Kertokaapas nyt sitten, että mikä on pätevä syy viedä alle 3-vuotias päiväkotiin?

Itse aioin viedä lapseni hoitoon yksivuotiaana. Toinen lapsi kyseessä. Rakastan lapsiani, mutta minulla erittäin mielenkiintoinen työ. Jos olisin vuositolkulla pois työelämästä, voisin heittää hyvästit työhaaveilleni. Siskolleni on käynyt vähän huonosti työmarkkinoilla, kun oli useamman vuoden kotona. Osa- aikatyö on myös olemassa. Mikä ihmeen ikäraja se kolme vuotta oikein on. Jonkun yhden naisen kirjoittamaan eepokseen täällä uskotaan kuin raamattuu.

Eli jos satun olemaan töissä suhdanneherkällä it-alalla niin mun elämänhallinnassani on ongelmia?



Voin kyllä harkita uudelleenkouluttautumista vaikka sairaanhoitajaksi mutta kyllä se taitaa yhteiskunnalle enemmän maksaa ammatinvaihto kuin muutama vuosi päiväkotihoitoa lapsille.

en ymmärrä miksi aina tuota pph:ta pidetään parempana..omat kokemukset niistä on..öö..hyvin huonoja=)Mutta itse olen ollut kotona 6-vuotta ja nyt lapset menevät hoitoon päiväkotiin,kuopus on 2-vuotta.Menen opiskelemaan ihan sen takia että olen totaalisesti kyllästynyt kotona oloon ja kaipaan vaihtelua..ei ole lastenkaan etu jos äiti on jatkuvasti hermo kireellä..onneksi lapset on vain 3-4päivää viikossa hoidossa ja koulutus kestää 6kk=)Sen jälkeen jäädään vielä kuopuksen kanssa 6:ksi kuukaudeksi kotiin ja jatkan opintoja kun kuopus täyttää 3=)

päin on ihan tavallista, että ihmiset käyvät töissä. Sillä pidetään tätä yhteiskuntaa pystyssä. Ja maksetaan niitä kotihoidontukia ja työkkärikorvauksia.

Kysymys ei nyt olekaan siitä tehdäänkö töitä vai ei vaan miten lapsen hyvä hoito järjestetään SIITÄ HUOLIMATTA.Päiväkodin ryhmähoito siinä muodossa kun sitä nykyään pystytään tarjoamaan ei ole alle kolmevuotiaalle parasta mahdollista hoitoa.

Kannattaisikohan miettiä, että onko se lapsen älyllisen, kielellisen, kognitiivinen kehityksen, muistin, minäkuvan ja sosiaalisten taitojen ongelmat sen oman omistusasunnon arvoisia. Kyse on kuitenkin lapsen kolmesta ensimmäisestä vuodesta.



Eivätkä nämä ongelmat poistu sillä, että hoitopuolella hoetaan mantraa "korkeatasoisesta varhaiskasvatuksesta". Tai sillä, että "minutkin on viety päiväkotiin".



Jos Keltinkangas-Järvinen on oikeassa, niin te, jotka on viety päiväkotiin alle kolmivuotiaina: taatusti tunnistatte itsestänne näitä ongelmia.



"

— Levottomuus, meluisuus ja liialliset sosiaaliset kontaktit nostavat lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi, mikä näkyy hänessä vielä aikuisenakin, Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta sanoo.



Keltikangas-Järvisen mukaan suurin yksittäinen pulma on pientenkin, alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmien suuri koko.



— Lapsen aivojen kehitystason vuoksi lapsi ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan kaikkia eteen tulevia asioita. Ja vaikutus ulottuu kaikkeen: älylliseen, kielelliseen, kognitiiviseen kehitykseen, muistiin, minäkuvaan, sosiaalisiin taitoihin, hän listaa."

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-ja…

antamaan sitä korkeatasoista hoitoa meille maanantaiaamuna, kun menen töihin. Voitte ottaa sen Keltikankaan oppaan mukaan. Kun ei vissiin ole muuta tahoa, kuin täällä kirjoittelevat, jotka sitä tarjoavat? Itsekään kun ei äitinäkään aina jaksa ihan 110% paahtaa. Päiväkodissa sentään ryhmässä on useampi aikuinen, joten tuskin siellä ihan törkeitä toisten kuullen ollaan. Isovanhemmat eivät jaksa viikosta toiseen laulaa, askarrella ja laittaa ruokaa noille muksuille vaikka maksaisi. Enkä tiedä haluaisinkokaan lapsiani heille hoidettavaksi.



Itse työskentelen lasten parissa ja myönnän, että tykkään niistä muksuista ja työstäni ihan hirveästi. Ehkä olen joku omituinen sitten.

Vieläkö haluatte viedä alle 3v mukulanne päiväkotiin?



"Keltikangas-Järvisen mukaan ylisuurten ryhmien kaikkia haittoja ei tiedetä, koska missään tutkimuksissa ei ole käsitelty näin suuria ryhmiä kuin Suomessa esiintyy. Muutakin poikkeuksellista meiltä löytyy:



- Näin pitkiä hoitopäiviä kuin mitä Suomessa on myös alle kolmivuotiailla, ei ole missään tutkimuksissa edes tarkasteltu.

Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion:



kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys."

Se sisälukutaito on sitten ihan olematon?



Päiväkodissa ei ongelmana ole kasvatuksen laatu. Luepas uudelleen ja keskustellaan sitten.

Ei voi olettaa, että sillä rahalla saisi yksilöllistä ja lapsentahtista hoitoa. Toki meidän palkatkin on mitä on, joten emme mitenkään voi maksaa esim 1500 E lapsen hoitopaikasta kuukaudessa (kuten esimerkiksi ystäväperheeni tekee muualla kuin Suomessa)

olemattomalla sisälukutaidollani sen teoksen mieluummin kuin tänne kirjoitetut lainaukset siitä. Muutahan täältä ei taida irti saada, en ole löytänyt varteenotettavia vaihtoehtoja.

olemattomalla sisälukutaidollani sen teoksen mieluummin kuin tänne kirjoitetut lainaukset siitä. Muutahan täältä ei taida irti saada, en ole löytänyt varteenotettavia vaihtoehtoja.

Sun pitää lukea kaikki Keltinkangas-Järvisen kirjat? Suomen Kuvalehden haastattelu (luettavissa netistä) tai Ylen nettisivujen kautta nähtävä professorin haastattelu eivät siis kerro mitään? :-)

No kerrankin on perusteellinen av-mamma.

P.S. Niitä linkkejä voi hiirellä kliksauttaa.

tuo keltikangas kirjoittanut siitä, miten näitä suurten ryhmäkokojen haittoja voisi minimoida? En nimittäin tunne teoksia. Kun tuntuu siitä, että osoitellaan vain ongelmaa, eikä kukaan auta siinä asiassa. Avusta olisi varmasti paljon enemmän hyötyä, kuin syyttävästä sormesta, kun muutenkin tuntee syyllisyyttä tällaisista seikoista ja miettii, mitä tekee väärin kasvatuksessa. Itse kyllä todella mielelläni lukisin sellaista. Tosin tämä palsta ei liene oikea paikka tällaisista teoksista kyselläkään, jos joku iltojensa iloksi referoi jotain opiskelukirjaansa.



Faktahan on se, että rahaa ei ole, piste. Ei minulla yksityiseen hoitoon, eikä kunnalla ryhmien pienentämiseen. Olisi lohdullisempaa kuulla siitä, miten tukea lasta, joka joutuu tällaisessa ryhmässä olemaan. Ja onkohan noissa lapsissa ollenkaan yksilöllisiä eroja toleranssin kanssa?

tuo keltikangas kirjoittanut siitä, miten näitä suurten ryhmäkokojen haittoja voisi minimoida? En nimittäin tunne teoksia. Kun tuntuu siitä, että osoitellaan vain ongelmaa, eikä kukaan auta siinä asiassa. Avusta olisi varmasti paljon enemmän hyötyä, kuin syyttävästä sormesta, kun muutenkin tuntee syyllisyyttä tällaisista seikoista ja miettii, mitä tekee väärin kasvatuksessa. Itse kyllä todella mielelläni lukisin sellaista. Tosin tämä palsta ei liene oikea paikka tällaisista teoksista kyselläkään, jos joku iltojensa iloksi referoi jotain opiskelukirjaansa.

Faktahan on se, että rahaa ei ole, piste. Ei minulla yksityiseen hoitoon, eikä kunnalla ryhmien pienentämiseen. Olisi lohdullisempaa kuulla siitä, miten tukea lasta, joka joutuu tällaisessa ryhmässä olemaan. Ja onkohan noissa lapsissa ollenkaan yksilöllisiä eroja toleranssin kanssa?

Tässä oli K-J:n tärkein pointti yhden haastattelun kohdalla:

"Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen seuraa näitä jupakoita turhautuneena - jos lainkaan.

- Niin kauan kuin uraäidit ja kotiäidit ovat toistensa niskassa, saavat poliitikot nukkua yönsä rauhassa.

Keltikangas-Järvinen painottaa, että päivähoidon ratkaisut ovat yhteiskunnan ratkaisuja. Hyökkäilyt toisia vanhempia vastaan tulisi lopettaa ja suunnata keskustelu päivähoidon laadun parantamiseen. Nykyisellään laatu on kehno, koska laadun perusmittarit lasten kannalta eli hoitoryhmän koko, hoitajien pysyvyys ja hoitopäivän pituus näyttävät monin paikoin punaista.

Ryhmäkoot ja hoitajien määrät ovat poliitikkojen päätettävissä. Näiden vajauksia ei voi korvata henkilökunnan pätevyydellä, eikä vajauksista pidä henkilökuntaa syyllistää.

Professori ehdottaa, että koti- ja uraäidit ja vielä lastentarhanopettajatkin yhdistäisivät voimansa lapsen parhaaksi."

Tässä yksi yhdistetty kot-/uraiäiti voisi olla valmiina vaatimaan ryhmäkokojen pienentämistä. Muita?

kot-/uraiäiti = toim.huom. koti-/uraäiti, alkaa olla jo vähän pitkä päivä pulkassa :-DDD

tuo keltikangas kirjoittanut siitä, miten näitä suurten ryhmäkokojen haittoja voisi minimoida? En nimittäin tunne teoksia. Kun tuntuu siitä, että osoitellaan vain ongelmaa, eikä kukaan auta siinä asiassa. Avusta olisi varmasti paljon enemmän hyötyä, kuin syyttävästä sormesta, kun muutenkin tuntee syyllisyyttä tällaisista seikoista ja miettii, mitä tekee väärin kasvatuksessa. Itse kyllä todella mielelläni lukisin sellaista. Tosin tämä palsta ei liene oikea paikka tällaisista teoksista kyselläkään, jos joku iltojensa iloksi referoi jotain opiskelukirjaansa.

Faktahan on se, että rahaa ei ole, piste. Ei minulla yksityiseen hoitoon, eikä kunnalla ryhmien pienentämiseen. Olisi lohdullisempaa kuulla siitä, miten tukea lasta, joka joutuu tällaisessa ryhmässä olemaan. Ja onkohan noissa lapsissa ollenkaan yksilöllisiä eroja toleranssin kanssa?

Tässä oli K-J:n tärkein pointti yhden haastattelun kohdalla:

"Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen seuraa näitä jupakoita turhautuneena - jos lainkaan.

- Niin kauan kuin uraäidit ja kotiäidit ovat toistensa niskassa, saavat poliitikot nukkua yönsä rauhassa.

Keltikangas-Järvinen painottaa, että päivähoidon ratkaisut ovat yhteiskunnan ratkaisuja. Hyökkäilyt toisia vanhempia vastaan tulisi lopettaa ja suunnata keskustelu päivähoidon laadun parantamiseen. Nykyisellään laatu on kehno, koska laadun perusmittarit lasten kannalta eli hoitoryhmän koko, hoitajien pysyvyys ja hoitopäivän pituus näyttävät monin paikoin punaista.

Ryhmäkoot ja hoitajien määrät ovat poliitikkojen päätettävissä. Näiden vajauksia ei voi korvata henkilökunnan pätevyydellä, eikä vajauksista pidä henkilökuntaa syyllistää.

Professori ehdottaa, että koti- ja uraäidit ja vielä lastentarhanopettajatkin yhdistäisivät voimansa lapsen parhaaksi."

Tässä yksi yhdistetty kot-/uraiäiti voisi olla valmiina vaatimaan ryhmäkokojen pienentämistä. Muita?

taitaa olla Keltikangas-Järvinen se nimi, jonka kirjoja kannattaisi lukea. Ei ännällä. Että siinä jo syytä, miksi voisi lukea ihan originaaleja. Käys korjaamassa siihen esseen lähdeluetteloon ;D

taitaa olla Keltikangas-Järvinen se nimi, jonka kirjoja kannattaisi lukea. Ei ännällä. Että siinä jo syytä, miksi voisi lukea ihan originaaleja. Käys korjaamassa siihen esseen lähdeluetteloon ;D

Ei onneksi ole esseetä työn alla, ihan C-koodia naputtelen. :-D Liikaa kofeiinia kun tulee noita änkyröitä joka väliin.

--Se koturaiäiti

lähdeluettelovirhe taisi olla tossa hippasen ylempänä, ei koti+uraäiskällä.

tein virheen laitoin,

en laita enää

luin, kasvoin, ryhdyin arvostamaan muuta kuin rahaa ja suorittamista

muka kasvetaan kun ruvetaan löysäilemään.

että se määrittelemäsi 'löysäily' tarkoittaa sitä että ei enää kirjoittele vittumaisia viestejä purkaakseen pahaa oloaan kun sitä ei enää ole.

Kasvamisen voi käsittää monella eri tavalla, esimerkiksi niin että oppii omista kokemuksistaan, hyväksyy että on tehnyt virheen ja haluaa muuttaa pysyvästi toimintatapojaan jotta ei enää toimisi niin.

Monesti se tuottaa myös sen tuloksen että voi paremmin.

Suosittelen lämpimästi:)