Lue keskustelun säännöt.
Mieheni paljasti hänellä olevan jo lapsi vasta nyt kun odotan meidän yhteistä. Miten
07.09.2012 |
suhtautuisitte?
Ihan puskista tuli tämä juttu. Ollaan seurusteltu kolmisen vuotta tiiviisti, suhde eteni nopeasti ja reilun vuoden päästä muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja nyt olen toivotusti ja yhdessä suunnitellusti raskaana rv 22. Mies paljasti nyt vasta, ettei tämä vauvamme olekaan hänen esikoisensa!!!, vaan hänellä on yhden yön suhteesta syntynyt alakouluikäinen lapsi, jonka on nähnyt vain muutaman kerran vauvana. Isyyttä ei ole tunnustettu, elareita ei maksa jne eikä pidä mitän yhteyttä koska LAPSEN ÄITI ON AIKANAAN KUULEMMA KIELTÄNYT - nykyään ei kuulemma edes tiedä enää, missä asuvat.Olen aivan järkyttynyt ja miltei shokissa, ensinnäkin siksi, miten on voinut salata näin ison asian minulta ja toisekseen siksi, etten voi tajuta millainen mies ei halua tutustua omaan lapseensa vaikka joku akka sanois mitä.
Oon nyt iykenyt ja märehtinyt ja ollut vihainen ja loukkaantunut miehelle pari päivää, hän pyysi anteeksi mutta vähättelee ja väittää että ylireagoin,että suurentelen asiaa joka ei hänen mielestään muuta suhdettamme millään tavalla, hormonit vaan myllää muka mulla.
Sanokaa nyt, etten ylireagoi?! Miten TE reagoisitte?!
Kommentit (69)
Eihän lapsen tunnustaminen vaikuta perinnönjakoon millään tavalla? Syntynyt luottamuspula ja kiukku ei ole mitään sen rinnalla, että tällaiset asiat täytyy olla selvillä ennen kuin yhteistä omaisuutta aletaan luomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on ollut nuori kun lapsi on syntynyt,onko hän osannut lähteä peräämään oikeuksiaan?
Asia voi olla hänelle todella kipeä,onhan se isoasia jos ei saa olla läsnä lapsen elämässä.
Äiti on voinut jo heti ilmoittaa,että on raskaana,mutta kasvattaa lapsen yksin,ilman isää.
Naisistakin löytyy niitä,jotka tekevät kaikkensa,jottei isä ja lapsi saa pitää yhteyttä.
Eivät miehet ole aina niitä paskoja,jotka jättävät lapsensa.
mutta mä suhtautuisin asiaan petoksena, jonka jälkeen ei ole enää paluuta luottamukseen.
Olen totaaliyksinhuoltaja. Lapseni isä ei ollut yhdenyönjuttu. Emme käyttäneet ehkäisyä, joten lapsi ei todellakaan ollut vahinko. Mies kuitenkin oli huijari, patologinen valehtelija ja edelleen naimisissa. Kaiken tultua ilmi, hän vaati minua tekemään abortin. En ikinä olisi voinut tappaa toivottua vauvaani. Hän "antoi minun pitää lapseni", kunhan en ikinä pyytäisi häneltä mitään. En minä kieltänyt häntä pitämästä yhteyttä, enkä estänyt tunnustamasta isyyttä. Hän vain kieltäytyi tunnustamasta, uhkaili ja lopetti yhteydenpidon. Tietää lapsen syntymästä, näkikin vauvan muutaman viikon ikäisenä.
Nyt voisin hyvinkin kuvitella hänen kertovan kyynelsilmin tarinaa, kuinka hänellä on lapsi, mutta äiti on kieltänyt yhteydenpidon ja estänyt häntä edes tunnustamasta isyyttään... nyyh. Seuraavalle uhrilleen siis.
Asiat ei aina ole niin mustavalkoisia, että yh-äidit vaan salaa hankkiutuu raskaaksi väittäen syövänsä e-pillereitä. Mutta olen ihan tyytyväinen, etten joudu enää lapseni isän kiusanteon ja uhkauksien kohteeksi. En edes tiedä missä hän asuu nykyään.
En tahdo loukata ap:ta väittämällä, että hänen miehensä olisi huijari, mutta muistakaa, että tällaisiakin miehiä valitettavasti on ja heillä on paljon tunnustamattomia lapsia maailmalla.
Ap, mielestäni et lainkaan ylireagoi, sillä tuollainen tieto syö luottamusta todella pahasti.
Tuossa asiassa on tosiaan monta puolta.
1) sinulle ei ole kerrottu koko kuvaa ja sinulla on siitä oikeus kokea itsesi loukatuksi
2) sinä et voi tietää, että miten asia meni isän ja lapsen väleissä oikeasti - kielsikö äiti tosiaan noin totaalisesti vai muuttuuko tilanne jotenkin
3) sinun lapsellasi on jossain maailmassa sisko- tai velipuoli, jota hän ei välttämättä tule tuntemaan
Lapsenne takia suosittelen, että hakeudutte perheterapiaan mahdollisimman pian. Saatte vähän ulkopuolisen näkemyksiä tuossa tilanteessa. Viimekädessähän kyse on siitä, että uskotko, että mennyt käytös ennustaa tulevaa eli uskotko, että miehesi voi olla hyvä isä lapselleen vai ei.
Suosittelen, että älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä suhteestanne tuossa tilanteessa. Anna ajan kulua ja katso, että mitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nyt itkenyt ja märehtinyt ja ollut vihainen ja loukkaantunut miehelle pari päivää,
oikea tapa suhtautua asiaan. Toivottavasti tämä ei ole muutenkin sinun tapasi reagoida elämässä eteen tuleviin ongelmiin.
Lapsillenne tulee ikäeroa kymmenisen vuotta.
Mitäpä jos miehesi entinen lapsi ja tämä tuleva ovat eri sukupuolta ja tulevaisuudessa rakastuvat toisiinsa tietämättä, että ovat sisaruksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshän on epäkelpo isä ja sinä olet jo raskaana. En olisi halunnut raskautua tuollaiselle sialle.
Just joo.. Nainen mukakieltänyt. Ukko ei ole vaan halunnut maksaa mitään.
Tyypillinen palstamamma, alat heti syyttämään miestä vaikka et asian laidasta mitään tiedäkään. Kas kun et laittanut AP:n syyksi, kuten täällä on tapana kaikki tehdä :D
Heh, sitä paitsi sulla on luetun ymmärtämisessä ongelma - mieshän paljasti lapsensa vasta kun ap oli raskaana. Ajatuksen voimallako ap:n olisi pitänyt asia hiffata jo aikaisemmin?
Tämä on aika iso ongelma lainsäädännössä.
isäehdokas hakee isyyden vahvistamista tuomioistuimelta. Tämä pitää kuitenkin tehdä ennen kuin lapsi on täyttänyt 5 vuotta.
Tällaisessa tapauksessa mieheltä otetaan verikoe, samoin lapsi ja lapsen äiti haastetaan verikokeisiin, ja sitä kautta mies (ollessaan lapsen biologinen isä) vahvistetaan isäksi.
Ainoa tapaus jossa mies ei voi hakea isyyden vahvistamista on se, että lapsen äiti on avioliitossa toisen miehen kanssa lapsen syntyessä. Tällöin aviomies on aina lapsen laillinen isä riippumatta siitä kuka on biologinen isä, eikä oikea isä voi tehdä asialle mitään ilman lapsen äidin ja aviomiehen suostumusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap.
Minä kielsin isyyden tunnustamisen. Olen vienyt mieheltä esikoispojan. Ajattelin, että se on paras valinta, että mun rooli nyt on vaan olla se paska akka.
Todellisuus oli, että suhteemme oli sellainen kevytsuhde ja sitoutuminen minulle mahdotonta. Hyvä mies se lapsen isä oli silloin, varmaan nytkin.
Mä en vaan voinut kuvitella, että meistä tulisi perhe. Sen takia otin lapsen ja juoksin toiseen suuntaan, enkä ole pitänyt yhteyttä kuin lapsen syntymäpäivänä ja jouluna.
En halua sotkea lapseni isän elämää. Mutta jossain vaiheessa on kerrottava asiasta lapsellekin. En halua rahaa, en halua pakottaa ketään mihinkään vastentahtoisesti.
sellainen menneisyydessä saatu lapsi, jota ei edes ihmisenä tunne... se voi olla kipeäkin asia. Toisaalta se ei vaikuta mitenkään arkipäivään, mutta silti, se on mielessä usein.
Ja vielä enemmän nyt, kun hänestä on oikeasti tulossa isä. Nimittäin et sinä ole ainoa, joka odottaa. Pelkkä siitoksen onnistuminen ei tee kenestäkään isää.
Minä sain tietää että lapseni isällä on 3 poikaa kun lapseni oli 9kk vanha, siihen asti oli esiintynyt lapsettomana....mistä näitä kusipäitä oiken sikää!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mahdollista, ettei kolmen vuoden tuntemisen, yhtessäasumisen ja raskauden suunnittelun lomassa ole saanut suutaan auki. Puhumattakaan sitten reiluun 20 viikkoon, kun vauva siellä masussa on oleillut.
Puhumattomuus on epärehellisyyttä. Asiasta olisi pitänyt mainita heti, kun yhteistä lasta on alettu suunnitella. Laittaa miettimään miehen rehellisyyttä myös sen asian suhteen, miksi ei maksa elareita tai tapaa lasta.
Toisaalta ap, miehesi kertoi sinulle nyt. Ei silloin kun lapsi on syntynyt eikä silloin, kun lapsi on 10-vuotias. Ei siis tietoisesti yrittänyt salata asiaa ja jäi kiinni vaan selvästi ei oikein hankalaa asiaa ole halunnut ottaa esille. Pisteet siitä, että sai lopulta suunsa auki ja kuitenkin ilman painostusta.
Ap, puhukaa asista. Sinulla on oikeus olla järkyttynyt ,mutta toisaalta tilanne on se mikä on, eikä miehesi voi tehdä sitä tekemättömäksi. Kysy, miten mies on ajatellut tilannetta hoitaa. Ei Suomen kokoisessa maassa kukaan katoa. Kyllähän mies tietää äidin nimen, ja luultavasti vauvankin nimen, jos on pari kertaa lapsen nähnyt. Puhukaa, mitä mies on suunnitellut asian suhteen (joku päivä se lapsi on ovella) ja mieti itsekin, mikä tässä asiassa kaivelee eniten. Se, ettei mies ole lasta nähnyt vai se, että kenties näkee... Kannattaa miettiä asiat hyvin monelta kannalta ja keskustelun lomassa sinun kannattaa skarppina tarkkailla, ettei vain ole käymässä niin, että mies pakon edessä kertoo, kun on ehkä haastettu elareista oikeuteen... Mutta saattaa myös olla täysin rehellinen, joten älä ainakaan turhista syyttele.
Naisen täytyy olla varoissaan, ettei ole elareita hakenut tai sitten miehesi on PA ja halusi päästä eroon.
Onhan se aika itsekästä jos mikään ylläoleva ei ole syynä, vaan muuten vain päätti lapseltaan kieltää suhteen elossa olevaan biologiseen isään (olettaen, että tämä olisi halunnut olla lapsen kanssa tekemisissä, ja tukemassa tätä elämässä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos nainen ei ole naimisissa. Ja potentiaalinen lapsen isä niin vaatii.
Kyse on myös lapsen oikeuksista , ja äidin mielipiteillä ei ole merkitystä - esim. elatusmaksujen suhteen. Se on lapsen oikeus saada niitä toiselta biologiselta vanhemmaltaan. JOs ei tältä niin valtiolta.
taustalla enemmän kuin mitä nyt kertoo.
Ota osaa ap, ei varmasti ole kiva huomata miestä valehtelijaksi tuossa vaiheessa.
Lapsillenne tulee ikäeroa kymmenisen vuotta. Mitäpä jos miehesi entinen lapsi ja tämä tuleva ovat eri sukupuolta ja tulevaisuudessa rakastuvat toisiinsa tietämättä, että ovat sisaruksia?
Mutta toisaalta asiat voi mennä niin kovin monella tavalla etten osaa tuota miestä noin vain tuomitakkaan. Ekaksi siis tuo toinen nainen on "huolehtinut" ehkäisystä. Voihan tuo olla että on halunnut lapsen ja ilman isää eli tahallaan huijannut miehesi isäksi. Toisekseen minkä ikäinen mies oli kun tuo lapsi syntyi ? kyllä se ikäkin vaikuttaa asiaan miten asioihin suhtautuu. Nainen kantaa vauvaa 9kk joten vauvan syntyessä on jo suhde luotuna ja vauva on jo kauan vaikuttanut äidin elämään. Miehelle vauva on totta vasta kun syntyy ja jos mies ei ole edes seurustellut tuon naisen kanssa niin tuskin mitään voimakasta sidettä on syntynyt ennen syntymää tai sen jälkeen jos on pari kertaa nähnyt vauvan. Ymmärrän ettei mies välttämättä taistele sen puolesta että saisi luotua suhteen lapseensa samalla tavalla kuin nainen. Minusta isompi asia on se ettei mies kertonut tästä lapsesta aikaisemmin. Toki voi olla ettei mies juuri mieti tuota lasta koska eihän se ole tavallaan sen kummempaa kuin että olisi käynyt luovuttamassa spermaa niin että joku voi saada lapsettomuushoidoilla lapsen. Siis kärjistetysti. Ehkä vasta nyt yhteisen lapsenne raskausaikana mies on tajunnut mitä kaikkea menetti tuon ensimmäisen lapsensa kanssa ja tuosta esikoisestaankin tulee jotenkin "todellisempi". Minusta on ihan höpötystä nuo jutut mitä jotkut heittävät että mies saattaisi helposti jättää huomiotta tämän nyt odotettavan vauvan jne. Höpö höpö. Tilannehan on aivan erilainen. Ja miksi osa olettaa että mies valehtelee vanhassa jutussa kaikesta ? Voihan se olla näinkin mutta minusta juttu kuulostaa ihan uskottavalta sellaisena mitä mies sen on kertonut. Miksei se voisi olla totta ? Tsemppiä ap. Onnellista odotusta.
Lapsi täyttää tänä vuonna kuulemma 9v, eli lyhyellä matikallani nopeasti laskettuna mieheni on ollut 21v hänen syntyessä.Ja omasta mielestään ihan kakara kuulemma (sen uskon kyllä..).Nainen joitakin vuosia vanhempi.ap
nyt puhutte asian halki ja sitten annatte sen olla. Todennäköisesti mies ei ole mahtanut asialle mitään.
Mieti myös sitä, että mies kertoi, vaikka vasta nyt. Olisi voinut valita myös kertomatta jättämisen.
todella vasta lapsen syntymän jälkeen, kun sen kanssa alkaa elämään. Tätä yhteistä elämää ei miehelläsi ja lapsellaan ole ollut, joten asia varmaankin on jäänyt etäiseksi siitäkin syystä. Miten kaivata jotakin, jota ei oikein edes tiedä? Äiti on konkreettisesti yhteydessä lapseen koko odotusajan - älä vertaa omia tuntemuksiasi miehen tuntemuksiin tai tuntemattomuuksiin. Juttele vaikka muiden miesten kanssa, miten he asian kokisivat ja näkisivät. Ja nytkin eroa on, onko suhde ollut pitkä vai yhden illan suhde, jolloin suhdetta myöskään lapsen äitiin ei sen enempää ole.
Jos minun mieheltäni tällainen paljastuisi, olisin tässä elämäntilanteessa vilpittömästi iloinen. Ja varmaan tukisin miehen ja lapsen suhdetta siinä vaiheessa, kun lapsi osaa sitä kaivata.
Mieti itse: jos olisit tullut raskaaksi yhden illan suhteesta liki tuntemattomalle miehelle, haluiaisitko aktiivisesti rakentaa hänelle ja lapsellesi suhdetta, ja miehen olevan elämässänne? Oikeasti? Jos elämänne on hyvää muutenkin?
että ylireagoit. Raskaushormonitkin vaikuttaa asiaan.
Laskepa huviksesi, minkä ikäinen miehesi on ollut "lapsen saatuaan".
Nainen on tehnyt sen joko tahallaan, tai sitten lapsi ei edes ole miehesi.
Miehesi ei ole puhunut sinulle asiasta, koska on hävennyt sitä. Nyt ilmeisesti halusi olla pohjiaan myöten rehellinen ja tekikin virheen...
Eihän lapsen tunnustaminen vaikuta perinnönjakoon millään tavalla?
Syntynyt luottamuspula ja kiukku ei ole mitään sen rinnalla, että tällaiset asiat täytyy olla selvillä ennen kuin yhteistä omaisuutta aletaan luomaan.