Lue keskustelun säännöt.
Arka aihe, mutta onko kellään selviytymistarinaa tai tsemppivinkkejä äitipuolena oloon
09.09.2012 |
Siis se perinteinen: Miehelläni on entisestä suhteesta yksi lapsi, ja en tule tämän lapsen kanssa toimeen. En jotenki voi sietää häntä. Kemiat ei toimi, ja hänet on kasvatettu täysini eri periaatteilla ja arvoilla kuin miten omani kasvata. Hän ärsyttää minua pelkällä olemuksellaan.
Pyrin olemaan näyttämättä hänelle raivoani, koska periaatteessa hän ei ole sitä ansainnut. Asia ahdistaa minua, ja tiedän että viikonloppua tm on aina pilalla jos hän tulee meille. Ja on siis vielä lapsi, 6 vuotias.
Kärsin tästä itsekin, mutta tuntuu etten voi tunteelle mitään. Lapsi on ärsyttävä ja hankala, huonosti kasvatettu kakara joka ei osaa juuri mitään eikä ole taitava oikein missään. Hänestä ei ole helppo tykätä. Ei edes söpö.
Mikä neuvoksi. Osa meidän elämää hän kuitenkin on, halusin tai en.
Kommentit (25)
Päin vastoin osoittaa, että henkilö on huomannut toiminnassaan jotain josta ei pidä ja haluaa muokata tunteitaa oikeaan suuntaan.
Mä en oikein osaa sanoa muuta, kuin että olin itse uusperheen lapsi edellisestä liitosta. Tosi helposti jää sellaisia katkeruuden tunteita kaikissta arjen jutuista jotka vieläkin vaivaa vaikka jo kohta 40 olenkin. Ja tämä silti vaikka hyvän isäpuolen sain. Ole oikeudenmukainen ja muista lähettää vaikka väkisin sellaisia hyviä signaaleja tuolle lapselle, sillä hyvään vastataan hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n sekä jonkun toisen äitipuolen tekstistä pomppaa esille sanat sietää ja vierailija. Jos oma asenne on, ettei voi sietää jotakin (äärimmäisen negatiivinen tunnetila), miten ihmeessä tilanteeseen voi odottaa muutosta? Muutos lähtee omien korvien välistä, en voi sietää- tilalle vaikka asenne, että yritän tutustua tähän lapseen ja ymmärtää.
Mikä ihmeen vierailija lapsi oman isänsä luona on? Eikö tuo sana itsessään ole jo aika suuntaa-antava siinä suhteessa, miten lapseen suhtaudutaan? Eihän lapsi voi olla mikään vierailija, vaan kuuluu perheeseen. Jos tätä asiaa ei tajua, on turha itkeä ongelmista, sillä niitä varmasti tulee. Lapsi kyllä vaistoaa, milloin on vain vierailija, eikä täysvaltainen perheenjäsen.
Eli suuri asennemuutos ensin omassa päässä. Jos tämä tuntuu liian hankalalta ja vaikealta, on ongelmista turha surkutella.
Täällä oli yhdellä kirjoittajalla erittäin hyvä kirjoitus tuosta uusperheen pelisäännöistä jne. asioista. Lue se kirjoitus tarkkaan ja peilaa oman perheesi tilannetta siihen kirjoitukseen. Mihin asioihin voit vaikuttaa, mitkä asiat voit muuttaa? Vielä kerran, muutos lähtee sinusta, ei pienestä lapsesta. Sinä olet aikuinen.
Joku ihmetteli, miten äitipuoli muka voisi tulla hyvin toimeen toisten lasten kanssa...ei varmaan mitenkään, jos asenne on alun alkaen tuo, "etten voi tulla kunnolla toimeen kun se on niin harvinaista ja vaikeaa".
Koti, kodin tavat ja säännöt, koko kuvio menee aina kuperkeikkaa, kun paikalle saapuu tämä eri säännöillä operoiva vierailija. Vähän kuin tulisi anoppi kylään joka olettaa sitten omasta kohtelustaan kaikenlaista ja on koko ajan sellaisella oletuksella, että hänelle kuuluu erityiskohtelu.
Vierailijafiiliksestä päästään eroon vain siten, että etälapsi mukautuu kodin sääntöihin. Meillä tämä tehtiin selväksi toteamalla protestointeihin että äitisi luona on äitisi säännöt, "Ritvalassa" (mun nimi on siis Ritva) on Ritvan säännöt.
Elämä lähti sujumaan oikein hyvin, kun tämä käytäntö oli selvä jokaiselle osapuolelle.
Ap:n sekä jonkun toisen äitipuolen tekstistä pomppaa esille sanat sietää ja vierailija.
siis tarkoitin "vierailee" sanalla sitä, että lapsi käy meillä. Virallinen kotihan meidän koti ei lapselle ole, koska osoite on muualle. Pyrimme kuitenkin siihen, että lapsi tuntisi olevansa meillä ollessaan kotona. -21-
ja vähän leikellä kumppareita ja valehdella, että rangaistukseski pitää lasta hakata johdoilla jalkapoohjiin.
Kyllä äitipuolet keinot keksivät. Älä ap välitä. Vähän jeesusteippiä ja nippusiteitä niin lapsi lopettaa teillä kulkemisen ja pääse kakarasta eroon.