Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä anopin kanssa, hän riitautui sekä minun että mieheni kanssa juuri nyt
28.08.2012 |
kun olemme pian saamassa taas perheenlisäystä! Ja jos joku tästä tunnistaa niin ei voi mitään. Asia mietityttää eikä ole konsteja tai keinoja itsellään aukoa tilannetta. Eikä olisi oikeasti paljon halujakaan tällaiseen välienselvittelyyn, kun mitään tällaista tilannetta ei pitäisi olla.
Siis meille vauva syntymässä tässä aivan lähiaikoina. Anoppi oli ostanut vauvalle vaatteita (jotka ei vauvan vaatteita edes ollut, vaan 1-4v sopivia). Katsoin niitä kun kyläiltiin siellä viimeksi ja kehuin että nättejä on kiitos, pyysin pitämään siellä kaapissa koska meillä on kaapit niin täynnä ettei vauvan vaatteet meinaa mahtua nekään mitä nyt käytetään alkuun. Tämä on totta ja jouduttiinkin ostamaan vauvanvaatteille sitten uusi lipasto jotta saatiin edes johonkin niitä 50cm vaatteita laitettua.
Anopille se sopi hyvin, silloin siinä tilanteessa. Muutaman viikon kuluttua hän laittoi viestiä että en tainnut sittenkään pitää niistä vaatteista, vai miksi en huolinut niitä meidän kaappiin. Pyysi siinä viestissään että ottaisin ne meille, ei ne paljoa kaapissa tilaa vie ja että hän osti ne sille vauvalle eikä sinne omiin kaappeihinsa. Vastasin anopille että tarkoitin kyllä sitä mitä sanoin, että pidin vaatteista mutta että meillä ihan totta on kaapit aivan ääriään myöten täynnä. Pistin viestiin myös, ettei tarttis olla aina spekuloimassa sanomisiani, kyllä mä sitten sanoisin jos vaatteet ei olis meidän tyylisiä. (Tästä sen verran taustaa että meillä oli aiemmin anopin kanssa riitaa kun hän oli loukannut mua puhumalla ohi suunsa enkä ollut asiasta heti maininnut hänelle. Lupasin jatkossa sanoa heti kun tulee jotain sanottavaa, niin sitten sanoin tässä viestissä tuosta spekuloinnista. Usein nimittäin hän kysyy "mitäs sä sillä/tolla/tällä tarkoitit?", kun sanon asian jota _tarkoitan_.)
Anoppi laittoi minulle pari viestiä joihin en vastannut ollenkaan. Niissä hän arvosteli minua siitä että vedän herneet heti nenään ja ettei osaa miellyttää minua, veti esille edellisen riidan asiat ja totesi lopuksi ettei jaksa enää. Hänestä ei ole sen jälkeen kuulunut mitään, tuosta on aikaa varmaan kuukausi.
Nyt sitten tähän hetkeen, kun olimme lasten kanssa menossa hänen luokseen kylään, eli mummolaan. Oltiin miehen kanssa sovittu että minä olen kuin en olisi koskaan lukenutkaan niitä hänen överiloukkaantumisviestejään, ja ilmoitimmekin vastaukseksi mummolakutsuun että tulemme koko perheellä siihen ja tähän aikaan kiitos. Anoppi perui koko vierailun, hänellä oli menoa. Ok, hänellä oli oikeasti menoa, mutta sitten kuitenkin on aiemmin aina valittanut että näkee liian harvoin lapsia?
Nyt sitten oltiin toista kertaa saatu kutsu ja sovittiin taas että tultaisiin perheen kesken. Anopilla olikin luonaan joku uusi miesystävä (taustaa: esittelimme viimeksi kesäkuussa lapsille anopin uuden miesystävän, nyt olisi taas uusi mies kyseessä. Ja tahti hänellä todella on suurinpiirtein tämä.), jolloin mieheni halusi perua koko vierailun. Kysyin voisiko anoppi tulla meillä käymään ilman tuota miestä ja mies tekstaili äidilleen ehdotuksen, eikä sopinut kun ovat kuulema miehen autolla liikkeellä.
Mies sanoi ettei HÄN halua tutustua taas uuteen mieheen eikä halua lapsille esitellä taas uutta miestä. Siinä tapaamisessa ei olisi lapset ja mummi pääosassa, vaan mummi ja mummin uusi mies. Ymmärrän miestäni kyllä, olen jo muutaman edellisen uuden miehen kohdalla houkutellut mieheni mukaan kylään sanoen "ihan mukava se mies varmaan on!". Kyllä itsekin alan jo pikkuhiljaa miettiä mitä lapset mummista ajattelee, en halua heidän muistavan mummiaan myöhemmin "sillä oli aina tavatessa uusi mies".
Joka tapauksessa mieheni sitten ilmoitti että katsellaan sitä tapaamista joku toinen kerta. Anoppi veti mukaan "riidan" minun kanssani ja oli sanonut että estän hänen tapaamisen lapsenlasten kanssa jne. En tiedä tarkoin, en halunnut lukea niitä viestejä. Mies sanoi vain ettei aio lähteä mihinkään tekstiviestisotaan tässä nyt, oli ilmeisesti vastannut rehellisesti mistä on kyse ja miksi ei halua juuri nyt tavata ja tuoda lapsia sinne/kutsua heitä meille. Anoppi on nyt siis vihainen ja loukkaantunut meille kummallekin ja on sitä mieltä että estämme hänen tapaamiset lapsenlasten kanssa.
Emme tiedä miten ratkoa tilannetta, ei sitä kai voi ihan matonkaan alle lakaista. Mutta mitä tässä voi enää sanoa ettei loukkaisi? Mitä tässä tulisi tehdä? Kohta syntyy vauva ja olisi kiva kutsua mummi kylään katsomaan vaan näissä väleissä aika jäätävää..
Pitkä selostus mutta jos joku jaksais lukea, vinkit on tervetulleita. Ei jaksettais riidellä kun mitään riitaa ei ole edes ollut.
Kommentit (73)
ovat hänen asiansa. Ei teidän.
Ja jos saa lahjaksi sitä ottaa lahjan vastaan kotiin. Eikä lapsia pidä tehdä niin montaa, ettei näiden vaatteet edes mahdu enää huusholliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat hänen asiansa. Ei teidän.
Ja jos saa lahjaksi sitä ottaa lahjan vastaan kotiin. Eikä lapsia pidä tehdä niin montaa, ettei näiden vaatteet edes mahdu enää huusholliin.
Anopille siinä tilanteessa oli ok pitää vaatteita luonaan, vasta sitten myöhemmin hän ilmaisi ettei olekaan ok. Olisihan tuon voinut sanoa siinä tilanteessa jo että vie silti kotiinne ne vaatteet. Emme muuten olleet pyytäneet anoppia ostamaan vaatteita.
Ehkäpä aina kyse ei ole siitä että lapsia on liikaa vaan siitä että kaappitilaa liian vähän? Minusta muuten on kummallista että kaikki lahjaksi saatu olisi pakko jotenkin ottaa kotiinsa säilöttäväksi vain siksi että ne on lahja joltakulta. Meillä ei ole tarvetta noille lahjoille parhaimmillaan neljään vuoteen..
Ap
kun et vastannut anopin viesteihin ja myöhemmin teeskentelit, ettei mitään riitaa olisi koskaan ollutkaan. Olisitte voineet ne vaatteet kuitenkin teille ottaa, aina joku rako löytyy johon ne mahtuvat (jos kaapit oikeasti pursuaa niin hyvä vaihtoehto on myös harventaa hieman vanhoja kamoja, luultavasti löytyy aika paljon kaikkea vanhaa jota kukaan ei enää käytä).
Sinänsä anoppi tuntui kehittelevän tuosta hieman suuremman jutun kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Ja pitäisi myös ymmärtää se, etteivät lapset ja lapsenlapset halua sotkeutua hänen vaihtuviin ihmissuhdekuvioihinsa. Toisaalta taas hänen miessuhteensa eivät teille kuulu ja hän järjestää elämänsä omilla ehdoillaan, ei teidän (kun on esimerkiksi liikkeellä tämä uuden miesystävänsä kanssa eikä voi sen takia jättää häntä pois tapaamisesta).
Tämä nyt on tyypillinen yhden puolen tarina, pitäisi kuulla se toinenkin ennenkuin pystyy ottamaan kantaa tarkemmin.
mutta pakko sanoa, että ihailen sun (ja miehesi!) jäätävää rauhallisuutta hoitaa asiat aikuismaiseen tyyliin etkä lähde mukaan anopin hötkyilyihin... =)
Ap
ette te enää voi päättää, keitä muita siellä kyläpaikassa on.
Ja kyllä niitä lapsia on liikaa, jos jotkin vauvanvaatteet ei mahdu mihinkään!
Oikeesti - vanhako olet, kun säilyttelet tavaroitasi sukulaisten nurkissa?
Jos vaatteet on kokoa 1 - 4, niin kyllähän niistä osa käy jo vuoden päästä.
Mitä kummallista on siinä, että säilyttää omat tavarat omassa kodissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun et vastannut anopin viesteihin ja myöhemmin teeskentelit, ettei mitään riitaa olisi koskaan ollutkaan.
itse olin aika raivoissani kun aloin saada niitä "paskaviestejä", joiksi niitä meillä kutsutaan. Sellaista nk. tykitystä. En olisi ainakaan mitään asiallista osannut vastata siihen. Emme ole siis nähneet noiden viestien jälkeen eikä anoppi ole ollut myöskään minuun missään yhteydessä niiden jälkeen. Molemminpuolinen hiljaisuus siis.
Meillä sattuu olemaan nyt se tilanne, että ihan totta kaapit on aivan täynnä. Asumme hieman huonosti suunnitellussa asunnossa eikä juuri nyt mahdollisuuksia muuttaa tästä. Olemme kierrättäneet kaiken mahdollisen pois ja siitä huolimatta jouduimme vauvanvaatteille ostamaan lipaston, johon saatiin nyt sitten jonkun verran vaatteita häntä varten.
Minä en tuohon miesasiaan olekaan muuten puuttumassa, mutta se on mielestäni myös meidän asia missä vaiheessa me vanhempina haluamme esitellä mummin uuden miehen lapsille. Minusta se asia kuuluu meille, samoin se, keitä meille tulee kylään. Minusta ne on asioita joita ei vain mummi voi sanella vaan niistä pitäisi yhdessä sopia. Nyt niistä ei oltu sovittu ja mies ei halunnut sitten tavata tällä erää.
Ap
ette te enää voi päättää, keitä muita siellä kyläpaikassa on.
Ja kyllä niitä lapsia on liikaa, jos jotkin vauvanvaatteet ei mahdu mihinkään!
Oikeesti - vanhako olet, kun säilyttelet tavaroitasi sukulaisten nurkissa?
Jos vaatteet on kokoa 1 - 4, niin kyllähän niistä osa käy jo vuoden päästä.
Mitä kummallista on siinä, että säilyttää omat tavarat omassa kodissa...
Ei meillä ole muillekaan lapsille vaatteita säilössä, jotka mahtuu edes ensi keväänä. Saati sitten vuoden kuluttua. Toki olisihan se kätevää kun sais alennusmyynneistä vaikka ostettua pitkäksi aikaa vaatteet ;)
Mutta asiaan, nyt on kyse siitä miten tässä tilanteessa pääsisi eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole puhunut anopin kanssa 1,5 vuoteen. Ei me riidoissa olla, ollaan joskus oltu ( 20v. aikana)
Mies hoitaa nämä kyläilyt ja puhelinliikenteen.
Minulla ei ole puhuttavaa anopin kanssa. Mä en vaan jaksa sen juttuja.
Äitini on reipas nainen, tosin ei tuppaa, eikä tuputa. Antaa kivasti omaa tilaa. Hänellä on miesystäviä ja ne myös vaihtuvat. Sanottava on että meidän lapset eivät ole paljoa noteeranneet näitä miehiä. Ollaan tavattu sukujuhlilla ja äidillä. Meidän lapset ei kai oikein edes luokittele näitä miehiä mummon seurustelukavereiksi. Ne on vain sellaisia tavallisia kavereita, jotka silloin tällöin vaihtuu ja joskus joku entinenkin ilmestyy kuvioihin. Näihin miesystäviin ei ole mitenkään erityisiä suhteita lapsillamme.
Lapseni ovat nyt 23-7v. ja mummu on ollut "sinkku" viimeiset 20 vuotta.
kuuluu alkeellisiin tapoihin, kiittää siitä.
Sittenhän voit vaikka nakata roskiin tai tehdä ihan mitä mieliin, mutta ei omia roinia aikuiset ihmiset säilyttele toisten nurkissa.
Aika lyhytnäköistä tehtailla lapsia, muttei yhtään säästää menoissa. Järkevä vaatehuolto olisi alkeellinen keino hallita menoja.
Aikuistumalla.
Annatte anopin elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat hänen asiansa. Ei teidän. Ja jos saa lahjaksi sitä ottaa lahjan vastaan kotiin. Eikä lapsia pidä tehdä niin montaa, ettei näiden vaatteet edes mahdu enää huusholliin.
Anopille siinä tilanteessa oli ok pitää vaatteita luonaan, vasta sitten myöhemmin hän ilmaisi ettei olekaan ok. Olisihan tuon voinut sanoa siinä tilanteessa jo että vie silti kotiinne ne vaatteet. Emme muuten olleet pyytäneet anoppia ostamaan vaatteita. Ehkäpä aina kyse ei ole siitä että lapsia on liikaa vaan siitä että kaappitilaa liian vähän? Minusta muuten on kummallista että kaikki lahjaksi saatu olisi pakko jotenkin ottaa kotiinsa säilöttäväksi vain siksi että ne on lahja joltakulta. Meillä ei ole tarvetta noille lahjoille parhaimmillaan neljään vuoteen.. Ap
Olit siis pyytänyt anoppia ostamaan vaatteita, joista kiitit ja pyysin anoppia säilyttämään niitä kun teillä ei ole tilaa. Olisiko kannattanut olla pyytämättä häntä ostamaan vaatteita?
vaan jatkaisin elämää tavalliseen tapaan.
Ne vaatteet kyllä ottaisin kotiini, ihan varmasti johonkin mahtuu :)
Kun vauva syntyy, pyytäisin mummia käymään kylässä tutustumassa uuteen tulokkaaseen, tulee sitten uuden miehen kanssa tai ilman, se ei kuulu muille kuin mummolle itselleen.
ps tarviiko se uusi mies esitellä aina uutena miehenä eikö se voida esitellä vain kaverina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette te enää voi päättää, keitä muita siellä kyläpaikassa on. Ja kyllä niitä lapsia on liikaa, jos jotkin vauvanvaatteet ei mahdu mihinkään! Oikeesti - vanhako olet, kun säilyttelet tavaroitasi sukulaisten nurkissa? Jos vaatteet on kokoa 1 - 4, niin kyllähän niistä osa käy jo vuoden päästä. Mitä kummallista on siinä, että säilyttää omat tavarat omassa kodissa...
Ei meillä ole muillekaan lapsille vaatteita säilössä, jotka mahtuu edes ensi keväänä. Saati sitten vuoden kuluttua. Toki olisihan se kätevää kun sais alennusmyynneistä vaikka ostettua pitkäksi aikaa vaatteet ;) Mutta asiaan, nyt on kyse siitä miten tässä tilanteessa pääsisi eteenpäin?
Jos joku laittaa viestin, jonka tulkitset negatiivisesti, niin älä ole vastaamatta äläkä vastaa, vaan ota luuri käteen, SOITA ja selvitä asia saman tien.
ovat hänen asiansa. Ei teidän. Ja jos saa lahjaksi sitä ottaa lahjan vastaan kotiin. Eikä lapsia pidä tehdä niin montaa, ettei näiden vaatteet edes mahdu enää huusholliin.
Anopille siinä tilanteessa oli ok pitää vaatteita luonaan, vasta sitten myöhemmin hän ilmaisi ettei olekaan ok. Olisihan tuon voinut sanoa siinä tilanteessa jo että vie silti kotiinne ne vaatteet. Emme muuten olleet pyytäneet anoppia ostamaan vaatteita. Ehkäpä aina kyse ei ole siitä että lapsia on liikaa vaan siitä että kaappitilaa liian vähän? Minusta muuten on kummallista että kaikki lahjaksi saatu olisi pakko jotenkin ottaa kotiinsa säilöttäväksi vain siksi että ne on lahja joltakulta. Meillä ei ole tarvetta noille lahjoille parhaimmillaan neljään vuoteen.. Ap
Olit siis pyytänyt anoppia ostamaan vaatteita, joista kiitit ja pyysin anoppia säilyttämään niitä kun teillä ei ole tilaa. Olisiko kannattanut olla pyytämättä häntä ostamaan vaatteita?
JOS olisin pyytänyt, olisin sanonut minkälaisia ostaa, mitä kokoa jne. Itse ollaan ostettu vauvalle vaatteet ja tarvikkeet, ei odoteta että kukaan muu ostaisi tai toisi. Mieluummin ehkä juuri niin että kukaan ei ostaisi, ettei tulisi juuri sitä ongelmaa että mihin nääkin nyt laittaa.. Olen myös pyytänyt että vauvan synnyttyä vieraat tulisi tyhjin käsin tai toisivat korkeintaan kahvipöydän tarjottavia. Ei haluta tavaraa asuntoon, jossa on mahdollisimman vähän säilytystilaa. Kaikki on onneksi ymmärtänyt kun ollaan asiasta puhuttu. Paitsi no anopin kanssa ei olla ehditty puhua, kun on tämä "riita".
Onko todella niin että anoppi on vain otettava kylään vaikka hänellä olisi joka kerta uusi mies mukana? Eikö meillä ole mitään sanavaltaa siihen että tulisi joskus ihan vain itsekseen, eihän meidän kai ole pakko kestitä täysin vieraita ihmisiä?
Ja lisään tähän sen, että miehelleni nämä tilanteet on erityisen kiusallisia, minua ei ehkä niinkään häiritsisi. Miehet on useimmiten samanikäisiä kuin miehenikin on. Se aiheuttaa miehessäni ehkä eniten sitä torjumisrektiota. Olen tehnyt paljon siloittelua etukäteen anopin puolesta, mutta en voi loputtomiin toimia siinä asemassa. Ja minä aina esittelenkin lapsille nämä nuoret ukkiehdokkaat mummin kavereina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pikkukiistoja kasaantuu, eikä niitä selvitetä ajoissa ja sitten niistä onkin jo kasaantunut pato, joka tyrehdyttää koko virran.
Joten nyt ensinnäkin heittäisin kännykät helvettiin. Aikuiset ihmiset eivät selvittele välejään tekstiviesteillä, vaan puhelimitse tai kasvokkain. Siten ei synnyt samalla lailla ylitulkintoja, eikä tule itsekään sanottua turhan kärkevästi.
Pyydä miestäsi soittamaan äidilleen ja kutsumaan teille, selvittämään asioita. Pyydä sanomaan, että sinä et todellakaan aio estää mummia tapaamasta lapsenlapsiaan ja sen takia erimielisyydet pitää selvittää. Olkaa rauhallisia ja ystävällisiä.
On hyvin ymmärrettävää, että miehesi ei välitä suhtautua aina uusiin äitinsä miesystäviin "ukkikandidaatteina". Ei tarvitse. Suhtautukoon kuin mummin ystäviin, jotka sattuvat olemaan kylässä samaan aikaan. Lapsille ei tietenkään kannata selitellä asioita sen kummemmin kuin että "Pekka on mummin ystävä". Tuskin mummi nyt mitään ranskalaisia suudelmia lasten nähden miesystäviensä kanssa vaihtaa, vai vaihtaako?
Noin yleensä on tapana ottaa lahja vastaan ja viedä se kotiinsa. Mutta ymmärrän kyllä hämmennyksesi, jos olitte nimenomaan sopineet mummin (joka sentään on tavallaan perheenjäsen, eli epätavallisetkin sopimukset ovat ok) kanssa siitä, että säilytystilojen puutteen vuoksi vaatteet toistaiseksi ovat mummilla.
Hätätilassa ne vaatteet varmaan voisi sulloa pyörälliseen sängynaluslaatikkoon ja tunkea sänkynne alle...?
Ettehän te olleet kutsuneet häntä, vaan hän teidät!
ja sitten olivat mieheni kanssa sopineet että koska anoppi on liikkeellä joka tapauksessa samana päivänä täällä päin, hän tulisi täällä käymään. Vasta tuona sovittuna vierailupäivänä mieheni kuuli ettei anoppi tulisi yksin joten sanoi että nähdään sitten toisella kertaa.
Ap
Kysyin voisiko anoppi tulla meillä käymään ilman tuota miestä ja mies tekstaili äidilleen ehdotuksen, eikä sopinut kun ovat kuulema miehen autolla liikkeellä.
noin ap kertoi.
-17-
Kysyin voisiko anoppi tulla meillä käymään ilman tuota miestä ja mies tekstaili äidilleen ehdotuksen, eikä sopinut kun ovat kuulema miehen autolla liikkeellä.
noin ap kertoi.-17-
että siellä on tämä uusikin mies, jota mies ei nyt halunnut tavata. Siis arvottiin hetken aikaa miten tapaaminen onnistuisi niin, ettei miehen/lasten tarvitse tutustua anopin uuteen mieheen, mutta niin että lapset kuitenkin näkevät mummin. Ei onnistunut tällä erää mitenkään päin.
Oltiin siis aluksi sovittu että anoppi tulee meille, kun oli kutsunut meidät kylään. Mies kuuli vierailupäivänä että anoppi ei ole tulossa yksin. Mies ehdotti että josko sitten anoppi olisi aamusta itsekseen kotona, tultaisiin silloin mieluummin, anoppi vastasi että mies on hänen luonaan koko viikonlopun. Ehdotin sitten että anoppi olisi tullut hieman myöhemmin illemmasta yksin meille, mutta ei aikonut olla liikkeellä enää kuin vain sen kerran miehen kanssa.
Välimatkasta ei ole kiinni, asumme samassa kaupungissa. Nyt vain siis emme saaneet hiottua tapaamista onnistumaan, sillä mieheni ei halunnut alkaa tutustua äitinsä uuteen mieheen. En itsekään kovin innoissani toki ollut, mutta minua se ei olisi estänyt silti kyläilemästä. Mies on toki hieman ujompi puhumaan englantia.
ja sen tähden kääntää nyt asian niin, että te olette pahoja ja kiellätte lapsenlasten tapaamiset. Tuo on hyvin tyypillistä käytöstä ihmisiltä, jotka ei näe omia vaikutuksiaan mihinkään riitatilanteisiin. He onnistuvat aina kääntämään asiat ihan omituisesti pois tolaltaan. Ajatteleeko hän oikeasti, että te olette niin huonoja vanhempia ja ilkeitä ihmisiä, että haluatte omilta lapsiltanne poistaa yhden tärkeimmistä ihmissuhteista? Jos ajattelee, niin eipä minunkaan tekisi mieli olla moisen noita-akan kanssa tekemisissä, ihan sama onko oma vai miehen äiti tai kuka tahansa sukulainen tai tuttava.
On tosi inhottava tilanne, jos toinen ostaa lahjoja, joita ei voi tilanpuutteen takia ottaa vastaan. Mekin asumme tilapäisesti muutaman vuoden kaksiossa kahden lapsen kanssa ja voin kertoa, ettei tänne todellakaan oteta yhtään ylimääräistä tavaraa vastaan. Meillä kyllä anoppilassa ja minun vanhempien luona tiedetään tilanne tasan tarkkaan (niin kun varmaan myös sinun anoppisi tietää!) ja olisin raivoissani, jos meidät pakotettaisiin säilyttämään täällä jotain täysin tarpeetonta ja ylimääräistä.
Noin ylipäänsä lahjat ostetaan lahjan saajan näkökulmasta, ei niin että kun "MINÄ HALUAN OSTAA JA ANTAA". Mikä idea siinä olisi?
Minun mielestä anoppisi kuulostaa noin ylipäänsä varsin keskenkasvuiselta kiukuttelijalta ja koska miehesi varmasti tuntee hänet ihan hyvin, niin anna miehesi hoitaa tilanne. Kyllä hän siitä joskus leppyy tai jos ei lepy, niin sekin kertoo kyllä omaa karua kieltään anopin ihmissuhdetaidoista. Ehkä hän ei sitten olekaan niin tarpeellinen ihmissuhde teidän lapsillekaan...
Alue: Aihe vapaa
mutta pakko sanoa, että ihailen sun (ja miehesi!) jäätävää rauhallisuutta hoitaa asiat aikuismaiseen tyyliin etkä lähde mukaan anopin hötkyilyihin... =)