Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja alkoholi
21.08.2012 |
Moikka, Toivoisin tähän ketjuun asiallisia vastauksia.
Olen vkolla 20 raskaana, ja huolestunut hieman kesän aikaisesta alkoholin käytöstäni. En ole juonut itseäni humalaan tai muuta vastaavaa, mutta olen esimerkiksi heinäkuussa juonut viikottain oluen tai kaksi. Joitain satunnaisia kertoja olen juonut päivän aika yhteensä 5 annosta. Onkohan huoleeni syytä? Onko paikalla äitejä, jotka ovat nauttineet kohtuullisesti alkoholia raskaana ollessaan?
Kommentit (73)
65:lle: Eikö se ole niin että ihan ekoilla viikoilla alkoholi tai mikään muukaan ei sikiölle äidin kautta mene? Eli jos ennen tuota plussausta olet juonut ja sitten lopettanut, on kaikki ok.
Itselläni menossa rv23 enkä ole juonut pisaraakaan alkoholia. Enkä siis ajatellutkaan juoda loppuaikanakaan. Mites imetyksen aikana, oletteko juoneet silloin alkoholia ja miten sitten toimineet ettei maidon mukana ole alkoholia? Eka lapsi niin siksi kiinnostaa kun ei ole mitään tietoa vielä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei ole myöskään todettu että siitä ei olisi haittaa. Joten ainoa oikea tapa on olla täysin ilman alkoholia raskausaikana. Antaisitteko syntyneelle vauvalle alkoholia sillä perusteella ettei siitä ole haittaa? Ei kukaan tarkoituksella niin tee. Miten voitte kuvitella siis, että masuvauvalle voisi antaa alkoholia?
Olen juonut jonkun verran imetysaikana. En paljoa, mutta en ole pumpannut poiskaan jos joskus hiprakassa olen sattunut olemaan. Imettäessä maidon alkoholimäärä on sama kuin äidin veressä, eli jos on promillen humalassa (mikä on paljon) on maidossa alkoholia 1/1000. Eli tuo juotuna on vähän, mutta mahassa olessaan sikiö joutuu olemaan saman alkoholimäärän kanssa yhtä. Imetys ja alkoholi on vaarallista siksi, että vauvan käsittely voi hankaloitua.
Hei idiootti! Juo alkoholitonta!
Ja mä täällä lopetin kaikki limut lapsen terveyden takia . Syön vaan kaikkea terveellistä. Jos olisit mun vaimo, Oisit vienyt lapsen sulta heti sen synnyttyä.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 10:16"]
65:lle: Eikö se ole niin että ihan ekoilla viikoilla alkoholi tai mikään muukaan ei sikiölle äidin kautta mene? Eli jos ennen tuota plussausta olet juonut ja sitten lopettanut, on kaikki ok.
No ei. Kyllä alkoholi kulkeutuu alkioon jo raskauden alussa.
Itselläni menossa rv23 enkä ole juonut pisaraakaan alkoholia. Enkä siis ajatellutkaan juoda loppuaikanakaan. Mites imetyksen aikana, oletteko juoneet silloin alkoholia ja miten sitten toimineet ettei maidon mukana ole alkoholia? Eka lapsi niin siksi kiinnostaa kun ei ole mitään tietoa vielä asiasta.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju. Ap:n lapsi on vielä niin pieni, että alkoholivauriot eivät välttämättä näy. Toivottavasti oli kuitenkin ns provo.
Kaikkien ei tosiaan tarvi hankkia lapsia (maailmassa ihmisiä riittää). Miksi ihmeessä hankkiuduit raskaaksi, jos et voi olla nollalinjalla? Mun mielestä se on jo testi itsessään, kuka on kypsä vanhemmaksi ja kuka ei; ts jaksaako olla hikiset 9kk tupakoimatta ja alkoholia käyttämättä.
Alkoholille ei ole raskaana kohtuu käyttörajaa. Säännöllinen alkoholinkäyttö lisää FAS -riskiä, jo 1-2 annosta päivittäin lisää riskiä, niin mietihän mitä 5 annosta kerralla tekee. Toivottavasti ei ole vaikuttanut, ja toivottavasti tajuat puhua neuvolasta avoimesti alkoholinkäytöstäsi raskausaikana ja aikuistuitist nyt. Sinusta on tulossa äiti, mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah se tunne kun tajuaa vastanneensa vanhaan ketjuun.
71
Minun tarina :(
Itselläni oli lapsuudessa aika tiukka kasvatus, olin kiltti tyttö ja urheilin paljon. Kotona ei saanut puhua juuri tunteista, tai negatiivista asioista. Virheitä ja vääriä valintoja ei katsottu hyvällä ja yleensä niistä seurasi jonkinsortin rangaistus. Tästä seurasi se, että aloin nuoruudessani uhmata vanhempiani ja aloin käyttää alkoholia liikaa ja tupakoida. Holtittomasta käytöksestä seurasi entistä enemmän ristiriitoja. Oli riitaa ja huutoa. Masennuin ja minulle kehittyi bulimia ja lisäksi viiltelin itseäni. Tutustuin samanikäiseen poikaan ja ihastuin. Olin edelleen ihan sekaisin kaikesta ja kärsin mielenterveys ongelmista. Mitään apua en ollut missään vaiheessa ongelmiini saanut, koska en pystynyt edes ongelmia tunnistamaan tai hakemaan itselleni apua. Ongelmistahan ei ollut saanut puhua, ne piti vain kätkeä. Tulinkin yllättäen ja suunnittelemattomasti raskaaksi, koska en huolehtinut pillereistä. Raskautta en ensin joko tajunnut, tai sitten suljin sen mahdollisuuden jollain tiedollisuuden tasolla pois ajatuksista. No niin, ja vauva syntyi... Koko lapseni 20-vuotisen elämän ajan olen koko ajan ollut syyllisyyden tunteissa. Luulen välillä näkeväni hänessä tai hänen kasvoissaan fas piirteitä, tai siis niitä on ihan varmasti. Nuori on pärjännyt ihan hyvin. Lukiosta hyvät paperit ja nyt yliopistossa. Koskaa ei neuvolassa/terv.tarkastuksissa ole huomautettu mistään, eikä mitään diagnoosia ole. Olen aina ollut vain helpottunut. En kuitenkaan pääse tästä tuskastani eroon ikinä. Sain myöhemin toisen lapsen ja nyt hänen kehityksen myötä näen esikoisessani yhä enemmän näitä piirteitä. Yritän koko ajan miettiä miten ne alkuraskauden viikot silloin kauan aikaa menivätkään, mutta en saa mitään todisteita tai muistikuvia itselleni että olisin juonut ihan tolkuttomasti. Mutta kuitenkin jollain tasolla tiedän että olen näin tehnyt koska elin silloin tosi huonoa elämää ja olen vielä jotenkin kieltäytynyt katsomasta totuutta silmiin. Pelkäsinkö silloin omia vanhempiani vai mitä.. olin täysin vastuuton. Luulin jotenkin, että raskaus häviää jos siitä ei puhu. Kuitenkin neuvolaan uskalsin mennä rv:lla 20 vasta. Ja siitä lähtien aloin heti elää terveellisemmin. Toisaalta luultavasti se oli niin, että tiesin raskaudesta jo ihan oikeasti jostain raskausviikosta 10 eteenpäin. Pelkäsin koko loppuraskauden ajan mitä olen saattanut tehdä. Vauva kun syntyi niin kaikki näytti ihan ok:lta. Ja tosiaan meni monta vuotta, että oloni rauhoittui. Mutta jostain syystä nyt nämä järkyttävät syyllisyyden ja häpeän tunteet nousivat nyt uudelleen esille. Tajusin, että olenkin oirehtinut jo pitkään outoja selittämättömiä vaivoja jotka varmaan kumpuavat käsittelemättömästä syyllisyydestä. Mutta nyt olen vasta selvittänyt googlaamalla mitä fas oikeastaan tarkoittaakaan. Olen ihan peloissani, ja häpeän ja syyllisyyden taakka murtaa minut pian kokonaan. Olen alkanut kyselemään nyt lähiaikoina esikoiseltani onko hänen itsensä mielestä jotain oireita.. mutta mitään en voi vieläkään myöntää. Pelottaa. Jos olisin jo niin vastuullinen, että ottaisin asian omalle kontolleni, että nuoreni pääsee rakentamaan omaa identiteettiään tosiasioihin perustuen. :( :( :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis vielä lisäys, että rakastan lapsiani ihan valtavasti. Antaisin oman elämäni pelastaakseni heidät. Mutta, tärkeintä on nyt pysyä vahvana ja jaksaa hoitaa asiat mahdollisimman hyvin. Olin silloin vain niin nuori ja sekaisin . Voi kun kaikki menisi myös lapseni aikuisuudessa hyvin. Minä lupaan olla aina tukena ja turvana.
Vanha ketju ja kai provokin, mutta kommentoin. Itse olen raskaana rv11 ja vaikka viini on aina maistunut minulle oikein hyvin, täytyy sanoa, ettei todellakaan tällä hetkellä tee sitä mieli, suorastaan oksettaa ajatus alkoholista. Hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sama vierailija täällä vielä.. Voiko FAS tai Fae aikuinen olla normaalin pituinen? Ja onko mahdollista , että on FAS jos on matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas tuon normaalin pituuden lisäksi? Itse asiassa jos on vain joitain kasvojen piirteitä ja hampaiden kiilehäiriö niin voiko olla edes...?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2012 klo 16:07"]
Ei todellakaan mennyt noi 5 annosta kuin viikonloppuisin ja pyhinä, arkina todellakin pysyin siinä pari lasia viiniä päivässä-tahdissa josta ei humalaan tule! Turha alkaa rinnastamaan alkoholiateihin!
[/quote]
Vanha ketju, mutta nostan. Ap voisi tulla kertomaan tuliko terve lapsi noilla alkoholimäärillä. Itse olen huolissani kun plussasin viikolla 5 ja sitä ennen alkoholia meni runsaasti johtuen kaikenlaisista tapahtumista.