Lapsen kaverit äänestivät jaloillaan eli hylkäsivät lapsen

kaikkien kanssa. Koulun tehtävä on kasvattaa lapsi aikuiseksi. Siihen kuuluu taito olla sosiaalinen.



Ei aina voi elää kuin pellossa. Tai tietty voithan sinä lapsesi noinkin kasvattaa, mutta omaan nilkkaan se napsahtaa!

Opettaja voi, ja toki hänen myös täytyy, pitää huolta siitä, että ketään ei koulussa jätetä yksin. Nykyisin monet opettajat käyttävätkin aikaa ja energiaa näihin ns. ryhmäyttämisasioihin.



Opettajan mahdollisuuksilla JA velvollisuuksilla on kuitenkin rajansa. Ts. sille, että joku oppilas kouluajan ulkopuolella jää ilman ystäviä, opettaja ei voi mitään. Eli jos vapaa-ajan ystävyyssuhteissa on ongelmia, niin kyllä niiden ratkominen kuuluu lapselle ja tämän vanhemmille. (Toki jos opettaja kannustaa oppilaita koulussa ajattelemaan "ketään ei jätetä" -malliin, tuo ajattelu- ja toimintatapa usein kantaa hyvää hedelmää myös koulun ulkopuolella.)

koska heiltä puuttuvat sosiaalisuuteen tarvittavat SOSIAALISET TAIDOT.

Lapsella on koulussa pari tuttua, joiden kanssa on. Näennäisesti varmaan opettajan silmiin näyttää ihan hyvältä. Lapsi kuitenkin on onneton koulun jälkeen, koska kavereita ei enää ole.

koulun jälkeen ei ole.

Miten ihmeessa opettaja voisi vaikuttaa asiaan??

lukemisen ymmärtämisen vaikeus? Ei ketään voi pakottaa ottaa elämäänsä ihmisiä mukaan jos ei halua. Sinä ilmeisesti pidät ovesi avoinna kaikille aina, hyvä muistaa.

No kerropa, mitä haittaa siitä on jos tutustut hiukan paremmin ja syvällisemmin siihen "inhoamaasi" ihmiseen ja otat sellaisen asenteen, että hänessä on jotain kivaakin ?. Voithan huomata, että hän on ihan ok tyyppi, jonka kanssa voisi joskus jopa viettää aikaakin yhdessä.

Tällaisessa asenteessa voit ainoastaan voittaa eikä hävitä.

Itsellä on sellainen asenne ja tuskin koskaan jurnutan yksin.

Mistä syystä näistä parista tutusta ei voi tulla tytöllesi oikeita kavereita?



Jos siellä luokalla on joku "johtaja", joka "määrää" kenen kanssa ei olla kavereita, niin paras tapa toimia on pitää hauskaa näistä kiusaajista huolimatta.

En lukenut välissä olleita viestejä, voi olla, että olet saanutkin vastauksia.



Kerron oman lapseni tapauksen. Hän pyöri neljän tytön porukassa, jossa yksi säätää mielellään ja sulkee kavereita pois. Tällä kertaa oli minun tyttöni vuorossa. Otin yhteyttä opettajaan (olen töissä koulun vieressä) ja opettaja kysyi minulta, haluaisitko sinä tulla puhumaan tytöille. Ja minä menin. Oli käsittämätöntä, miten vastaanottavasia tuon ikäiset lapset vielä ovat. Kaikki katsoivat minua ja kuuntelivat. Puhuimme noin yleisesti siitä, että ei ole reilua jättää kaveria pois leikeistä jne. Ja mietimme, miltä tuntuu, jos ei huolita mukaan.



Tämän jälkeen sulkemista ei ole ollut. Ei näitä tyttöjen juttuja pidä kuitata sillä, että tommoista ne tytöt tekevät. Niihin pitää PUUTTUA.

Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että on VANHEMPIEN - ei koulun! - päävastuu kasvattaa lapsensa. Tässä tapauksessa siis opettaa niitä sosiaalisia taitoja. Koulussa voidaan vain tukea tuota kasvatustyötä, mutta pohjatyö tulee tehdä kotona.

Tytöt ovat sosiaalisia eikös? Mutta eivät seurallisia ap:n lasta kohtaan. Ihan oikeasti, kuinka moni teistä haluaa hengata ihmisen kanssa jotka inhoaa?

Kyllä minusta joka kerran kun tuntuu että "inhoaa" jotain on syytä miettiä aika syvältä että mistä se oma inhoaminen johtuu. Toki maailmassa on kurjia ja pahoja ihmisiä, joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä, mutta useimmiten kyse on on kuitenkin että se oma, johonkin muuhun kohdistuva "inho" liittää juuri minut siihen kurjien ja ikävien ihmisten joukkoon. Että kyllä lapsia kannattaa kasvattaa kohtaamaan oma inhonsa ja auttaa miettimään mistä se inho johtuu, kun se ei välttämättä ole sen inhon kohteen vika ollenkaan ja se kohde siitä kuitenkin kärsii.

Sanoisin että inhoajan päänupissa mättää.

Mistä syystä näistä parista tutusta ei voi tulla tytöllesi oikeita kavereita?

Jos siellä luokalla on joku "johtaja", joka "määrää" kenen kanssa ei olla kavereita, niin paras tapa toimia on pitää hauskaa näistä kiusaajista huolimatta.

jossain vaiheessa olivat tyttöni ylimmät ystävät myös vapaa-ajalla ja soittelivat iltapäivisin ja viikonloppuisin tyttöäni leikkimään. Nyt tuskin vastaavat puhelimeen ja aina on muka jotain muuta.

Heitä ei tyttäreni seura tunnu kiinnostavan ja lapsi ei onneksi tajua, kuinka naurettavia tekosyitä tytöt keksivät, etteivät joudu näkemään tyttöäni. Tyttöni mielestä ne on ihan hyviä syitä.

ap

Ne tutut ovat entisiä bestiksiä (2 kpl), jotka

jossain vaiheessa olivat tyttöni ylimmät ystävät myös vapaa-ajalla ja soittelivat iltapäivisin ja viikonloppuisin tyttöäni leikkimään. Nyt tuskin vastaavat puhelimeen ja aina on muka jotain muuta.

Heitä ei tyttäreni seura tunnu kiinnostavan ja lapsi ei onneksi tajua, kuinka naurettavia tekosyitä tytöt keksivät, etteivät joudu näkemään tyttöäni. Tyttöni mielestä ne on ihan hyviä syitä.

ap

Nyt sit pitää hankkia uusia kavereita, vaikka sitten niitten harrastusten piiristä.

Kyseessä on vähän erikoinen, perusreipas ja sosiaalinen tyttö,

Kukaan ei jaksa häntä, kaikilla on parempaa seuraa. Ymmärrän lapsia kyllä, en minäkään halua häntä kotiini kylään, jos rehellinen olen, hän on kamalan rasittava, näsäviisas besserwisser, ei anna toisille suunvuoroa ja jyrää mielipiteineen, ja näin myös vieraille aikuisille.

Jos koulussa ei syrjitä ja välituntiseuraa on, mutta sitä parasta ystävää tai seuraa iltapäiviksi ei ole, tilanne näyttää vähän "voi-voi"lta.

En minä ainakaan pakottaisi tytärtäni käyttämään vähää vapaa-aikaansa ei-toivotun kaveriksihaluavan kanssa, kun voisi nähdä niitä lempikavereitakin.

Raadollista, mutta näin se menee.

Jokaiseen mennyt näiden kahden entisen bestiksen kanssa. Toisen kanssa on 1 harrastus ja toisen kanssa 2. Joten ei sekään vaihtoehto näytä kauhean hyvältä. Lapsi kuitenkin on sitten näiden entisten kavereiden kanssa, kun on aina ollutkin.



Edellinen, vaikutat todella empaattiselta ihmiseltä ;-)



ap

saa varmasti uusia kavereita jostain. Ujot ja hiljaiset on niitä, joille kavereiden saaminen on vaikeampaa. Usein arkoja on vielä helppo kiusata.

Mitä ap mielestäsi opettajan sitten pitäisi tehdä? Jos siis ongelma on siinä, että lapsellasi ei ole ystäviä vapaa-ajalla.

Edellinen, vaikutat todella empaattiselta ihmiseltä ;-)

ap

Onko sinulle aivan vieras ajatus etsiä vikaa omasta lapsestasi? Tai sinusta, kasvatuksestasi? Nämä asiat tulevat nimittäin minulle aina ensiksi mieleen, jos lapsillani on ongelmia.

Jos ei tule mieleen mitään omaa töpeksimistä, puhuisin seuraavaksi muutaman lapsen luokkakaverin äidin kanssa, ehkä heillä on näkemys, jota en ole tullut ajatelleeksi. Eiköhän jonkinlaista selvyyttä ala viimeistään tuossa vaiheessa syntyä.

Voin hyvin kuvitella, ettei opettajalla ole välttämättä paljoakaan käsitystä siitä, mitä lapset puuhaavat keskenään, joten hän tuskin osaa taikoa ystäviä sinun lapsellesi (kun kuitenkin siis annat ymmärtää, että jonkinlaista seuraa välkällä tai ryhmätehtävissä on).

t. 54

Kommentoida lapsen käytöstä, mikä siinä nyt niin muita ärsyttää... Miettiä, että onko ehkä tapahtunut jotain ja vastata edes viesteihin, että ei näe mitään kummallista, eikä osaa sanoa mistä koko juttu johtuu?



Lapsi itkee itsensä uneen joka päivä, kun kaverit hylkäsivät, niin voisi edes kommentoida, että seuraa lapsen vointia koulussa.



Myös yksi tyttö on suorastaan kiusannut lasta, joten sen on loputtava. Opettajan toimesta. Eikö?



Eikö niin?

ap

on aina se vika ja vikaa pitää etsiä kiusatutsa. Kyllä se vika on kiusaajassa. Taas melkoista kiusatun syyllistämistä.

Kommentoida lapsen käytöstä, mikä siinä nyt niin muita ärsyttää... Miettiä, että onko ehkä tapahtunut jotain ja vastata edes viesteihin, että ei näe mitään kummallista, eikä osaa sanoa mistä koko juttu johtuu?

Lapsi itkee itsensä uneen joka päivä, kun kaverit hylkäsivät, niin voisi edes kommentoida, että seuraa lapsen vointia koulussa.

Myös yksi tyttö on suorastaan kiusannut lasta, joten sen on loputtava. Opettajan toimesta. Eikö?

Eikö niin?

ap

... tuntuu kovasti olevan se näkemys, että opettajan velvollisuus on nyt ratkaista nämä mainitsemasi ongelmat. Ja totta, hänen tulee toki tehdä parhaansa niiden ratkaisemiseksi kouluajan ja resurssien puitteissa.

Ymmärtänet kuitenkin, että opettaja voi tehdä vain oman osansa. Hän ei esim. voi lopettaa kiusaamista yksin. Eikä sen lopettaminen voi edes olla yksin hänen vastuullaan - vaikka sen käsityksen viestistäsi vähän saakin. Tarvitaan ts. lasten, vanhempien ja koulun yhteistyötä.

Mitä itse olet tehnyt näiden mainitsemiesi ongelmien ratkaisemiseksi? Siis muuta kuin ottanut useamman kerran yhteyttä opettajaan?