Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sellaista arastelet tehdä, mikä on useimmille ihan tavallista?
14.09.2012 |
Vastaan itse: Välttelen soittaa tärkeitä puheluita, usein mitä puheluita tahansa. En kehtaa myöskään ajaa autolla, vaikka minulla on kortti, koska pelkään mokailua.
Kommentit (86)
Se on ihan hirveää! Mokailen oikeasti, auto sammuu liikennevaloihin sata kertaa jne. En tajua, miksi muut osaavat ja minä en! Kaikenlaiset imbesillitkin osaavat ajaa autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin omituisesti. Miten paljon paljon fobioita onkaan, ja en tiedä itkeä vai nauraa,
kärsin niistä monesta.
Rajoittaa elämää todella paljon, kun ei voi mennä kauppaan etsimään itselleen sopivia vaatteita, meikkejä, jeesus mun mies parka. Olen työkyvytön,,
Tämän ttakia, enkä tietenkään haluaisi olla, elämä menee hukkaan.
En nyt tarkoita tuttu-vieraita, vaan vieraita ihmisiä joihin on tutustuttu vain hetki sitten, lähinnä asiakkaita. En ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa tehdä se luontevasti. Omasta mielestä tuntuu että teen sen aina jotenkin yli- tai alisuoritetusti.
En ole pystynyt syömään oliiveja tai mitään muitakaan lasipurkkisäilykkeitä kypsentämättöminä sen myrkkyoliivitapauksen jälkeen. Noista ei ikinä tiedä ovatko olleet tiiviisti kiinni vai eivät. Myös tiettyjen juustojen syönti epäilyttää samasta syystä. Aiemmin kreikkalainen salaatti oli suurta herkkuani. Muutenkin olen tarkka elintarvikehygieniasta.
Miten unohdinkaan tämän...
-nro 32
Verta en pysty luovuttamaan. En uskalla lasketella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- puhelimellasoittokammo
- en uskalla mennä ravintolaan sisään, usein jää menemättä kun epäröin. koskee sekä ruoka- että tanssiravintoloita ja baareja
- en uskalla aloittaa keskustelua vieraan kanssa
- en pysty katsomaan ihmisiä silmiin keskustelun aikana, sekoan sanoissani jos teen niin. tämä ei ole pelkoa, en vain pysty sellaiseen toisen tilan valtaamiseen ja samaan aikaan vielä puhumaankin :D
- en uskalla ehdottaa kavereille tapaamista, pelkään että jos myöhästyn tai jos ei olekaan kivaa, se muistetaan pahalla
En ole pystynyt syömään oliiveja tai mitään muitakaan lasipurkkisäilykkeitä kypsentämättöminä sen myrkkyoliivitapauksen jälkeen. Noista ei ikinä tiedä ovatko olleet tiiviisti kiinni vai eivät. Myös tiettyjen juustojen syönti epäilyttää samasta syystä. Aiemmin kreikkalainen salaatti oli suurta herkkuani. Muutenkin olen tarkka elintarvikehygieniasta.
Miten unohdinkaan tämän...
-nro 32
Botulinustoksiini ei muuten edes viihdy happamassa, eli jos on käytetty happamuudensäätöainetta, se on yleensä sen takia. Eli tsekkaapa, mitkä ovat luonnostaan turvallisia säilöä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan hirveää! Mokailen oikeasti, auto sammuu liikennevaloihin sata kertaa jne. En tajua, miksi muut osaavat ja minä en! Kaikenlaiset imbesillitkin osaavat ajaa autoa.
En mäkään oppinut koskaan ajamaan vaihdeautoa. Syynä varmaan se, että ajoin kortin niin myöhään, se ajo ei koskaan kunnolla automatisoitunut mulla.
En tajua miksi Euroopassa kärvistellään vaihteiden kanssa...
Ja sosiaalisten tilanteiden kammo. Ne lähti pois sillä, kun opin ajattelemaan, että olen vain oma itseni niissä tilanteissa, vaikutin sitten miten hölmöltä tai juntilta tahansa. Se oon vain mä, enkä voi muuksi muuttua, joten tällä on vain pakko mennä. :D
Hirveän helpotta ajatus, suosittelen! Ja sori kauheesti OT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä hoidan asiat mieluusti puhelimessa. Kammoan, jos joudun laittamaan sähköpostia!
En ikinä soita mihinkään jos ei ole pakko. Miehelle voin soittaa, samaten omille vanhemmilleni. Jo anopille soittaminen nostaa hien pintaan. Viralliset puhelut on yhtä tuskaa. Asun ulkomailla joten kaikki pitää hoitaa vieraalla kielellä eikä se todellakaan helpota asiaa. Lääkärin pystyn vielä varaamaan juuri ja juuri, mutta senkin varaamista saatan venyttää mahdollisimman kauan. Ja jälkikäteen aina ajattelen että ei se niin paha ollutkaan, mutta seuraavaan kertaan mennessä paniikki tulee takaisin. Mieskään ei tykkää soittamisesta ja sälyttää soittamisen usein minulle vaikka tietää että se on mulle pajon ahdistavampaa kuin hänelle. Hän vaan sanoo että mä tartten harjotusta kielen kanssa (mun on vaikee kuulla puhetta selkeästi puhelimessa, vaikka livenä on sujuvaa), joten se iänikuinen virastoihin soittelu on mun homma. Oon viimeisilläni raskaana ja kammoksun jo sitä kun synnytys alkaa niin pitää sairaalaan soittaa. Kerran luulin synnytyksen alkavan ja jo panikoin että ei vielä, en halua ja vain siitä syystä että pitäisi soittaa. Muuten kyllä haluan tämän muksun jo ulos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä hoidan asiat mieluusti puhelimessa. Kammoan, jos joudun laittamaan sähköpostia!
Sähköposti on nykyään ainoa ja oikea tapa hoitaa asioita sujuvasti.
Vai nauhoitatko puhelusi. Miten muuten jää todiste mitä on sovittu.
-Mäkin vältän moottoritielle liittymistä. Pelkään että siellä tulee autoja niin paljon etten mahdu tielle,enkä osaa sovittaa nopeutta sopivaksi.
-Kammoan kaupunkiajoa,koska koko ajan pitää seurata kaistoja,liikennevaloja ja keskelle tietä hyppiviä ihmisiä.
-Vältän parkkipaikkoja ja menen bussilla kaupungissa ennemmin kuin autolla.
-Pelkään rekka-autoja liikenteessä.
-Kokonaisen kalan käsittely. Sellaisen siis jolla pää ym..
,-Voin mennä verikokeeseen,mutta en pysty pistämään itseäni.
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätän yskää kunnes olen ulkona tai kotona ja yskin sitten.
Vastaan itse: Välttelen soittaa tärkeitä puheluita, usein mitä puheluita tahansa. En kehtaa myöskään ajaa autolla, vaikka minulla on kortti, koska pelkään mokailua.
kaupassa myyjältä avun pyytäminen, reittiohjeiden pyytäminen eksyessä, rekkojen ohittaminen, moottoritiellä liittyminen, auton parkkeeraus kahden auton väliin ja erityisesti auton peruuttaminen kahden auton välistä.
Helsingissä oli vielä helppoa, mutta muutin maalle ja täällä pitäisi jotenkin iloisesti aina tervehtiä. Hyvä jos ei tarvii juttelemaan jäädä. Kamalinta on käydä vanhempieni luona, missä oikeasti tunnen naapurit, ja heidän kanssaan pitäisi aina vaihtaa pari sanaa. Hrr!
Puhelinkammo on mullakin, mutta olen päässyt siitä jokseenkin eroon. Harjoittelen kyllä edelleen sanomiseni etukäteen. En myöskään pysty soittamaan virallisiin paikkoihin (esim. kelaan tai neuvolaan) niin, että joku muu on kuulolla. Pakko saada hoitaa puhelut yksin.
Muut epäviralliset kohtaamiset. Kerran meille piti olla tulossa jotain tyyppejä hakemaan yhtiä tavaroita kiitokseksi eräästä asiasta. Jäin yksin kotiin juuri siksi aikaa, kun heidän piti tulla. En ollut tavannut kyseisiä henkilöitä koskaan, ja suunnittelin tosissani, etten avaa heille ovea. Onneksi eivät ikinä tulleet...
Tutustumisleikkejä ja esittelykierroksia kammoan yli kaiken.
kuitenkin tilasuuksia joissa pitää esitellä itsenä tai puhua jotain "järkevää".
Myös moottoritielle liittymistä pelkään ihan hirveästi ja välttelen sitä jonka vuoksi ajan turhia kilometrejä.
Miten helpottavaa huomata, että nää kummalliset jännityksen aiheet ovatkin näin yleisiä :)
Tällä "piilofriikillä" ikää 35v. Ja työssä olen palveluammatissa, jossa "työminä" pärjää ihan sujuvasti sosiaalisissa tilanteissa.
Mun fobiat:
- Puhelimella soittaminen -> pahinta "virallisten" asioiden hoito, mutta harvemmin tapaamilleni ystävillekin jännittää soittaa. Virallisempia puheluita ennen päätän etukäteen kellonajan milloin soitan (ei tasan kello jotakin tai puolelta, ettei se näytä vastaajasta suunnitellulta), saatan kirjoittaa paperille repliikkejä itselleni valmiiksi, joskus käyn jännityksestä vesiripulilla ennen soittoa (!), yritän saada puhelun loppumaan mahd.pian, joten välillä unohtuu sanoa osa asioista, joita piti hoitaa. Pyrin hoitamaan asiat aina menemällä paikan päälle, sähköpostitse tai tekstiviestillä.
- Ostoksilla tuotteiden katseleminen sellaisissa kaupoissa, joissa on myyjä koko ajan näköetäisyydellä tai tulee kysymään voiko olla avuksi. Yleensä tiedostan myyjän seurailun, enkä kykene kuin näön vuoksi vähän nopeasti silmäilemään paria satunnaista tuotetta, minkä jälkeen lähden pois, vaikka olisikin pitänyt löytää juuri siitä kaupasta/osastolta jotakin.
- Bussissa vieressä istuvalle ilmoittaminen, että aion jäädä seuraavalla pysäkillä pois. Suunnittelen repliikkiäni jo muutaman edellisen pysäkinvälin ajan ja pelkään, että änkytän tms.
- Naapureiden (varsinkin rouvien, jotka ovat minua vähän vanhempia) kohtaaminen siten, että pitäis sanoa muutakin kuin pelkät "hei":t. Itse siis olen nainen, mutta koen helpommaksi heittää rennosti naapurimiehille jotakin säästä tai remppahommista tai lasten kiukuttelusta.
- Häpeän edelleen olla alasti (esim. saunaillat tyttöjen kesken, uimahallin suihku+sauna) ja epämukava on oloni myös, jos joudun kävelemään uimapuvussa/bikineissä muiden edessä (kropassani ei sinänsä ole mitään hävettävää)
- Pelko siitä, että hengitykseni haisee tai hiki haisee, jos joku ihminen on sen verran lähellä minua (vaikka ei kyllä pitäisi pahemmin haista)
*Leelia*
Alue: Aihe vapaa
ensin pitää käydä tupakalla jos on pakko soittaa se tärkeä puhelu (se "tärkeä" voi olla vaikkapa joku ajanvaraamien), puhelun jälkeen on poltettava toinen tupakalla kun jännittää edelleen. Ja kukaan ei saa olla kuulemassa kun soitan tällaisia puheluita, en pysyt kun yksin soittamaan.
En osaa meikata silloin jos joku katsoo. Tuntuu että se "joku" näkee mut liian läheltä.
Autollakaan en mielelläni aja, ja jos ajan, mietin reitin valmiiksi, ei liittymisiä isolle tielle rampista esim. Ja jos jos on poikkeusjärjestelyjä, niin tuntuu että kaikki meni nyt ihan pilalle, apua!