Miettikää sanavalintojanne adoptiolapsen kuullen!

Olen monta kertaa hämmästynyt sitä, eivätkö ihmiset ihan oikeasti ymmärrä että adoptiolapsi ON oma lapsi! Kun kuulimme saavamme adoptiolapsen, iloitsimme nimenomaan siitä, että lapsesta tulee ihan ikiomamme emmekä pidä häntä millään tavalla "lainalapsena" tms.



T: toinen adoptioäiti

Jotkut ihmiset ikävä kyllä vaan ovat typeriä ja ajattelemattomia.

Ja onnea tulevalle isosisarukselle!



Tuota kerkesin pelätä kun kerran olin kaksi viikkoa raskaana, esikoisemme oli kaksi vuotta. (Luonto sitten hoiti asian niin pääsin vastailemasta kiusallisiin typeriin kommentteihin.)

Ymmärrän hyvin, että asian ollessa hyvinkin henkilökohtainen, mikään muu lausahdus ulkopuolisilta ei kelpaa kuin se, minkä te itse olette päättäneet olevan oikea.

Ei kai kukaan tosissaan adoptiolasta "alenna" tai mollaa lausahduksellaan?? Mutta totta se kuitenkin on, että saatte """oman""" lapsen, siis ihan omista osasista ja perimästä.

Ei kaikesta aina tarvitse loukkaantua. On niin paljon asioita maailmassa, joista ulkopuolinen ei millään osaa sanoa oikein ja otankin tähän toisen esimerkin:

ystäväni sai myöhäisen keskenmenon ja kun sitten osoitin myötätuntoni ja osanottoni, niin väärin sekin meni. Sain kuulla, miten typerää on tuolla lailla valitella, vain yksi ihminen oli kuulemma osannut tsempata oikein, huh huh.

Ajattelemattomat lausahdukset aiheuttavat mielipahaa, siksihän aiempi kirjoittaja toivoikin, että ihmiset ajattelisivat ennen kuin lausuisivat niitä näitä. Aikuinen ymmärtää toki helpommin, että kyseessä on ajattelemattomuus. Lapsi, vieläpä kokemuksen myötä usein tavallistakin arempi asemastaan perheessä, ei niin helposti. Ei kai ole liikaa vaadittu aikuisilta olla ja käyttäytyä aikuisen tavoin ja ottaa tätä huomioon?

saada sille lapselle selväksi, että ihan samanarvoinen on. Ei ne yksittäiset onnentoivotukset mitään vaikuta?

Joka on kuin sinä miehesi tiedät mistä puhutaan! Joka näyttää teiltä ja joka on perinyt teidän piirteitänne.T. Äitipuoli ja äiti

P.s. Nytissä oli tänään artikkeli siitä kuinka monta adoptilasta annetaa lastenkotiin, kun vanhemmat ei jaksa.

on se, miten te vastaatte niihin kommentteihin. Teidän rooliin jää sitten sanoa niin, että esikoisennekin sen kuulee, että "meillä on jo oma lapsi, ja todella rakas onkin. Mutta kiitos onnitteluista, pikkusisarus on XX:llekin tervetullut."



Siitä ei pääse mihinkään, että ihmiset ovat sanoissaan kömpelöitä. Tarkoittavat omalla biologista. Vaikka adoptoitu lapsi onkin yhtä rakas, on se raskauden ja synnytyksenkin kokeminen arvokas asia.



Kannattaa nyt miettiä hyvä vastaus niihin kommentteihin, kun niitä varmaan tulee vielä jatkossakin, ikävä kyllä.

Kyse on miten niihin vastaat. Sano oikein rempseällä äänellä, että on ihanaa saada toinen oma lapsi, esikoiselle sisarus on rikkaus.

Jos se biolapsi onkin kuitenkin huomattavasti rakkaampi? Tiedän kokemuksesta....

Joka on kuin sinä miehesi tiedät mistä puhutaan! Joka näyttää teiltä ja joka on perinyt teidän piirteitänne.T. Äitipuoli ja äiti P.s. Nytissä oli tänään artikkeli siitä kuinka monta adoptilasta annetaa lastenkotiin, kun vanhemmat ei jaksa.

Lastensuojelun asiakkaaksi joutuu edelleen huomattavasti enemmän biologisia lapsia kuin adoptiolapsia. Hesarissakaan EI väitetty, että adoptiolapsia joutuisi suhteessa enemmän lastensuojelun asiakkaiksi kuin biologisia lapsia. Jutussa sanottiin näin: "Huostaan otettujen lasten taustoja ei rekisteröidä. Kukaan ei tiedä tarkasti, kuinka tavallista on, että ulkomailta adoptoitu lapsi otetaan huostaan. Pelastakaa lapset ry on alkamassa tutkia aihetta."

):-((

otetaan huostaan yllättävän paljon murrosiässä. Koska adoptiolapsia on aika vähän, niin lukema voi hyvinkin olla suhteessa suurempi kuin biolapsilla, tiedä häntä.



Itsekin tiedän perheen, jossa adoptiolapsi on otettu murrosikäisenä huostaan. Tiedän yhteensä neljä adoptioperhettä, muissa lapset vielä alle murrosikäisiä, joten kyllähän tuo pisti miettimään.

Adoptiolapsi on ihan yhtä oma kuin biologinenkin.

Adoptiolasta lohduttaakseen voisi sanoa, että adoptiolapsensa saa aina valita. Saa kieltäytyä etukäteen, jos ei halua sitä lasta. Biologista lastaan ei saa koskaan valita.

Siksi adoptiolapsi on jopa tarkemmin valittu, mutta kumpikin on yhtä rakas.

otetaan huostaan yllättävän paljon murrosiässä. Koska adoptiolapsia on aika vähän, niin lukema voi hyvinkin olla suhteessa suurempi kuin biolapsilla, tiedä häntä. Itsekin tiedän perheen, jossa adoptiolapsi on otettu murrosikäisenä huostaan. Tiedän yhteensä neljä adoptioperhettä, muissa lapset vielä alle murrosikäisiä, joten kyllähän tuo pisti miettimään.

Kai adoptioperheiden ongelmista on hyvä puhua. Monet elävät käsityksessä, että adoptiolapselle aukeaa automaattisesti taivas kun pääsee rikkaaseen maahan ja sossun syynäämien vanhempien hoiviin.

Kun saa noin valita mieleisensä adoptioon?

vain haluan teille adoptiovanhemmille tulla sanomaan, että te teette uskomattoman ja korvaamattoman asian ryhtyessänne näille pienille ihmisille vanhemmiksi! Mahtavampaa tekoa ei ihminen elämässään voi tehdä. Ihailen teitä!

ja biologisen lapsen äitinä voin sanoa, että ihan yhtä omia ja rakkaita ovat molemmat! Geeneillä ei tässä asiassa ole mitään väliä.

Ihan oikeesti, en millään pahalla kysy. Monet adoptiovanhemmat ovat kuitenkin sitä lasta yrittäneet vuositolkulla, sillä ne vieraat onnittelevat, onnea, nyt onnisti. Ei sitä pahaa tarkoita?



Me kaikki eletään niin omaa elämää, ei jokaista nippausta pysty niin tarkkaan ajattelemaan. pääasia on se, että tarkoittaa hyvää. Ei siitä kannata pahaa kaivella.

vain haluan teille adoptiovanhemmille tulla sanomaan, että te teette uskomattoman ja korvaamattoman asian ryhtyessänne näille pienille ihmisille vanhemmiksi! Mahtavampaa tekoa ei ihminen elämässään voi tehdä. Ihailen teitä!