Kertokaapas nyt sitten, että mikä on pätevä syy viedä alle 3-vuotias päiväkotiin?

Yksikään teistä lapsensa päiväkotiin raahaavista äideista ei sano, että kaipaa lapsen kanssa kotona olemista ja yhdessä tekemistä.

Kaikki vain puolustelevat omaa syytään viedä lapsi hoitoon: työ ja asuntolaina ne ykköset. Voisiko sitä elämää suunnitella tai jättää ne lapset hankkimatta?

Kukin tekee omat valintansa, mutta olisitte rehellisiä edes anonyymeina. Se oma lapsi/lapset nyppii niin helkutisti, että pää leviää jos sinne kotiin on PAKKO jäädä. Lasten hankinta on valinta. Samoin se, että laittaa lapsen muiden kasvatettavaksi.

Miksi ette samantien lähetä lasta sisäoppilaitokseen? Tai jos tulee ero, niin päiväkotikin on lapselle parempi kuin isä ja tämän uusi puoliso.... sad, so sad...

sen voi etukäteen tietää "hajoaako se pää" kun ei ole ollut sitä omaa lasta??? Ja todellakin, missään ei sanota, että kotona kasvatetut -siihen maagiseen kolmeen ikävuoteen asti- pärjäävät, käyttäytyvät, tekevät oikeita valintoja paremmin kuin päiväkodissa hoidossa olleet lapset?

sen voi etukäteen tietää "hajoaako se pää" kun ei ole ollut sitä omaa lasta??? Ja todellakin, missään ei sanota, että kotona kasvatetut -siihen maagiseen kolmeen ikävuoteen asti- pärjäävät, käyttäytyvät, tekevät oikeita valintoja paremmin kuin päiväkodissa hoidossa olleet lapset?

Kenen sen pitäisi sinulle sanoa? Neuvolan? Sun omien vanhempien?

Jos suositeltava ryhmäkoko alle kolmivuotiaalle aikuiset mukaan lukien on 6-8 henkilöä, ei kotona tuota määrää ihmisiä kovin usein ole. Ainakaan nykyisin. Jos isommassa ryhmässä aivojen kehitys kärsii pysyvästi, kuvittelisin, että tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen että kotihoidetut lapset saavat ainakin vähän paremmat eväät elämään.

Kotihoidetut lapset ovat tutkimuksen mukaan vähemmän aggressiivisia toisia ihmisiä kohtaan. Kumpi sinä olet?

poissa työelämästä yhteen menoon kotona hoitamassa lapsiaan, niin nuorimmainen saa olla 2-vuotias kun aloittaa päivähoidon.

En viitsinyt jättää yksin kotiinkaan työpäivän ajaksi. Olis saattanut muksulla käydä aika pitkäksi :D

sen ikäinen ei pärjää vielä yksin:) On myös muita psyykkis-sosiaalisia syitä joita en nyt jaksa luetella.

Kävin lukion, menin töihin, jäin työttömäksi, olin vajaan vuoden työttömänä, hain opiskelemaan, tuli yllätysraskaus, pääsin opiskelemaan, lykkäsin opintoja vuodella ja nyt olisin viemässä 1.5-vuotiasta lasta päivähoitoon?

kun vanhemmat töissä, mutta kun näiden kivittäjien mukaan ei saa tehdä töitä vaan pitää kiltisti olla kotona lapsen kanssa ja elää sillä näkkärillä sen kolme vuotta, niin halusin tietää, että onko heidän mielestään mitään tilannetta milloin alle 3-vuotiaan voisi viedä päiväkotiin niin että se on heistäkjin hyväksyttävää.

- AP

töissä (jos töitä on, ja jos ei ole niin etsii sitä) Näin se yhteiskunta pyörii, ja näin naisilla on yhteiskunnassa mahdollisuudet ja asema, jonka haluan myös tyttäreni aikuistuessa olevan.

Maailmassa on aika vähän ihmisiä, joiden äitien maailma on pyörinyt heidän ympärillään totaalisesti kolme ekaa elinvuotta. Ja heistäkin on silti tullut ihan kunnon kansalaisia ja hyviä ihmisiä.

On muitakin hoitovaihtoehtoja, pph tai hoitaja kotiin.

Jos välittää siitä mitä muut piittaa sinun ja perheesi elämästä.



Tottakai kaikkea mitä teet voi joku mollata, tämä ei ole ainoa, ei eka eikä vika.



Eläisit elämääsi.



Nim. äiti joka on ollut kotona niin ettei muutama lapsi ole tarhassa käynyt, muutama on käynyt vauvana tarhassa ja muutama siltä väliltä. Kaikkia olen myös ottanut pois tarhasta jos jäänyt kotiin tai olen osaa pitänyt tarhassa kun olin hetken vauvan kanssa kotona ja palasin töihin pian uudestaan. Että siitä voi nyt ihan kaikki haukkua mitä tykkää! Vaar so gud!

Missäs eläintarhassa ne lapsesi riehuu?

perhepäivähoitajan, jota lapsi käytännössä pelkäsi, ja ryhmiksen, (jossa niin huonojalkainen hoitaja, ettei saanu puistossa karkaava kaksivuotiasta kiinni) jälkeen ihana, kodinomainen lähipäiväkoti, jossa toki enemmän lapsia, mutta myös enemmän henkilökuntaa (ja täten ihmisiä, joista löytää omalle luonteelle sopiva turva,) sanoisin kyllä, että päiväkoti oli oikein paras paikka meidän lapsille.

Kiitos vaan ihanista vuosista päiväkodin ihanille tädeille, ikävä on teitä vieläkin, kun viimeisinkin meni kouluun. :)

Lapsi hankitaan, mutta muut kasvattavat tämän. Valitetaan, että naisella on oikeus mennä töihin mutta on se lapsi sen isänkin, jääkööt isä kotiin jos äiti ei halua lastansa hoitaa.



Alle 3-vuotias ei saa päiväkodista irti yhtään mitään positiivista, katsokaan noita ostareilla notkuvia nykykakaroita joiden kielenkäyttö on ala-arvoista: tuollaisia niistä kasvaa. Ja jos väität muuta: miten se päiväkoti kasvattaa sinun lapsesi juuri omien arvojenne mukaisesti? Vastaus: ei mitenkään.



Eli pätevää syytä ei ole. Vain tekosyitä.

Ja että on täysi luottamus hoitopaikkaan. Meillä on jo kaksi lasta mennyt päiväkotiputken läpi ja he ovat tasapainoisia, rauhallisia, fiksuja ja iloisia poikia :)

ja tuo asuntolaina, voi hyvää päivää. Ei sitä taloa ole pakko ostaa, vuokrallakin voi olla. Varsinkin, jos sitä lainaa on PAKKO ottaa niin paljon että lapsen kasvatus jää muille.



Suomessa vaan on joku päähänpinttymä tämä "oma" talo. Täällä meidän asuinalueellakin on hienoja, isoja taloja isoine pihoineen ja kaikki leikkihärpäkkeet pihoissa, mutta päiväkotiin lapset vaan viedään aamuseitsemästä iltaviiteen. Mikä pointti tuossa on? Koska ne lapset siellä kotona oikein leikkii?



Kaksi päivää seitsemästä on vähän huono syy hankkia oma talo ja se piha. Tai edes asunto ja as.oy:n yhteinen piha.

mutta reagoimpa kuitenkin. Mulla on sellainen käytännön kokemus, että lapset ovat oppineet oikein hyville tavoille päiväkodissa, ja se on tukenut kodin kasvatustyötä. Olen huomannut tämän myös lasten kavereissa (jo isompia)



"Kadulla notkuvilla nuorilla" ei välttämättä ole kotiasiat kunnossa, joten ihan hyvä, että elämässä on kenties ollut joku turvallinenkin aikuissuhde siellä alkutaipaleella, se voi kantaa pitkälle.

Pidetään me vaan huoli, että myös lapsista pidetään huoli ja hoitajia riittää ja ryhmäkoot pysyy pieninä.

mutta reagoimpa kuitenkin. Mulla on sellainen käytännön kokemus, että lapset ovat oppineet oikein hyville tavoille päiväkodissa, ja se on tukenut kodin kasvatustyötä. Olen huomannut tämän myös lasten kavereissa (jo isompia)

"Kadulla notkuvilla nuorilla" ei välttämättä ole kotiasiat kunnossa, joten ihan hyvä, että elämässä on kenties ollut joku turvallinenkin aikuissuhde siellä alkutaipaleella, se voi kantaa pitkälle.

Pidetään me vaan huoli, että myös lapsista pidetään huoli ja hoitajia riittää ja ryhmäkoot pysyy pieninä.

Meidän naapurissa on oikea kauhukakaroiden kauhukakara, päiväkotikasvatti eikä vanhemmilla ole ollut/ei ole vieläkään aikaa lapselleen.

Kertokaapa te, joiden lapsi on siellä päiväkodissa: miten se pk tukee sitä kodin kasvatustyötä? Käyttekö läpi arvot joita lapselle tulee opettaa ja periaatteet joilla menään ja päiväkoti niitä sitten soveltaa kullekin perheelle/perheen lapselle erikseen. Tuskinpa. Aika massakasvatuksella (kurinpitoa sen minkä ehtii) mennään.

Laadukas varhaiskasvatus päiväkodissa on pelkkä vitsi.

esim. lapsen puheen kehittymiseksi

Se keskustelu lakkaa heti kun ne tekosyyt ammutaan alas. Kuka teistä oikeasti uskaltaisi tunnustaa ihan suoraan, käsi sydämellä, että se lapsen kasvatus itse ei ihan oikeasti kiinnosta, muut tehkööt sen kuivaksiopettamisesta lähtien?

Mä en jaksa lähteä enempää tähän keskusteluun, koska tässä ollaan aina niin poteroissa. Minun mielestäni päiväkoti ei pilaa lasta, vanhemmat voivat omalla toiminnallaan pilata. JA sitä ei ratkaise se onko isä tai äiti ollut kotona lapsen kolme ekaa vuotta vai ei.

Välillä tuntuukin siltä, että joidenkin mielestä se on se ratkaiseva, että kun vaan on 3 vuotta himassa, niin jes, lapsi on pelastettu. Ei se niin mene. Mun mielestä pitää tätä enemmän puhua siitä, miten vanhemmat on läsnä vielä sen kymmenvuotiaan tai jopa sen 15-vuotiaan elämässä. Jos vanhempi pitää huolen, että on lapsen elämässä läsnä myös teini-iässä (vaikka käykin töissä ja on se oma työelämäkin) niin se ei haittaa, vaikka lapsi olisi viety sinne "hirveään" päiväkotiin puolitoista vuotiaana.



Ei muuta.