesti lahjakas, sanavarasto jo alle kouluikäisenä rikkaampi kuin useimmilla aikuisilla, ilmaukset erittäin runollisia. Pienestä pitäen todellinen filosofi, joka on pohtinut niin syviä syntyjä, että lyö vanhempansa täysin laudalta. Tarkkailee ja tulkitsee ihmisten tunnetiloja äärimmäisen oivaltavasti.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2012 klo 15:21"]

Kun sen lapsen fiksuutta on vieraan erittäin vaikea havaita. Jos vertaan sitä muihin ryhmän lapsiin, niin se on minusta pahasti jäljessä.

Välistä tekisi mieli sanoa äidilleen, että luuletko ettei me muut äidit huomata, ettei se sun lapsi ole millään tavalla edellä kehityksestä.

[/quote]

Voi hellanlettas mikä ääliö. Veikkaan, että sulla ei ole omia lapsia tai sitten olet jotenkin kieroontuneesti häiriintynyt. Herranjumala jos olet vielä päiväkodissa töissä! Lähde sieltä äkkiä pois!

Mitä hemmetin väliä sillä on, jos äiti tykkää omasta lapsestaan ja kehuu fiksuksi. Mulla ainakin on sellainen periaate, että kehun kyllä lapseni maasta taivaisiin, koska tiedän, että maailma on täynnä kaltaisiasi ihmisiä, jotka kyllä yrittävät pitää huolta siitä, että elämä kolhii.

Minkä kyllä kehun viisaaksi, ja fiksuksi ei se ole sinulta pois. on kiva katsella miten lapsi nauttii kun sitä kehutaan.

Eikö sua kehuttu lapsena? Siitäkö tuollainen katkeruus?

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2012 klo 19:51"]

Meillä ainakin aluksi neuvolassa lääkärit ja terkkarit kehuivat erittäin fiksuksi lapseksi. Nykyään palautetta tulee pääasiassa koulun opettajilta ja harrastusten vetäjiltä. Eihän sitä itse osaa sanoa, kun oma lapsi on se mikä on. Joskus toki voi hämmästyttää, kun joku lapsen kaverista ei osaakaan jotain sellaisia asioita mitä oma lapsi on osannut jo kauan.

[/quote]

Siis eikö ihmiset oikeasti tajua, että ihan tavallisia lapsia kehutaan omista piirteistään kaikkien ammattilaisten toimesta? Se on sitä vanhemmuuden vahvistamista. Ja läpi menee nähtävästi ilman mitään kritiikkiä.

Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta esim. neuvolan th:n työ on kehua ihan jokaista lasta ja jokaista vauvaa jonka näkee. Samoin on opettajan tehtävä, kuten myös pk:n työntekijöiden.

Totta kai otetaan esiin, jos on oikeita ongelmia. Mutta esim. ongelmavanhemmillekin on paljon helpompi sanoa, että teidän Petteri häiriköi varmaan siksi kun se on niin fiksu, näin saadaan vanhempi sitoutettua Petterin toiminnan suitsimiseen. Jos taas vaan sanotaan, että ette ole osanneet kasvattaa Petteriä, vanhemmat puolustautuu, ja lopputulos on paljon huonompi.

Lisäksi vanhemmat pitää aina fiksuuden merkkinä niitä asioita, joissa lapsi on nopea oppimaan, mutta eivät suinkaan tyhmyyden merkkeinä niitä, joissa lapsi on keskimääräistä heikompi.

[/quote]

Ja tässä toinen ääliö. Toivottavasti sinäkään et ole neuvolan th. Vaikutat keskimmääräistä katkerammalta kun piti oikein tulla tänne tätä totuutta kirjoittelemaan.

Mitä väliä sillä on, jos vanhempi vaan tykkää omasta lapsestaan ja mielellään kuulee hänestä kehuja? Kun th tai opettaja kehuu lasta, niin pitäisikö alkaa siinä hänen kuullen väittämään vastaan, että eeeeeeei tämä meidän petteri kyllä niin fiksu ole! Kyllä nyt valehtelet! Vahvistat kehumisella vain mun vanhemmuuttani!

Ajatteles sitä, millaisen kolhun se sitten aiheuttaisi sen lapsen itsetunnolle.

Mä en nää mitään mieltä siinä, että vanhempien pitäisi olla hirveen realistisia lapsensa suhteen. Mitä ihanampana ja fiksumpana vanhempi lapsensa näkee, sitä kivempaa sillä lapsella on. Miksi se lapsi pitäisi omien VANHEMPIEN taholta lytätä maan rakoon? Kysyn vaan teiltä ääliöiltä, joiden mielestä vanhempien pitäisi kehumisen sijaan, haukkua lastaan kaikille.