Lue keskustelun säännöt.
Käytösmerkinnät Wilmassa ärsyttävät
09.09.2012 |
Minulla on vilkas urheilijapoika, joka ei malta koulun tylsillä tunneilla istua hiljaa kädet ristissä. Ei ole ns. lukijatyyppiä ja turhautuu. Adhd:täkin on testattu, mutta ei diagnoosia.
Joidenkin opettajien kanssa pojalla näköjään menee sukset ristiin, koskapa Wilmassa on harva se päivä käytösmerkintöjä. Toiset opettajat taas eivät niitä laita.
Pitäisikö tältä käytösmerkkiopelta tiedustella, mikä häntä pojassani niin ärsyttää, kun merkintöjä kertyy? Mitä tekisitte? Tuntuu kiusaamiselta tuollainen kotiin kieliminen koko ajan.
Kommentit (119)
Jos puolella luokan oppilaista ei ole kynää (ja toinen puoli ei lainaa, koska ei saa lainojaan takaisin), on opiskelu melko mahdotonta. Opettajat eivät myöskään lainaa kyniä, koska eivät saa niitä takaisin.
Minä olen se nipottava opettaja, joka käyttää liikaa Wilmaa. Myös positiivisen palautteen antamiseen. Toisia huoltajia ei tosin se positiivinen palaute innosta.
Suora lainaus: "Ei sinun tarvitse kertoa, että tyttäreni osasi tehtävänsä hyvin tai sai ysin kokeesta. Tietysti se tekee niin." Pysäyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2012 klo 18:40"]
niin eihän kukaan niitä sieltä Wilmasta pakota lukemaan. Jätä lukematta.
Minä merkitsen ne asiat siellä myös itseäni varten. Tarvitsen niitä tietoja sitten, kun annan oppilaille arvosanoja. Nuo nyt vain sattuvat olemaan niitä tietoja, jotka ovat vanhemmillekin nähtävissä. Ihan hyvä niin, sillä ne toimivat "keskusteluna" kodin ja koulun välillä ja antavat vanhemmille vinkkiä osaltaan myös arvosanaa ajatellen.
Ja jos joku on sairaana, niin se voi lukea Wilmasta myös kotiläksyt. Niinpä kouluun tullessa oletan, että kaikilla on kotiläksyt tehtynä, oli sairaana tai ei. Jos kouluun tullaan niin, että edellisenä päivänä on vielä ollut kova kuume ja voimaton olo, niin silloin on tultu kouluun liian pian. Kotonahan ollaan joka tapauksessa yksi toipilaspäivä ja silloin on aikaa ja voimia tehdä jo läksyjä.
[/quote]
Sen verran voimaton olo on itselläkin ollut toipilaspäivinä oman sairastamisen jälkeen, että minäkin olen pitänyt vaatimusta läksyjen tekemisestä aika kohtuuttomana. Ei siis tullut mieleenkään selvitellä läksyjä koulusta lapsen ollessa sairaana, kunnes meillekin kilahti wilma-muistutus asiasta. Mä olen vahvasti sitä mieltä, että jos ollaan läksyjentekokunnossa niin sitten mennään kotoipilaana
Täällä myös opettaja, joka käyttää ahkerasti Wilmaa. Helpommalla tietysti pääsisin kun Wilmaa ei päivittäin kirjoittelisi. Käytän Wilmaa koska haluan tehdä opetustyötäni yhdessä vanhempien kanssa. Jos oppilaalta jatkuvasti puuttuu kynä, vihko tai kirja ja läksyt tekemättä niin kyllähän se vaikeuttaa oppimista. Minusta vanhempien on hyvä tietää miten lapsi koulutyönsä (=läksyt, välineet) hoitaa. Ei sitten tule yllätyksenä huonot arvosanat. Tarkoitus ei ole rangaista oppilasta vaan AUTTAA lasta OPPIMAAN ja TEKEMÄÄN TYÖNSÄ kunnolla. Kyseessä siis oppilaan etu.
Nämä käytöshäiriöt, tarkkaavaisuusongelmat ja ylivilkkaus ovatkin sitten hankalampi juttu. Sanoisin kokemuksesta, että osa käytöshäiriöistä on huonoa kasvatusta (tai kasvatuksen puutetta) mutta osalla on kyseessä sitten esim. ADHD tai muu häiriö, minkä takia se paikallaan pysyminen ja keskittyminen on niin vaikeaa.Jos lapsella on paljon keskittymis- ja käytöshäiriöitä, kannattaa kotona miettiä mm. sitä istuuko lapsi tietokoneella paljon, millaisia pelejä pelaa koneella, miten nukkuminen ja unen määrä ja sitten vielä ruokailut. Tuleeko ruuassa paljon sokeria ja lisäaineita jotka aiheuttavat lapsessa levottomuutta.
Minä jotenkin uskon, että osasyy oppilaiden levottomuuteen on meidän kiireinen elämäntyyli, vähäinen uni ja ravinto, jossa on liikaa sokereita ja lisäaineita.
Minulla on itsellä neljä, jo aikuista lasta. Yhdelle pojista tuli älyttömästi Wilma (tai silloin Helmi) merkintöjä. Muille ei koskaan mitään. Kyllä sitä aina jännityksellä avasi viestejä, että mitä nyt taas. Opettajien kanssa pohdittiin ja pojan kanssa juteltiin ja niin sitä selvittiin yläkoulu. Ammattikoulussa ei tätä ongelmaa tullut, kun siellä ei tarvinnut istua enää niin paljoa paikallaan ja työnteko oli mieluista.
Ihmisiä ovat opettajatkin ja täytyy myöntää, että kaikkien oppilaiden kanssa ei vaan kemiat osu kohdalleen. Mutta opettaja on aikuinen ja ammattilainen ja hänen pitää pystyä katsomaan asioita aikuisena ja kohdella kaikkia oppilaita tasapuolisesti (vaikka tuo Nikopetteri sitten on ärsyttävä oppilas). Valitettavasti tämä ei kaikilta opettajilta tahdo aina onnistua mutta suuremmalta osalta kuitenkin.
Haluan myös puolustaa vilkkaiden lasten vanhempia. Itselläni ns. vilkas poika, jolla tulee Vilmaan merkintöjä. Lapsi on vauvasta asti ollut jatkuvassa liikkeessä ja vilkas. Hänelle ei ole yhtä helppoa ja luonnollista olla paikoillaan kuin muilla lapsilla. Olemme pitäneet opettajan kanssa palavereja ja yhteistyössä teemme kaikkemme, että koulu sujuisi paremmin.
Ap:lle sanoisin, että käy tapaamassa kasvotusten opea ja pyydä lapsi palaveriin mukaan. Yhdessä kerrotte miten menee koulussa ja kotona. Ei ope nyt ihan tyhjästä niitä merkintöjä sinne Vilmaan laita. Voihan löytyä joku vinkki tai idea, miten ongelma ratkeaa :) Tsemiä!
Itse keskustelisin opettajan kanssa suoraan, mitä hän näiden viestien kirjoittamisen jälkeen vanhemmilta odottaa. Osa kun näyttää tosiaan olevan opettajalle itselleen muistilapuksi, osa tiedoksi ja osa toimenpiteitä varten. Olen käynytkin tällaisia keskusteluja, ja se on selventänyt paljon.
Minua on vähän häirinnyt sekä, että wilma tuntuu korvaavan toimenpiteitä vaativissa tapauksissa sanallisen kanssakäynnin. Joskus säännölliset ongelmat voivat minun kokemukseni mukaan kieliä laajemmista ongelmista luokassa; sen lisäksi, että ongelmaviestejä menee yhdon lapsen perheelle, samantyyppistä viestiä voi kulkea muidenkin lasten perheisiin. Etenkin nykyään, kun kaikki lapset integroidaan normaaliluokkiin, vaikka järkevämpi paikka voisi olla muualla. Selkokielellä siis, VOI olla, että lapsi on levoton paitsi urheilullisuutensa vuoksi, myös sen vuoksi, että luokassa on yleensäkin huono työrauha, ja EHKÄ tämä yksi lapsi levottomuudellaan reagoigin siihen. Plus opettajatkin ovat vain ihmisiä ja voivat olla huonoja ylläpitämään työskentelyrauhaa, oikeasti sorsia poikia tyttöjen kustannuksella yms. yms.
Kannatan siis tilanteiden selvittämistä wilman ulkopuolella, jotta ilmenee, mistä kaikesta voi olla kyse.
nimim. Kokemusta on ja suullisella kanssakäynnillä tilanne on mennyt selvästi parempaan suuntaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvaas mitä... Ne muut vanhemmat vaativat opettajalta toimenpiteitä, jotta työrauha saataisiin luokkaan. Mitä voin tehdä, kun sinä äitinä et ole yhteistyöhaluinen? Keinoni ovat aika rajatut.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 23:34"]
Arvaas mitä... Ne muut vanhemmat vaativat opettajalta toimenpiteitä, jotta työrauha saataisiin luokkaan. Mitä voin tehdä, kun sinä äitinä et ole yhteistyöhaluinen? Keinoni ovat aika rajatut.
[/quote]
En tiedä, kenelle tämä oli osoitettu. Oletan, että olet opettaja. Äsken kirjoitin, että suora yhteydenotto vanhempiin, ei pelkät wilma-viestit, on oman kokemukseni perusteella kaikkein parasta. Tiedän, että kiire on kova eikä kaikkea ole mahdollista käsitellä, mutta toistuvissa ongelmissa se aika on kai pakko repiä jostakin, ja pidemmän päälle ajan varmaan voittaa takaisin, kun tilanne toivottavasti helpottaa.
Pohjimmiltaan ongelma on mielestäni siinä, että luokat ovat liian suuria ja ongelmaoppilaat istutetaan väkisin normaaliluokkiin, minkä seurauksena koulussa ei taida oikein pärjätä, jos ei jaksa istua paikoillaan ja tehdä tehtävänsä kyseenalaistamatta ja mukisematta. Kurinpitotoimet on rajattu minimiin. Omana kouluaikanani meillä joutui kolmen esim. kynän unohduksen jälkeen hakemaan kamat kesken päivän kotoa ja isältä saattoi oikeast saada selkäänsä sekä siitä että sen seurauksena laskeneesta arvosanasta, joten aika nopsaan sitä oppi muistamaan. Tosin vielä noin kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin tämän aiheuttamat tai vahvistamat neuroosit seuraavat mukana edelleen.
Nämä on niin laajoja vyyhtejä, mutta keskustelemalla asiat selkenee.
t. 101
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaista, opeta lapsesi käyttäytymään kuten koulussa kuuluu. Poikasi sopimaton käytös tunnilla on tietenkin se mikä pojassasi äesyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas ihmettelen näitä vastauksia jo ihan siinä valossa, että julkituotu tosiasia on ettei koulumaailmassa oteta erilaisia persoonallisuuksia ja etenkään poikien tarpeita tarpeeksi huomioon. Monet "häirikköpojat" kun käyttäytyvät täysin hienosti enemmän aktiivisuutta sisältävillä oppitunneilla.
Minulla 3 koululaista, joista vanhin lopettelee jo peruskoulua. Kahdesta vanhemmasta ei IKINÄ ole kuulunut mitään negatiivista koulusta, kuopuksesta sen sijaan...
Toinen luokka lopuillaan ja pojan kielteisyys koulua kohtaan on saanut jo aika mittavat suhteet. Yhtä ainutta positiivista kommenttia ei koulusta ole tullut kahden vuoden aikana, vaikka poika oli hyvä laskemaan ja lukemaan koulun alkaessa ja on syntynyt loppuvuodesta. Nyt on jo yhtäkkiä jonkinlaisia oppimisongelmiakin.
Ensimmäisellä luokalla poika oli liian arka ja ujo ja epäitsenäinen, siitä tuli yhteydenottoja. Jonkin verran myös kiusaamista ylläolevista asioista johtuen. Kesän aikana koki valtavan itsenäistymisvaiheen ja nyt käytös on sitten taas liian uhmakasta ja häiritsevää ja pelleilevää.
Koen, ettei poika saa minkäänlaista positiivista palautetta koulusta ja se pitäisi jokaisen aikuisenkin tietää, kuinka moinen tappaa kaikenlaisen motivaation ja innon. Positiivisella palautteella on ihmeitä tekevä vaikutus, sen tietää varmaan myös jokainen työssäkäyvä vanhempikin.
Olettavat koulussa, että poika on hankala kotonakin. Kotona kaikki menee satunnaista kiukuttelua lukuunottamatta hyvin, kuten myös vapaa-aika. Keskustelun jälkeen tilanne koulussa aina vähän korjaantuu kunnes palataan lähtöruutuun. Alan jo itsekin olla melko kyllästynyt tilanteeseen.
Ai ja poikani ei pelaa jääkiekkoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 10:42"]
. Monet "häirikköpojat" kun käyttäytyvät täysin hienosti enemmän aktiivisuutta sisältävillä oppitunneilla.
[/quote]
Kuitenkin niitä aktiivisuutta sisältäviä tunteja riittää joka päivälle: liikuntaa, musiikkia, kuvista, käsitöitä, yläkoulussa kotitaloutta. Aktiivisuustehtäviä on myös monissa muissa aineissa: ryhmätöitä, haastatteluja, esitelmiä, keskusteluharjoituksia kielissä, esityksiä, jne. Alkuopetuksessa opetellaan matikat ja lukemiset nykyään myös liikkeinä ja jumppina.
Aktiivisuutta siis on kyllä. Mutta sitä ei voi olla koko ajan. Ja on niitäkin oppilaita, jotka nauttivat siitä, että saa istua oman pulpetin ääressä ja keskittyä rauhassa tehtäväkirjan täyttämiseen. Monia jopa ahdistaa se, että kaikesta pitää vääntää jotain ihmeellisiä liikkeitä ja ryhmätöitä, kun sama asia hoituisi (oppilaan mielestä) tehokkaammin vain opiskelemalla kirjasta.
Koska oppijoita on erilaisia, niin kouluissa käytetään erilaisia opetustekniikoita. Lukemisesta tykkäävien on taivuttava siihen, että välillä asia näytellään. Näyttelemisestä tykkäävän on taivuttava siihen, että välillä vain luetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ehdotetaan tyttö- ja poikaluokkia. On kuitenkin myös aktiivisuudesta ja tekemisestä ja liikunnallisuudesta pitäviä tyttöjä ja lukemalla, kuuntelemalla ja rauhallisesti keskustelemalla opiskelevia poikia. Eniten harmittaisi näiden "lukutoukkapoikien" kohtalo poikaluokilla, joilla vain äijäiltäisiin. Voisiko olla mitään muunlaista ryhmäjakoa oppimistyylien mukaan vai onko sen ehdottaminenkin nykyään kiellettyä?
Edellinen kirjoittaja kuvaili hyvin tätä ryhmätyöahdistusta, kun nykyään pitää kaiken oppimisen olla jotain ihmeen showta koko ajan, mistä taas kaikki oppilaat eivät pidä. Yllättävän moni nauttii tunneista, joilla saa vain rauhassa tehdä kirjallisia tehtäviä.
t. ope
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 10:42"]
Minä taas ihmettelen näitä vastauksia jo ihan siinä valossa, että julkituotu tosiasia on ettei koulumaailmassa oteta erilaisia persoonallisuuksia ja etenkään poikien tarpeita tarpeeksi huomioon. Monet "häirikköpojat" kun käyttäytyvät täysin hienosti enemmän aktiivisuutta sisältävillä oppitunneilla.
Minulla 3 koululaista, joista vanhin lopettelee jo peruskoulua. Kahdesta vanhemmasta ei IKINÄ ole kuulunut mitään negatiivista koulusta, kuopuksesta sen sijaan...
[/quote]
Ajattelitko ja kahden ensimmäisen poikasi koulu-uran aikana, ettei poikia oteta koulussa tarpeeksi huomioon?
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 11:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 10:42"]
Minä taas ihmettelen näitä vastauksia jo ihan siinä valossa, että julkituotu tosiasia on ettei koulumaailmassa oteta erilaisia persoonallisuuksia ja etenkään poikien tarpeita tarpeeksi huomioon. Monet "häirikköpojat" kun käyttäytyvät täysin hienosti enemmän aktiivisuutta sisältävillä oppitunneilla.
Minulla 3 koululaista, joista vanhin lopettelee jo peruskoulua. Kahdesta vanhemmasta ei IKINÄ ole kuulunut mitään negatiivista koulusta, kuopuksesta sen sijaan...
[/quote]
Ajattelitko ja kahden ensimmäisen poikasi koulu-uran aikana, ettei poikia oteta koulussa tarpeeksi huomioon?
[/quote]
En. Vaan olen saanut (poikani on saanut) huomata vasta viime vuosina keskustelua herättäneen asian pitävän paikkaansa. Ja kuten eräs yllä kirjoitti, persoonallisuuden hajontaa on toki myös tyttöjen kohdalla, mutta tutkimustulosten perusteella suurin kärsijäryhmä on pojat. Etenkin tietyntyyppiset pojat.
Ja kiva jos joissain kouluissa toteutetaan aktiivista oppimista :) Näin ei meidän koulussa ole, se on juurikin sitä paikallaan istumista ja kirjan näpertelyä. Ai, onhan sitä liikuntaa 2 tuntia viikossa :)
Erinomaisia lainauksia nuo 107 ja 108!
Tämä on niin laaja aihekokonaisuus (miksi tosiaan kaikki erityistarpeisetkin tungetaan jo ennestään täpötäysiin luokkiin ja samaan aikaan kehitellään liian hienoja opetusmenetelmiä ja lisätään vaatimuksia opetussuunnitelmassa niin, ettei kurinpitoon jää yhtään aikaa), ettei sitä av- palstalla taideta saada ratkottua.
Kuten olen jo todennut, wilma ei saa korvata sanallista kanssakäyntiä ja opettajien suhtautuminen erilaisiin oppilaisiin kyllä heijastelee niihin wilma-viesteihin. Ehdottoman totta myös jonkun kirjoittama seikka, että me kaikki kaipaamme myös positiivista palautetta - kaivamalla jotain positiivista sen ikävimmin käyttäytyvänkin toiminnasta voidaan kelkka vielä ehkä kokonaan saada paremmille raiteille!
Se laittaa niitä viestejä, jotta tekisit asialle jotakin!
Näin saisit vilkkalle urheilijapojalle tehtyä kaikista tunneista mielenkiintoiset.
Tässä tämä ap on juuri tyypillinen herkästi loukkaantuva haurasegoinen itkupilli. Mitään ikävää ei saisi kukaan sanoa ettei vaan tule paha mieli. Itse saa käyttäytyä kuinka törkeästi tahansa mutta sitten kun joku sanoo että se on törkeää, niin alkaa haukkuminen ja "loukkaantuminen".