"Koulutettujen vanhempien lapset erikoisluokille"

ja on ison sairaalan ylilääkäri. Mutta kävi ihan tavallisen pienehkön paikkakunnan persukoulun ja lukion. Olisikohan siitä tullut vaikka astronautti, presidentti ja konsulentti jos olisi käynyt erikoisluokkaa tai peräti erikoiskoulua ??. Taisi jäädä paljosta vaille, mutta onneksi sillä on järkeä kallossa paikkaamassa erikoiskoulun käymättä jäämistä :)...

siis peruskoulun... kai sitä maalla persukouluakin vähän on :D

Emme edes asu missään takahikiällä, mutta reilusti kehäkolmosen ulkopuolella. Täällä kaupungissa alakoulu määräytyy ihan asuinpaikan mukaan, eikä ole mitään isoa slummia omine kouluineen. Mitään painotuksia ei ole. Hyvää perusopetusta. Mukana jokunen ahmed ja supisuomalainen adhd ja isot luokat, mutta hyvät opettajat. Lukioita on useampi ja joku jotenkin painottunut, mutta ei mitään selvää jakoa hyvään ja huonoon lukioon. On tämä lintukoto :)

mutta myöhemmin pääkaupunkiseudulle muuttaneena olen vähän eri mieltä, ainakin näin kympin oppilaan näkökulmasta.

Minusta täällä pääkaupunkiseudulla on nimenomaan ollut parasta se, että on saanut lapset parempiin kouluihin kuin mitä itselläni oli mahdollisuus käydä. Muistan kyllä hyvin, miten tylsää siellä lintukodon ainoassa mahdollisessa koulussa oli, kun joka asiaa tankattiin hitaasti moneen kertaan. Lisäksi kympin oppilas oli siellä aina hikari ja muiden silmätikku.

Omat lapseni ovat voineet käydä peruskoulussa matematiikkaluokkaa ja mennä sen jälkeen huippulukioon. Kyllä koulunkäynnissä on ihan eri tavalla mielenkiintoa ja haastetta tällaisessa ympäristössä. Lisäksi kavereiden saaminen on kympin oppilaalle näillä luokilla paljon helpompaa.

Ei se lintukodon maalaislukiokaan sinänsä estänyt minua jatkamassa vaikka minne ja tulemasta tohtoriksi. Kouluaika olisi kuitenkin ollut jossain (akateemisesti suuntautuneessa) erikoisluokassa paljon mukavampaa. Sosiaalisetkin taidot olisivat kehittyneet paljon paremmin, kun kavereita olisi ollut. Lintukodon kouluissa opin lähinnä sen, miten selvitään kiusattuna ja syrjittynä.

Voi olla, että puhumme vähän eri asiasta. Olen kuullut, että muinoin pienissä kouluissa (liekö sellaisia enää olemassakaan?), joissa luokkia oli yhdistetty jne. oli todellinen silmätikku, jos oli liian hyvä tai liian huono koulussa. Me asumme kuitenkin kaupungissa, jossa on monta koulua ja vaikka tuo lähikoulu on nykyisin ajateltuna pieni, on kuitenkin reilusti yli sata oppilasta. Ei siellä kukaan pidä maailman ihmeenä, jos kokeesta saa kympin. Lähes kolmenkymmenen oppilaan luokkaan mahtuu monentasoista tallaajaa. Ja vaikka joku ns. huippukoulu voi auttaa etenemisessä, osaa taitava opettaja eriyttää opetusta normiluokassakin. Ja lapsi voi myös vapaa-ajalla keskittyä kiinnostuksenkohteisiinsa. Kun on hyvä opettaja, kirjasto käytettävissä, musiikkiopisto yms. voi lahjojaan kehittää hyvin, mutta sellainen hysteria tyyliin "lapseni tulevaisuus menee pilalle, jos..." -tyyppinen ajattelu tuntuu täällä todella vieraalta. En kyllä mitenkään vastusta erikoiskouluja, jos niihin valitaan oikeasti motivaation ja lahjojen perusteella, eikä isin lompakon paksuudella ole väliä.

käy jotain erikoiskoulua, mutei vanhemmat niissä brassaile, todellakaan. Ihan tavallista.

Mutta yhtä ihmettelen; onko sitten erityisen hienoa varta vasten välttää mitään painotuksia, että siitä lapsesta nyt varmasti tulisi rivilapsien rivilapsi? Siinä ei ole mitään ikaa, mutta ei mielestäni siinäkään että koulunkäyntiin kuuluu paljon luovuutta. Nuoruudessani seurustelin tällaisissa porukoissa jossa kaikki osaaminen, oppiminen, jkoulunkäynti ylipäätään oli ihan sontaa ja hienoa oli leuhkia sillä ettei oo mitään, ei osaa mitään, ei kiinnosta mikään. KUnhan jostai saa vaan revittyä rahaa. Olen törmännyt näihin tyyppeihin nyt aikuisena; heidänkin lapsensa arvostavat "elämänkoulua" eli sitä ettei ole mitään koulutusta, ja mielellään ei työtäkään, jos vain jostain muualta saa rahaa. Että elämä on yhtä suurta elitististen "auktoriteettien" vastustusta. Aina on ika jossain toisessa ja elämä on tosi epistä kun jollain on rahaa... ja sillä "elämänkoulun" jatkuvalla käymisellä pitäis kanssa sit saada kaikki sama mitä muut on saanut koulutuksella ja työnteolla. Eli ihan teini-tasolle jäänyt käsitys elämästä. Sekös sitten on hieno juttu johon pitäs pyrkiä?

erinomainen kirjoitus!

kunnollista natiiviaksenttia.

Ja kaikki kielten opiskelu ruokkii muuta kielten oppimista - ja ylipäätään oppimista.

Ja ihan tiedoksi vaan, ne kielikoulun oppilaat on lahjakkaita kielissä, ei muuta. Ihan on lukihäiriöisiä ja pakolaisten lapsia ja whatnottia, eikä kaikki ole millään tavoin varakkaita.

Minä laitoin lapset kielikouluun, koska olen itse kielialalla ja hyvä kielissä. Aika looginen jatkumo, ei muuta.

A) ihmisille ei ole tarkeaa oppia natiiviaksenttia

B) missa Suomessa koulussa on kielenopettaja, joka on natiivi?

ja on ison sairaalan ylilääkäri. Mutta kävi ihan tavallisen pienehkön paikkakunnan persukoulun ja lukion.

Olisikohan siitä tullut vaikka astronautti, presidentti ja konsulentti jos olisi käynyt erikoisluokkaa tai peräti erikoiskoulua ??.

Taisi jäädä paljosta vaille, mutta onneksi sillä on järkeä kallossa paikkaamassa erikoiskoulun käymättä jäämistä :)...

Se erikoisluokka voi antaa elamaan ihan muita evaita. Itse olen 45v, olin lapsena musiikkiluokalla, ei musta muusikkoa tullut, tuli KTM, mutta kuorolaulua harrastan vielakin, eri maista ja kaupungeista olen loytanyt kuoron, samanhenkista erimaalaista porukkaa. Sellaiset evaat mina sain ;)

En myoskaan vaihtaisi mihinkaan kuoro/orkesterileireja, kilpailuja, levyn tekoa jne. Talla kaikella ei ole mittaan tekemista mun tyon kanssa, mutta antaa elamaan toisen ulottuvuuden

Sitäpaitsi tuossa väitettiin että saman kielitaidon oppisi myöhemmin. Ei todellakaan opi, esimerkiksi juuri tuo aksentti on sellainen asia.



B) no juurikin niissä kielikouluissa on natiiviopettajat... Ja monin paikoin kieliluokillakin on.

Emme edes asu missään takahikiällä, mutta reilusti kehäkolmosen ulkopuolella. Täällä kaupungissa alakoulu määräytyy ihan asuinpaikan mukaan, eikä ole mitään isoa slummia omine kouluineen. Mitään painotuksia ei ole. Hyvää perusopetusta. Mukana jokunen ahmed ja supisuomalainen adhd ja isot luokat, mutta hyvät opettajat. Lukioita on useampi ja joku jotenkin painottunut, mutta ei mitään selvää jakoa hyvään ja huonoon lukioon. On tämä lintukoto :)

mutta myöhemmin pääkaupunkiseudulle muuttaneena olen vähän eri mieltä, ainakin näin kympin oppilaan näkökulmasta. Minusta täällä pääkaupunkiseudulla on nimenomaan ollut parasta se, että on saanut lapset parempiin kouluihin kuin mitä itselläni oli mahdollisuus käydä. Muistan kyllä hyvin, miten tylsää siellä lintukodon ainoassa mahdollisessa koulussa oli, kun joka asiaa tankattiin hitaasti moneen kertaan. Lisäksi kympin oppilas oli siellä aina hikari ja muiden silmätikku. Omat lapseni ovat voineet käydä peruskoulussa matematiikkaluokkaa ja mennä sen jälkeen huippulukioon. Kyllä koulunkäynnissä on ihan eri tavalla mielenkiintoa ja haastetta tällaisessa ympäristössä. Lisäksi kavereiden saaminen on kympin oppilaalle näillä luokilla paljon helpompaa. Ei se lintukodon maalaislukiokaan sinänsä estänyt minua jatkamassa vaikka minne ja tulemasta tohtoriksi. Kouluaika olisi kuitenkin ollut jossain (akateemisesti suuntautuneessa) erikoisluokassa paljon mukavampaa. Sosiaalisetkin taidot olisivat kehittyneet paljon paremmin, kun kavereita olisi ollut. Lintukodon kouluissa opin lähinnä sen, miten selvitään kiusattuna ja syrjittynä.

Tuon kääntöpuoli on se kauhea suorittaminen ja kilpailu, joka alkaa jo pienestä pitäen koulussa. Ei sekään ole pelkästään hyvä, että kaikki lahjakkaat pääsevät "kaltaistensa" pariin. Olin itse myös hikari ja nykyään tohtoriopiskelija, mutta minusta se maalaislukio oli silti hyvä juuri siksi, ettei elämä mennyt suorittamiseksi jo niin nuoresta. Nykyäänhän YTHS:n vastaanotolla on suuri lauma näitä nuoria, jotka on pienestä pitäen osoitettu suoriutumaan mahdollisimman hienoihin kouluihin ja harrastuksiin. Näillä nuorilla on masennusta ja kauheat suorituspaineet ja vaikka vanhemmat ovat tarkoittaneet hyvää, nuoret ovat stresaantuneita heihin kohdistuvista korkeista odotuksista. Tietenkin jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta, mutta monien kohdalla lapselle tulee tunne, että en kelpaa juuri tällaisena kuin olen, vain omana itsenäni, vaan kelpaan suoritusteni kautta. Lapsella ja nuorella on hyvä kasvaa rauhassa eikä hänestä tarvitse ottaa kaikkea irti jo pienestä.

Painotettuun opetukseen eli juurikin niille musiikki-, kuvataide- tai kieliluokille hyväksytään sellaisia lapsia, jotka ovat lahjakkaita musiikissa, kuvataiteessa tai kielissä.



Ei ne painotukset silloin heitä stressaa! Päinvastoin. Minunkin kielineroni opiskelee ihan kevyesti kahdella kielellä ja suuntaa terveesti energiaansa siihen. Hän nauttii kielellä puljaamisesta, ihan kuten minäkin.



Toinen lapseni taas ei ole kielinero, vaan loistaa kuvataideluokalla. Hänelle se piirtäminen, maalaaminen ja kuvallinen ilmaisu on tapa elämää. Hän saa voimaa siitä, että on kaltaistensa parissa!

käy jotain erikoiskoulua, mutei vanhemmat niissä brassaile, todellakaan. Ihan tavallista. Mutta yhtä ihmettelen; onko sitten erityisen hienoa varta vasten välttää mitään painotuksia, että siitä lapsesta nyt varmasti tulisi rivilapsien rivilapsi? Siinä ei ole mitään ikaa, mutta ei mielestäni siinäkään että koulunkäyntiin kuuluu paljon luovuutta. Nuoruudessani seurustelin tällaisissa porukoissa jossa kaikki osaaminen, oppiminen, jkoulunkäynti ylipäätään oli ihan sontaa ja hienoa oli leuhkia sillä ettei oo mitään, ei osaa mitään, ei kiinnosta mikään. KUnhan jostai saa vaan revittyä rahaa. Olen törmännyt näihin tyyppeihin nyt aikuisena; heidänkin lapsensa arvostavat "elämänkoulua" eli sitä ettei ole mitään koulutusta, ja mielellään ei työtäkään, jos vain jostain muualta saa rahaa. Että elämä on yhtä suurta elitististen "auktoriteettien" vastustusta. Aina on ika jossain toisessa ja elämä on tosi epistä kun jollain on rahaa... ja sillä "elämänkoulun" jatkuvalla käymisellä pitäis kanssa sit saada kaikki sama mitä muut on saanut koulutuksella ja työnteolla. Eli ihan teini-tasolle jäänyt käsitys elämästä. Sekös sitten on hieno juttu johon pitäs pyrkiä?

Pyrkiikö taviskoulujen opetus tuohon ß. Tuskin ja tiedät itsekin sen.

pysty vastaamaan edes minimiopetus-ja tasapuolisuus-tasoon jos koulu pursuaa ongelmalapsia. Mutta ihmiettelin tätä siis siksi, kun välittäminenkin leimataan jo elitismiksi :O

Painotettuun opetukseen eli juurikin niille musiikki-, kuvataide- tai kieliluokille hyväksytään sellaisia lapsia, jotka ovat lahjakkaita musiikissa, kuvataiteessa tai kielissä.

Ei ne painotukset silloin heitä stressaa! Päinvastoin. Minunkin kielineroni opiskelee ihan kevyesti kahdella kielellä ja suuntaa terveesti energiaansa siihen. Hän nauttii kielellä puljaamisesta, ihan kuten minäkin.

Toinen lapseni taas ei ole kielinero, vaan loistaa kuvataideluokalla. Hänelle se piirtäminen, maalaaminen ja kuvallinen ilmaisu on tapa elämää. Hän saa voimaa siitä, että on kaltaistensa parissa!

eikä kenenkään ole pakko hakea painotusluokalle jos se vanhempia niin ahdistaa. Tämä ketju on aivan käsittämätön. En käsitä miten tällaisesta saadaan edes ongelmaa. En ole kyllä koskaan kuullut että lapselle olis haittaa siitä että saa jo koulussa toteuttaa taipumuksiaan tai olla ihan vaan luova. Alkaa vahvasti tuntua siltä että tällaisten asioiden alla muhii suomalainen kateus-ja katkeruus-mentaliteetti, jossa kenellekään ei suotaisi mitään, varsinkaan jos ei itse koe olevansa omaan elämäänsä tyytyväinen. vaikea kuvitella et perhe joka elää omansa näköistä elämää ja on kaikinpuolin tyytyväinen (ja jopa suvaitsevainen ihan muitakin kohtaan) edes tajuaisi tässä mitään ongelmaa. Mutta ihminen joka on koko ajan jotaikin vailla ja jotakin vääryyttä kokemassa, varmasti ahdistuu tästäkin..Jotenkin lohdutonta:(

Me uidaan rahassa. Kiitos kolmr vuotta sitten tulleen perinnön ja sen myötä tulleiden Saimaanrantatonttien. Suuri osa myytiin venäläisille kovaan ylihintaan. Nyt ei varmaan tarvii ikinä enään tehä töitä ja lapset saa käydä sellasia kouluja kun haluaa. Elämä on ja pankkitili varsinkin. Hajotkaa köyhät.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2012 klo 10:44"]"Rupusakista", se on sitä monimuotoisuuden oppimista ja sosiaalisten kontaktejen hiomista. Erityisluokat tulevat sitten myöhemmin esiin.


Ei ole hyväksi, jos lasta pidetään erossa "niistä muista" liian nuorena. Johan tätä on nähty vuosisadat monessa maassa.
[/quote]
ajattelisitko noin, jos lastasi ne muut olisivat kiusanneet, koska hän ei mahdu ns. lätkä/persupojan muottiin. En halunnut pilata poikani elämää sillä että oppimisesta tykkäävänä joutuu kiusatuksi. Teimme kielivalinnan, koulu vaihtui. Ja kas nyt saa olla oma itsensä, kun luokkakaveritkin tykkää käydä koulua ja tulee sivistyneistä perheistä.

Ihme keskustelua. Mitenkähän sitä on itse pärjännyt, kun muuttotappiokunnan ainoaa koulua aina kävi.

Meijän lapset ei kiusaa ketään ja saavat viettää sellasta lapsuutta mihin ei itellä ollu mahiksia. Rahaa on vaikks muille jakaa ja niin on tehtykkin. Sit kun on ite mullan alla niin lapsille jää valtava määrä säästöjä ja sijoituksia. Asuntoja on jokasesta isosta kaupungista ja mökkejä neljä. Saaristosta, lapista, Saimaalta ja Kolilta iso hirsilinna. Kelepaa..

[quote author="Vierailija" time="07.09.2012 klo 10:44"]

"Rupusakista", se on sitä monimuotoisuuden oppimista ja sosiaalisten kontaktejen hiomista. Erityisluokat tulevat sitten myöhemmin esiin.

Ei ole hyväksi, jos lasta pidetään erossa "niistä muista" liian nuorena. Johan tätä on nähty vuosisadat monessa maassa.

[/quote]

Ei se valio sakille ole ongelma vaan muille.

Olin yläasteella kuvataidepainotteisella luokalla. Kymmenen vuotta yläasteen päättymisen jälkeen luokaltamme on kuollut kolme henkilöä: yksi huumekuskin kyydissä, toinen tippui kännissä kalliolta ja kolmannen puoliso puukotti.



Ei painotusluokkalaisilla aina ihan hyvin mene.

Itse olin aikanani musiikkiluokalla, kuten kaksi pienempaa sisarustanikin. Olin aina tyytyvainen, etta sain kayda koulua rauhallisessa luokassa, jossa keskiarvo oli korkea, vaatimustaso samoin. Toissa kesana luokkakokouksessa huomattiin, etta 24/26:lla luokkakavereista oli joko amk tai yliopistokoulutus. Kaksi tohtoriakin joukkoon mahtuu, vaikka ikaa alle 30v kaikilla.



Omat lapset kayvat yksityista kielipaivakotia, ja haluamme heidat kansainvaliseen kouluun aikanaan.

Olen ammatiltani opettaja, ja vaikka olenkin tyytyvainen normaalin peruskoulun tasoon, on minulle silti selvio, etta omat lapset haluan "valikoituneempaan" seuraan. Kuulostaa tietysti elitistiselta, mutta mita sitten?

Minun tehtavani on turvata omille lapsilleni mahdollisimman hyva koulutus, ja enemman kuin opettaja oppilaaseen vaikuttaa luokan muut oppilaat.

ja toiveensa erikoisluokasta tuoneet esiin. Erikoisluokat olleet lähikoulussa. Mieheni on maisteri minulla on opistotason koulutus.



Toinen lapsistani joka ollut myös tavallisella luokalla kertoo, että nyyisin luokassa on työrauha eikä typerää rettelöintiä.

Jos lapsi on fiksu, hän kyllä oppii ja nauttii taideaineista missä tahansa koulussa. Olen sitä mieltä, että tavallinen lähiökoulu maahanmuuttajien on älyttömän hieno tilaisuus oppia esimerkiksi eri kulttuurien tapoja. Ystävän (supisuomalainen) lapsi esimerkiksi puhuu ihan sujuvasti muslimityttöjen jutuista, huivinkäytöstä, juhlapyhistä jne. Ajatelkaa minkä vahvuudet nämä monikulttuurisessa koulussa käyneet saavat esim. kansainvälisessä yrityksessä toimimiseen. Mä ainakin rekrytoisin mielelläni nuoria, joilla on mahdollisimman laaja kulttuurinen tuntemus ja kyky kohdata ihmisiä eri maista.

ulkopuolella olevaan yläkouluun. Ensinnäkin kyseisessä koulussa on erittäin hyvä opetus lapsen haluamissa aineissa (mahdollisuus valita enemmän fysiikkaa, kemiaa ja tietotekniikkaa) ja toisekseen oman alueen koulussa oli niin paljon kiusaamista, että oli parempi vaihtaa. Koulumatkaan menee puolitoista tuntia päivässä, mutta lapsi tykkää. Koulukin on kaikin puolin parempi. Lisäksi ollaan muuttamassa koulun suuntaan, joten koulumatka lyhenee... Lapsi on nyt kahdeksannella.