Pahimmat hoitovirheet, joita sattunut itsellesi/ läheisillesi?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"]Mulla ehkä isoin on se, että ei olla uskottu kuinka kipeä on ollut. En huuda enkä itke kuin aivan omilla rajoillani, joten jos asteikolla 1-10, on sanonut 8-9 en ole saanut mitään kivunlievitystä. Kyseessä revennyt munasarjakysta, jonka vuoksi vatsaonteloissa n. Litra verta. Viimeinen niitti oli leikkauksen jälkeen aamulla lääkäri, jonka kommentti oli "ethän ollut edes kiepä tönne tullessasi". En, muuten vain osasin hakeutua lääkäriin ja sanoin kipuasteikoksi 8-9..
[/quote]

Jos sanot että VAS on 9, niin sillon se tarkottaa käytännössä katsoen pahinta mahdollista kipua, jolloin kukaan ei todellakaan makaa paikallaan hiljaa.
[/quote]
Pahinta mahdollista kenen mukaan? Joustoa sen hetkinen kipu on pahinta mitä tämä ihminen on koskaan kokenut? Mistä helkkarista hän voi tietää miltä pitää näyttää VAS:n ollessa 9. Kaikki kun sen itse määrittelee. Harmi ettei voi kipua todeta nopsasti jollain peruslabralla. Sitten kaikki on kiinni hoitajista ja lääkäristä jotka kaikki tietävät sinua paremmin oletko kipeä eli et.
[/quote]
Joustoa = Jos

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:28"]Voitteko kertoa vähän tarkemmin virheeseen johtaneesta tilanteesta? Eihän näissä vastauksissa ole tällä hetkellä mitään ideaa.
[/quote]

Juu ja sitten pientä kriittisyyttä kun luetaan näitä juttuja. Me kaikki tiedämme ihmistyypin (ehkä juuri sinä olet sellainen...?), jonka mielestä on myyjän vika, että tuote on loppu, kassakone jumittaa ja nugetissa oli luunpala. (Jos haluatte säilyttää hampaanne niin älkää syökö valmisnugetteja) mutta takaisin aiheeseen; nämä samaiset kauppamonsterit ovat heitä, jotka ajautuvat hoitovirhekeskusteluun kertomaan, kuinka lääkäri teki kammottavan virheen ja irroitti lapsen hampaan, vaikkakin se oli maitohammas ja heilui kovasti MUTTA SILTI SAATANA!!1!1!

Huh-huu... :(

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:39"]Miehellä katkes hermot ranteen kohdalta kun sai lasista syvän haavan. Tikkasivat haavan umpeen mut eivät huomanneet niitä katkenneita hermoja.. Sit se makas viikon verran nukkumatta ja aivan saatanan kipeenä himassa, kun sille puhelimessa sanottiin, että levolla lähtee. Kunnes sit lopulta suostu menee takas sinne sairaalaan, missä ne tökki sitä neuloilla ja huomas et ei koko kädessä ole tuntoa ollenkaan.. Saivat sen jotenkin korjattua kuitenkin, monen vuoden jälkeen alko tunto vähän palautua mut tuskin siitä koskaan normaalia tulee.  Mut sille on kyl meinannu sattua muutenkin kaikenlaista ihan sen takia kun puhelimessa kysytään esim. onko kipu sietämätöntä, niin tää vastaa "ei" sillä perusteella että ei ole siihen vielä kuollut.. Nielupaiseenki se ois antanu puhjeta kurkkuunsa, mikä on ilmeisesti hengenvaarallista. Sillonkin lääkärit puhelimessa oli sitä mieltä että tulee hoitoon sitten paremmalla ajalla kun on varmaan vaan flunssaa/angiina tjsp. ja mies tietty usko. Mut suostu se sinne päivystykseen sit onneks lähtemään ku sanoin et ei oo enää normaalia ku näin töistä tullessa sen sylkevän vesilasiin kun ei pystyny nielasemaan enää.. Ja oli siis istuskellu siinä ilmeisesti koko päivän syljeskelemässä. Tuo loppu nyt meni vähän aiheen vierestä, mutta se virhe siis tapahtui siinä kohtaa kun ei niitä hermoja huomattu korjata.
[/quote]
Tuo nyt on miehesi ihan omaa tyhmyyttä. Miksi aikuinen ihminen vastaa vain "ei", eikä esim. selitä oireita ja sano, että toisaalta minä olen vähän tällainen että en hirveän herkästä hätkähdä mutta olisihan se tietysti hyvä tutkia ja ymmärrän sen.

Tyhmä ukko ja tyhmä ämmänsä hyysää.

Eräällä läheiselläni todettiin rintasyöpä vuosittaisen mammografian avulla. Syöpä oli levinnyt laajalle alueelle ja rinta ja imisolmukkeet jouduttiin poistamaan ja läpikäytiin intensiivinen kemoterapia. Hoitojen yhteydessä kävi ilmi, että syöpä olisi kyetty huomaamaan ja hoitamaan jo vuotta aikaisemmin tehdyn kuvauksen perusteella paljon varhaisemmassa vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:44"]Tuo on yleisen kätevyyden lisäksi yksi syy, miksi e-resepti on niin kätevä. Näkeevät joka apteekissa muutkin lääkkeet, jolloin lääkärin virhe korjataan viimeistään lääkettä haettaessa. Paperireseptien aikaan ei voitu seurata muita lääkkeitä, koska jos hain apteekista A yhden lääkkeen, ei apteekki B voinut sitä koneelta nähdä hakiessani jotakin muuta. -19
[/quote]

Vittu ne mitään apteekissa katsele. Etsivät lääkkeen koneelta ja laittavat apteekin pussiin ja menox.

Mua inhottaa noi kipuasteikot, kun ei ne ole mitään määriteltyjä astteikkoja. En ole kokenut kolmannen asteen palovammoja tai vastaavaa, niin en tiedä, mitä äärimmäinen kipu on. Yhden kolmonen voi olla toisen kasi.

Ihan rutiinisektiotiosta pysyvä hermovamma, vaikka sektio ei edes kiireellinen. Alapäässä ja reidessä kipua ja tuntohäiriöitä ja jatkuva kipulääkitys.
Sairaala ei ottanut kantaa, määräsi vain kipulääkkeet ja totesi että voi lieventyä vuosien varrella.
Olen jo 36v että ei sitten toista lasta tullut, koska ei minulla ole vuosia enää aikaa odotella.

Tämä tapahtui joskus 90- luvun alussa. Minulla oli korkea kuume ja aivan järkyttävä yskä. Menin terveyskeskukseen lääkäriin. Lääkäri oli maahanmuuttaja, joka puhui ja ymmärsi huonosti suomea. Hän lähetti minut röntgenkuviin. Kun palasin lääkärin luo röntgenkuvat mukanani kuoressa, näin kuoreen liimatun liimalapun, jossa luki "VÄLITÖN SAIRAANHOITO TARPEEN". Olin niin heikossa kunnossa ja kai mä kuitenkin luotin lääkäriin, etten puuttunut asiaan. Palasin kotiin antibioottikuurin kanssa. Illalla menin niin huonoon kuntoon, että mieheni vei minut autolla päivystykseen. Siellä minua moitittiin, että miksi tulen nyt sinne, kun antibiootti ei ole vielä alkanut vaikuttaa, kun olin syönyt vasta yhden tabletin. Laittoivat minut kuitenkin uuteen keuhkokuvaan ja tutkivat muutakin, ainakin vereni happipitoisuus oli huono. Sitten meninkin jo ambulanssilla Helsinkiin Meilahden sairaalaan. Minulla oli vakava keuhkokuume ja ilmarinta. Minulle sanottii, että jos olisin vielä jäänyt kotiin, olisin keukoni pian lysähtänyt kasaan, enkä olisi saanut henkeä. Kasaanmennyttä keuhkoa ei voida enää pelastaa. Olin viikon sairaalassa tiputuksessa ja kytkettynä koneeseen, joka imi ilmaa kehkostani. Ilmarinnassa ilmaa pääsee keuhkopussiin, jossa sitä ei pidä olla. Kotona söin antibiootteja suun kautta monta kuukautta. Tämä tapahtui maaliskuussa. Töihin palasin vasta seuraavana syksynä. Minulla oli sairaslomaa monta kuukautta ja päälle kesäloma. Tästä episodista minulle on jäänyt vasemman keuhkon alaosaan kuolio. En tiedä, onko se seuraus keuhkokuumeesta ja ilmarinnasta. Vai olisiko se voitu välttää, jos olisin päässyt nopeammin oikeaan hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:30"]Mua inhottaa noi kipuasteikot, kun ei ne ole mitään määriteltyjä astteikkoja. En ole kokenut kolmannen asteen palovammoja tai vastaavaa, niin en tiedä, mitä äärimmäinen kipu on. Yhden kolmonen voi olla toisen kasi.
[/quote]

Mutta kipua tuleekin hoitaa subjektiivisesti ainakin leikkauskipua, koska parantuminen vaarantuu, jos potilas kokee olonsa kipeäksi. Eri asia, jos on viitteitä siitä, että on lääkkeiden väärinkäyttöä. Tällöinkään ei missään päivystysleikkauksessa lähdetä vieroittamaan.

Ja tietty eka aloitetaan jollain miedommalla/ yleisemmällä annostuksella ja lisätään/lasketaan, jos näyttää siltä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:28"]Voitteko kertoa vähän tarkemmin virheeseen johtaneesta tilanteesta? Eihän näissä vastauksissa ole tällä hetkellä mitään ideaa. [/quote] Juu ja sitten pientä kriittisyyttä kun luetaan näitä juttuja. Me kaikki tiedämme ihmistyypin (ehkä juuri sinä olet sellainen...?), jonka mielestä on myyjän vika, että tuote on loppu, kassakone jumittaa ja nugetissa oli luunpala. (Jos haluatte säilyttää hampaanne niin älkää syökö valmisnugetteja) mutta takaisin aiheeseen; nämä samaiset kauppamonsterit ovat heitä, jotka ajautuvat hoitovirhekeskusteluun kertomaan, kuinka lääkäri teki kammottavan virheen ja irroitti lapsen hampaan, vaikkakin se oli maitohammas ja heilui kovasti MUTTA SILTI SAATANA!!1!1!

[/quote]

No mutta ihan asiallisestihan nämä jutut täällä tähän mennessä on kirjoitettu, ja omista/lähipiirin kokemuksista. Monella on ollut päällimäisenä se, ettei ole otettu terveydenhuollossa oireita tosissaan. Terveydenhuollon virheiden vuoksi suomessahan kuolee enemmän porukkaa vuodessa kuin vaikkapa liikenneonnettomuuksissa. Jos työskentelee itse terveydenhuollossa, niin pitää ymmärtää oman työn vastuu ja vaativuus. Oma kämmi kun voi johtaa potilaan menehtymiseen. Ja se että epäkohdista puhutaan ei tarkoita sitä etteikö taitavia lääkäreitä ja hoitajia olisi suomessa vaikka kuinka! Itse olen sitä mieltä, että varsinkin lääkärit pitäisi syynätä tarkemmin jo pääsykoevaiheessa, psykologiset testit eivät olisi ollenkaan huono juttu. 

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"]Mulla ehkä isoin on se, että ei olla uskottu kuinka kipeä on ollut. En huuda enkä itke kuin aivan omilla rajoillani, joten jos asteikolla 1-10, on sanonut 8-9 en ole saanut mitään kivunlievitystä. Kyseessä revennyt munasarjakysta, jonka vuoksi vatsaonteloissa n. Litra verta. Viimeinen niitti oli leikkauksen jälkeen aamulla lääkäri, jonka kommentti oli "ethän ollut edes kiepä tönne tullessasi". En, muuten vain osasin hakeutua lääkäriin ja sanoin kipuasteikoksi 8-9..
[/quote]

Jos sanot että VAS on 9, niin sillon se tarkottaa käytännössä katsoen pahinta mahdollista kipua, jolloin kukaan ei todellakaan makaa paikallaan hiljaa.
[/quote]

Et selvästi ole itse kokenut, tuskin voit siis määrittää mikä minun kipuni oli. Kaveri jolla sama, vietiin ambulanssilla sairaalaan koska kipu on niin järkyttävä, ettei itse pysty kävelemään. Jos virtsatulehduksesta kärsivä saa samassa huoneessa särkylääkkeet ja minä en, jokin oli kyllä väärin.
lähihoitajaksi opiskellessa tärkeänä painotuksena oli "kivulla on monet kasvot", jokainen reagoi siihen siis erilaila. Osa huutaa, osa makaa kippurassa hiljaa itkien ja kärsien.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"]Mulla ehkä isoin on se, että ei olla uskottu kuinka kipeä on ollut. En huuda enkä itke kuin aivan omilla rajoillani, joten jos asteikolla 1-10, on sanonut 8-9 en ole saanut mitään kivunlievitystä. Kyseessä revennyt munasarjakysta, jonka vuoksi vatsaonteloissa n. Litra verta. Viimeinen niitti oli leikkauksen jälkeen aamulla lääkäri, jonka kommentti oli "ethän ollut edes kiepä tönne tullessasi". En, muuten vain osasin hakeutua lääkäriin ja sanoin kipuasteikoksi 8-9..
[/quote]

Jos sanot että VAS on 9, niin sillon se tarkottaa käytännössä katsoen pahinta mahdollista kipua, jolloin kukaan ei todellakaan makaa paikallaan hiljaa.
[/quote]
Pahinta mahdollista kenen mukaan? Joustoa sen hetkinen kipu on pahinta mitä tämä ihminen on koskaan kokenut? Mistä helkkarista hän voi tietää miltä pitää näyttää VAS:n ollessa 9. Kaikki kun sen itse määrittelee. Harmi ettei voi kipua todeta nopsasti jollain peruslabralla. Sitten kaikki on kiinni hoitajista ja lääkäristä jotka kaikki tietävät sinua paremmin oletko kipeä eli et.
[/quote]
Joustoa = Jos
[/quote]
VAS:n arvo 10 tarkoittaa "pahinta mahdollista kipua, jonka voit kuvitella". Eiköhän tuollaisessa tilanteessa, jos kykenee hiljaa makaamaan paikallaan, voi kuvitella pahempaakin kipua. Ja potilaan kivusta kertoo myös RR. Kivuliaalla ihmisellä paineet kohonneet yleensä paljon.

Lääkäri jätti kämmenen kokoisen lasinpalan jalkaani, joka sitten kuukauden päästä alkoi puskemaan pihalle. "Korjaava" lääkäri oli melkosen vihainen tälle.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:39"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"]Mulla ehkä isoin on se, että ei olla uskottu kuinka kipeä on ollut. En huuda enkä itke kuin aivan omilla rajoillani, joten jos asteikolla 1-10, on sanonut 8-9 en ole saanut mitään kivunlievitystä. Kyseessä revennyt munasarjakysta, jonka vuoksi vatsaonteloissa n. Litra verta. Viimeinen niitti oli leikkauksen jälkeen aamulla lääkäri, jonka kommentti oli "ethän ollut edes kiepä tönne tullessasi". En, muuten vain osasin hakeutua lääkäriin ja sanoin kipuasteikoksi 8-9..
[/quote]

Jos sanot että VAS on 9, niin sillon se tarkottaa käytännössä katsoen pahinta mahdollista kipua, jolloin kukaan ei todellakaan makaa paikallaan hiljaa.
[/quote "kivulla on monet kasvot", jokainen reagoi siihen siis erilaila. Osa huutaa, osa makaa kippurassa hiljaa itkien ja kärsien.
[/quote]
VAS 9 kipu voi juurikin olla sellainen että potilas makaa hiljaa paikallaan eikä oikein uskalla edes hengittää kun sattuu niin paljon.

Tapaan myös ajoittain töissä potilaita, jotka ovat aivan helkkarin kipeitä (esim. kuoleva potilas) ja kun heiltä kysyy kivusta, vastaus on että ei tässä mitään- vaikka päälle päin jo näkee että VAS on taatusti ainakin 7-8 tai enemmän.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:18"]Olen itse sairaanhoitaja ja mulle on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista potilaana ollessa. Esim: viisaudenhampaan poistossa hammaslääkäri yritti poistoa väärällä tekniikalla (vetämällä/vääntämällä), repi hammasta 2,5 tuntia, ei saanut pois. Ompeli kiinni ja lähetti kotiin viikonlopuksi. Maanantaina leukakirurgille, joka totesi että koko pää on palloksi turvonnut eikä suu aukea. Sairaalaan, hammas poistettiin nukutuksessa (ja olivat siinäkin saaneet tehdä töitä oikein tosissaan). Turvotus vaan ikävästi levisi ja meinasi tukkia hengitystiet niin että olin sitten pari vuorokautta teholla...

Minulle tehtiin klipsisterilisaatio. Hommassa meni pieleen ihan kaikki mahdollinen: olen pahasti allerginen sekä luonnonkumille että kaikille tulehduskipulääkkeille. Jouduin kolme kertaa huomauttamaan luonnonkumia sisältävien hanskojen käytöstä, ennen kuin ymmärsivät poistaa ne leikkaussalista. Kohtelivat törkeästi (jätettiin pöydälle jalat levällään leikkaussalin ovi auki käytävälle asti eikä peitetty vaikka erikseen sitä pyysin.) Anestesialääkäri päätti vaientaa minut voimakkaalla kipulääkkeellä kun huomauttelin heidän kämmäilyistään, sillä seurauksella että kun leikkaus päättyi klo 11 aamupäivällä palasin tajuihini klo 3.30 aamuyöllä (kyseessä piti olla päiväkirurginen toimenpide). Leikkaava gyne oli määrännyt minulle kipulääkkeeksi tulehduskipulääkettä jolle olen allerginen sekä Paracetamolia annoksella joka olisi ollut liian pieni 6- vuotiaalle lapselle. Gynekologi oli katetroinut minut leikkauksen aikana, sillä seurauksella että minulle tuli virtsarakon seinämään iso verenpurkauma. Ja lopuksi se sterilisaatiokin vielä petti ja tulin raskaaksi... Kyllä muuten saivat palautetta töppäilyistään. Eivät sentään hengiltä saaneet kuitenkaan...

Näistä omalle kohdalle osuneista jutuista johtuen olen omassa työssäni hysteerisen tarkka. Ja kuuntelen potilasta hyvin herkin korvin- itse kun tietää millaista on olla avuttomana välinpitämättömien työntekijöiden kynsissä.
[/quote]

Järkyttävää puoskarointia.

Mun isoisoisä kuoli hoitovirheestä. Oli perusterve, mutta palellutti itsensä pahasti ja vähän myöhemmin sai keuhkokuumeen. Ikää oli vasta 57 ja oli työssäkäyvä. Sairaalassa sairaanhoitaja annosteli vahingossa jonkun lääkkeen väärin ja sai 100 vai 1000 -kertaisen annoksen määrättyyn nähden. Kuoli siihen yliannostukseen. Lapset sai pienen korvauksen yhteiskunnalta, mutta eipä se paljon naurattanut, kun vaimo oli kuollut aiemmin syöpään ja lapsista 3 tai 4 oli vielä alaikäisiä, nuorin vasta 10. Oma isoäitini (oli sisarusparven vanhin) sitten hoiti omien pienten lastensa joukossa nämä orvot pikkusisarukset aikuiseksi.

Tämä on tapahtunut 50-luvulla.

Mieheni sukulainen löytyi kuolleena hoitovirheen takia. Luultiin olevan tietty syöoä ja sai siihen hoitoa. Ruumiinavauksen mukaan tuota syöpää ei ollutkaan. Olikin toinen syöpä, jota ei oltu huomattu ja siihen kuoli.

Isoisäni kuoli, kun ei saanut sairaslomaa, vaikka olisi tarvinnut. Oli kova kuume ja todella sairas, mutta töihin vaan. Kuoli sitten.

188 tämä tapahtui kuuskytluvulla.