voisitko kertoa minulle mitä asioita sinulla on juuri nyt pielessä tai mikä ahdistaa?

olisi muuten todella onnellisesti asiat vaikka rahan kanssa olemme joutuneet mekin painimaan usean vuoden. Eli meillä on myös tilanne että 10€ matto kannattaisi jättää sinne kauppaan vaikka kuinka olisi hyvässä tarjouksessa eikä meillä olisi mattoa lattialla. Pidemmän päälle jatkuvat rahahuolet kuluttaa kamalasti, mutta yleensä näiden kanssa pärjää jos on onnellinen perhe ja parisuhde.



Minun ongelmani on myös terveys. Olen niin helkutin kipeä kokoajan. En saa kipua taka-alalle hetkeksikään, en edes vahvoilla kolmio lääkkeillä. Särkylääkkeiden syöntiä ei kroppa kestä niin paljon mitä kipu vaatisi. Öisin nukun 2-3h ja senkin horkassa koiran unta, ja hetken nukuttuani herään taas voimakkaaseen kipuun. Kellosta on tullut minulle valtavan tärkeä, saan laskea kokoajan aikaa siitä milloin olen ottanut edellisen särkylääkkeen ja yrittää sinnitellä 3 tunnin väliä seuraavaan, öisin minulla raksuttaa sekuntikello. Yöt yritän olla itkemättä että mieheni saisi nukuttua jotta jaksaa aamuyöstä töihin.

Päivisin en jaksa olla läsnä perheelleni kun kipu vie kaiken ajatuksen. Itkeä tuherran pienestäkin kun olen niin tolkuttoman väsynyt kun kipu estää kunnolla nukkumasta.



Tällaisten asioiden rinnalla todellakin pienet murheet unohtuu.



Olen alle 30.v

Tavallaan tekee hyvää lukea näitä ja saada laitettua asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Mun ahistuksen aiheet ainakin osittain on sellaisia mihin pystyn jollain tavalla edes vaikuttaa, tai menevät ajan kanssa ohi. Vaikka toivoisin kyllä parempia aikoja teillekin. Tsemppiä kaikille joilla elämä tuntuu nyt potkivan päähän, toivon oikeasti että saatte asiat paremmalle tolalle! -ap

minkä ikäinen olet?

pohjaton yksinäisyys ja tunne elämän merkityksettömyydestä. Ei ole miestä, lapsia, ei yhtään läheistä ihmistä. Nyt lomalla mennyt niin että ainoa ihmiskommunikaatio livenä on kaupassa kassalle sanotut kiitos ja ole hyvä. Olen myös työssä josta en pidä ja joka stressaa kovin. Ihmetyttää mitä varten elän.

38 v.

minkä ikäinen olet?

pohjaton yksinäisyys ja tunne elämän merkityksettömyydestä. Ei ole miestä, lapsia, ei yhtään läheistä ihmistä. Nyt lomalla mennyt niin että ainoa ihmiskommunikaatio livenä on kaupassa kassalle sanotut kiitos ja ole hyvä. Olen myös työssä josta en pidä ja joka stressaa kovin. Ihmetyttää mitä varten elän.

38 v.

Pitkään jatkuva yksinäisyys on kyllä kamala tunne. Ja jos ei edes töissä ole sellaisia työkavereita joiden kanssa jutella edes vähän syvällisemmin niin voin uskoa että pahalta varmasti tuntuu. Onko sulla ketään kenen kanssa lähteä vaikka viettämään iltaa tms.?

Isänsä kanssa (joka usein töissä) on kuin enkeli, minun kanssani tulee tappeluita, hän murisee ja rähisee, tiuskii ja korottaa ääntään jatkuvasti. :( Äsken tarjosin herneitä (alkupalaksi ennen ruokaa), kysyin että osaako kuoria ne. Otin yhden herneen malliksi ja näytin että tästä painat ja sitten..poika nappasi herneen kädestäni, ilme oli vihainen ja äksyili minulle, käski olla auttamatta. Puhui syytellen että hän osaa ja minä en saa tehdä mitään jne. Jotenkin minulla meni yli se tilanne, heitin herneet pitkin pöytää ja lähdin makuuhuoneeseen vetämään henkeä. En yleensä viskele tavaroita lapsellisesti, mutta tässä on nyt kuunneltu tuota valittamista ja äksyilyä kohta kaksi viikkoa ja pinnani katkeaa helpommin.

pelottaa verikoe tulokset, jos tulehdus... ahdistusta joka päivä ja pelkoa. verikoe siis ensviikolla ja tulokset 2viikon päästä. tahdon kuolla

pohjaton yksinäisyys ja tunne elämän merkityksettömyydestä. Ei ole miestä, lapsia, ei yhtään läheistä ihmistä. Nyt lomalla mennyt niin että ainoa ihmiskommunikaatio livenä on kaupassa kassalle sanotut kiitos ja ole hyvä. Olen myös työssä josta en pidä ja joka stressaa kovin. Ihmetyttää mitä varten elän.

on itsellä kaikki hyvin, mutta afrikasta kotoisin olevalla hyvällä ystävällä raha-asiat täysin kuralla(-35 000 luottokorttivelkaa yms), koska joutuu jatkuvasti tukemaan peheenjäseniään kotipuolessa. Siskolla esim. tullut synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita ja tulot hänen perheellään n. 100e kuukaudessa joten sekin lääkärinpalkkio täytyy jotenkin saada maksettua. Toinen sisko saanut just kenkää duunista yms, eli kyllä siellä afrikan maanosassa on aika monella asiat aika nihkeästi... ja myös heillä, jotkä täältä käsin yrittävät pitää sisarustensa perheitä leivänsyrjässä kiinni. :( Tämä surettaa minua, koska tiedän ystäväni tehneen kovasti töitä koko ajan ja silti miinuksella mennään ja lujaa. Perheen terveys ym. ahdinkoja en edes ala ajatella, muuten menee yöunet.

Se on mennyttä ja sen rinnalla kyllä pikkuasioista ruikuttaminen ärsyttää.

pohjaton yksinäisyys ja tunne elämän merkityksettömyydestä. Ei ole miestä, lapsia, ei yhtään läheistä ihmistä. Nyt lomalla mennyt niin että ainoa ihmiskommunikaatio livenä on kaupassa kassalle sanotut kiitos ja ole hyvä. Olen myös työssä josta en pidä ja joka stressaa kovin. Ihmetyttää mitä varten elän.

mikä on tärkeintä, heti perheen jälkeen.

Mulla on ollu sairaloisen paljon ylipainoa jo kohta kymmenen vuotta, ja nyt kun lähestyn 40 ikävuotta alkaa terveys heiketä, kaikenlaista ihmeellistä oiretta, ja pelkään aina nukkumaan mennessä että en seuraavaa päivää enää näe.

Töitä ei ole, ja hoidan kahta pientä lasta kotona. Kavereita ei oikein enää ole, tai nekin vähät mitä on ei pidä yhteyttä, enkä itse kehtaa soitella kun ovat töissä käyviä perheenäitejä.

Sukulaiset ovat kahden tunnin automatkan päässä, niin kyllä tämä on aika yksinäistä kun ei ole aikuisia joiden kanssa puhua muuita kuin mies.

Asunto on täysin kaaoksessa, olen niin uupunut että en millään jaksa siivota kunnolla, ihan pakolliset teen, ja sitten olen ihan poikki.

Rahat ei riitä, joka kuukausi eletään vähän lisää velaksi, ja itse minä meillä teen ostokset, mutta en osaa ostaa oikein että saisin rahat riittämään.

Mielessäni teen aina "hyviä" suunnitelmia, miten laihdutan, ja säästän/tienaan rahaa ja siivoan kaikki tiptop, mutte suunnitelmat ei toteudu koskaan.

Eilen mies haukkui kun olin alennusmyynnistä ostanut lapsille maton kympillä, ja kun auton korjaukseen meni liki 300€, eli ei olisi pitänyt sitä kympin mattoa ostaa, vaikka oli erittäin hyvässä tarjouksessa. Kyllä taas mietin illan, että en osaa mitään tehdä oikein. Tunnen itseni erittäin huonoksi ihmiseksi.

Olen kouluttautunut ammattiin, jossa on todella vaikeaa löytää töitä. Tästä syystä olen pakottautunut yrittäjäksi, ja elän sosiaaliturvajärjestelmämme ulkopuolella niin kauan kuin jaksan vähänkään yrittää (koska näitä kahta asiaa ei voi mitenkään limittää toisiinsa). Ei ole vielä mitään tietoa, kuinka monen vuoden kuluttua yrityksen voi olettaa tuottavan edes sen verran, että voin palkata työntekijän, ja siinäkään vaiheessa en tule vielä itse saamaan palkkaa. Joudun elämään mieheni tulojen varassa, mikä selvästi stressaa miestä siitä huolimatta, että hän suostui järjestelyyn vapaaehtoisesti, ja tilanne aiheuttaa minulle aivan valtavaa syyllisyyden ja huonommuuden tunnetta.



Kärsin vakava-asteisesta Aspergerin syndroomasta. Miehelleni on vasta hiljattain selvinnyt, kuinka pysyvä tämä tila on, kuinka paljon teen joka päivä töitä pärjätäkseni ihan tavallisissa arjen tilanteissa, ja kuinka paljon tämä minua kuormittaa. Suhteemme on jatkunut jo vuosia, mutta vasta nyt mies alkaa ymmärtää ettei elämämme tule koskaan olemaan normaalia, ja että todennäköisesti hänkin tulee säännöllisesti ylikuormittumaan minun tilanteeni vuoksi niin kauan kuin olemme yhdessä.



Mies on töissä "eräässä suuressa teknologia-alan yrityksessä", jossa käynnissä ties kuinka monennet yt:t. Työ on epävarmaa ja vaikeaa jatkuvien muutosten ja yrityskulttuurin ongelmien vuoksi. Aiheuttaa stressiä toki myös parisuhteessamme, etenkin kun mies toimii molempien elättäjänä.



Hiljattain uskalsimme ensimmäistä kertaa yrittää raskautta. Raskaus alkoikin, mutta sitten paljastui että lapsella oli vaikea kehityshäiriö, jonka vuoksi raskaus päätettiin keskeyttää suhteellisen myöhäisillä viikoilla. Tapahtumasta on lähes kuukausi ja olen hädin tuskin palautunut toimintakykyiseksi. Tuska tulee olemaan pinnalla vielä pitkään ja tavalla tai toisella läsnä loppuelämän. Yritykseni koko loppuvuosi menee penkin alle, koska tämä sattui juuri pahimpaan mahdolliseen ajankohtaan yrityksen toiminnan kannalta, ja koska toiminta on täysin riippuvaista minusta.



Minulla on huonot ja etäiset välit sukulaisiini eikä kovinkaan montaa ystävää. Vanhempani asuvat kaukana ja miehen vanhempien kanssa en tule oikein toimeen. Aspergerini vuoksi epäilen, että minun olisi vaikeaa hyötyä myöskään terapiasta. Mieheni on ainoa ihminen, joka oikeasti osaa tukea minua näissä vaikeuksissa, mutta hän joutuu toimimaan jaksamisensa äärirajoilla, eikä varmasti jaksa minua loputtomiin terapoida. Pelkään kaiken tämän loppusummana lopulta menettäväni hänetkin.



Siinä nyt ensimmäiseksi mieleen tulevat asiat. Muutakin on, mutta en jaksa kirjoittaa romaania.