Vituttaa Kampin kosmettiikka yms kaupustelijat

Käyn siis sattuneesta syystä Kampissa aina tiettyyn aikaan viikosta meikkaamattomana ja voi jumalauta että ärsyttää..! :( No olenkohan joo KOSKAAN meikannut, jos ikää on kohta 30 vuotta??



Tyrkytys ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Voi toki huutaen mainostaa palvelua tai tuotteita, mutta silloin se pitäisi olla a.) suomeksi, b.) suomalaisen tavan mukaisesti. Eli ei käydä käsiksi tai tungeta iholle, vaan kojulta huudellaan esim. "Ilmainen pikameikki, tulkaa kokeilemaan! Ei ostopakkoa!".

paikoissa, joissa näitä eri tuoteiden kauppiaita on. Saan myös tarjouksia esittelyihin, mutta pudistan päätäni ja sanon ei kiitos ja kävelen ohi. Koskaan ei ole väkisin mihinkään raahattu. Otan heihin myös katsekontaktin, kun kieltäydyn.



Mikä teissä on vikana, jotka ette pärjää myyntitykeille.



Ette itse ainakaan pärjäisi yrittäjinä ja muutenkin vaikutatte aloitekyvyttömiltä ja perässä vedettäviltä.



Onhan noita myyjiä ollut Suomessa jo sata vuotta markkinoilla. Ei kannata vähästä panikoitua.



Minua ottaa enemmän päähän teikäläiset panikoitujat kuin ihmiset, jotka yrittävät ansaita elantonsa.



Itse en ole myyntityössä vaan asiantuntijatyössä.

en käy Kampissa kuin äärimmäisessä pakossa, eli ehkä kerran vuodessa. Toisekseen, asun Suomessa ja oletan että Suomessa saa asiakaspalvelua suomeksi. En noteeraa muita kieliä asiakapalvelijalta, tosin en niitä kyllä ymmärräkään.

missään noita kaupustelijoita. Pystyn ihan kyllä sanomaan ei kiitos, mutta jotenkin ylipäätään vituttaa se, että edes täytyy niin sanoa. Haluan kulkea kaupungilla omassa rauhassa! En myöskään osta tuollaisilta mitään. Jos ostaisin tuntisin itseni huijatuksi.

Minäkin pyrin välttelemään Kampin kauppakeskusta juuri noiden tyrkyttäjien takia. En koskaan osta heiltä mitään enkä ole edes katsonut heidän tuotteitaan, mutta inhoan sitä kimppuun hyökkäämistä ja peräänhuutelua. On se kumma kun ei shoppaillakaan saa rauhassa.

Olen vältellyt lähintä kauppakeskustani joskus näiden kaupustelijoiden takia. Varsinkin olen vältellyt niitä liikkeitä, joiden läheisyydessä he myyvät tuotteitaan. Tiedänpä nyt sitten varoa Kamppiakin, kun siellä asioin.



Ärsyttävää on, että he saattavat tarttua käteen (usein jonkin tuotenäytteen tai näytehoidon varjolla) ja vetää kojuunsa tai tuoliinsa ennen kuin huomaatkaan. He eivät kuuntele, jos sanon, ettei minulla ole rahaa ostaa mitään. "Ei se mitään, laita luottokortille." No, kun ei minulla ole sitä luottokorttiakaan. Vaikka minulla olisi oikeasti kiire, he eivät usko. "Ei tässä mene kuin hetki." Tosiasiassa voi mennä 15 minuuttia tai enemmänkin päästä heistä eroon, jollei halua olla todella epäkohtelias.



Jos sanot, ettet halua ostaa ja yrität lähteä, he alkavat laskea hintaa tai vaihtavat tuotteiden määrää tai lajia. Ilmeisesti he ajattelevat, että kiireinen ja ahdistunut asiakas lopulta ostaa jotain vain päästääkseen tilanteesta. Näin onkin minulle käynyt sinnikkäämmänpuoleisen kaupustelijan ollessa kyseessä.



Ärsyttää myös se, että minulta on useammin kuin kerran udeltu, olenko naimisissa tai mitä työtä teen. Kaupustelijat yrittävät näin ilmeisesti urkkia, paljonko minulla olisi ehkä varaa maksaa heidän tuotteistaan. Minusta on ahdistavaa, että ventovieras utelee tuollaisia. En halua ventovieraalle selostaa, etten tällä hetkellä ole täystyöllistetty ja että olen oikeasti peeaa, vaikkei minulla olekaan perhettä elätettävänä.



Päällisin puolin he saattavat olla ystävällisiä, joten on vaikeaa itsekään olla heille niin töykeä, että he pelästyisivät ja jättäisivät rauhaan. Tuo myyntitapa on vain niin outo suomalaiselle, että siihen ei välttämättä osaa varautua, jos ei tiedä siitä etukäteen. (Nämä kaupustelijat tulevat usein Israelista, vaikka myytävä tuote olisikin vaikkapa italialaista kosmetiikkaa.)



Minun on vaikea luopua perusystävällisyydestäni, mutta niin minun on ilmeisesti pakko tehdä, jos aion näissä tietyissä kauppakeskuksissa enää asioida. Varsinkin väsyneenä en jaksaisi miettiä reittejänikään kauppakeskuksissa niin, että pystyisin välttämään kaupustelijat.



Suomalaiset kauppakeskuskaupustelijat eivät koskaan ole aiheuttaneet minulle tällaista ahdistusreaktiota. Kyllä heistä on aina tarvittaessa päässyt kohteliaalla kieltäytymisellä eroon.

Olen vältellyt lähintä kauppakeskustani joskus näiden kaupustelijoiden takia. Varsinkin olen vältellyt niitä liikkeitä, joiden läheisyydessä he myyvät tuotteitaan. Tiedänpä nyt sitten varoa Kamppiakin, kun siellä asioin.

Ärsyttävää on, että he saattavat tarttua käteen (usein jonkin tuotenäytteen tai näytehoidon varjolla) ja vetää kojuunsa tai tuoliinsa ennen kuin huomaatkaan. He eivät kuuntele, jos sanon, ettei minulla ole rahaa ostaa mitään. "Ei se mitään, laita luottokortille." No, kun ei minulla ole sitä luottokorttiakaan. Vaikka minulla olisi oikeasti kiire, he eivät usko. "Ei tässä mene kuin hetki." Tosiasiassa voi mennä 15 minuuttia tai enemmänkin päästä heistä eroon, jollei halua olla todella epäkohtelias.

Jos sanot, ettet halua ostaa ja yrität lähteä, he alkavat laskea hintaa tai vaihtavat tuotteiden määrää tai lajia. Ilmeisesti he ajattelevat, että kiireinen ja ahdistunut asiakas lopulta ostaa jotain vain päästääkseen tilanteesta. Näin onkin minulle käynyt sinnikkäämmänpuoleisen kaupustelijan ollessa kyseessä.

Ärsyttää myös se, että minulta on useammin kuin kerran udeltu, olenko naimisissa tai mitä työtä teen. Kaupustelijat yrittävät näin ilmeisesti urkkia, paljonko minulla olisi ehkä varaa maksaa heidän tuotteistaan. Minusta on ahdistavaa, että ventovieras utelee tuollaisia. En halua ventovieraalle selostaa, etten tällä hetkellä ole täystyöllistetty ja että olen oikeasti peeaa, vaikkei minulla olekaan perhettä elätettävänä.

Päällisin puolin he saattavat olla ystävällisiä, joten on vaikeaa itsekään olla heille niin töykeä, että he pelästyisivät ja jättäisivät rauhaan. Tuo myyntitapa on vain niin outo suomalaiselle, että siihen ei välttämättä osaa varautua, jos ei tiedä siitä etukäteen. (Nämä kaupustelijat tulevat usein Israelista, vaikka myytävä tuote olisikin vaikkapa italialaista kosmetiikkaa.)

Minun on vaikea luopua perusystävällisyydestäni, mutta niin minun on ilmeisesti pakko tehdä, jos aion näissä tietyissä kauppakeskuksissa enää asioida. Varsinkin väsyneenä en jaksaisi miettiä reittejänikään kauppakeskuksissa niin, että pystyisin välttämään kaupustelijat.

Suomalaiset kauppakeskuskaupustelijat eivät koskaan ole aiheuttaneet minulle tällaista ahdistusreaktiota. Kyllä heistä on aina tarvittaessa päässyt kohteliaalla kieltäytymisellä eroon.

ajattelen ihan samalla lailla!

Mua ärsyttää ne kans!

Päällisin puolin he saattavat olla ystävällisiä, joten on vaikeaa itsekään olla heille niin töykeä, että he pelästyisivät ja jättäisivät rauhaan. Tuo myyntitapa on vain niin outo suomalaiselle, että siihen ei välttämättä osaa varautua, jos ei tiedä siitä etukäteen. (Nämä kaupustelijat tulevat usein Israelista, vaikka myytävä tuote olisikin vaikkapa italialaista kosmetiikkaa.)

Minun on vaikea luopua perusystävällisyydestäni, mutta niin minun on ilmeisesti pakko tehdä, jos aion näissä tietyissä kauppakeskuksissa enää asioida. Varsinkin väsyneenä en jaksaisi miettiä reittejänikään kauppakeskuksissa niin, että pystyisin välttämään kaupustelijat.

taas olen niin vittumaimen ihminen että sanon ihan suoraan mitä näistä häiriköistä ajattelen.

Hupia näistä saa, ei päänsärkyä.

Noita on joskus ihan hauska kiusata.

Kävin tänään taas Kampissa, ja taas muistin miten ärsyttävää siellä on kun ei voi kävellä rauhassa ja kulkea katsomassa liikkeitä. En ikinä osta tuollaisista mitään, enkä todellakaan suostu sinne keskustelemaan mistään hiustenkähertimestä tai meikeistä, mutta on TODELLA raivostuttavaa sanoa neljännen kerran "ei kiitos, no thanks" ohi mennessään. Juoksen siis kerrokset läpi vauhdilla, enkä käy missään muussa liikkeessa kuin siellä mihin olin matkalla. Ne kaupustelijat pienentävät muiden kauppojen tulosta ihan takuuvarmasti, ainakin omalta osaltani. Pois vaan.

ja vastoin tahtoaan istumaan penkkiin ja pitää siinä? Onko teillä ihmisillä mitään muutakaan kontrollia elämäänne??? Käyn Kampissa lähes päivittäin ja koskaan ei kukaan ole pakottanut minua mihinkään. Osaan sanoa ei kiitos ja jatkaa matkaa. Ei hyvänen aika sentään AIKUISET ihmiset - kuka teidän elämästä päättää???

Mutta ei jaksaisi jatkuvasti joutua noiden "hyökkäysten" kohteeksi ja x:nnen kerran joutua ottamaan kantaa milloin mihinkin asiaan. Olisi kiva saada kävellä rauhassa, vaikka ihmisvilinässä olisikin.

ja siksipä äänestän jaloillani ja kierrän kaukaa kauppakeskukset joissa ei oikein pysty välttelemään moisia helppoheikkejä. TOki niistä eroon pääsee kun sanoo ei kiitos ja päättäväisesti kävelee ohi, mutta en minä halua joutua rauhassa katsellessani sanomaan niin, vaan itse päättää milloin otan kontaktia johonkin myyjään - kun olen käytävällä enkä missään liikkeessä johon olisin vapaaehtoisesti mennyt.



Kerran erehdyin ihan uteliaisuudesta menemään tuollaiseen esittelyyn. Siellä israelilaiset myyjät myivät jotain Kuolleenmeren kosmetiikkaa. Myyntitapa oli todella mauton ja minua asiakkaana pilkkaava. Esim. kysyivät mitä kasvovoidetta käytän yleensä ja kun sanoin käyttäväni jotain apteekin perusvoidetta, kaksi kovasti meikattua ja tupeerattua ämmää alkoi laumana kauhistella, että miten 35-vuotias ihminen luulee pärjäävänsä perusvoiteella, ja pelotella miten olen jo 5 vuoden päästä ryppyinen tätä rataa. Heiltä olisi pitänyt ostaa tehotuotteita, mutta minäpä en osta yhtään mitään tyypeiltä jotka laumana nauravat minun nykyisiä tapojani toimia. Ilman tuota pilkkaamista olisin voinut sen edullisen vartalovoide- ja kynsienhoitosetin ostaakin mutta ostamatta jäi tylyn lisäkauppaamisen takia.

jotka ostaa törkyhinnalla "ystävällisyyttä" muutamaksi minuutiksi kun eivät sitä ystävyyttä mistään muualta saa, ainakaan ilman rahaa



Ystävällisin Terveisin:

ko. (penkkiin pyydystettyjen asiakkaiden kannalta) surullisia näytelmiä jo vuosia tarkkaillut ja ihmetellyt ohikulkijaMIES

kaikki laittavat viestiä linkin kautta.Minä laitoin=D

Mitä rasittavaa noissa on? Itse vain vältän katsekontaktia ja kävelen ohi, en todellakaan anna "vetää" itseäni mihinkään.

Käyn kampissa harva se päivä ja ikinä ei noista ole ollut harmia, hyvä kun kiinnitän huomiota. Jos joku alkaa tuotteitaan tyrkyttämään, sanon "ei kiitos" ja jatkan matkaani. Kuinka vaikeaa se voi olla?

Mitä rasittavaa noissa on? Itse vain vältän katsekontaktia ja kävelen ohi, en todellakaan anna "vetää" itseäni mihinkään.

Käyn kampissa harva se päivä ja ikinä ei noista ole ollut harmia, hyvä kun kiinnitän huomiota. Jos joku alkaa tuotteitaan tyrkyttämään, sanon "ei kiitos" ja jatkan matkaani. Kuinka vaikeaa se voi olla?

Osaan minäkin sanoa ei kiitos eikä taatusti yksikään saa minua väkisin vedettyä mihinkään myyntiin.

Mutta minua kyllä silti häiritsee paljon se että minun täytyy yleensä käytävillä kulkiessani joutua kontaktiyritysten kohteeksi ja reagoida niihin. Tai vaikka siinä Narinkkatorilla joissa feissarilaumat hyökkäävät kimppuun. Tykkäisin kulkea omissa ajatuksissani, yksin väkijoukon keskellä, enkä tulla pakotetuksi julkisessa tilassa markkinointikontaktiin tai sen torjumiseen.

Joskus kun olen työpäivän jälkeen väsynyt minua suorastaan ahdistaa ajatus että kohtaan feissareita tai noita päällekäyviä myyjiä, ja saatan kiertää kokonaan alueita joilla niitä voi olla. En tosiaan toivo että tuollainen kaupankäyntitapa rantautuu enemmänkin Suomeen, jossa perinteisesti on kunnioitettu ihmisen omaa tilaa ja rauhaa.

menisin Itikseen.

Tyrkyttävät käytävän ja näyteikkunoiden tukkijat siirtävät ainoastaan Kampissa myytävät ostokseni nettiin. Käyn mieluimmin kaupassa jossa saan olla rauhassa kaupustelijoilta ja saan tarvittaessa apua asiantuntevalta myyjältä.



Tällä hetkellä teen erikoistavaraostokseni etupäässä Stockalla tai Sokoksessa jossa saa olla rauhassa tai netissä.

joutua meikattavaksi tai kuuntelemaan jotain tuotetyrkytystä? Kyllä minäkin kuljen siitä kaupustelijoiden ohi useamman kerran viikossa, ja minulle huudellaan aina, mutta en pysähdy! Siinä ei ole mitään vaikeaa tai hankalaa. Sama juttu feissareiden kanssa.

juuri näiden kaupustelijoiden vuoksi. Miehen kanssa kierretään molemmat koko mesta mahdollisimman kaukaa. Jos olen ostoksilla, haluan katsella ja kuljeskella RAUHASSA. Siihen ei kuulu jokaisella nurkalla kietäytyminen tyrkyttäjien tarjouksista. Sillä tyrkytystähän tuo on. Kieltäytyä toki osaan, mutta en jaksa enkä halua sitä tehdä jatkuvasti - koen sen rasittavaksi ja tarpeettomaksi.