Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä anopin kanssa, hän riitautui sekä minun että mieheni kanssa juuri nyt
28.08.2012 |
kun olemme pian saamassa taas perheenlisäystä! Ja jos joku tästä tunnistaa niin ei voi mitään. Asia mietityttää eikä ole konsteja tai keinoja itsellään aukoa tilannetta. Eikä olisi oikeasti paljon halujakaan tällaiseen välienselvittelyyn, kun mitään tällaista tilannetta ei pitäisi olla.
Siis meille vauva syntymässä tässä aivan lähiaikoina. Anoppi oli ostanut vauvalle vaatteita (jotka ei vauvan vaatteita edes ollut, vaan 1-4v sopivia). Katsoin niitä kun kyläiltiin siellä viimeksi ja kehuin että nättejä on kiitos, pyysin pitämään siellä kaapissa koska meillä on kaapit niin täynnä ettei vauvan vaatteet meinaa mahtua nekään mitä nyt käytetään alkuun. Tämä on totta ja jouduttiinkin ostamaan vauvanvaatteille sitten uusi lipasto jotta saatiin edes johonkin niitä 50cm vaatteita laitettua.
Anopille se sopi hyvin, silloin siinä tilanteessa. Muutaman viikon kuluttua hän laittoi viestiä että en tainnut sittenkään pitää niistä vaatteista, vai miksi en huolinut niitä meidän kaappiin. Pyysi siinä viestissään että ottaisin ne meille, ei ne paljoa kaapissa tilaa vie ja että hän osti ne sille vauvalle eikä sinne omiin kaappeihinsa. Vastasin anopille että tarkoitin kyllä sitä mitä sanoin, että pidin vaatteista mutta että meillä ihan totta on kaapit aivan ääriään myöten täynnä. Pistin viestiin myös, ettei tarttis olla aina spekuloimassa sanomisiani, kyllä mä sitten sanoisin jos vaatteet ei olis meidän tyylisiä. (Tästä sen verran taustaa että meillä oli aiemmin anopin kanssa riitaa kun hän oli loukannut mua puhumalla ohi suunsa enkä ollut asiasta heti maininnut hänelle. Lupasin jatkossa sanoa heti kun tulee jotain sanottavaa, niin sitten sanoin tässä viestissä tuosta spekuloinnista. Usein nimittäin hän kysyy "mitäs sä sillä/tolla/tällä tarkoitit?", kun sanon asian jota _tarkoitan_.)
Anoppi laittoi minulle pari viestiä joihin en vastannut ollenkaan. Niissä hän arvosteli minua siitä että vedän herneet heti nenään ja ettei osaa miellyttää minua, veti esille edellisen riidan asiat ja totesi lopuksi ettei jaksa enää. Hänestä ei ole sen jälkeen kuulunut mitään, tuosta on aikaa varmaan kuukausi.
Nyt sitten tähän hetkeen, kun olimme lasten kanssa menossa hänen luokseen kylään, eli mummolaan. Oltiin miehen kanssa sovittu että minä olen kuin en olisi koskaan lukenutkaan niitä hänen överiloukkaantumisviestejään, ja ilmoitimmekin vastaukseksi mummolakutsuun että tulemme koko perheellä siihen ja tähän aikaan kiitos. Anoppi perui koko vierailun, hänellä oli menoa. Ok, hänellä oli oikeasti menoa, mutta sitten kuitenkin on aiemmin aina valittanut että näkee liian harvoin lapsia?
Nyt sitten oltiin toista kertaa saatu kutsu ja sovittiin taas että tultaisiin perheen kesken. Anopilla olikin luonaan joku uusi miesystävä (taustaa: esittelimme viimeksi kesäkuussa lapsille anopin uuden miesystävän, nyt olisi taas uusi mies kyseessä. Ja tahti hänellä todella on suurinpiirtein tämä.), jolloin mieheni halusi perua koko vierailun. Kysyin voisiko anoppi tulla meillä käymään ilman tuota miestä ja mies tekstaili äidilleen ehdotuksen, eikä sopinut kun ovat kuulema miehen autolla liikkeellä.
Mies sanoi ettei HÄN halua tutustua taas uuteen mieheen eikä halua lapsille esitellä taas uutta miestä. Siinä tapaamisessa ei olisi lapset ja mummi pääosassa, vaan mummi ja mummin uusi mies. Ymmärrän miestäni kyllä, olen jo muutaman edellisen uuden miehen kohdalla houkutellut mieheni mukaan kylään sanoen "ihan mukava se mies varmaan on!". Kyllä itsekin alan jo pikkuhiljaa miettiä mitä lapset mummista ajattelee, en halua heidän muistavan mummiaan myöhemmin "sillä oli aina tavatessa uusi mies".
Joka tapauksessa mieheni sitten ilmoitti että katsellaan sitä tapaamista joku toinen kerta. Anoppi veti mukaan "riidan" minun kanssani ja oli sanonut että estän hänen tapaamisen lapsenlasten kanssa jne. En tiedä tarkoin, en halunnut lukea niitä viestejä. Mies sanoi vain ettei aio lähteä mihinkään tekstiviestisotaan tässä nyt, oli ilmeisesti vastannut rehellisesti mistä on kyse ja miksi ei halua juuri nyt tavata ja tuoda lapsia sinne/kutsua heitä meille. Anoppi on nyt siis vihainen ja loukkaantunut meille kummallekin ja on sitä mieltä että estämme hänen tapaamiset lapsenlasten kanssa.
Emme tiedä miten ratkoa tilannetta, ei sitä kai voi ihan matonkaan alle lakaista. Mutta mitä tässä voi enää sanoa ettei loukkaisi? Mitä tässä tulisi tehdä? Kohta syntyy vauva ja olisi kiva kutsua mummi kylään katsomaan vaan näissä väleissä aika jäätävää..
Pitkä selostus mutta jos joku jaksais lukea, vinkit on tervetulleita. Ei jaksettais riidellä kun mitään riitaa ei ole edes ollut.
Kommentit (73)
Anoppi kuulostaa kyllä erikoiselta hänkin (mutta niinhän ne kaikki anopit AV:lla ovat), mutta en kyllä ihan aikuisena ja järkevänä pidä AP:ta tai hänen miestäänkään. Kyllä minusta ON outoa, jos lahjan saaja pyytää lahjan antajaa säilyttämään lahjaa omissa nurkissaan ja kun kyseessä on erikoinen ja lievästi neuroottinen anoppi, niin ei ihme, että siitä syntyy soppa.Lisäksi tuo säätäminen kyläilyjen, viesteihin vastaamisen ja vastaamattomuuden kanssa tuntuu myös erikoiselta. AP:n miehestä on varmaan ärsyttävää, kun äidin poikaystävät vaihtuvat jatkuvasti, mutta lasten kanssa/vuoksi asiasta ei varmaan kannata tehdä isoa numeroa ja säädellä kyläilyjä sen mukaan. Jotenkin tuntuu, että kyseessä on kolme ongelmaa: lievästi neuroottinen anoppi, joka haksahtelee eri miesten matkaan tämän tästä, AP, jolla raskaushormonit jylläävät ja joka turhaan hankaloittaa suhdettaan anoppiinsa olemalla jääräpää ja AP:n mies, joka ilmeisesti edelleen näkee äitinsä ÄITINÄ ja jolle äidin miessuhteet tämän vuoksi ovat kova paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on outoa, että ostetaan kasoittain liian suuria vaatteita, todetaan, että vaatteet voivat hyvin odottaa täällä, kunnes tarvitaan, ja sitten myöhemmin aletaan repiä niistä jotain loukkausjuttua vielä senkin jälkeen, kun on saanut tekstarin, että vaatteet ovat kivoja mutta eivät tänne mahdu.
Ainoa looginen syy anopin käytökseen olisi se, että hänelläkään ei ole tilaa niitä vaatteita säilyttää, mutta miksi sitten ensin suostui niitä pitämään luonaan...
Ap, neuvoksi annan tämän. Älkää hötkyilkö. Antakaa anopin nyt rauhassa miettiä asioita. Sitten kun ottaa yhteyttä tai te otatte, niin ihan ensiksi sovitte, että jokaista miesystävää ei esitellä lapsille vaan vain sellaiset, joiden kanssa on seurusteltu jo pidempään. Sen jälkeen otatte ne anopin ostamat vaatteet itsellenne ja sullotte jonnekin vaatenaulakon perälle.
Ärsyttää muuten tuollainen monen vuoden hamstraus. Itsekin ostan alesta seuraavan kevään/kesän/talven vaatteita eli noin puolen vuoden päähän, mutta ei tulisi mieleenkään säilytellä 2-4 vuoden päähän vaatteita. Jos jonkin yksittäisen mekon tms. ostaisi, se olisi ok, mutta kassillinen vaatetta, joita voi käyttää aikaisintaan vuoden päästä ja yleisemmin ehkä vasta 3-4 vuoden päästä, on todella ärsyttävää.
Ehkä anopille voisi sanoa, että vaikka ostaakin kivoja vaatteita, niin turha ostaa varastoon vaan mieluummin vain juuri sitä seuraavaa kokoa/kausivaatetta.
ette te enää voi päättää, keitä muita siellä kyläpaikassa on.
Ja kyllä niitä lapsia on liikaa, jos jotkin vauvanvaatteet ei mahdu mihinkään!
Oikeesti - vanhako olet, kun säilyttelet tavaroitasi sukulaisten nurkissa?
Jos vaatteet on kokoa 1 - 4, niin kyllähän niistä osa käy jo vuoden päästä.
Mitä kummallista on siinä, että säilyttää omat tavarat omassa kodissa...
niin otatko sinä sen mielelläsi vastaan koska se on lahja?
Eikös tässä siitä ollut kyse, että anoppi oli omin päin ostellut ison määrän liian suuria vaatteita...
etteikö muutamat pikkuruiset lastenvaatteet mahtuisi sekaan. Siellä sydämessä taitaa olla ahdasta?
On tahtotilakyksymys, jos ei halua sen vertaa joustaa että ottaa ne rytkyt vastaan vaikka ei niin haluaisikaan.
Sä ap olet ilmeisesti tympiintynyt anoppiisi ja sua risoo ottaa hänen ostamiaan vaatteita vastaan. Anoppisi vaistosi ihan oikein että sun haluttomuutesi ottaa vastaan vaatteita oli muutakin kuin tilanpuutetta. Pienille vaatteille löytyy keneltä tahansa tilaa, jos haluaa.
joten älä nyt viitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että niitä vaatteita olisi ollut suuri määrä.
Ja jos olikin, niin sehän on hienoa. Tuskin ap:lla on liiemmälti rahaa, kun lapsia on vaikka miten monta jo.
Lahja on lahja. Se otetaan vastaan.
sekä te, että anoppi.
enkä itsekään tykkäis, jos mun viesteihin vastataan ihan vain oman mielen mukaan, se tuntuu siltä, että vastapuoli pelaa valtapeliä, jota sp miehensä käskystä nyt pelaa. Eli ap:n mies on tässä se suurin syyllinen. Vaikka ei anoppikaan mikään järjen jättiläinen voi olla, mutta anoppihan se onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetun ymmärtäminen on todella monelle av mammalle täysi mahdottomuus.
Emme muuten olleet pyytäneet anoppia ostamaan vaatteita.
Olit siis pyytänyt anoppia ostamaan vaatteita, joista kiitit ja pyysin anoppia säilyttämään niitä kun teillä ei ole tilaa. Olisiko kannattanut olla pyytämättä häntä ostamaan vaatteita?
rasittavalta ihmiseltä. En jaksa tuollaisia ihmisiä, jotka käyvät jotain naurettavaa tekstiviestisotaa eivätkä pysty sitten kasvotusten sanomaan mitään. Aikuiset ihmiset kuitenkin kyseessä!
Itse ymmärrän vallan mainiosti, ettette voineet ottaa vaatteitta luoksenne. Meilläkin on _todella_ vähän kaappitilaa, vaikka asunto ei itsessään ole liian pieni. Siksi olen vähän nikotellen ottanut vastaan mm. äitini tarjoamia lakanoita - ei meille oikeasti mahdu! Mulla on myös omia talvivaatteita säilössä vanhempieni luona, siellä on enemmän tilaa. Lasten vielä liian isoja vaatteita on myös siellä, enkä pidä sitä mitenkään epäkohteliaana vaikka ovatkin osa lahjoja.
Kummallinen tuo "lahja otetaan mukaan kotiin" -ajattelutapa. Ei taida näillä ihmisillä olla tilanpuutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etteikö muutamat pikkuruiset lastenvaatteet mahtuisi sekaan. Siellä sydämessä taitaa olla ahdasta?
On tahtotilakyksymys, jos ei halua sen vertaa joustaa että ottaa ne rytkyt vastaan vaikka ei niin haluaisikaan.
Sä ap olet ilmeisesti tympiintynyt anoppiisi ja sua risoo ottaa hänen ostamiaan vaatteita vastaan. Anoppisi vaistosi ihan oikein että sun haluttomuutesi ottaa vastaan vaatteita oli muutakin kuin tilanpuutetta. Pienille vaatteille löytyy keneltä tahansa tilaa, jos haluaa.
joten älä nyt viitsi.
kyllä voi olla niin vähän tilaa. Meillä on minun, miehen ja 3 lapsen vaatteet ängetty yhteen kaksioviseen vaatekaappiin, yhteen lipastoon ja vielä ulkovaatteet eteisen kaappiin. Ei todellakaan mahdu YHTÄÄN ylimääräistä vaatetta ilman että jotakin otetaan pois. Voihan ne vaatteet tietysti lykätä varastoon, mutta mieluummin säilön ne sisätiloissa (eli vaikka vanhemmillani) jos mahdollista.
Kummallinen tuo "lahja otetaan mukaan kotiin" -ajattelutapa. Ei taida näillä ihmisillä olla tilanpuutetta.
ja jotta en loukkaisi ketään, otan lahjat vastaan. VAikka sitten niin, että vien ne kanahäkkiin kun muualla ei mahdu. Mutta vain jos haluaisin viestiä, että en pidä ihmisestä, niin olisin valmis loukkaamana niin paljon että torppaisin lahjan saajan noin tylysti että en ota vastaan.
Kuten sanoin edellisessä viestissä, on täysin tahtotilakysymys, haluaako ottaa minimaalisen pieniä lastenvaaatteita vastaan vai loukkaako mieluummin. AP päätti loukata. Kaikki hurskastelu tilanpuutteesta parin lastenvaatteen takia on aivan uskomatonta tuubaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos mummolavierailulla anoppi on miesystävänsä kanssa kylkimyyryä eikä leiki lastesi kanssa, on ongelma sinun päässäsi eikä anopissa. Outoa olla mustasukkainen mummin uudesta miehestä omien lastensa puolesta! Lapset tuskin muistavat sitä mummin miestä, paitsi jos laitatte lapset hänen hoidettavikseen vierailunne ajaksi.
Teillä on isompia lapsia, jotka ovat kaikki jo yli 4 v, koska mummin ostamat vaatteet ovat heillekin väärää kokoa?
Kummallinen tuo "lahja otetaan mukaan kotiin" -ajattelutapa. Ei taida näillä ihmisillä olla tilanpuutetta.ja jotta en loukkaisi ketään, otan lahjat vastaan. VAikka sitten niin, että vien ne kanahäkkiin kun muualla ei mahdu. Mutta vain jos haluaisin viestiä, että en pidä ihmisestä, niin olisin valmis loukkaamana niin paljon että torppaisin lahjan saajan noin tylysti että en ota vastaan.
Kuten sanoin edellisessä viestissä, on täysin tahtotilakysymys, haluaako ottaa minimaalisen pieniä lastenvaaatteita vastaan vai loukkaako mieluummin. AP päätti loukata. Kaikki hurskastelu tilanpuutteesta parin lastenvaatteen takia on aivan uskomatonta tuubaa.
Sinä tekisit aivan kaikkesi, ettet loukkaisi ketään millään tavalla ;). Vaikka naamasi päällä hypitään, niin et pyydä hyppijää poistumaan, koska se saattaa vaikka loukata. Näitä hurskaita jeesustelijoita av:lla riittää, minähän otan kaiken vastaan, vaikka en haluaisi, vaikka minulla on vielä pienempi asunto ja vaikka minä itseasiassa asun sillan alla ja...
Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenä teille tekee hyvää olla mahdollisimman heikon turvaverkon varassa, kun vauva syntyy. Isommat tarvinnevat hoitajaa, sinä ja mies unta jne.
Juuri silloin anopin kannattaa pysyä kaukana, jotta et loukkaannu vaan ymmärrät, että hänellä on oma elämänsä. Vauvat ovat kaikki samanlaisia pienenä, tuskin se anoppia kiinnostaa niin paljon, että ihan pakko on vauva näyttää.
Fiksu anoppi kääntää selkänsä sille, joka ei halua apua. Ja pitää selkänsä käännettynä, kun apua tarvitaan. Ei teille kannata tulla, kuitenkin tuomiset on väärää kokoa eikä mahdu kaappiin.
ja jos mummolavierailulla anoppi on miesystävänsä kanssa kylkimyyryä eikä leiki lastesi kanssa, on ongelma sinun päässäsi eikä anopissa. Outoa olla mustasukkainen mummin uudesta miehestä omien lastensa puolesta! Lapset tuskin muistavat sitä mummin miestä, paitsi jos laitatte lapset hänen hoidettavikseen vierailunne ajaksi.
Teillä on isompia lapsia, jotka ovat kaikki jo yli 4 v, koska mummin ostamat vaatteet ovat heillekin väärää kokoa?
Kuin että joo, on eri sukupuolta ja yli 4v, eivät takuulla pukisi noita vaatteita ylleen vaikka mahtuisivatkin ;)
Mutta muuten noin, aika samaan tyyliin kuin anoppi usein kehittelee mielessään tällaisen "teorian" josta sitten loukkaantuu ja tulee näitä "riitoja", kun alkaa lähetellä viestejä joissa spekuloi noilla teorioillaan, eikä sitten millään usko että tuollaisesta ei ole kyse tai että kukaan ei todellakaan ole ajatellut mitään tuollaista.
En tiedä onko tässä siis kyse vain siitä että ollaan (mies ja minä) niin paljon erilaisia ihmisiä kuin anoppi, että näitä väärinkäsityksiä tulee.. Tuossahan jo aloituksessa kirjoittelin sitä syytä siitä miksi emme halua tutustuttaa aina lapsia näihin uusiin miehiin ja lisäilin vielä ketjun edetessä syitä miksi mies kokee tilanteet vaivaannuttaviksi.
Ja kyllähän se niin on, että jos on uusi ihminen paikalla, on kohteliasta keskustella enemmän hänen kanssaan kuin muiden, siis tutustua. Ja useinhan uusi ihminen (joka kokee tulleensa perheeseen) haluaakin esitellä itsensä. Ei siinä pääpointtina silloin ole se mitä lapsille kuuluu, miten koulussa on mennyt ja muu sellainen.
Silloin kun tavataan uusi ihminen, vierailu usein menee niin että aikuiset kahvittelee kahvipöydässä ja keskustelee (näissä tapauksissa) englanniksi uuden ihmisen kanssa ja lapset leikkivät vierashuoneessa ja heitä käymme miehen kanssa kahvittelun ohessa kurkkaamassa ja juttelemassa heille. Nuo vierailut olisi ihan sama hoitaa niinkin että olemme kahdestaan miehen kanssa. Ei lapset siinä mitään huomiota saa eikä kyse siitä huolimatta ole minun tai kenenkään muunkaan mustasukkaisuudesta, vain siitä että tuollainen vierailu vaatii tietyn jaksamisen, etukäteen sovitun aikataulun kuin se että käydään mummilla kylässä moikkaamassa mummia.
Vai miten teillä muilla sitten? Ei se ole mikään rento viikonloppuvierailu läheisen luona.
Ap
Sinä tekisit aivan kaikkesi, ettet loukkaisi ketään millään tavalla ;). Vaikka naamasi päällä hypitään, niin et pyydä hyppijää poistumaan, koska se saattaa vaikka loukata. Näitä hurskaita jeesustelijoita av:lla riittää, minähän otan kaiken vastaan, vaikka en haluaisi, vaikka minulla on vielä pienempi asunto ja vaikka minä itseasiassa asun sillan alla ja...Huokaus.
päinvastoin, dorka huokailija, mä en todellakaan ole sitä tyyppiä, joka kääntää toisenkin posken. En to-del-la-kaan.
Mutta mä en myöskään ole sokea niille käyttäytymissäännöille, joita liittyy lahjan saamiseen. Jos mä haluan pitää välit ihmisiin, mä otan lahjat vastaan ja kiitän riippumatta siitä tykkäänkö ja mahtuuko. Näin erityisesti jos ne antajat on mulle rakkaita ja läheisiä. Sen sijaan jos mä päätän olla ottamatta, mä myös hyväksyn sen, että vastapuoli loukkaantuu. Jos teen niin, ja välillä teen, EN ole niin kuin ap, joka silmät päässä pyörien juoksee av:lle kirkumaan että mistä se anoppi nyt oikein suuttui. SE kuuluu asiaan silloin kun torjumalla loukataan. Vain tosi idiootti jaksaa ihmetellä tota vastareaktiota. Sä ja ap kuulutte ilmeisesti siihen kastiin.
Sä voit olla täysin vapaasti sellainen norsu posliinikaupassa -henkinen juntti joka tekee vain mitä itse haluaa. Mutta älä ihmettele, jos tulet loukanneeksi ihmisiä. NIele sitten se, että sua pidetään sosiaalisten tilanteiden kehitysvammaisena, vaikka sä omasta mielestäsi olet vaan "reipas ja rehellinen tahtoihminen" :D
Anoppisi veti herneen nenään jo silloin, kun et ottanut niitä vaatteita kotiisi. Myöhemmin vasta sai sen ilmaistua sinulle. Kaikki eivät pysty sanomaan mielipahaansa heti tilanteen ollessa vielä päällä.
Kieltämättä se hieman epäkohteliaan vihjeen antaa, jos toinen ei ota lahjaa vastaan, vaan pyytää sitä "säilyttämään" omassa kodissa. Kyllä minä ainakin otan kaikki muiden ostamat ja hankkimat vaatteet kiitollisena vastaan, olipa niille tilaa kotona tai ei. Kuitenkin toinen ne hyvää hyvyyttään ostaa. On tullut paljon sellaisiakin vaatteita, joista en esim. itse pidä, silti otan ne aina kiitoksien kera vastaan.
Noh, siis teillä tilanne oli se, että anoppi oli loukkaantunut jo tuosta edellisestä jutusta. Sitten siihen päälle vihjailua siitä, että anopin vaihtuvat mieskuviot on esteenä lastenlasten näkemiselle, niin a vot. Kun muutenkin anoppisi tuntuu olevan äärimmäisen herkkä loukkaantumaan. Olkaa nyt hyvät ihmiset sen kanssa hellävaraisempia!
Lusikka siis nyt kiltisti käteen ja kissa pöydälle. Menette yhdessä juttelemaan anopin kanssa, pyydätte anteeksi että olette tahtomattanne loukanneet ja että se ei ole ollut tarkoitus. Mitään kantaa anopin mieskuvioihin ette voi ottaa.
että MITÄÄN lahjoja ei enää ostella. Ymmärrän kyllä miksi hän niitä vaatteita halusi ostaa, kun on tyttö tulossa ja hän haluaa että pojantytärtä puetaan mekkoihinkin.
Me taas miehen kanssa oltiin jo heti tiedon saatuamme jutelleet ettei aleta prinsessaksi pukemaan, kun emme ole sen tyylisiä eikä tyttö ole meille "sen kummempi" juttu kuin poikammekaan. Yhtä rakas lapsi kuin muutkin, kauniisiin tavallisiin vaatteisiin puemme.
Kuitenkin kun mummi kerran sanoi kyläillessämme että kai puemme tytön kauniisti ja tyttömäisesti (ja kertoi mitä ei kannattaisi sitten pukea), sanoimme mummille että jos mekkoja tulee lahjaksi, kai niitä käytettyä tulee mutta muuten emme aio pukea mekkoihin. Eivät ole kovin käytännöllisiä mielestämme. Ja jokainenhan saa pukea lapsensa kuitenkin kuinka tykkää, eikös.
No, tuo kommentti oli mummille mieluinen, nähdäkseen pojantyttärensä mekoissa, on niitä mekkoja siis osteltava. Eipä siinä mitään, osasimme sitä odottaakin, emme tosin vielä niin isoja vaatteita kaappeihin lojumaan (varsinkin kun tilaa ei ole, kyllä anoppi tämän tietää, ei takuulla ajattele tekosyynä).
Varmaan hän on muistanut sen mekkokeskustelun ja nyt sitten epäilee sen vuoksi ettei huolita niitä vaatteita tänne. Mutta kun pitäisi ihmisen luottaa siihen mitä sanotaan, käytetään jos lahjaksi tulee, kaapit on täynnä voisitko sinä täällä säilyttää (anopilla on 4h+k, asukkaita kaksi, meillä 3h+k, asukkaita pian 5). Itse en osannut epäillä anopin todenmukaisuutta siinä tilanteessa kun hän sanoi että toki voi säilyttää, uskoin varmaan vähän liian sinisilmäisesti että puhuisi totta.
Meillä on vielä ristiäiset tulossa ja todella, olemme hieman "lahjakammoisia", eli haluamme kyllä juhlia erinäisiä asioita miehen kanssa, mutta emme haluaisi että vieraat toisi lahjoja. Harvoin tavarat on sellaisia joita haluaa säilytellä, ja taas toisaalta ei haluta heittää pois lahjasaamisia. Myöskään ei tunnu kivalta ajatella että läheiset pistää rahojaan lahjoihin joista ei pidettäisikään (ei olla nirsoja, vaan meiltä löytyy ainoastaan tavara, jota tarvitaan, eli yritetään pitää tavaranmäärä rajoitettuna). Haluamme vain viettää aikaa läheisten kanssa ilman että siihen sisältyy tavaroiden ostelua.
No pitkä selvitys taas. Hankalat välit meillä anopin kanssa enkä oikein edelleenkään tiedä miten tästä eteenpäin.
Sen verran sanon tuolle yhdelle joka sanoi että jättäisi meidät ilman tukiverkkoa; me olemme ilman tukiverkkoa. Ollaan pärjätty ihan hienosti kahdestaan, lapset on jo isoja kun tämä vauva nyt syntyy, varmasti osataan yksi pikkuinen hoitaa kahdestaankin :)
Ap
ei ollut tilanahtaus, kuten valehtelit, vaan silkka nirsous.
Kyllä niitä mekkoja voi käyttää juhlissa, kerhossa, muskarissa jne.
Kuulostatte varsin järkeviltä ihmisiltä. Vastaukset ovat taas taattua av-kamaa, mitäs teit lapsia liikaa, mitäs teit sitä tätä ja tuota, kyllä sinun pitää vain kestää ja nöyristellä, ottaa kaikki kamat vastaan mitä ikinä kukaan tajuaakaan ostaa (vaikka se sirkusponi) koska olette köyhiä ja surkeita ihmisiä, jos teillä ei ole tilaa kaikelle mahdolliselle. Itseasiassa teidän ei olisi kannattanut lisääntyä ollenkaan yms.
Tämän kaltaisia viestejä tulee vielä PAAALJON, sen verran häiriintynyttä porukkaa täällä palloilee ;).
Jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa seurustelusuhteissa, mutta kantaa myös seuraukset, jos omia lapsia alkaa vanhemman alvariinsa vaihtuvat sänkyvieraat ketuttamaan. Saatte kieltäytyä kutsusta, jos anopilla on jälleen uusi mies kierroksessa, te teette päätöksen. Mihinkään teatteriin ei kannata lähteä mukaan esittämään, että kaikki on ok.
Nykyajan minäminä vanhemmilla ja pullamössösukupolvella (tarkoittaen juuri näitä keski-ikäisiä) ei saisi olla mitään rajotteita tai käyttäytymistapoja, kaikkien tulee vain ymmärtää ja varsinkin nuorempien tulee vain kumarrella.
Keskustele miehesi kanssa tilanteesta, anna pölyn laskeutua ja miettikää asiaa uudestaan. Olette todella hankalassa tilanteessa, sitä ei käy kieltäminen.