Kertokaapas nyt sitten, että mikä on pätevä syy viedä alle 3-vuotias päiväkotiin?

Jos vieraiden suorittama hoito aiheuttaa aivojen kehityshäiriöitä, kaikki aikaisemmat sukupolvet ovat täysin sekaisin.

Ei kuulosta uskottavalta.

Ei se vieraiden suorittama hoito vaan liian suuret ryhmät. Alle 3v maksimikoko on 6-8 ihmistä, hoitajat mukaan luettuna. Kuinka moni alle 3v on isommissa ryhmissä? Siis samassa tilassa?

Ei ole väliä vaikka lapset olisi jaettu marjasiin, hyttysiin ja perhosiin, jos samassa tilassa pyörii liikaa ihmisiä. Aivot ylikuormittuu. Vai jaksaisitko itse tehdä töitä sellaisessa paikassa jossa on melua niin että pää hajoaa?

akateeminen koulutus ja hyvä työ. Silti meidän lapset hoidettiin kotona 6- ja 4-vuotiaiksi.

Huvittavimpia on 37:n tapaiset "urapätijät", jotka oikeasti on mieleltään ja älyltään hataria, että pää hajoaa jo omien puheiden mukaan yhden lapsen hoitamisesta...

Vai niin, no hienoa, jos se sinun tilanteessasi oli mahdollista. Minun lähipiirissäni se ei ole ollut mahdollista. Ja kuten tuossa joku juuri sanoi, myös minulla on se tilanne, että emme mieheni palkalla elä. Hänellä kun on isompi asuntolaina kuin minulla, jota ei voi laittaa holdille vuosikausiksi. Jouduin itsekin elämään osan kotonaolovuodestani lainarahalla. Kovin pitkää aikaa en uskaltaisi niin tehdä. Työskentelen epävakaalla alalla, josta voi ihan helposti tulla irtisanomislappu huonoina aikoina.

Meitä on kuule monenlaisia ihmisiä. Pääni ei hajoa yhden lapsen hoitamisesta, mutta realiteetit on otettava huomioon. Ja joo, jos minun tuloni olisivat 100 000 vuodessa, niin johan siitä säästäisi pesämunaa kotona olemiselle. Mutta minulla on tavallisena, akateemisena valkokaulustyöläisenä "vain" puolet sinun palkastasi. Toisaalta viihdyn tässä huonommin palkatussa työssä varmaankin paremmin kuin sinä kovapalkkaisessa pestissäsi.

Saanko muuten kysyä, että miten sujui töihinpaluu 6 vuoden breikin jälkeen? Ilmeisesti sinulla oli vakkarityö, joka oli sinua odottanut 6 vuotta? Ja työskentelet alalla, jossa työllisyystilanne on suhdanteesta huolimatta aina hyvä? Koska minulla ei olisi nopeasti kehittyvällä alallani mitään jakoa töistä, jos palaisin 6 vuoden jälkeen yli nelikymppisenä duuniin ja saisin alkaa heti kirimään osaamisessani noita vuosia kiinni. Työpaikallamme ei valitettavasti ole kovin lempeä henkilöstöpolitiikka. Kenkää ei välttämättä tulisi (tosin sekään ei olisi homma eikä mikään järjestää "tuotannollisista tai taloudellisista syistä", mutta todennäköisesti siirto tehtäviin, joka ei koulutustani ja kokemustani vastaisi.

Mielessä on myös toisen lapsen hankkiminen lähivuosina. Tätä äitiyslomaa varten pitää taas sitten alkaa keräämään rahaa sukanvarteen.

mä vein 2v 11 kk vanhan, kun silloin oli elokuun alku ja pk oli lähes tyhjä, ja ajattelin, että helpompi sopeutua kun saa enemmän hoitajien huomiota, kuin sitten kuukautta myöhemmin kun ryhmä täynnä. Toivottavasti saan synninpäästön!

Siitä ei kyllä pääse yhtikäs mihinkään ei sitten millään tekosyyllä vain valehetelemalla itselleen. Jos lapsenne itkee kun jätetään laitostumaan niin herätkää ihmeessä!



Aikanaan päiväkotia puolustettiin lasten sosiaalisuudella. Ammattilaisista kun vain siellä tuli tarpeeksi sosiaalisia. No, nyt on niitä sosiaalisia kakaroita laumoittain sosiaalisoituneina keskustassa lauantai-illat täynnä. Mitäs nyt ammattilaiset??



Toisaalta huomasin kyllä omissa lapsissani, että jo alle 2v tarvitsivat muutakin opetusta kuin mamman. Ehkä en jaksanutkaan olla tarpeeksi virikkeellinen tai olin muuten laiska:( On aika rankkaa olla vain lasten kanssa kotosalla!!



Jos on hyvä hoitopaikka joko päiväkoti tai perhepäihoitop. ja vanhemmat jaksaa olla aidosti kiinnostuneita lapsistaan aikuisuuteen asti niin en näe sitä kielteisenä asiana. Pitäisi muistaa ettei vieras kasvata omaa lasta vaan vanhemmat!!!

minä ja mieheni olemme molemmat tohtorikoulutettuja, silti lapsi oli tuon 2v11kk kotona. Samoin tunnen paljon tohtoripariskuntia (töissä yliopistolla), ja kaikki ovat hoitaneet lapsensa 3v tai lähes 3v per lapsi kotona.

En sinänsä vastusta lasten aiempaa hoitoonlaittamista, mutta mun kokemuksen perusteella ei todellakaan liity koulutustasoon. Ja siinä olet oikeassa, että pelkästään äidin vastuulla kotihoito ei ole vaan ihan yhtä lailla isän vastuulla. Mutta ihmetyttää, mikä oli se syy, että miehesi ei "voinut" jäädä kotiin?

mä vein 2v 11 kk vanhan, kun silloin oli elokuun alku ja pk oli lähes tyhjä, ja ajattelin, että helpompi sopeutua kun saa enemmän hoitajien huomiota, kuin sitten kuukautta myöhemmin kun ryhmä täynnä. Toivottavasti saan synninpäästön!

ja tuo asuntolaina, voi hyvää päivää. Ei sitä taloa ole pakko ostaa, vuokrallakin voi olla. Varsinkin, jos sitä lainaa on PAKKO ottaa niin paljon että lapsen kasvatus jää muille. Suomessa vaan on joku päähänpinttymä tämä "oma" talo. Täällä meidän asuinalueellakin on hienoja, isoja taloja isoine pihoineen ja kaikki leikkihärpäkkeet pihoissa, mutta päiväkotiin lapset vaan viedään aamuseitsemästä iltaviiteen. Mikä pointti tuossa on? Koska ne lapset siellä kotona oikein leikkii? Kaksi päivää seitsemästä on vähän huono syy hankkia oma talo ja se piha. Tai edes asunto ja as.oy:n yhteinen piha.

Silloin kun meillä oli 2-3 lasta, asuimme 2-4h kt/rt asunnoissa nettotulot oli 10000mk yhteensä ja lainan kuoletus 4200mk, vastike 1300mk eli yli puolet tuloista meni asumiseen. Tuskin olisimme saaneet kaupungin vuokra-asuntoa paljon halvemmalla, ja siitäkin vuokra olisi pitänyt maksaa jotenkin. Ilmaiseksi ei suomessa asu kukaan.

4. lapsen kanssa elettiin jo euroaikaa - asumiskulut 2000€/kk eli enemmän kuin mun nettotulot - asuntona toki tavis okt isolle perheelle. Mistä olisit saanut 6 henkiselle perheelle halvemman asunnon??

Eli pointtisi on se että vain ne saa tehdä lapsia joilla on varaa hoitaa kotona??

15

katsokaan noita ostareilla notkuvia nykykakaroita joiden kielenkäyttö on ala-arvoista: tuollaisia niistä kasvaa.

Ja mistäs tiedät, että ne ostarilla notkuvat nuoret ovat olleet päiväkodissa? Meitä on neljä sisarusta, nyt jo aikuisia, eikä yksikään ole notkunut ostareilla, vaikka olemme kaikki olleet pienestä pitäen hoidossa. Ja paras hoitopaikka pikkulapsena oli kahdella nuorimmalla, jotka heti aloittivat päiväkodissa. Me pph-lapset saimme aika eriarviosta kohtelua eri hoitajilla ensimmäiset elinvuotemme. Silti olemme ihan fiksuja aikuisia, yhteiskunnan jäseniä, työssäkäyviä ja opiskelevia veronmaksajia. Eikä kenelläkään ole mitään mielenterveysongelmia, kun niitä kuitenkin kohta tulet esittämään. Ei masennuslääkkeitä, ei alkoholiongelmia. Pahus, olemme niin tavallisia, että kuulostaa tosi tylsältä. Te kaikkitietävät yleistäjät olette aina niitä päivän piristyksiä käsityksinenne!

pk-kasvatetuista - no, tosin yksi on insinööri ja maailmalla keikkatöissä, toinen tekee uraa ruuan maailmassa ja kolmas on yliopistossa (kaikilla 8-9,5 ka koulussa). Kukaan ei ole koskaan isotellut, haistatellut eikä riehunut kotona tai kylillä, ei potkineet mummoja eikä rikkoneet paikkoja. Ei edes jälki-istuntoja tai muikkareita koskaan koulusta.

Nuorimaisesta ei vielä tiedä - alakoulussa vasta. Omatoiminen, rohkea, jo nyt kansainvälinen ja kielitaitoinen. Voimakastahtoinen toki mutta ei tulisi mieleenkään ettei osaisi käyttäytyä??!! Meillä oli aivan mieletön päiväkoti - samat lapset ovat nyt olleet yhdessä jo 9 vuotta! Jos ei siinä ole kodin lisäksi turvallista suojaverkostoa niin missä on?? Koko kylä kasvattaa:D

Huonoimmat kokemuksen mulla on niistä lapsista jotka on olleet mamman helmoissa kouluun saakka...? Iniseviä, natisevia ja marisevia - ei voi tehdä mitään jos ei äiti tai isä ole mukana. Suunnilleen puetaan ja syötetään vielä koululaisina jne.

15/53

"Mutta ihmetyttää, mikä oli se syy, että miehesi ei "voinut" jäädä kotiin?"



Miehelläni on isompi asuntolaina, jossa isot lyhennykset, joten hänen on pakko olla töissä. Ja toisaalta mieheni ei haluaisi olla muutamaa kuukautta pidempää aikaa poissa töistä. En voi häntä pakottaa, mutta miksi sitten minun pitäisi jäädä kotiin? Osuuteni asuntolainasta ja vastikkeista on 560 e/kk, hoitorahaa saisin satasen vähemmän. Ja mitenkään hulppeasti emme elä, mutta pienessä rivarissa Helsingissä kuitenkin.



Voisin silti väittää että pienipalkkaiset ja vähemmän koulutetut naiset jäävät koulutettua ja paremmin tienaavaa naista KESKIMÄÄRIN useammin kotiin. Ja ihan järkeväähän se onkin! Yrittäjällä on hieman eri tilanne, mutta jokaisella alalla ei ole mahdollisuutta ryhtyä yrittäjäksi, eivätkä kaikki yrittäjyyden painetta kestä. Myös yliopistomaailma on oma lukunsa, varsinkin jos molemmilla vapaa työ. Tutkijaystävämme pystyvät aika hyvin itse valitsemaan työaikansa ja työn tahdin. Toinen voi tehdä töitä aamupäivällä, toinen iltapainotteisemmin. Toinen on yliopistolla kuukausipalkalla, pienellä sellaisella, joten eivät menetä taloudellisessa mielessä niin paljon. Toinen tekee tutkimusta monivuotisella apurahalla. Meillä tämä ei onnistu, sillä asiakasrajapinnassa (kamala sanahirviö, mutta tiedätte mitä tarkoitan) on oltava asiakkaiden palveluksessa silloin kun he itse työskentelevät. Eli käytännössä 8-17 välillä. Jo tämä minun työpäiväni 7-15 on aiheuttanut noottia työpaikalla, koska häivyn niin aikaisin iltapäivällä, eikä asiakaspalaverejakaan voi käytännössä laittaa klo 13 jälkeen alkavaksi.

sun kaltaiset ihmiset jotain tyydytystä siitä, että pääsette pätemään sillä kotona olollanne? Ootko oikeasti niin mustavalkoinen ihminen, että luulet etten kaipaa lapsen kanssa olemista sun muuta, jos tilanne on se että lapsi on pakko viedä päiväkotiin? Tai vaikka ei mun "pää kestäisikään" ja vien lapsen päiväkotiin niin silti en kaipaa hänen kanssaan yhteistä aikaa? Päinvastoin, silloin siitä ajasta nimenomaan nauttii ja oppii arvostamaan sitä.

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa tai kaikilla ei ole sitä miestä joka tienaa monta tonnia kuukaudessa, että pystyy elättämään koko perheensä. Sekö silti tarkoittaa sitä, etttä ei voi hankkia lapsia? Ei hyvä päivä.

Olen kotona oleva yrittäjä jolla varsin vapaat työajat. Varsin mustavalkoinen näkemys sinulla, jos vaihtoehdot ovat joko kultalusikka suussa syntynyt tai hyvin tienaava mies. :-DDD

Miksi katsot, että lapsia pitää hankkia vaikkei olisi niitä varaa hoitaa?

Ajattelemalla ettei "lapsia olisi varaa hoitaa" jos lapsi laitetaan taloudellisista syistä päivähoitoon alle 3-vuotiaana. Jos vain he, joilla on miehen tulojen ja oman yrittelemisen turvin varaa pitää lapsia kotona 3 v, ei tämä yhteiskunta oikein pyörisi. Ei tämänkään yrittäjän pyllyä riittäisi vanhuksena pyyhkimään porukkaa kun ei sitä tahdo riittää nytkään.

Ja mitä lisäarvoa lapsellesi on olla kotona jos kerran teet töitä (=yrität)? Vai alkaako työpäiväsi vasta kun miehesi tulee kotiin? Missä teidän yhteinen aika perheenä on? Viikonlopuissa? Aijai, 2 päivää seitsemästä yhdessä perheenä. Mielestäni tuollainen on lapselle paljon kurjempaa kuin lyhyt päiväkotipäivä ja rauhallinen ilta molempien vanhempien kanssa.

sun kaltaiset ihmiset jotain tyydytystä siitä, että pääsette pätemään sillä kotona olollanne? Ootko oikeasti niin mustavalkoinen ihminen, että luulet etten kaipaa lapsen kanssa olemista sun muuta, jos tilanne on se että lapsi on pakko viedä päiväkotiin? Tai vaikka ei mun "pää kestäisikään" ja vien lapsen päiväkotiin niin silti en kaipaa hänen kanssaan yhteistä aikaa? Päinvastoin, silloin siitä ajasta nimenomaan nauttii ja oppii arvostamaan sitä.

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa tai kaikilla ei ole sitä miestä joka tienaa monta tonnia kuukaudessa, että pystyy elättämään koko perheensä. Sekö silti tarkoittaa sitä, etttä ei voi hankkia lapsia? Ei hyvä päivä.

Olen kotona oleva yrittäjä jolla varsin vapaat työajat. Varsin mustavalkoinen näkemys sinulla, jos vaihtoehdot ovat joko kultalusikka suussa syntynyt tai hyvin tienaava mies. :-DDD

Miksi katsot, että lapsia pitää hankkia vaikkei olisi niitä varaa hoitaa?

Ajattelemalla ettei "lapsia olisi varaa hoitaa" jos lapsi laitetaan taloudellisista syistä päivähoitoon alle 3-vuotiaana. Jos vain he, joilla on miehen tulojen ja oman yrittelemisen turvin varaa pitää lapsia kotona 3 v, ei tämä yhteiskunta oikein pyörisi. Ei tämänkään yrittäjän pyllyä riittäisi vanhuksena pyyhkimään porukkaa kun ei sitä tahdo riittää nytkään.

Ja mitä lisäarvoa lapsellesi on olla kotona jos kerran teet töitä (=yrität)? Vai alkaako työpäiväsi vasta kun miehesi tulee kotiin? Missä teidän yhteinen aika perheenä on? Viikonlopuissa? Aijai, 2 päivää seitsemästä yhdessä perheenä. Mielestäni tuollainen on lapselle paljon kurjempaa kuin lyhyt päiväkotipäivä ja rauhallinen ilta molempien vanhempien kanssa.

Jos vain he, joilla on miehen tulojen ja oman yrittelemisen vuoksi varaa pitää lapsi koto 3-vuotiaaksia saisivat tehdä lapsia, ei yhteiskunta oikein pyörisi. Ajatus kulkee nopeammin kuin kirjoitus :)

Enpä viitsinyt edes lukea muiden vastauksia, mutta raha on minulle ainakin ainoa syy.

Mielummin lapsi päiväkotiin kun että jäisi laskut ja asuntolainat maksamatta (jokainen varmaan tietää mitä siitä seuraa...)tai että elämä olisi jatkuvaa kituuttamista ja makaronin syömistä.

lapsi on hoidossa klo 8-15, neljänä päivänä viikossa. Jää siinä yhteistäkin aikaa ihan kivasti. Kompromissejakin siis on.

Olemme saaneet järjestettyä niin, että lapsilla ei ole ikinä ollut yli 8h päiviä. Heillä on lomaa enemmän päiväkodista kuin päiväkotipäiviä vuoden kaikista päivistä. Olemme kiinnostuneita kasvattamaan lapsiamme ja molemmat vanhemmat olemme paljon lasten kanssa. Mikään ei ole hienompaa ja olemme kokeneet, että päivähoito vain täydentää omaa kasvatustamme ja hyviä kotioloja. Meillä on ollut täysi luottamus päiväkotiimme (sijaitsee maalla rauhallisella paikalla, henkilökunta pysynyt samana, rauhallinen meininki). Ihan kivaa, jos pienet voivat olla kotona, mutta ei se hoidossaolokaan lapsen koko elämää pilaa. Sekä kotihoidon että päivähoidon voi hoitaa niin monella tapaa ja ennen kaikkea kotiolot koko 18 vuoden ajan kun lapsi asuu kotona, merkkaa kaikista eniten.

Ja mitä lisäarvoa lapsellesi on olla kotona jos kerran teet töitä (=yrität)? Vai alkaako työpäiväsi vasta kun miehesi tulee kotiin? Missä teidän yhteinen aika perheenä on? Viikonlopuissa? Aijai, 2 päivää seitsemästä yhdessä perheenä. Mielestäni tuollainen on lapselle paljon kurjempaa kuin lyhyt päiväkotipäivä ja rauhallinen ilta molempien vanhempien kanssa.

Omistan yrittäjänä yritykseni ja päätän itse palkkani. Teen töitä kun lapset nukkuvat: aamulla pari tuntia ennen heidän heräämistään, päiväunien aikaan ja iltaisin saatan vielä naputella muutaman sähköpostin kun lapset ovat nukahtaneet. Työntekijäni tekevät loput. Ajatella, tarjoan siis jopa työpaikan aika monelle lapsensa päiväkotiin vievälle ihmiselle!

Viikonloppuisin en työskentele laisinkaan. Perheelle jää siis yhteistä aikaa melkoisesti. Leikimme, askartelemme, ulkoilemme, vierailemme, leivomme, ihan mitä vaan. Tapaamme myös muita lapsia vanhempineen ihan keskellä viikkoa ja keskellä päivää - lapset voivat siis tavata muita lapsia muuallakin kuin päiväkodissa.

Koska olen lasteni kanssa käytännössä koko heidän hereilläoloaikansa, katson että lisäarvo on melkoinen. Puolisoni ja lasten isä on myös yrittäjä, joka tekee töitä etänä. Hieman pidempiä päiviä, mutta poikkeuksetta joka päivä viikollakin syömme aamiaisen, lounaan ja päivällisen yhdessä. Mieheni työpäivä myös loppuu aikaisemmin, joten lapset viettävät myös isänsä kanssa aikaa normaalia enemmän (siis päiväkotilapseen verrattuna).

Ymmärrän, että sinua harmittaa oma tilanteesi, siksi tuollainen katkera viesti. Mutta tiedätkös: onneksi kaikkien ei tarvitse elää samalla tavalla. Me olemme onnellisia näin. Sinä saat ihan vapaasti viedä lapsesi päiväkotiin ja itsesi töihin ja viettää niitä iltoja perheesi kanssa.

ja tuo asuntolaina, voi hyvää päivää. Ei sitä taloa ole pakko ostaa, vuokrallakin voi olla. Varsinkin, jos sitä lainaa on PAKKO ottaa niin paljon että lapsen kasvatus jää muille.

Suomessa vaan on joku päähänpinttymä tämä "oma" talo. Täällä meidän asuinalueellakin on hienoja, isoja taloja isoine pihoineen ja kaikki leikkihärpäkkeet pihoissa, mutta päiväkotiin lapset vaan viedään aamuseitsemästä iltaviiteen. Mikä pointti tuossa on? Koska ne lapset siellä kotona oikein leikkii?

Kaksi päivää seitsemästä on vähän huono syy hankkia oma talo ja se piha. Tai edes asunto ja as.oy:n yhteinen piha.

Pitäähän se vuokrakin maksaa. Vai oletko tottunut että sossu maksaa sun vuokran? Meidän 4-henkinen perhe ei mahtuis mihinkään kaksioon asumaan ja jopa kaksioista olen maksanut enemmän vuokraa kun mitä lyhennän asuntolainaa tällä hetkellä. Omassa asuminen saatta siis tulla jopa halvemmaksi. Tosin kotona loisiva yhteiskunnan elätti ei tietenkään asuntolainaa saa.

Ja oletteko lapset miettineet sitä, että ihmisen elämäntilanne voi muuttua rajustikin. Ei koko elämää pysty suunnittelemaan valmiiksi etukäteen.

Kyllähän sitä oltais mielellään miehen kanssa lasten kanssa kotona joko yhtä aikaa tai vuorotellen, mutta pätkätyöläisillä ei ole vaihtoehtoja. Silloin kun töitä saa, niitä on tehtävä, oli lapsi alle 3 v. tai ei. Ei me voida koko työuraa kortistossa istua eikä haluta sellaista elämänmallia lapsillekaan esittää, että ihmisen ei elääkseen tarvitsisi töitä tehdä.



Oman perheen kokemuksesta sanon, että yli 3-vuotiaalla on päiväkodissa ollut paljon rankempaa kuin alle 3-vuotiaalla. Nuorempi ei ole koskaan itkenyt päiväkotiin jäämistä, vanhempaa lasta se harmittaa ihan joka päivä.

ja tuo asuntolaina, voi hyvää päivää. Ei sitä taloa ole pakko ostaa, vuokrallakin voi olla. Varsinkin, jos sitä lainaa on PAKKO ottaa niin paljon että lapsen kasvatus jää muille.

Suomessa vaan on joku päähänpinttymä tämä "oma" talo. Täällä meidän asuinalueellakin on hienoja, isoja taloja isoine pihoineen ja kaikki leikkihärpäkkeet pihoissa, mutta päiväkotiin lapset vaan viedään aamuseitsemästä iltaviiteen. Mikä pointti tuossa on? Koska ne lapset siellä kotona oikein leikkii?

Kaksi päivää seitsemästä on vähän huono syy hankkia oma talo ja se piha. Tai edes asunto ja as.oy:n yhteinen piha.

Pitäähän se vuokrakin maksaa. Vai oletko tottunut että sossu maksaa sun vuokran? Meidän 4-henkinen perhe ei mahtuis mihinkään kaksioon asumaan ja jopa kaksioista olen maksanut enemmän vuokraa kun mitä lyhennän asuntolainaa tällä hetkellä. Omassa asuminen saatta siis tulla jopa halvemmaksi. Tosin kotona loisiva yhteiskunnan elätti ei tietenkään asuntolainaa saa.

Ja oletteko lapset miettineet sitä, että ihmisen elämäntilanne voi muuttua rajustikin. Ei koko elämää pysty suunnittelemaan valmiiksi etukäteen.

lapsille on ihan kiva aikanaan periä se asunto.

ja kinata siitä, kuka jäi kaikkein pienimmälle huomiolle, kun äiti paahtoi vain asuntolainaa.

ja kinata siitä, kuka jäi kaikkein pienimmälle huomiolle, kun äiti paahtoi vain asuntolainaa.

Persaukisten elämä on tunnetusti onnellista ja sopuisaa.

mutta jos lapset on kotihoidossa, ei ainakaan tarvitse ruikuttaa äidin hylänneen.



Sitäpaitsi ainakin minun tuntemani kotiäidit ovat varakkaita, eivät mitään persaukisia toimistohiiriä.