Mitä 70-luvulla tehtiin sellaista mitä nykyään ei saisi tehdä?

minä olen alkoholistivanhempien lapsi.

Alakouluikäisestä olimme yksin kotona veljeni kanssa. Muistan, että soittelimme välillä kapakkaan, jossa vanhempani olivat ryyppäämässä, mutta sitten meitä kiellettiin soittelemasta, kun kapakanpitäjä hermostui. Väliin kävimme siellä kapakassa kyllä syömässä sellaisen "ranskikset + paistettu kananmuna" -annoksen. Saimme myös joskus pelata niillä kolikkoautomaateilla kapakan eteisessä.

Samaten alakouluikäisenä kävin usein hakemassa 4 vuotta nuoremman pikkuveljen päiväkodista 1,5 km päästä. Muistan kun kerrankin sain pahat moitteet, kun pikkuveljen lapanen oli pudonnut, kun vedin häntä pulkassa kotiin.

Toinen pikkuveljeni on minua 14v nuorempi. Häntä odottaessaan äitini vietti kapakassa aikaa ihan yhtä paljon kuin muulloinkin, joi ja poltti kuin korsteeni. Minä tiesin, ettei niin olisi saanut tehdä, muttei se kiinnostanut sen kummemmin vanhempiani, muita sukulaisia, neuvolaa kuin kapakkaakaan,...

Syntymänsä jälkeen (alkoholinkäytön takia) kehitysvammainen veljeni vietti sitten iltansa vaunuissa sen kapakan ulkopuolella, ellen minä hakenut häntä kotiin ja hoitanut...

Vanhemmat myös teloivat itseään lukuisia kertoja humalassa niin, että jouduimme soittamaan ambulanssin tai pari kertaa myös talonmiehen esim. kun vessanpönttö hajosi ja vedet valuivat lattialle. Ketään ei koskaan kiinnostanut se, miten me lapset pärjäsimme tai minkälaisissa oloissa elimme (vanhemmat aina humalassa ja koti sakeana tupakansavusta). Käytin myös kehitysvammaisen veljeni aina sairaalassa kontrolleissa ym., koskaan ei ihmetelty tai puututtu siihen, miksi 14-vuotias sisko hoitaa tämän(kin) asian. Vasta sitten, kun olin muuttamassa kotoa (80-luvun loppua), alettiin sairaalassa ihmetellä, kuka veljeä sitten hoitaa, kun minä muutan pois (jonka koin syyllistämisenä).

No joo, tähän nähden lienee pikku juttu, ettei autossa ollut turvavöitä ja se lastattiin miten sattuu, pikkuveli matkusti kantokopassa takaboxissa (farmari). Mopolla tai pyörällä ajettaessa ei tietenkään käytetty kypärää jne. Tottakai olimme myös aina ulkona yksin, en muista vanhempieni ulkoilleen koskaan kenenkään meidän kanssamme.

Tämä teksti vetää kyllä ihan sanattomaksi. Ihan kauhea lapsuus! :(

Silloin sai kouluissa pitää joka aamu kristillisen aamunavauksen ja lapset saivat rukoilla ruokarukouksen. Nykyään se on monessa paikassa kiellettyä tai lähes kiellettyä.

ja lapset saivat rukoilla ruokarukouksen. Nykyään se on monessa paikassa kiellettyä tai lähes kiellettyä.

ala-asteen 90-luvun lopusta 2000-luvun alkuun ja kyllä rukoiltiin ruokarukous. Toivottavasti missään ei enää pakoteta siihen.

koulukiusaaminen oli ilmiönä ihan vieras eivätkä opettajat pitäneet kiusaamisen kitkemistä millään lailla tärkeänä.

eikä sitä pidetty pahoinpitelynä. Huono juttuhan se oli. Onneksi en itse saanut kuin pari kertaa.

Opettaja sai tukistaa ja muutenkin kurittaa lapsia.

Samaa meinasin kysyä, kirjoittamistyylisi kertoo, että olet sinut menneisyytesi kanssa.

Niin, miksiköhän ette halua hoitaa vanhempianne ? Monesti paheksutaan vanhuksien yksinäisyyttä ja ettei kukaan käy heitä katsomasssa tai pidä millään lailla yhteyttä , vaikka lapset asuisivat lähellä. Monesti täytyy miettiä, miten ne vanhukset ovat kohdelleet lapsiaan aikoinaan ? Ei niitä lapsia aina voi pelkästään syyllistää

Suurin ongelma on tällä hetkellä suku. Vanhempani ovat yhä elossa, äitini on todella huonossa kunnossa (viinan ja tupakan vuoksi), isäni vähän paremmassa ja hoitaa häntä, alkoholinkäyttö jatkuu molemmilla yhä. Loppu suku sitten paheksuu avoimesti minua ja veljeäni, koska me emme hoida vanhempiamme, hanki heille kotiapua ja järjestä heidän asioitaan, vaan mieluummin pysyttelemme mahdollisimman kaukana ja erossa heistä.

t. 12

Liftasin 1980-luvulla. Ei taida enää olla tapana. En antaisin lasteni tehdä ja varoittaisin

koulukiusaaminen oli ilmiönä ihan vieras eivätkä opettajat pitäneet kiusaamisen kitkemistä millään lailla tärkeänä.

Sen sijaan silloin koulu sai päättää, sijoitetaanko häiriköt tarkkikselle ja heikot apukouluun. Nykyisin niitä kouluja ei edes ole, ja vanhemmilla muutenkin on oikeus evätä kaikki koulut suunnitelmat.

vaunuihin kun mentiin asioimaan. Jos vauva itki joku oli sitä hyssyttelemässä.



Turvallista aikaa.



Liftailtiin ilman pelkoa.

Olet elänyt samanalisen lapsuuden kuin minä, tulipa oikein flashback...



Olen myös lakoholistivanhempien lapsi. Olen vanhin ja minulla oli kotona asuessa 2 sisarusta. Alle kouluikäisenä musitan miten vanhemmat joivat jatkuvasti, hain heitä baareista pakkasella paljain jaloin kun pikkusisar oksensi sänkyynsä.



Minua lyötiin, jätettiin yksin (tai siis sisarusten kanssa) kotiin pariksi päiväksi. Toinen oli silloin vauva.



Hoidin sisarukseni ja olen myäs seissyt baarin ulkopuolella pakkasessa ja katsonut ikkunan takaa kun vanhemmat juovat. Eihän vaunuja voinut yksinkään jättää...



Kukaan baarin henkilökunnasta ei välittänyt eikä kukaan muukaan.



Koulussa ei voinut pitää luokan ikkunoita auki koska minulla oli liian vähän vaatteita päällä ja palelin aina.

Ei siihenkään kukaan puuttunut.



70-luvulla aikuiset saivat kohdella lapsiaan miten halusivat.

On alkoholisti-isä, hän muistaa kanssa sen että joutui istumaan autossa baarin ulkopuolella. Toki sitten isä ajoi kännissä kotiin.



Mä muistan kanssa ostaneeni tupakkaa joskus alta kymmenen vanhana.



Meillä oli ihan tavallinen perhe maalla, muistan kuitenkin useita vaaratilanteita lapsuudestani, jossa olisi voinut käydä todella huonosti. Lapset oli paljon enemmän oman onnen nojassa. Me ajauduttiin sitten kaikkiin seikkailuihin ja haavereita sattui. Vanhemmat oli maanviljelijöitä ja tekivät paljon töitä. Muistan että oltiin paljon lapset keskenämme ja teimme paljon kotitöitä.

Sillin on myös ajeltu ilman turvavöitä, poltettu tupakkaa sisällä, ajettu pyörällä/mopolla ilman kypärää....

eikä tarvinnut ulkona värjötellä. Tein joskus (alle kouluikäisenä) blokkarin töitäkin karkkipalkalla...

autolla lujaa jos sulla oli hyvä auto (harvinaista) koska ei ollut nopeusrajoituksia ennen 1978

Kyllä meitä vahditiin ulkona. Ei saanut hortoilla missä vaan kuten nykyään. Aina jos olin ulkona alle kouluikäisenä, oli äitikin tekemässä pihahommia ja olin omassa pihassa. en kenenkäään toisen.



mutta mun lapsuudessa vanhemmat kyllä otti alkoholia ja vieraita kävi ja he pitivät hauskaa vaikka me lapset olimme siinä. lauloivat työväenlauluja, kuuntelivat.

siellä oli kiva makoilla ja seurata liikennettä.

Tästä on todiste mieheni neuvolakortissa! Tutti käskettiin kastaa hunajaan, että maistuu paremmin. TAi sokeriveteen. Näin äitini ohjeisti minua 70-luvun oppien mukaisesti...

Tästä on todiste mieheni neuvolakortissa! Tutti käskettiin kastaa hunajaan, että maistuu paremmin. TAi sokeriveteen. Näin äitini ohjeisti minua 70-luvun oppien mukaisesti...

Siskoni on syntynyt -60-luvun puolivälissä ja silloin oli ihan yleistä antaa vauvoille hunajaa, joka välissä. Ei väliä, oliko pienet hampaat puhjenneet vai ei, niin hunajaa piti antaa. Oli terveellistä!

Luokassamme oli päihtyneitä koululaisia (15v). Kukaan ei puuttunut. Jos joku oppilas kuoli, ei mitään hiljaisia hetkiä pidetty. Opettaja vain mainitsi, että Pirjon on kuollut, ja se siitä. Erittäin karua.