Kertokaapas nyt sitten, että mikä on pätevä syy viedä alle 3-vuotias päiväkotiin?

Mutta en silti veisi alle 1,5-2 vuotiasta päivähoitoon työn vuoksi. Parempi olisi, että lapsi olisi 2-3 v. tai jopa vanhempi.

lasten kanssa kotona olemista, kun olen töissä. Osittain siksi meillä onkin neljä lasta, että olen neljä kertaa saanut jäädä töistä pois kotiin hoitamaan lapsia. (Lapset eivät ole syntyneet peräjälkeen.)

Toisaalta kun olen kotona, niin kaipaan töihin. Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, mielekäs ja haastava työ, ja kohtuullisen hyvä palkkakin (naisvaltaisiin aloihin verrattuna tosi hyvä). Raha ei kuitenkaan ratkaise, sillä elämme mieheni palkalla melko mukavasti. (Tosin vuosittaiset etelän ja muut matkat jäisivät varmaan tekemättä, jos en itse kävisi töissä.)

Yhteenvetona en mitenkään voi mieltää itseäni uraäidiksi, kun meillä on neljä lasta, mutta en kotiäidiksikään. Ristiriitaa siis riittää.

Yksikään teistä lapsensa päiväkotiin raahaavista äideista ei sano, että kaipaa lapsen kanssa kotona olemista ja yhdessä tekemistä.

Kaikki vain puolustelevat omaa syytään viedä lapsi hoitoon: työ ja asuntolaina ne ykköset. Voisiko sitä elämää suunnitella tai jättää ne lapset hankkimatta?

sun kaltaiset ihmiset jotain tyydytystä siitä, että pääsette pätemään sillä kotona olollanne? Ootko oikeasti niin mustavalkoinen ihminen, että luulet etten kaipaa lapsen kanssa olemista sun muuta, jos tilanne on se että lapsi on pakko viedä päiväkotiin? Tai vaikka ei mun "pää kestäisikään" ja vien lapsen päiväkotiin niin silti en kaipaa hänen kanssaan yhteistä aikaa? Päinvastoin, silloin siitä ajasta nimenomaan nauttii ja oppii arvostamaan sitä.

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa tai kaikilla ei ole sitä miestä joka tienaa monta tonnia kuukaudessa, että pystyy elättämään koko perheensä. Sekö silti tarkoittaa sitä, etttä ei voi hankkia lapsia? Ei hyvä päivä.

Olen kotona oleva yrittäjä jolla varsin vapaat työajat. Varsin mustavalkoinen näkemys sinulla, jos vaihtoehdot ovat joko kultalusikka suussa syntynyt tai hyvin tienaava mies. :-DDD

Miksi katsot, että lapsia pitää hankkia vaikkei olisi niitä varaa hoitaa?

Minusta työ on hyvä syy vielä lapsi hoitoon. Ei alle 3 vuotias pärjää vielä yksinkään.;)

Suomessa ei pärjää pitkään miehen palkalla. Kaikilla ei ole säästöjä.

Meillä meni rahaa siihen, että lasta ylipäätään saatiin. Toinen vaihtoehto adoptio olisi sekin tullut hintavaksi ja adoptioprosessiin olimme adoptioneuvojan mielestä liian köyhiä.

Mielestäni marttyyriäitiys ei ole lapsen etu. Oma äitini on osaltaan tuonut hanakasti esiin, miten hän "uhrasi" itsensä lasten hoitamiseen. Sitten kun alkoi esikoulu, olimme arkoja ja ujoja, koska äiti oli hössöttänyt ja passannut meitä. Koulussakin tulin koulukiusatuksi, kun ei ollut kokemusta ryhmässä toimimisesta.

sun kaltaiset ihmiset jotain tyydytystä siitä, että pääsette pätemään sillä kotona olollanne? Ootko oikeasti niin mustavalkoinen ihminen, että luulet etten kaipaa lapsen kanssa olemista sun muuta, jos tilanne on se että lapsi on pakko viedä päiväkotiin? Tai vaikka ei mun "pää kestäisikään" ja vien lapsen päiväkotiin niin silti en kaipaa hänen kanssaan yhteistä aikaa? Päinvastoin, silloin siitä ajasta nimenomaan nauttii ja oppii arvostamaan sitä.

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa tai kaikilla ei ole sitä miestä joka tienaa monta tonnia kuukaudessa, että pystyy elättämään koko perheensä. Sekö silti tarkoittaa sitä, etttä ei voi hankkia lapsia? Ei hyvä päivä.

Olen kotona oleva yrittäjä jolla varsin vapaat työajat. Varsin mustavalkoinen näkemys sinulla, jos vaihtoehdot ovat joko kultalusikka suussa syntynyt tai hyvin tienaava mies. :-DDD

Miksi katsot, että lapsia pitää hankkia vaikkei olisi niitä varaa hoitaa?

en saisi hankkia, vaikka menenkin töihin ja lapset saavat rakkautta, hoivaa, huolenpitoa myös meiltä vanhemmilta erittäin paljon? Etenkin kun ei enempää 6 tuntia päivässä ole hoidossa ja siitäkin ajasta nukkuu 2 tuntia päikkäreitä?

Ja joo, kaikki eivät ole yrittäjiä, suurinosa kotona olioista on näitä kenellä mies tienaa tarpeeksi. Olisiko pitänyt mies sitten hankkia rahan perusteella? Huoh, turha teille on yrittää takoa päähän yhtikäs mitään, että tilanteet voivat olla erilaisia. Toisaalta, miksi edes yritän, eipä se minulta pois ole, rakastan lastani. Annan hänelle huomiota, rakkautta, leikitään, touhutaan. Silti käyn töissä. Arvostan meidän keskeisiä aikoja ja nautin niistä täysin siemauksin!

Ja nyt hiljenen. Pitänee lähteä töihin!

Liekö homma edennyt vielä edes jälkiprosessointivaiheeseen a'la Olli Saarela.

tein virheen laitoin,

en laita enää

luin, kasvoin, ryhdyin arvostamaan muuta kuin rahaa ja suorittamista

muka kasvetaan kun ruvetaan löysäilemään.

siinä on se ero että se määrittelemäsi 'löysäily' tarkoittaa sitä että ei enää kirjoittele vittumaisia viestejä purkaakseen pahaa oloaan kun sitä ei enää ole.

Kasvamisen voi käsittää monella eri tavalla, esimerkiksi niin että oppii omista kokemuksistaan, hyväksyy että on tehnyt virheen ja haluaa muuttaa pysyvästi toimintatapojaan jotta ei enää toimisi niin.

Monesti se tuottaa myös sen tuloksen että voi paremmin.

Suosittelen lämpimästi:)

En ymmärrä ihmisten tarvetta löytää muista ihmisistä vikaa ja piikitellä sitten siitä, jotta oma olo kohentuisi. Jos on omaan elämään edes jotenkuten tyytyväinen, niin ei takuulla ole tarvetta lähteä ristiretkelle naapurin tai sukulaisen valintoja vastaan.



Ihmettelen kotiäitien tarvetta jatkuvasti naputtaa asiasta, joka ei heitä koske. Työssäkäyvät ovat niitä, jotka maksavat verorahoista ne päivähoitokulut kuten myös kotiäitien kotihoidontuet. MIksi siis räksyttää?



Jos mennään lapsen parhaaseen, mennään niin monimutkaiseen ja monitahoiseen ongelmaan, että ei voida julistaa kapeakatseisesti, että lapset olisi hoidettava kotona. Muualla maailmassa äitiyslomat ovat lyhyempiä ja varhaiskasvatus alkaa usein jo 3-4-vuotiaina. Koulu taas alkaa useimmiten 5-vuotiaana. Ystäväni asuu Euroopan maassa, jossa 3-vuotiaat laitetaan esikouluun klo 8-14. Luokassa on 20 lasta ja yksi opettaja eikä päiväunia nukuta. Tämän pohjalta voisi siis sanoa, että lasten päivähoito yli 3-vuotiaille Suomessa on eurooppalaisittain aika hyvällä mallilla ja lapsen tason mukaisesti suunniteltu. Aina tietysti kannattaa miettiä parannuskeinoja mutta tuskin kieltämällä koko hoidon.



Mitä tulee alle 3-vuotiaisiin, niin tämäkin aihepiiri on aika vaikea. 3 ei ole mikään maaginen ikäraja, ja osa lapsista hyötyy leikkikavereista jo paljon varhemmin, osa taas ei edes 3-vuotiaanakaan. Keltikangas-Järvinen ei ole tutkinut asiaa vaan ilmoittaa oman mielipiteensä. Se ei ole sama asia kuin totuus - joskin ihan järkeenkäyviä juttuja pohtii. Esim. ryhmäkokojen pitäisi olla pieniä alle 3-vuotiaille, ja varmasti herkille lapsille melu on haitallista. Keltikangas-Järvinen on myös korostanut, että mitään muutosta ei tähän tapahdu, jos kotiäidit keskittyvät syyttelemään työäitejä ja päinvastoin. Valtio ja kunnat pitäisi saada laittamaan lisää rahaa varhaiskasvatukseen, ja sitähän ei tietenkään saada, ellei useampi kotiäiti mene töihin. Kierre, jota on vaikea katkaista.



Onneksi meillä on loistavia päiväkoteja, jotka tekevät kaikkensa lasten viihtymiseksi. Oma lapseni on ollut kohta kaksi vuotta samassa ryhmässä ja samalla omahoitajalla. Hän aloitti hoidon 2-vuotiaana pienryhmässä, jonka hoitajalla oli 2 muuta lasta. Ulkoilivat, söivät ja menivät päiväunille tässä kolmen lapsen ryhmässä, joten melutasoa ei oikein voi syyttää. Hoitajat eivät vaihtuneet vaan pysyivät samoina isossakin ryhmässä yhtä lukuunottamatta. Jopa sairastumiset hoidettiin vakiosijaisilla.



Kun annatte näitä esimerkkejänne hoidon huonosta tasosta, kannattaa varmaan muistaa, että eipä tuo ole koko totuus. En silti sano, etteikö muutokset ole tarpeellisia mutta tuskin sen arvoisia, että alatyylistä kieltä käyttäen räksytetään kuin rakit.

Uskoisin, että 27 yliopiston ja tutkimuskeskuksen yhdessä tekemä tutkimus päiväkotien vaikutuksesta niihin pieniin olisi validia tietoa. Paljon luotettavampaa kuin tämä mutu-tuntuma, joka av-mammalla on. Tehän näette nuo ongelmat vasta myöhemmin, jos siis uskallatte ne tunnustaa. Viimeiseen asti varmasti kiellätte, että ei se päiväkodista johtunut.



Miettikääpä oikeasti mitä opettajat kertovat nykynuorista ja katsokaa kuinka moni heistä on ollut päiväkodissa. En minä ainakaan tuollaista lasta halua kasvattaa materian haalimisen vuoksi.

pidätte noita perhepäivähoitajia suunnilleen jumalolentoina niin voin kertoa ihan oman kokemukseni.



Olin 2-vuotias, kun äiti päätti viedä minut pph:lle, juurikin sen takia, että se olisi kodinomaisempi ympäristö ja hellempi kuin päiväkoti.



No siellä oli minua vanhempi tyttö, josta oli mukavaa viihdettä potkia minua aina kun pph ei ollut näkemässä. Äidin kertoman mukaan olin tästä yrittänyt 2-vuotiaan puhekyvyilläni äidille kertoa, mutta äiti ei ollut ymmärtänyt asian vakavuutta vaan oli ajatellut, että höpisen omiani.



Hoitajalta sain aina kovat huudot kun itkin "ilman syytä", kun en osannut sanoa, että toinen tyttö potkii... tätä kesti aikansa, kunnes aloin olla mustelmilla ja tukka alkoi lähteä päästä (en tiedä johtuiko sitten stressistä..?) Äiti vei minut lääkäriin ja kertoi lääkärille, mitä olin äidille aikaisemmin yrittänyt kertoa ja lääkäri käski heti ottaa minut pois hoidosta ja niin äiti teki.



Myöhemmin selvisi, että tämän potkijatytön isoveli käyttäytyi väkivaltaisesti siskoaan kohtaan ja tämä sitten purki pahan olonsa minuun.



Tarhasta minulla ei ole mitään muuta kuin hyviä kokemuksia. Ja itsekin tein kyllä ratkaisun viedä oman lapseni tarhaan. Vaikka se on isompi yhteisö niin siellä on myös paljon enemmän silmiä ja sylejä. Tietenkään en nyt halua yleistää tämän oman tapaukseni pohjalta kaikkien perhepäivähoitajien huonoutta, mutta kerroinpahan nyt, että tällaistakin voi olla.

Mutta on aika mielikuvitukseton vanhempi jos ei saa kavereita järjestettyä kuin viemällä päiväkotiin. Toisekseen lapsi ei tarvitse niitä kavereita 20 kerrallaan ja 8h kerrallaan.

Paljon parempi vaihtoehto mennä lapsen kanssa yhdessä kerhoihin jotka kestävät 2h. Viikolle saa aika monta kerhoa jos tahtoa riittää. Myös leikkipuistoissa on toimintaa ja muita lapsia.

En ymmärrä ihmisten tarvetta löytää muista ihmisistä vikaa ja piikitellä sitten siitä, jotta oma olo kohentuisi. Jos on omaan elämään edes jotenkuten tyytyväinen, niin ei takuulla ole tarvetta lähteä ristiretkelle naapurin tai sukulaisen valintoja vastaan.

Ihmettelen kotiäitien tarvetta jatkuvasti naputtaa asiasta, joka ei heitä koske. Työssäkäyvät ovat niitä, jotka maksavat verorahoista ne päivähoitokulut kuten myös kotiäitien kotihoidontuet. MIksi siis räksyttää?

Jos mennään lapsen parhaaseen, mennään niin monimutkaiseen ja monitahoiseen ongelmaan, että ei voida julistaa kapeakatseisesti, että lapset olisi hoidettava kotona. Muualla maailmassa äitiyslomat ovat lyhyempiä ja varhaiskasvatus alkaa usein jo 3-4-vuotiaina. Koulu taas alkaa useimmiten 5-vuotiaana. Ystäväni asuu Euroopan maassa, jossa 3-vuotiaat laitetaan esikouluun klo 8-14. Luokassa on 20 lasta ja yksi opettaja eikä päiväunia nukuta. Tämän pohjalta voisi siis sanoa, että lasten päivähoito yli 3-vuotiaille Suomessa on eurooppalaisittain aika hyvällä mallilla ja lapsen tason mukaisesti suunniteltu. Aina tietysti kannattaa miettiä parannuskeinoja mutta tuskin kieltämällä koko hoidon.

Mitä tulee alle 3-vuotiaisiin, niin tämäkin aihepiiri on aika vaikea. 3 ei ole mikään maaginen ikäraja, ja osa lapsista hyötyy leikkikavereista jo paljon varhemmin, osa taas ei edes 3-vuotiaanakaan. Keltikangas-Järvinen ei ole tutkinut asiaa vaan ilmoittaa oman mielipiteensä. Se ei ole sama asia kuin totuus - joskin ihan järkeenkäyviä juttuja pohtii. Esim. ryhmäkokojen pitäisi olla pieniä alle 3-vuotiaille, ja varmasti herkille lapsille melu on haitallista. Keltikangas-Järvinen on myös korostanut, että mitään muutosta ei tähän tapahdu, jos kotiäidit keskittyvät syyttelemään työäitejä ja päinvastoin. Valtio ja kunnat pitäisi saada laittamaan lisää rahaa varhaiskasvatukseen, ja sitähän ei tietenkään saada, ellei useampi kotiäiti mene töihin. Kierre, jota on vaikea katkaista.

Onneksi meillä on loistavia päiväkoteja, jotka tekevät kaikkensa lasten viihtymiseksi. Oma lapseni on ollut kohta kaksi vuotta samassa ryhmässä ja samalla omahoitajalla. Hän aloitti hoidon 2-vuotiaana pienryhmässä, jonka hoitajalla oli 2 muuta lasta. Ulkoilivat, söivät ja menivät päiväunille tässä kolmen lapsen ryhmässä, joten melutasoa ei oikein voi syyttää. Hoitajat eivät vaihtuneet vaan pysyivät samoina isossakin ryhmässä yhtä lukuunottamatta. Jopa sairastumiset hoidettiin vakiosijaisilla.

Kun annatte näitä esimerkkejänne hoidon huonosta tasosta, kannattaa varmaan muistaa, että eipä tuo ole koko totuus. En silti sano, etteikö muutokset ole tarpeellisia mutta tuskin sen arvoisia, että alatyylistä kieltä käyttäen räksytetään kuin rakit.

Meillä oli kolmiperhehoitaja kuopuksen ollessa 1-3-vuotias ja minua hämmästyttää, että ainakin Espoo on systemaattisesti pyrkinyt tästä hoitomuodosta eroon. Ryhmässämme oli meidän kolme lasta ja yksi ulkopuolinen ja ryhmä toimi aina meillä, yhteisestä päätöksestä. Meille se aiheutti sen verran lisätöitä, että aamupala ja lounas piti valmistaa, mutta saimme siihen korvausta kaupungilta. Vastaavasti kuljetukset jäivät pois. Ainoa keksimäni miinuspuoli oli varahoidon säännöllinen tarve hoitajan työaikojen, koulutuksen jne. takia, eikä kolme lasta mahtunut koskaan yhteen hoitopaikkaan ennen kuin varahoitopaikaksi saatiin lähin päiväkoti. Myöhemmin kun meiltä lähti vanhin eskariin ja kouluun, naapurista tuli yksi lapsi tilalle. Ilmeisesti osin perheiden keskinäisten ja toisaalta perheiden ja hoitajan välillä on niin usein kitkaa, että esimerkiksi Espoo tosiaan on tainnut kuopata tämän hoitomuodon mainion hoitomuodon. Tai onko niin, että hoitajat nimen omaan haluavat tehdä työtä omassa tutussa ympäristössään?

Kun lapset siirtyivät kuopuksen täytettyä 3 tuohon lähipäiväkotiin, se oli samanlainen, loistava päiväkoti kuin alle kirjoittaneella: työtään ja lapsia rakastava, kokenut ja ammattitaitoinen henkilökunta, jonka miehitys pysyi samana koko sen 3 vuotta jonka me päiväkodin asiakkaina olimme ja toimi hyvässä hengessä sekä keskenään että meidän vanhempien kanssa. Myös lapset viihtyivät loistavasti.

Ystäväni asuu Euroopan maassa, jossa 3-vuotiaat laitetaan esikouluun klo 8-14. Luokassa on 20 lasta ja yksi opettaja eikä päiväunia nukuta. Tämän pohjalta voisi siis sanoa, että lasten päivähoito yli 3-vuotiaille Suomessa on eurooppalaisittain aika hyvällä mallilla ja lapsen tason mukaisesti suunniteltu. Aina tietysti kannattaa miettiä parannuskeinoja mutta tuskin kieltämällä koko hoidon.

Unohdit tästä sen olennaisen: lapset käyvät syömässä lounaan kotona keskellä päivää, eli esikoulupäivä ei ole 8-14.

Muutenkin: ei kukaan hoidon laadusta kiistele. Ei sillä ole mitään merkitystä, jos pelkkä ryhmäkoko on lapselle liikaa ja vaikuttaa näin jo aivojen kehitykseen. Eikä silläkään ole mitään merkitystä, että lapsi tykkää olla päiväkodissa. Ihan samalla lailla se aivojen kehitys vaarantuu.

Tästä on jo tutkimustietoa, aivojen kehityksestä ja siitä mikä vaikuttaa haitallisesti. Vaatikaa pienryhmiä alle 3v päiväkotilapsille jo lääketieteellisin perustein tai palkatkaa itse hoitaja. Ja niille, jotka sanovat ettei pk-seudulla voi palkata hoitajaa kotiin: täällä varsinkin voi. Muodostakaa hoitorinki ja palkatkaa itse yksityisen hoidon tuella. Lapset voivat paremmin ja joku lapsista tykkäävä saa työpaikan, vanhemmat pääsevät töihin ja kaikilla on parempi olla.

Tätähän täällä on yritetty jankata, mutta pk-lasten vanhemmat jäävät vääntämään kättä siitä että lapsi viihtyy... no silloinhan sille ei tarvitse tehdä mitään, voi jeesus...

Oma tilanteeni: Minulla ei ollut ammattia, kun tulin raskaaksi ja päätimme pitää lapsen. Menin kouluun lapsen ollessa 1 -vuotias, saadakseni tulevaisuudessa toimeentuloa ja työtä, joka mielestäni on hyvä esimerkki lapselle.



Miehen piti hoitaa lasta ja tukea meitä kun opiskelen, mutta kappas vaan, elämä ei aina mene kuten on suunniteltu - mies häipyi. Lapsi siis päiväkotiin ja minä opintoihin.

josta lapsi kantaa seuraukset. Näitähän on maailma pullollaan.



Eikä kyse ole siitä oletko hyvä äiti vaiko et. Varmasti paras äiti lapsellesi. Siltikin tuo puhe aivojen kehityksen vaarantumisesta on täyttä totta. Myös sinun lapsesi on tuolle alttiina.



Eikä mikään estä sinuakaan hakemaan yksityisen hoidon tukea lapsesi hoitajalle ja muodostamaan hoitorinkiä jonkun toisen äidin kanssa.

kaikki aikaisemmat sukupolvet ovat täysin sekaisin.



Ei kuulosta uskottavalta.

Ilmeisesti osin perheiden keskinäisten ja toisaalta perheiden ja hoitajan välillä on niin usein kitkaa, että esimerkiksi Espoo tosiaan on tainnut kuopata tämän hoitomuodon mainion hoitomuodon. Tai onko niin, että hoitajat nimen omaan haluavat tehdä työtä omassa tutussa ympäristössään?.

että perheiden hoidontarve on kovin vaihtelevaa. Teillä tuo ryhmä taisi toimia harvinaisen pitkään! Itse olen noista huomannut, että ryhmä ja hoidon tarve saattaa pysyä samana vain muutaman kuukauden, sitten säädetään taas sitä että kenen kodissa ollaan, mihin aikaan ja keitä siellä lapsia milloinkin on ja kuka pitää puolen vuoden kesäloman. On saattanut hoitajilla ja heidän esimiehillään mennä jokusen kerran hermot tuohon pulaukseen -> helpompi hoitaa päiväkodissa kaikki.

Olen vastannut lukuisiin vastaavanlaisiin, antanut monia esimerkkejä elävästä elämästä ja tehnyt jopa laskelmiakin. Mutta kun argumenttien taso on sitä luokkaa, että valitse itsellesi varakkaampi mies tai pakkoko niitä lapsia on tehdä, jos olet pienipalkkaisella alalla, niin tekee mieli nostaa kädet pystyyn. Vaikka aika moni yliopistokoulutettukin täällä ainakin väittää olleensa kotona vuosikausia, niin välillä ei näistä kommenteista sitä uskoisi.



Ensinnäkin, yhteiskuntamme koostuu hyvin erilaisista ihmisistä, joilla kaikilla on taitoja ja kykyjä tietynlaisille aloille. Ei voida realistisesti väittää, että kuka vaan voi kouluttautua alalle, jossa ei jäädä jälkeen 6-9 vuoden kotiäitiyden jälkeen. TAidot ja kyvyt kun eivät aina riitä tai taipumukset osoittavat tietyn alan omaksi. Tämän lisäksi kaikki eivät voi naida niitä huippupalkkaa nauttivia miehiä. Taidot ja kyvyt kun eivät kaikille riitä. Vielä naurettavampaa on ajatella, että vain rikkaan miehen napanneilla olisi oikeus lapsentekoon. Huh! Osoittaa todellista järjen köyhyyttä antaa tällaisia vastauksia ja kyllä, kertoo tosi paljon näiden henkilöiden henkisistä kyvyistä toimia lastensa kasvattajina. Tämän ketjun perusteella kotihoidetut lapset kasvatetaan suvaitsemattomiksi ja elitistisiksi oman navan tuijottelijoiksi, joille "köyhät" eivät saisi edes elää.



Kuka hoitaa sinua vanhuksena? Kuka opettaa lapsiasi? Kuka siivoaa lastesi koulun? Kuka lakaisee lehdet ja auraa lumet teiltä? Kaikki nämä eivät voi napata niitä rikkaita puolisokseen. Näitäkin ihmisiä tarvitaan.



Toisaalta kun tulot menevät oikein pieniksi, tulee yhteiskunnan tukijärjestelmä apuun. Kotona oleva saa lapsilisää, kotihoidontukea, asumistukea, toimeentulotukea jne. Monesti se työtön pärjää paremmin kuin pienituloinen, kun tukijärjestelmä tulee apuun. Siksi monet tuilla eläjät ihmettelevät, miten työsskäyvät eivät voi jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin. Niin, kun kukaan ei maksa sitä asuntoa tai anna toimeentulotukea vaan kaikki pitää siitä omasta pienestä palkasta maksaa...



Osoittaa järjen köyhyyttä kuvitella, että kaikki voivat tehdä saman ratkaisun kuin mitä itse on tehnyt. Tällainen henkilö on ahdasmielinen ja suvaitsematon ja aika tyhmä. Kenen verovaroilla saatte lapsilisiä, kotihoidontukea, työttömyyskorvauksia, toimeentulotukea, asumistukea jne? Kuka ne maksaa? Ne ihanat isät ja äidit, jotka käyvät töissä ja yrittävät näin käyttää hyväkseen yhteiskunnan maksamaa koulutusta ja antaa jotain takaisin. Kaikki kirjasto-, uimahalli-, urheilukenttä-, terveyskeskuspalvelut, katuvalot, leikkipuistot yms. kustannetaan veronmaksajien pussista. Vaikka työuraa ehtisitkin tehdä lastenhoitojen jälkeen 20 vuotta, niin 35 vuotta tarvitaan siihen, että ehdit maksaa koulutuksesi yhteiskunnalle takaisin ja käyttämäsi palvelut. Eläkkeesi saattaa jäädä lastesi maksettavaksi. Siten ne, jotka viettävät kotona sen 6-9 vuotta, ovat todellakin kiitoksen velkaa niille, jotka pysyvät tuottavina veronmaksajina lasten pikkulapsiajankin. Ihan sama, millä perusteella. Ei ruokkivaa kättä purra.



Mitä tulee päiväkotien tasoon. Miten te kotona olevat voitte antaa niistä mitään lausuntoja? Ette käsittääkseni ole käyttänyt näitä palveluja, kun lapsenne ovat kotihoidettuja. Miten siis voitte puhua huutavista ja itkevistä lapsista, jotka itkevät ikäväänsä, kun hoitajat istuvat kahvilla? En tiedä mitään muuta ammattiryhmää, jota parjattaisiin noin rumasti ja vieläpä kotiäitien toimesta - siis niiden, jotka eivät koko palvelua käytä!



Työäideille taas totean, että käykää siellä päiväkodissa eri aikoihin, kysykään naapureiden mielipiteitä, kuunnelkaa lasta. Lapsi ei mene mielellään paikkaan, jossa hänellä on paha olla. Omat lapseni eivät ole vielä koskaan jääneet päiväkotiin itkien ja kotona ovat innoissaan menossa päiväkotiin. Myös minä juttelen säännöllisesti eri hoitajien kanssa, haen lapsiani eri aikoihin ja yllättäen ja tarkkailen, miten hoitajat selvittävät lasten välisiä kiistoja. Näin löydetään hyvä päiväkoti.



Omat kokemukseni perhepäivähoitajista ovat huonot, mutta en ala yleistämään. Tiedän monta ystävääni, jotka ovat saaneet lastensa pph:ksi oikean löydön. Itse sain negatiiviset kokemukseni, kun hoitovapaalla ollessani kävin puistossa aamupäivällä, ja nämä pph:t istuivat rivissä penkillä juoruilemassa, kun lapset juoksivat aidatonta puistoa ympäriinsä (puistoalue oli laaja, ja siihen kuului metsikköä, hiekkakenttää, nurmikenttää ja leikkialuetta sekä puro). Lapset olivat sen pari tuntia täysin omillaan. Tässä siis syy, miksi omat lapseni ovat menneet päiväkotiin.



Olen monet kerrat laittanut esimerkkejä siitä, miten pienituloisilla ei ole mahdollisuutta pääkaupunkiseudulla elää vuosikausia kotihoidontuella. En jaksa enää. Jos kotiäiti ei kykene näkemään ohi oman navan hyvin monimuotoiseen yhteiskuntaan ja sen erilaisiin jäseniin, niin ei voi mitään. Toivoisin vain, että voisin ammentaa sitä avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta ja empatiakykyä näille itseriittoisille ja omahyväisille arvostelijoille, joille todellisuus on yhtä kuin omat kokemukset. En käsitä, miten kehdataan kivittää toisia erilaisista valinnoista ja näin osoittaa se oma tunneköyhyys ja tietämättömyys yhteiskunnan rakenteista.



Nuorten pahoinvointi ei johdu siitä, että ei ole ollut kotihoidettu 3-vuotiaaksi vaan siitä, että sitä mielenkiintoa, välittämistä, rajoja ja rakkautta ei ole riittänyt koko eliniäksi. Tunnen useamman kotihoidetun lapsen, joka notkuu viikonloput viinahuuruissa kauppojen nurkilla. Tunnen myös pari päiväkotihoidettuakin, joka harrastaa samaa. Yllättäen kotona on ongelmia, joita ei ole saatu hoidettua ajoissa, kun ei yhteiskunnalla riitä veroeurot (kalliisti koulutettujen oleillessa kotona vuosikausia): on masennusta, pahoinpitelyä, alkoholismia, syömishäriiöitä, vanhempien hylkäämistä jne. Kun perheessä on ongelmia, on niitä yllättäen myös lapsillakin.



Tsemppiä kaikille äideille valinnoista riippumatta. En ole parempi kuin kukaan teistä mutta en huonompikaan. Olen vain tehnyt erilaisia valintoja kuin monet muut.

Olen vastannut lukuisiin vastaavanlaisiin, ...blaa blaa blaa... kuin monet muut.

Kuka sinut valtuutti tälle yhden naisen ristiretkelle?

Ja btw, kuka täällä palstalla käy useamman vuoden ajan noin niin kuin muutenkaan? Eiköhän täällä ole joka päivä eri ihmisiä ohikulkemassa, joten ristiretkesi alkaa joka päivä ihan alusta.

Ja se tärkein kysymys sinulle: eikö suvaitsemattomia kohtaan osoittamasi suvaitsemattomuus ole suvaitsemattomuutta?

Av-mammat nitrot peliin: meillä lapsi on viety alta 11 kk hoitoon.

Olen vastannut lukuisiin vastaavanlaisiin, ...blaa blaa blaa... kuin monet muut.

Kuka sinut valtuutti tälle yhden naisen ristiretkelle?

Ja btw, kuka täällä palstalla käy useamman vuoden ajan noin niin kuin muutenkaan? Eiköhän täällä ole joka päivä eri ihmisiä ohikulkemassa, joten ristiretkesi alkaa joka päivä ihan alusta.

Ja se tärkein kysymys sinulle: eikö suvaitsemattomia kohtaan osoittamasi suvaitsemattomuus ole suvaitsemattomuutta?

Vastaan nyt aitoon av-tyyliin: olipas idioottimainen vastaus. Siis kun en suvaitse kiusaamista, haukkumista, lyömistä, väkivaltaa, rasismia jne. niin itse asiassa olenkin aika suvaitsematon. Jep.

Kuten sanoin jo tekstini alussa, argumentoinnin taso on säälittävän matala enkä voi tässä yhteydessä todeta muuta kuin että toivoisin jonkun kotiäitiyden pieniin piireihin jämähtäneen fakki-idiootin tuntevan pistoksen omatunnossaan. Siitä se lähtee.