Miettikää sanavalintojanne adoptiolapsen kuullen!

Hirveän vihamielinen asenne

Kai adoptioperheiden ongelmista on hyvä puhua. Monet elävät käsityksessä, että adoptiolapselle aukeaa automaattisesti taivas kun pääsee rikkaaseen maahan ja sossun syynäämien vanhempien hoiviin.

Kelaa nyt hiukan omaasi, kun ap ei tässä ole varsinaisesti käymässä keskustelua oman rakkaan lapsensa mahdollisista tulevaisuuden ongelmista ja siitä, millä todennäköisyydellä hänen rakas esikoisensa päätyy lastenkotiin.

Ei voi kun ihmetellä sunkin empatiakyvyttömyyttäsi.

voi hyvin päätellä, että sinä joudut kuulemaan aivan uskomattoman tunteettomia kommenttejasi, lapsesi myös.



Ihan oikeasti. Jollei teillä ole mitään parempaa sanottavaa ap:lle kuin alkaa viisastella adoptiolasten mahdollisista myöhemmistä ongelmista tällaisessa keskustelussa, niin menkää mieluummin vaikka perjantaisaunaan tai halaamaan omia lapsianne.



-9-

Adoptiolapsi tullaan aina näkemään ottotyttönä tai poikana. Mun serkulle kävi niin. Heillä on perhe ja yksi ottolapsi perheessä ulkopuolisten silmin... Ei ole kauhean helppoa adoptiolapselle. Varsinkin kun on pienen paikan ainoa musta lapsi.

Ei ole kaikille toisen asemaan asettumisen lahjaa annettu, näköjään.

Kun saa noin valita mieleisensä adoptioon?

Ei ole sanottu, että saa valita aina mieleisensä. Sanoin vaan, että adoptiossa on mahdollisuus tietyllä lailla valita, siksihän siinä niitä lomakkeitakin täytellään.

Ymmärrän hyvin, että asian ollessa hyvinkin henkilökohtainen, mikään muu lausahdus ulkopuolisilta ei kelpaa kuin se, minkä te itse olette päättäneet olevan oikea.

Ei kai kukaan tosissaan adoptiolasta "alenna" tai mollaa lausahduksellaan?? Mutta totta se kuitenkin on, että saatte """oman""" lapsen, siis ihan omista osasista ja perimästä.

Ei kaikesta aina tarvitse loukkaantua. On niin paljon asioita maailmassa, joista ulkopuolinen ei millään osaa sanoa oikein ja otankin tähän toisen esimerkin:

ystäväni sai myöhäisen keskenmenon ja kun sitten osoitin myötätuntoni ja osanottoni, niin väärin sekin meni. Sain kuulla, miten typerää on tuolla lailla valitella, vain yksi ihminen oli kuulemma osannut tsempata oikein, huh huh.

... mutta se ei paljoa auta, kun esikoinen kuulee olevansa ei-oma lapsi. Varalapsi, jonka nyt se oma syrjäyttää.

Niin se lapsi sen kuulee, se adoptiotausta on lapselle aina traumaattinen jo valmiiksi, taustalla jokaisella äärimmäinen hylkäyskokemus.

Aikuiset ihmiset voisivat joskus ajatella asioita enemmän pienten ihmisten kannalta.

Nimimerkillä: Ei adoptoituja omia lapsia, vain biologisia.

että suuri osa ihmisistä on typeryksiä.

Esim äitini sukulaisia laskiessa. Serkkuansa, jonka kanssa on ollut lapsena paljon tekemisissä, ei koskaan täysin laske mukaan serkkuihin, vaan oikeasti laskee hänet puolikkaana!! Siis tyyliin, "äidin sisarusten puolelta on 28 ja puolikas serkkua. Kun se "Pertti ei ole aito vaan adopti".



Moni varmaan kommentoi rumasti ajattelemattomuuttaan, mutta on ihmisiä, joille adoptoidut lapset lasketaan puolikkaina... Ajattelisin, että tuollaisten ihmisten kohdalla sinä ratkaiset tilanteen omalla vastauksellasi. Jos esikoinen on kyllin vanha käsittämään, voisitte ehkä jutella asiasta suoraan. Ei tarvitse piilottaa häneltä sitä, että on ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Tärkeää on se, miten sinä ja miehesi rakastatte häntä.

Todella surku lapselle.

Koeta jaksaa ja olla välittämättä.



Mullakin on työkaveri, joka vuodesta toiseen puhuu eräästä yhteisen tuttavamme adoptiolapsesta "se niiden lapsi, tai mikä nyt onkaan, eihän se nyt niiden oma ole jne."



Onneksi itse sisimmässäsi tiedät, että molemmat lapset ovat ihan yhtä rakkaita. Geeneillä ei todellakaan ole mitään merkitystä. Ja adoptiolapsi on ihan oma lapsi siinä missä biologinenkin.

Eli että biologinen lapsi on arvokkaampi.