Lapseni on koulukiusaaja! Miten kasvattaa fiksummaksi?

Ettekö saa mitään apua tai tukea lasta hoitavilta tahoilta? Aika yksin joudutte noin ison asian kanssa painimaan. Onko poika ihan normaaliopetuksessa kuitenkin?

Eli lapsi pyytää anteeksi heti kiusaamisen jälkeen, oma-aloitteisesti? Silloin se varmaan tulee vain automaattisena toimintona. Mitä jos jatkossa menisitte aina illalla, kun tilanne ei mitenkään ole päällä, sinne kiusatun kotiin ja lapsi pyytää sitten _oikeasti_ anteeksi?



Rangaistukset ei taida psyykkisesti sairasta lasta auttaa ollenkaan?

Olen toki kiitollinen siitä avusta mitä saamme psykologilta, mutta onhan se aikamoista lässytystä ja läpätystä. Ja aika paljon menee aikaa turhaan myötätuntoon, että niin teillä on varmaan aika vaikeaa ja onhan se hankalaa, niin sinulla on varmaan paha olla. Mä olen enemmän ratkaisukeskeinen ihminen, enkä tarvitse myötäkarvaan paijaamista, koska se vie aikaa oikeilta asioilta. Onhan meillä välillä hankalaa, mutta olen aikuinen, enkä tarvitse mitään ammattiauttajan hyväksyntää tai myötätuntoa.



Lapsi on normaaliopetuksessa ja tilanne on ollut välillä rauhallisempikin. Viime kevät meni aika kivasti meidän mielestämme ja lapsella oli paljon ystäviä. Paitsi että jälkikäteen saimme tietää, että ystävät eivät olleetkaan niin vapaaehtoisia vaan heitä oli painostettu ja pomotettu ystäviksi. Nyt poika on sotajalalla itsensä, ympäröivän maailman ja itsensä kanssa, kun jäi kiinni ja menetti monta ystäväänsä. Moni läheinenkään ei huomaa lapsessa olevan psyykkistä vikaa, joten ei se niin selkeää ole, että on ihan sekasin ja kuin ellun kana.



Ehkä tuota anteeksipyyntöjuttua voisi kokeilla, mutta juuri äsken kun soitti, oli leikkimässä sellaisen pojan kanssa taas hyvässä hengessä, jota oli perjantaina pomotellut pahasti.



Ap

Vie ADHD-arvioon lastenpsykiatrille. Kasvatuksessa selkeät rajat, johdonmukaisuus, välitön palaute joka kohdistetaan lapsen tekemisiin, lämpö ja rauhallinen kuuntelu; kysele raivokohtauksen jälkeen miksi oli niin paha olo ja KUUNTELE mitä lapsi vastaa. T. Lääkäritäti

Tunteiden tukahduttaminen saa kai aikaan vain sen, että agressio purkautuu jossain muualla myöhemmin?En ole ammattikasvattaja, mutta...Pystyttekö keksimään jonkin keinon mihin on sallittua purkaa raivoa?Kannattanee kysyä mielipide ammattilaisilta.Super-Nännyssä :)ainakin yksi raivokohtausta lähentelevä tyttö puhalsi ilmapallon ja päästi sen lentoon.Esim. hetkellinen veden läiskyttäminen pesuvadissa suihkunurkkauksessa,maton tamppaaminen parvekkeella tms.???????,jonka jälkeen homma katkaistaan aikuisen toimesta.Tulee mieleen, että jos et kykene jotain asiaa kitkemään pois,kanavoi se oikeanlaiseen kohteeseen????? Meillä on uhmaikäinen taapero.Annan hänen raivota (karjua) hetken, kun jokin asia ei miellytä,mutta tavaroita ei saa heitellä, eikä toista koskaan satuttaa.Siitä seuraa aina rangaistus.

Meillä on kovin tunneherkkä 8-vuotias.

Hänen kanssaan on puhallettu kiukkuilmapalloja ihan pienestä asti. Oikeita ilmapalloja ei olla käytetty, vaan mielikuvitusilmapalloja. Ne on helppo 'ottaa taskusta' ihan missä vaan.

Lapsi saa kuvailla ilmapallon koon ja sisällön värin ja muodon, tai sen mitä kaikkea hän sinne pallon sisälle puhaltaa.

Lopuksi pallo rikotaan ja lapsi saa kuvailla mille se rikkominen näyttää, kuinka kaikki pallon sisällä olevat jutut lentävät ympäriinsä, tai mitä hän nyt sattuu ikinä keksimään.

Tämä toimii meillä niin hyvin että lapsi itsekin osaa toisinaan pyytää kiukkuilmapalloa.

Muita keinoja ovat mm. piirtäminen ja nyrkkeilysäkin hakkaaminen.

Aivan pienstä asti ollaan tälle lapsille mietitty keinoja suurten tunteidensa käsittelyyn, ja koko ajan ollaan menty parempaan suuntaan.

Lapsi on selkästi oppinut keinoja tulla toimeen tunteidensa kanssa :)

asuu vastaavanlainen poika, saman ikäinen kuin ap:n lapsi.

Hän on käynyt koulua aluksi pienluokalla, ja sitemmin erityiskoulussa. Varsinkin tästä erityiskoulusta lapsi on hyötynyt selkeästi.



Aggressiivinen ja väkivaltainen käytös on vähentynyt todella paljon. Ilman aikuisen valvontaa en kuitenkaan vieläkään uskalla tämän lapsen antaa leikkiä omien lasteni kanssa.



Tämä lapsi toimii ainakin osittain samalla tavalla kuin ap:n lapsi. Kiusaamisen jälkeen hän pyytää nopeasti anteeksi ja näyttää katuvalta, jopa empaattiselta.

Oikeaa empatiaa se ei tämän lapsen kohdalla kuitenkaan ole. Oikeasti hän on lähinnä huolissaan siitä että menettää kaverin tai saa rangaistuksen.

Onnellisen ilmeen tämän lapsen kasvoilla olen nähnyt vain silloin kun joku toinen lapsi on satuttanut itsensä, esim. pudonnut keinusta ja alkanut itkemään.

Tämän lapsen vanhemmat kuitenkin luulevat poikansa olevan empaattinen ja aidosti katuvan kiusaamisiaan.



Erityiskoulu on tähän mennessä ollut ainoa paikka mistä lapsi todella on saanut tarvitsemaansa apua. Perheneuvolassa ja erilaisissa terapioissa ei osaaminen riitä.

hyvät neuvot muuten. Kiitos niistä. Lapsella on välillä vaikea tunnistaa omia tunteitaan ja keskustelu menee hölmöilyksi, kun lapsi ei kestä ristiriitoja tai pysty keskustelemaan. Kuunteleminen on silloin aika haasteellista, kun tiedot tulevat raivona tai lyhyinä lauseina sekoilun välissä.



ap

No entä onko suvussa vastaavast oireilleita tai tiedossa olevia mielenterveyden häiriöitä. Kaksisuuntaista mielialahäiriöitä tai päihdeongelmia? Onko pojan oireet alkaneet jossain vaiheessa vai olleet aina muodossa tai toisessa? Onko ne (=oireet) kausittaisia eli välillä poissa pidemmän aikaa? Nukkuuko säännöllisesti eli saako unen ja nukkuu aamuun asti?

T.Lääkäritäti

Voi siis raivota tai kiusatakin, mutta ei koskaan käy käsiksi. Onneksi



ap

että nuo psykologin päänsilitykset ovat sitä antia, joka auttaisi teitä jaksamaan, mutta ehkä veisin lapsen jollekin neurologille tms., vaikka yksityiselle? En lukenut kaikkia viestejä niin tarkkaan, mielestäni ap:n kuitenkin, ja mulle jäi diagnoosi vähän epäselväksi. Käsittääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö (kuten pers.häiriöt yleensäkin) voidaan todeta vasta aikuisena, koska lapsena ja nuorena persoonallisuus on tietysti vielä keskeneräinen. Eikä pers.häiriöistä ilmeisesti juuri parannuta, vaikka käytännössä elämän voi tehdä helpommaksi tai vaikeammaksi. Jäi siis sellainen vaikutelma, että vie lapsesi lääkäriin nyt heti. Tilanne on kurja kaikille!



Tiettyä, johdonmukaista linjaa kannattanee seurata anteeksipyynnöissä ja rangaistuksissa, mutta ne eivät nyt varmaankaan ole avain teidän ongelmiin. On lapsia, jotka ovat yksiä anteeksipyyntöautomaatteja ilman häivähdystäkään aidosta tunteesta, ja olen ihmetellyt, miten tunne voidaan pakottaa, kun on siis "pakko pyytää anteeksi". Enemmän kiinnittäisin huomiota siihen, katuuko lapsi sydämestään vai ei. Ja jotenkin nuo "ei tietokonepelejä viikkoon"-rangaistukset, joita jotkut viljelevät, tuntuvat vain vahvistavan lapsen käsitystä, että pelaaminen vasta tärkeää elämässä onkin...



Tärkeintä olisi nähdä sinne lapsen sisimpään ja koettaa tavoittaa syyt käytökseen, sitä kautta voidaan niitä ilmenemismuotojakin muokkailla.

Epävakaan persoonallisuushäiriön tunnusmerkit ei apn pojan tapauksessa muutenkaan täyty vaikka kyse olisi vanhemmasta ihmisestä. T. Lääkäritäti

Minkälainen terapiasuunta on kyseessä, terapeutin peruskoulutus? Analyttisdynaaminen suunta tuon tyyppisiin käytösongelmiin ilman traumaattista taustaa ei ole hyvä. Sitä kuitenkin usein suositellaan koska juuri muuta ei lapsille ole. Kognitiivisbehavioraalinen tai dialektinen käyttäytymisterapia tehoaa paljon paremmin.



Entä poikasi puberteetti: ihan alussa, kunnolla alkanut, pitkällä?



T. Lääkäritäti

No entä onko suvussa vastaavast oireilleita tai tiedossa olevia mielenterveyden häiriöitä.

Olemme laajasta suvusta ja meillä on hulluja joka lähtöön. Alkkiksia, neurootikkoja, skitsoja jne. Suurin osa johtuen toki pahoista traumoista.



Kaksisuuntaista mielialahäiriöitä tai päihdeongelmia?

Jep. Itsemurhia ja torikammoa.



Onko pojan oireet alkaneet jossain vaiheessa vai olleet aina muodossa tai toisessa?

Lapsi on syntynyt keskosena ja oireet ovat aina olleet jossain muodossa. Kyseessä on perusiloinen ja reipas lapsi, joka saa itsensä välillä aivan mutkalle ja hermot vain eivät pidä, jolloin turhautuessaan menee ylikierroksille ja räjähtää välittämättä siitä, että kyseessä ei ole vanhemmat vaan ikätoveri. Joidenkin lasten kanssa ollut useita vuosia ystävä ja välit tuntuvat olevan kunnossa vuodesta toiseen. Arat ja herkät lapset usein joutuvat kyykytyksen alle, joka on todella valitettavaa. Olen vähän yrittänyt vaivihkaa rohkaista reippaampien lapsien seuraan.



Onko ne (=oireet) kausittaisia eli välillä poissa pidemmän aikaa?

Ovat kausittaisia, mutta niihin liittyy myös muita pelkoja esim. perhesurmat, pyssymiehiä yms. Kohtaan. Hermojen kanssa toki on aina haasteita. Lapsi on ollut myös kaksi kertaa todella traumatisoivassa tilanteessa, jossa toisessa kuoli ihminen ajaessaan pyörällä auton alle ja olimme juuri kävellessä ohi. Toisessa naapurin talo paloi.



Nukkuuko säännöllisesti eli saako unen ja nukkuu aamuun asti?

Nukkuu hyvin, herää pari kertaa viikossa ja nukahtaa meidän väliimme.



ap

Hei



Ei ole omaa kokemusta noin impulsiivisesta, mutta neuvoisin silti hankkimaan paljon hyvää kirjallisuutta esim. Amazonin kautta. Oletko lukenut esim. Tulistuva lapsi? Lue se!



Paljon on olemassa vastaavaa kirjallisuutta, erityisesti amerikkalaista (ei mitään Tahkokalliota yms.). Tuntuu että lapsesi kaikesta "lässytyksestä" huolimatta tarvitsee ymmärtäjää. Opettele aktiivista kuuntelua. Esim. Thomas Gordonin kirja "Toimiva perhe".



Harkitse myös sitä, lisäävätkö rangaistukset pojan hyvän käytöksen oppimista ja itsehillinnän oppimista vai voisiko olla, että rangaistukset vain lisäävät agressiota. Tästäkin on olemassa paljon kirjoja. Mieti itseäsi, jos mies pistää sut nurkkaan, kun olet kiukutellut, tuleeko sulle sitä hyvä ja ymmärretty fiilis vai tuletko täyteen raivoa ja sellaista oloa, että kukaan ei ymmärrä sua.



Voisin kuvitella, että poikasi tuntee yksinäisyyttä. Kavereiden kanssa on vaikeaa ja vanhemmatkin vain rankaisevat.

Jätä rangaistukset pois on mun neuvo.



Ja lue tietoisen vanhemmuuden kirjoja.

ei ole hajuakaan. Hyvä neuvo kiitos. Puberteetti on ihan alussa. Toki lapsi on viime aikoinan ollut "hankalampi"...



Mistä saa hyvän terapeutin. Lässytys ei minuakaan kiinnosta.



ap

ei ole hajuakaan. Hyvä neuvo kiitos. Puberteetti on ihan alussa. Toki lapsi on viime aikoinan ollut "hankalampi"... Mistä saa hyvän terapeutin. Lässytys ei minuakaan kiinnosta. ap

Katso terapeutteja esim. täältä jos se nykyinen on analyytikko/dynaamikko (=psykoanalyyttine suuntaus):

http://www.kayttaytymisterapia.net/terapeuttiluette.html

Mahdollisen terapian vaihdossa kannattaisi kuitenkin odottaa niin että pojan murrosikä loppuvaiheessa. Syvimmässä murrosiässä nuorella ei usein ole psyykkistä kapasiteettia psykoterapiaan. Lisäksi usein tuon tyyppisesti käyttäytyville pojille toimii paremmin miesterapeutti. Ja huom: lapsen on koettava terapeutti sellaiseksi että se ymmärtää ja että terapia auttaa.

Jos sukurasitus mielenterveydenhäiriöiden suhteen on noinkin vahva, niitä pitäisi myös pitää silmällä eli mikä tarkoittaa lasten tai nuorisopsykiatrin seurantaa. Mitään mielenterveydenhäiriöitä ei voi sulkea pois, ei edes ADHD:ta vaikka se ehkä onkin tutkittu. ADHD-diagnostiikan osaavia lääkäreitä puuttuu Suomesta rutkasti.

Voimia sinulle ja perheellesi.

Lapsi pois koulusta vaikka kotiopetukseen tai sairaalakouluun. Toisekseen kännykät/netit/kaikki yhteydenpitokeinot (

Lapsi pois koulusta vaikka kotiopetukseen tai sairaalakouluun. Toisekseen kännykät/netit/kaikki yhteydenpitokeinot (=kiusauskeinot) pois.



Kenenkään lapsen ei tarvitse sietää sitä että sinun pentusi kiusaa. Kiusaaminen jättää ikuiset jäljet ja kaikki kiusaajat (myös lapset) pitäisi tappaa kivuliaasti.



T.Koko peruskoulu oli helvettiä lapsesi kaltaisten epäihmisten takia.

Lapsi pois koulusta vaikka kotiopetukseen tai sairaalakouluun. Toisekseen kännykät/netit/kaikki yhteydenpitokeinot (=kiusauskeinot) pois.

Kenenkään lapsen ei tarvitse sietää sitä että sinun pentusi kiusaa. Kiusaaminen jättää ikuiset jäljet ja kaikki kiusaajat (myös lapset) pitäisi tappaa kivuliaasti.

T.Koko peruskoulu oli helvettiä lapsesi kaltaisten epäihmisten takia.

Tiedätkö kuinka paljon vaivaa saa nähdä, että lapsen saa edes psykologille? Olen ohjeistanut kaikki vanhemmat ottamaan välittömästi yhteyttä jos epäihmiseni käyttäytyy huonosti.

ap

Mahdollistat silti sen että lapsesi kiusaa. Se on väärin. Olet yhtä syyllinen kuin lapsesi.

Miltä tuntuisi jos lapsesi luokkakaveri tekisi huomenna itsemurhan, ja lapsesi olisi syyllinen siihen? Miltä se tuntuisi?



Lapsi saa hoitoa jos sitä haluat. Mene vaikka tänään koululle ja ilmoita että lapsi pysyy kotona ja käy kerran kuukaudessa tenttimässä oppimäärää koululle. Silloin takaat opiskelurauhan muille, eikä saastasi pääse terrorisoimaan muita.



Ja ilmoita psykologille että laittaa sairaalapaikan hakuun. Kyllä aina sairaalakoulupaikka löytyy, jos äiti ei ole lammasmainen idiootti.