Lämmöllä suosittelen äideillä kirjaa: YÖSYÖTTÖ.
Kirjoittajana Eve Hietamies. AIVAN LOISTAVA TEOS.
Olen nyt valvonut kaksi yötä kun on ollut IHAN pakko lukea sitä, nauraa ja taas lukea.
Loistava kirja !
Kommentit (14)
teokset ei ole mulle yhtä vastenmielisiä kuin yhden lapsen mummoäitien kirjoitelmat äitiyden ah niin kamalasta vaikeudesta, teitysti rempseän humoristisesti ja tietysti lämminhenkisesti.
Kirjoittavat maailman itsestäänselvimmistä asioista kuin olisivat ne ihan itse keksineet ja ensimmäisiä ihmisiä, jotka ovat ne asiat kokeneet.
Ja varsinkin kun lähtökohta on vielä aina se itsekäs city-uranainen, joka päättää, että minähän en lapsen myötä muutu, ja sitten sitä ollaankin aivan perse revenneenä tissit turvoksissa ja itku silmässä jne jne.
Mä en vaan löydä kosketuspintaa, vaikka periaatteessa pitäisi.
ja mistä siinä kirjoitetaan. Meni muuten tuo sun city-uranainen aika kauas sen kirjan päähenkilöstä :))
paljon siinä oli itsestään selvyyksiä, mutta kyseessä on just easy reading- kokemus.
Koti-isänä kirja oli vain hieman miehiä dissaava, mutta vastaa varmaan monen kokemuspohjaa.
Tarhapäivä ei ollut ihan yhtä hyvä
lukemaan sitä ollenkaan. En halua lukea sellaista masennusvuodatusta.
Henk.koht. ei mitään Eveä tai hänen kirjoitustaitoaan kohtaan, se oli vaan liian masentavaa tekstiä mulle.
Btw, hän ei ollut "mummoäiti" omasta halustaan. Lasta yritettiin pitkään ja keskenmenojakin oli monta. Eikä hän ole mikään menevä city-uranainen.
Joku muu hänen kirjansa voi ollakin. Tuo kertoo yh-isästä, ja on hauska! Jopa mun mies luki nuo molemmat kirjat, Yösyötön ja tarhapäivän, ja tykkäsi molemmista kovasti.
Ei tuo kirja ole masennusvuodatusta Joku muu hänen kirjansa voi ollakin. Tuo kertoo yh-isästä, ja on hauska! Jopa mun mies luki nuo molemmat kirjat, Yösyötön ja tarhapäivän, ja tykkäsi molemmista kovasti.
mistä kirja kertoo ja olen sen osittain lukenut. Loppuun asti en, koska se oli liian synkkä. Ei ollut yhtään hauska. Äiti lähtee kalppimaan kun ei kestä ja isä yrittää räpeltää jotenkin. Masennuskamaa. Tosin luin sen vasta vuosi-pari vauva-aikojen jälkeen, ilmeisesti se pitää lukea hormonihuuruissa? On mulla kaveritkin kehuneet, mutta mulle siitä tuli ainoastaan ikävä olo.
Sitten jos miettii sitä Härkösen kirjaa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, se ei ollut musta yhtään ahdistava, vaan hauska. Ja osa kavereista ei ole pystynyt lukemaan sitä, kun on ahistanut niin paljon.
Isän typeryys/kädettömyys oli niin äärimmyyksiin vedetty että oikeastaan vain joku vaikeasti kehitysvammeinen olisi yhtä avuton vauvan kanssa.
ei tosin Hietamiestä parhaimmillaan. Kevyttä luettavaa, vaikkakin tosiaan päähenkilön ex-vaimon kohtalo oli aika karu (ja ihan mahdollinen).
Tarhapäivä ei ollut enää niin hyvä, tyypillinen ("leffamainen") väkisin väännetty jatko-osa. Lisäksi siinä minua alkoi vaivata suhtautuminen sairastuneeseen ex-vaimoon, jonka nimeen liitettiin kirosana. Ymmärrän, että pähenkilöä exän käytös ärsytti, mutta kyseesä on kuitenkin sairas ihminen. Vaikea hyväksyä, että asiasta kirjoitetaan niin "kevytmielisesti".
Äiti lähtee kalppimaan kun ei kestä ja isä yrittää räpeltää jotenkin.
Äiti sairastuu kyllä psykoosiin, joka on vähän eri asia...
Äiti lähtee kalppimaan kun ei kestä ja isä yrittää räpeltää jotenkin.
Äiti sairastuu kyllä psykoosiin, joka on vähän eri asia...
mä, että olen lukenut kirjan LOPPUUN??????????????
Sanoin, että en pystynyt lukemaan loppuun, koska en pystynyt. Ja tasan lähti se äiti kirjan alussa KALPPIMAAN, synnäriltä. "Taksin perävalot vain näkyivät.." jne.
Mitä väliä on SYYLLÄ, missä kohdin tuo ilmaus on muka virheellinen??? Kalppimaan psykoosin takia taikka ilman, kalppimaan enivei.
Plus että hihhei kun on hauska kirja eikä mitenkään liity masennukseen, vai mitä...
Äiti lähtee kalppimaan kun ei kestä ja isä yrittää räpeltää jotenkin.
Äiti sairastuu kyllä psykoosiin, joka on vähän eri asia...
mä, että olen lukenut kirjan LOPPUUN?????????????? Sanoin, että en pystynyt lukemaan loppuun, koska en pystynyt. Ja tasan lähti se äiti kirjan alussa KALPPIMAAN, synnäriltä. "Taksin perävalot vain näkyivät.." jne. Mitä väliä on SYYLLÄ, missä kohdin tuo ilmaus on muka virheellinen??? Kalppimaan psykoosin takia taikka ilman, kalppimaan enivei. Plus että hihhei kun on hauska kirja eikä mitenkään liity masennukseen, vai mitä...
Onko sun elämästä lähtenyt joku (äiti?) kalppimaan, kun aihe on niin ahdistava? Minun mielestäni on eri asia lähteä kalppimaan omasta halustaan tai sairastua vakavasti.
Äiti lähtee kalppimaan kun ei kestä ja isä yrittää räpeltää jotenkin.
Äiti sairastuu kyllä psykoosiin, joka on vähän eri asia...
mä, että olen lukenut kirjan LOPPUUN?????????????? Sanoin, että en pystynyt lukemaan loppuun, koska en pystynyt. Ja tasan lähti se äiti kirjan alussa KALPPIMAAN, synnäriltä. "Taksin perävalot vain näkyivät.." jne. Mitä väliä on SYYLLÄ, missä kohdin tuo ilmaus on muka virheellinen??? Kalppimaan psykoosin takia taikka ilman, kalppimaan enivei. Plus että hihhei kun on hauska kirja eikä mitenkään liity masennukseen, vai mitä...
Onko sun elämästä lähtenyt joku (äiti?) kalppimaan, kun aihe on niin ahdistava? Minun mielestäni on eri asia lähteä kalppimaan omasta halustaan tai sairastua vakavasti.
on ongelma. Olet jostain saanut päähäsi, että en tiedä mistä kirjasta puhun. Kun todellakin tiedän, itse asiassa olen henk.koht. saanut sen kirjailijalta. Siinä mielessä olet oikeassa, että otan asian henkilökohtaisesti.
Mutta en tajua mikä sua vaivaa :O Olen sanonut jo monta kertaa, että en lukenut kirjaa kokonaan, koska se oli masentava. Ihana äitini ei harmiksesi asiaan liity.
Ja koska en ole kirjaa LOPPUUN ASTI lukenut (HUOM. tämä ei mitenkään tarkoita sitä, että EN TIETÄISI mikä kirjan aihe on tai mikä kirja on kyseessä) en tiennyt, miksi äiti lähti. Tiesin vain, että lähti. KALPPIMAAN.
Mitä kirjassa siis tapahtuu? Äiti lähtee kalppimaan, isä jää säätämään. Miksi äiti lähtee? No ilmeisesti siksi, että on sairas. Tätä en tiennyt, eikä se asiaan MITENKÄÄN liitykään. En nimittäin esittänyt mitään teoriota taikka väitteitä äidin lähdöstä.
Ehkä olisi pitänyt sanoa "äiti jättää perheensä", olisiko se kelvannut???
Ihmettyttää tosi paljon, että miten voit selvitä kokonaisen kirjan lukemisesta kun luetunymmärtämisesi on tuota tasoa :O
Rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset!
ärsyttää kun toi yksi sekoilee.
teokset ei ole mulle yhtä vastenmielisiä kuin yhden lapsen mummoäitien kirjoitelmat äitiyden ah niin kamalasta vaikeudesta, teitysti rempseän humoristisesti ja tietysti lämminhenkisesti.
Kirjoittavat maailman itsestäänselvimmistä asioista kuin olisivat ne ihan itse keksineet ja ensimmäisiä ihmisiä, jotka ovat ne asiat kokeneet.
Ja varsinkin kun lähtökohta on vielä aina se itsekäs city-uranainen, joka päättää, että minähän en lapsen myötä muutu, ja sitten sitä ollaankin aivan perse revenneenä tissit turvoksissa ja itku silmässä jne jne.
Mä en vaan löydä kosketuspintaa, vaikka periaatteessa pitäisi.