Lue keskustelun säännöt.
Mitä 70-luvulla tehtiin sellaista mitä nykyään ei saisi tehdä?
16.08.2012 |
Tuli mieleen tosta avauksesta, jossa monikin kertoi että vanhemmat oli jättäneet yksin nukkumaan pienet lapset ja lähteneet viihteelle.
Mun vanhemmat ei tehneet niin, mutta mä ulkoilin tosi pienestä pitäen yksin. Varmaan parivuotiaasta, tai allekin. Äiti ei tosiaan tullut mukaan, se teki omia hommiaan. Asuimme ok- talossa, kuljin kai vaan ovesta pihalle ja ovesta sisään.
En muista tolta ajalta juuri mitään mutta olen nähnyt valokuvia ja vanhempani ovat kertoneet.
Kommentit (95)
Itse olen 70-luvulla syntynyt ja elin teini-ikääni 80-luvulla.
En tiedä teistä muista, mutta meidän porukoissa ei itketty tai raivottu kavereille/poikaystävälle mitättömistä asioista. Sellainen kiukutteleva tyttö sai kanan maineen ja poikaystävänkin saaminen oli vaikeutui. Kännissä kiukuttelukin hävetti jälkikäteen ja kouluun oli noloa mennä jos oli jollekin vetänyt itkuraivarit illan päätteeksi : D
mua jotenkin todella pistää silmään se kun näkee näitä kirkuvia ja kiroilevia teinejä joka puolella, enkä todellakaan haluaisi omista lapsistani sellaisia. Nähtäväksi jää riittääkö kotikasvatus kitkemään sen piirteen pois vai onko kaveripiirillä suurempi vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuoremehua! Serkkuni, samaa ikää, huusi jatkuvasti mahakipuaan ja äitini mielestä sen mehun takia. Minä en saanut mehua, koska äitini oli niin kiltti tyttö, että uskoi 1916 syntynyttä äitiään, joka kielsi. Samalla valehteli neuvolassa antavansa mehua, koska pelkäsi myös terkkaria.
Koko imetys oli kuulemma siihen aikaa kovin vaikeaa. Kiinteitä aloin saada oikeasti 5kk:n iässä, vaikka neuvolassa painostettiin 2kk:n iässä.TAas kerran äiti myötäili siellä ja totteli lopulta omaa äitiään, joka sanoi, ettei mitään muuta kuin maitoa aluksi ja kiinteät myöhemmin.
Mummu taisi olla viisaampi...:)
Tästä on todiste mieheni neuvolakortissa! Tutti käskettiin kastaa hunajaan, että maistuu paremmin. TAi sokeriveteen. Näin äitini ohjeisti minua 70-luvun oppien mukaisesti...
3-viikkoisina ja äidit tekivät pitkää päivää. Ei puhuttu eroahdistuksesta, mutta toisaalta ryhmät olivat pienet niin perhepäivähoitajilla kuin päiväkodissakin.
Lapset olivat hengenvaarassa säännöllisesti. Itse muistan lähes hukkuneeni pari kertaa, kerran meinasin pudota talon katolta, jonne oltiin kiivetty illan huviksi. Ja ne märät villakinttaat eivät tosiaan olleet kovin mukavat, mutta toisaalta kaikilla muilla oli samanlaiset eikä luokan rikkaimman ja köyhimmän lapsen varusteissa juuri ollut eroa.
70-luvulla teini-ikäisille nuorille pakollista asioita olivat mm:
- piti yrittää ostaa viinaa tai päästä kapakkaan sisään ja kännäillä joka viikonloppu
- ajaa moottoripyörällä, traktorilla ja autolla vaikka ei ollut ajokorttia
- viimeistään 15-vuotiaana piti hankkiutua neitsyydestä/poikuudesta eroon, muuten oli homo tai lesbo
- protestoida vanhempien arvoja vastaan. Jos vanhemmat oli porvareita piti itse olla kommari, jos vanhemmat oli kommareita piti itse olla kokoomusnuori, jos vanhemmat oli uskovaisia piti olla ateisti jne
- yhdessä asiassa vallitsi yksimielisyys: pukeutuminen muihin vaatteisiin kuin farkkuihin oli teinineuvoston mielestä kiellettyä. Vain vakituisesti seurustelevat tytöt saivat käyttää hametta (käytännön syistä)
- hiusten piti olla yhtä pitkät pojilla ja tytöillä
Ulkona oltiin aina kaveriporukassa, pyöräiltiin pitkiä matkoja, pelattiin ja tehtiin metsäretkiä. Jos joku kiusas, käskettiin kiusata takaisin. Juotiin vettä janoon taloyhtiön puutarhaletkusta, tehtiin perheenkans telttaretkiä ja leikattiin paperinukkeja.
Äiti ompeli kaikki vaatteet ja muistan vieläkin yhden frotee kukkamekon joka oli ihana laittaa uimareissun jälkeen päälle. Kaikki oli huoletonta ja oli ihanaa kävellä kesäisin lähikauppaan jätskiostoksille.
Kylään pääsi kavereille ihan tosta vaan ja tarjottiin randi mehua. Kouluasiat hoidettiin ihan itte, ei vanhemmat puuttunnu asiaan. Avainkaula lapsena viettänyt osasi jo 7-vuotiaana hoitaa ruokaostokset ja uunissa lämmitykset. Tupakkaa veti isä meilläkin sisällä, alkoa ei käytetty perheessämme.
Henki oli monesti lähteä, eipä niistä jutuista kotona kerrottu jos ei näkyviä haittoja jäännyt. Kiroiltu ei kyllä koskaan ja osattiin kiittää. Laulettiin toivelauluja ja pyykkitupaan järjestettiin näytelmäiltoja. Muistan lapsuuden 70-luvulla ihanana aikana, Kotkassa elin ja vanhemmat vuorotyössä vieläpä usein eri vuoroissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan kanssa sen koulukiusauksen. Sitä pidettiin ihan asiaankuuluvana eikä sitä paheksuttu sen ihmeemmin. Kiusaajat korkeintaan joutuivat puhutteluun, mutta niin kauan kun ei ollut sairaalareissuja, niin se katsottiin normaaliksi. Opettajat ja vanhemmat eivät varmaan vaan välittäneet tai ajateltiin ettei sille voi mitään.
Mä olen maalla pienessä koulussa käynyt koulua.
Ja kyllä niitä häiriköitä oli silloin, tosin monethan eristettiin apukouluun.
Itse olen 70-luvulla syntynyt ja elin teini-ikääni 80-luvulla. En tiedä teistä muista, mutta meidän porukoissa ei itketty tai raivottu kavereille/poikaystävälle mitättömistä asioista. Sellainen kiukutteleva tyttö sai kanan maineen ja poikaystävänkin saaminen oli vaikeutui. Kännissä kiukuttelukin hävetti jälkikäteen ja kouluun oli noloa mennä jos oli jollekin vetänyt itkuraivarit illan päätteeksi : D mua jotenkin todella pistää silmään se kun näkee näitä kirkuvia ja kiroilevia teinejä joka puolella, enkä todellakaan haluaisi omista lapsistani sellaisia. Nähtäväksi jää riittääkö kotikasvatus kitkemään sen piirteen pois vai onko kaveripiirillä suurempi vaikutus.
Nykyajan teinit vaikuttaa jotenkin tosi lapsellisilta verrattuna siihen mitä 80-luvun teinit oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistan kauhulla, miten nälkäistä vauvaa itketettiin kello kädessä, koska neuvolan ohje oli että ruokaa ei saanut antaa tiheämmin kuin 4 h välein, "koska lapsen ruuansulatuksen on saatava levätä". Nuori ja auktoriteettiuskoinen kun olin, tottelin. Jos koskaan olisin saanut toisen lapsen, olisin ollut viisaampi!
Ja kyllä niitä häiriköitä oli silloin, tosin monethan eristettiin apukouluun.
Sulla oli parempi onni. Vaimoni kävi maalaiskoulua 70-luvulla ja hänen luokalle oli "sijoitettu" pari häirikköä jotka asuivat jossain koulukodissa kun eivät sopeutuneet elämään ihmisten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-luvulla lapset harvensi maalaisten sokerijuurikaspelloilla hintaan 1penni/metri. Sillai tienasi monta markkaa vaikka työ kuumassa auringossa oli rankkaa. Sitten alkoi tulla mansikat ja niiden keruu.Lapset siis ihan oikeasti saivat näin mukavasti omaa rahaa eikä ollut työsuojeluvaltuutettuja estämässä tätä iloa!
juurikaspeltoja ihan ilmaiseksi, rahaa ei saanut. Kuusivuotiaana vahdin muutamaa vuotta vanhempia serkkuja ulkona, 12-vuotiaana hoidin 3 kuukauden ikäistä serkkua silloin, kun muu talonväki oli monen kilometrin päässä heinänteossa. Lisäksi siivosin, tiskasin ja kitkin. Mummo oli jo niin huonokuntoinen, että lähinnä nukkui huoneessaan.
Itse pyöräilin alle kouluikäisenä vuotta vanhemmat veljen kanssa 7 kilmetrin päässä olevalle uimarannalle uimaan kahdestaan. Eka kertaa olimme yksin yötä kotona, kun olin juuri aloittanut ekaluokan enkä ollut edes täyttänyt seitsemää vuotta, veli oli silloin tokaluokalla. Omakotitalossa asuttiin, sen muistan, että ulkovessaan pelotti mennä yöllä yksin.
Kyllä pedofiilejä on ollut aina, vanhemmat aina varoitteli, että keneltäkään ei saa ottaa karkkia, jos tarjoavat. Koskaan en vaan saanut vastausta kysymykseen, miksi ei.
Minä muuten taisin tavata yhden pervon ekaluokalla ollessani. Kävelin kotiin metsätietä pitkin, yhdessä kohtaa oli auto parkissa ja siinä istui hikoileva mies. Mies pyysi minua tulemaan luokseen, mutta onneksi olin arka ja juoksin karkuun. Se valkoinen paita ja kravatti oli niin kummallisen näköistä, kun ei meillä isä pukua pitänyt.
Nuo alkoholistiperheiden tapaukset, joissa kukaan ei välittänyt, ovat tietenkin aivan järkyttävää luettavaa! Mahtavaa sen sijaan on, että olette noista oloista ponnistaneet ja saaneet elämän raiteilleen.
Noita lukuun ottamatta ketju herättää tosi lämpimiä ja ihania lapsuusmuistoja! Niin hyvin olette monia tuttuja juttuja kuvanneet. Minäkin muistan lapsuuteni 70- ja 80-lukujen taitteessa mahtavana aikana ja monesti olen sen perään vähän haikaillut, kuten muuten monet samanikäiset ystäväni. Nimenomaan sitä, ettei maailma ollut niin materialistinen. Ainakin omassa kaveripiirissäni perheet tuntuivat olevan suhteellisen samanlaisia tuloiltaan ja tavoiltaan ja tavaroiltaan. Elin keskiluokkaisen lähiölapsuuden Länsi-Vantaalla. Juuri tuota samaa, että pihan lapset olivat aamusta iltaan ulkona, pelattiin nelistä, kirkkistä, keinupehvistä tai talvella luisteltiin tai rakennettiin hervottomia lumilinnoja. Kukaan ei hullun lailla niuhottanut syömisistä. Lastenohjelmaa tuli Pätkis ja pikkukakkonen jne. Kiskalta käytiin ostamassa irtokarkkeja markalla.
Kumma kyllä meistä kukaan ei ole traumatisoitunut siitä, että kuljimme ekaluokasta lähtien koulumatkat itse ja olimme iltapäivät kotona, kunnes vanhemmat tulivat. Itse ainakin nautin siitä hiljaisuudesta.
En muista edes, että olisi ollut ankeita ulkovaatteita, kai ne leikit olivat sen verran kivoja.
Tietty turvaistuimet ja -vyöt ja kypärät ovat loistojuttu, mutta ainakin itselleni 70- ja 80-luvulla vietetyssä lapsuudessa oli niin paljon hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet elänyt samanalisen lapsuuden kuin minä, tulipa oikein flashback... Olen myös lakoholistivanhempien lapsi. Olen vanhin ja minulla oli kotona asuessa 2 sisarusta. Alle kouluikäisenä musitan miten vanhemmat joivat jatkuvasti, hain heitä baareista pakkasella paljain jaloin kun pikkusisar oksensi sänkyynsä. Minua lyötiin, jätettiin yksin (tai siis sisarusten kanssa) kotiin pariksi päiväksi. Toinen oli silloin vauva. Hoidin sisarukseni ja olen myäs seissyt baarin ulkopuolella pakkasessa ja katsonut ikkunan takaa kun vanhemmat juovat. Eihän vaunuja voinut yksinkään jättää... Kukaan baarin henkilökunnasta ei välittänyt eikä kukaan muukaan. Koulussa ei voinut pitää luokan ikkunoita auki koska minulla oli liian vähän vaatteita päällä ja palelin aina. Ei siihenkään kukaan puuttunut. 70-luvulla aikuiset saivat kohdella lapsiaan miten halusivat.
Olen nähnyt tällaista hyvinkin paljon eri perheissä, 70-luvulla vuokratalokasarmissa lapsuuteni viettäneenä.
"Avainlapsi" - nauratti termi kun minullakin oli pieni nahkakukkaro kaulassa jossa kotiavain oli.
Mikroa ei meillä ollut, äiti teki ruoan ja laittoi isoon termariin valmiiksi kun tulen koulunjälkeisestä ip-hoidosta.
Koulusta käveltiin tosiaan ip-hoitoon ja klo 17 käveltiin kotiin, äiti tuli töistä klo 22:30. Ilta meni leikkiessä ja touhutessa.
Kerrostalossa asuttiin ja pihat ajettiin taloyhtiön ruohonleikkurilla. Kukaan ei tullut sanomaan ettei 10v saisi siihen koskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että polttaa sai missä vain. Lentokoneessakin. Isäni poltti vielä siihen aikaan, ja muistan, että kun lensimme pitkän matkan ja nukahdin, niin heräsin siihen, kun isän savuke osui vahingossa minuun ja poltti reiän leninkiini. Vielä 80-luvullakin esim. työpaikoilla sai polttaa vapaasti ja ekoissa kesätyöpaikoissa istuin toisinaan samassa työhuoneessa tupakoijan kanssa. Vakuutin hänelle, ettei savu häiritse mua, koska olen tottunut siihen kotona.
Koulukiusaamisesta ei juuri puhuttu tai jos puhuttiin, niin sanottiin, että ainahan sitä on ollut. Äitini sanoi silloin minulle jotakin siihen suuntaan, ettei aikuisten kuulu puuttua lasten keskinäisiin asioihin, vaan lasten tehtävä on opetella hoitamaan omat asiansa itse.
Käsittääkseni suojaaamton seksi saattoi joissakin piireissä olla 70-luvulla yleisempää kuin nyt, koska silloin ei länsimaissa ollut vielä aidsia ja silloisiin sukupuolitauteihin oli tepsivät lääkkeet. Naisille oli keksitty e-pillerit, joten raskauden vaaraa ei ollut, välttämättä.
Tuosta ylipainoasiasta olen aika samaa mieltä. Se oli ennen paremmin.
Mutta vaatteethan olivat huonoja silloin. Te ette enää vain muista, minkälaista oli leikkiä läpimärissä haalareissa. Se oli kamalaa, mutta sitä ei ajatellut, koska niin oli ja leikki itsessään oli kivaa.
Toisaalta muistan, että talvipakkasia varten hankitut vaatteet olivat usein tosi kuumia sitten, kun pakkaset helpotti. Olin ihan hiessä niiden talvivaatteiden alla.
En ole tästä vaateasiasta mitnekään traumatisoitunut, mutta todellakin ulkoiluvaatteet ovat nykyään parempia.
Mitä nöihin leluihin tulee, niin pakkoko niitä on ostaa. Meillä ainakin on tiukka linja lelujen suhteen ja pyritään ostamaan vähän mutta kestävää.