Vihaan lapsipuoltani!! Siis NIIN VIHAAN NYT!!! Ennestäänkin

...jos mun aiemmat lapset alkaa yhtään hiertää uutta naista, niin kenkää. Ennemmin tai myöhemmin, yleensä aika nopeasti nainen alkaa hyökkäilemään mun olemassaolevaa jälkikasvua vastaan.

Se on muuten kumma, että USKALTAVAT tehdä näin. Ilmeisesti valtaenemmistö miehistä on kilttejä pikku hiirulaisia, jotka antavat uuden naisen savustaa jo olemassaolevan jälkikasvun pihalle.

Sitten onkin HIRVEÄ järkytys, kun mies onkin sitoutunut lapsiinsa. Mun lapsilla on kuitenkin vain mut, äidistä ei ole mihinkään. Joten aina ja kaikissa tilanteissa mun on valittava lapset.

Tämä ei loppupeleissä koskaan sovi kenellekään naiselle. Mutta riittääpä vaihtelua isille!

Vai oletko niin dorka että oletat miehen luopuvan lapsistaan uuden naisen vuoksi?

kyllä jotkut miehet tekevätkin niin eli unohtavat lapsensa uuden muijan vuoksi - kokemusta on :>

Tänne kun joku BIOÄITI kirjoittaa lapsestaan kuten ap,saa sympatiat, ymmärrykset ja voimahalit, mutta kun sen tekee ÄITIPUOLI, on hän suunilleen saatanasta seuraava av:n mielestä!



Minusta ap kuulostaa väsyneeltä, ehkä masentuneeltakin, mutta kuitenkin ihan hyvältä äitipuolelta. HUOM osatkaa urpot erottaa AJATUKSET ja TUNTEET TEOISTA! Olisiko parempi lapselle se bioäiti, joka vois vaikka ihan pirusti RAKASTAA lasta mielestään, mutta kuitenkin on kyvytön huolehtimaan ja hoitamaan käytännössä?

Tänne kun joku BIOÄITI kirjoittaa lapsestaan kuten ap,saa sympatiat, ymmärrykset ja voimahalit, mutta kun sen tekee ÄITIPUOLI, on hän suunilleen saatanasta seuraava av:n mielestä!

Minusta ap kuulostaa väsyneeltä, ehkä masentuneeltakin, mutta kuitenkin ihan hyvältä äitipuolelta. HUOM osatkaa urpot erottaa AJATUKSET ja TUNTEET TEOISTA! Olisiko parempi lapselle se bioäiti, joka vois vaikka ihan pirusti RAKASTAA lasta mielestään, mutta kuitenkin on kyvytön huolehtimaan ja hoitamaan käytännössä?

tuo olisi vielä hirvittävämpi asenne biologiselta äidiltä, mutta ei se oikeuta ap:n puheita! Eikä etenkään hänen miehensä juttuja!

Onpas tunteita herättävä aihe mutta hyvä että herättää keskustelua! Ap käyttää kyllä melko ronskia ja aggressiivista kieltä mutta se sallittakoon, ilmeisesti osaa kontrolloida kuitenkin käytöstään ja hyvä jos yrittää tsempata ja vaikka puoliväkisin rakentaa hyviä hetkiä lapsipuolen kanssa.



tämä 4-vuotiashan tässä tarinassa eniten säälittää, paljon on jo vaurioittavia kokemuksia taustalla. Voisi olla hyödyllistä viedä hänet psykoterapia-arvioon jollekin lasten psykoterapeutille. Toisaalta tarvitsette ehdottomasti apua koko perheenä, perheterapiaa tms. Hakekaa apua!



4-vuotiaan hoitoon laittaminen on minustakin hyvä ajatus. Minulla on itselläni ollut haastavia vauvoja ja kyllä ne pienet hengähdyshetket tai vaikka mahdollisuus levätä zombiena sohvalla vauvan nukkuessa päiväunia ovat pelastaneet mielenterveyteni... Kyseiselle 4-vuotiaalle päiväkotihoito olisi varmasti ihan tervehdyttävä asia - samoin ap:lle.



Ja ihan niinkuin joku toinenkin kirjoittaja kertoi, myös minulla on vauvan syntymän jälkeen jonkin aikaa herännyt negatiivisia tunteita aiempia lapsia kohtaan. Olo on ollut ikäänkuin ärisevällä karhuemolla, joka potkii isompia pentuja kauemmas... Toiset lapset ovat herkästi ärsyttäneet. Samoin olen ajatellut, että sillä on biologinen ja evolutiivinen perusta; vastasyntyneen suojelun ja hoidon maksimointi. Vähitellen nämä tunteet ovat kadonneet (ja kaiken aikaa toki olen rakastanut isompiakin lapsia).



Väsymys, valvominen, uupumus haastavana vauva-aikana on iso asia ja vaikuttaa merkittävästi koko psyykeeseen. Voit olla aivan kuin eri ihminen tuolloin. Kun nämä ongelmat lievenevät ja saat apua, uskon että sinun on mahdollista alkaa korjaamaan suhdettasi lapsipuoleesi. Nyt olet ymmärrettävästi liian uupunut, jotta jaksaisit siihen panostaa, joten olen samaa mieltä kuin muutkin kirjoittajat:



MIEHESI PITÄÄ KANTAA NYT VASTUUNSA JA OTTAA TYTÖN ASIAT HOIDETTAVAKSEEN! Tyttö voi olla päivät päiväkodissa ja illat isänsä vastuulla.



Toivottavasti perheenne asiat selvenevät ja tämä pieni tyttökin saa kasvaa ja kehittyä ilman lisävaurioita...

..ja lukea hänelle ym.



Oli myös fiksu veto mennä ystäväsi luo hetkeksi vain vauvan kera. Isä kasvakoon täysimittaiseen isyyteen, vähitellen. Auta häntä siinä.



Itselläni myös ollut refluksivauva, huh se jatkuva itkuisuus ja unovaikeudet vei voimia kyllä. Onko hänellä asentohoito aina syömisen jälkeen? Entä lääkitys? Meillä oli juomien sakuttajaa ja Prepulsid -lääke. Leikkausta väläyteltiin, mutta ei sitten tarvittukaan kun lapsen kasvaessa vaiva parani.



Ootko muuten saanut kotihoidon ajalta KELAsta vammaistukea FAS - tytön vaikeahoitoisuuden vuoksi, ahkä olisitte saaneet hälle alinta vammaistukea (ollut ennen ns . SAIRAAN lapsen hoitotuki - nimellä ja sitä vois saada jo astman ja allergian perustellaakin, joten varmasti FASin vuoksi myös. Mutta ei hätää, jos vaikka se menikin ohitse, niin olette takuulla OIKEUTETTUJA MAKSUTTOMAAN PÄIVÄHOITOON tytölle, erityisenä kuntouttavana tukimuotona. Eli ihan tavis - pväkotiin voitte hakea, mutta ilmoittakaa lisätitedoissa, että on FAS- ja hankkikaa lääkärinlausunto/ +terapeutin arvio niin taatusti ropsahtaa ilmainen päivähoito. Niin eipä ukkosikaan sure sitä hoitomaksua sitten!



Jaksamista sulle ihan tosi paljon! Oot hienosti yrittänyt olla äiti tuolle tyttörassulle! Se tyttönen rakastaa sua varmaan jo tooosi paljon! Mietin onko oma vauvasi muuten tyttö vai poika... .?



Mukavaa syksyä ja paljon unta!



Ps. Voiko kukaan oma sukulaisesi autella sua lastenhoidossa edes :) silloin tällöin!?



t. Uusperheen äiti minäkin

hän ei ole saanut hetken rauhaa tutustua ja kasvaa äidiksi omalle lapselleen vaan kokoajan on huoli perseessä ja silmä kovana vahdittava ettei 4v tee vauvalle mitään. Itse ainakin olin jo synnytyksestä ja yösyötöistä niin väsynyt etten muista ensimmäisestä 3 kuukaudesta juuri mitään. Siihen jos vielä olisi lisätty jokin vaara mitä vahtia, niin olisin varmasti ollut jo hullujen huoneella.



Mutta sinulle ap haluaisin antaa ajattelemisen aihetta (en lukenut kyllä ketjusta kuin 1.sivun). Huomaatko sinä, kuinka syytät 4 vuotiasta tilanteesta, jota hän ei ole pyytänyt?



-Hän on jo menettänyt äitinsä. Hänellä on isä, joka ei osallistu elämäänsä. Hänellä on sinä, jota pitää äitinään. Hän ei tiedä paremmasta, joten hän pitää kiinni sinusta vaikka kynsin ja hampain ja tuo ihmeen vauva ilmaantui jostakin viemään senkin vähäisen huomion ja rakkauden mitä hän on koskaan saanut.



Minä en syyllistäisi sinua, vaan lasten isää. Miten hän on voinut antaa tilanteen mennä noin pahaksi?



Isä kuulostaa kykenemättömältä, sinä sen sijaan olet yrittänyt.



Nyt se isä on pakko saada osallistumaan tai myös sinun vauvallasi on sama kohtalo, isä joka on aina töissä, isä joka ei ole läsnä.



Mitään ei ole vielä menetetty. Minun mielipiteeni on, että 4v tarhaan, isä hoitaa kuskaukset ja 4 veen alkuun kokonaan töiden jälkeenkin. Muodostakoon suhteen lapseensa.



Sitten, kun sinulla on voimia ja olet palautunut muutenkin unettomuudesta ja kaikesta stressistä, mitä olet nyt joutunut lasten ISÄN vuoksi kestämään, voit alkaa muodostamaan suhdetta tyttöönkin.



Mutta älä syytä pientä tyttöä siitä, että hän on pieni, hylätty, avuton. Sinä olet kuitenkin ellen väärin lukenut rivien välistä tällä hetkellä se tärkein ihminen hänen elämässään.



Voimia sinulle ja usko pois, tilanne ei ole toivoton! Jo vuoden päästä muistelet tätä varmasti kauhulla! Ja sinulla on siellä ihana, huolehtiva isosisko vauvallesi :).

suoraan sanottuna oli järkytys nähdä/tajuta miten paljon tuo lapsiraasu on kaivannut mua :( En kyllä edes muista,milloin oltais oltu viimeks edes tuota 2 vrk erossa..!!!

Koko tän päivän ollut mussa kiinni kuin takiainen. Omaa isäänsä ja ÄITIÄÄN se reppana tarttis, mut tällä hetkellä ei voi edes vierailla äidillä, kun armas mamma ryyppää käytännössä joka päivä. Voi itku.



Joku kysyi, kumpaa sukupuolta mun oma lapsi on - tyttö myös, tosin en usko,että kummankaan muksun sukupuolella on mitään merkitystä tässä kuviossa.



Ja ihan taatusti olenkin puhunut miehestä halventavasti (joku kommentoi sitäkin..), oon ollu sille tosi vihainen, mihin välikäteen on mut jättänyt! Ei varmasti tahallaan, mutta kuitenkin. Ja joo, kyllä rakastan miestäni ja perhettäni ja nyut kun oon ollu peräti 2 vrk erossa tuosta 4v riiviöstä, ei tunnu että sitä vihaisin - säälin lähinnä, ja joo, kyllä minä välitänkin. Kunpa tää kaikki ei ois näin pirun vaikeeta :*(( ap

SÄ ap OLET käytännössä sille se äiti. unohtakaa koko alkkis.

et sä sitten enää kiinnosta täällä ketään ja koko tää mielenkiintoinen ketju painuu unholaan!

Antaa tulla vaan sitä vittua jatkossakin, niin jo mammat jaksaa osallistua keskusteluun!! =)

Tuo oli hyvä neuvo että lapselle voisi saada hoitopaikan myös ilmaiseksi. Kovasti voimia ap:lle sen ukkokullan kanssa että saat hänet ymmärtämään mikä hänen roolinsa pitäisi olla. Nythän hänen on hyvä aika opetella osallistuvampaa isyyttä kun on uusi vauvakin. Välit miehen tyttäreen varmasti paranevat, kunhan saat miehen tekemään oman osuutensa niin ettet itse ihan näänny.

Hienoa ap että kaikki kääntyi hyväksi! Aivan mahtavaa!!!

Mistä saitte lopulta apua? Siis ainakin päivähoito paikan mutta mitä muuta? Alkoiko isä osallistua enemmän? Tukiperhe? Ajattalin vain että kokemuksesi siitä miten selvisitte voivat olla todella arvokkaita jollekin toiselle joka on samassa tilanteessa nyt.

Oliko tyttö haastava jo ennen vauvan tuloa?

Mahtavaa ap! Ihana lukea ( koko ketjun äsken läpi lukeneena), että tilanne on nyt hyvällä mallilla. Melkoiseen välikäteen jouduit pari vuotta sitten, ei ihme että olit uupunut... Hyvää kevättä koko perheelle!! Et usko että tuli hyvä mieli tästä :)

Lapsen käytös on täysin normaalia, kun ajattelee millainen hänen tähänastinen lyhyt lapsuutensa on ollut. Jokainen lapsi tarvitsee hoitajan, joka rakastaa lasta ehdoitta. Tämä lapsi ei ole saanut sellaista koska hänen tarpeisiinsa ei ole vastattu. Pienen lapsen käytös kertoo aina lapsen hoitajista. Lapsi ei saa osakseen rakkautta, hoivaa ja perusturvallisuutta. Hän aistii välinpitämättömyyden ja käyttäytyy sen mukaisesti. 4-vuotiaan lapsen aivot eivät voi toimia niin monimutkaisen 'pirullisesti' kuin annat ymmärtää. Hän ei ole vihollisesi, vaan lapsi joka tarvitsee huoltajan.

Mitä voit tehdä? Muuta pois ja jätä lapset isälleen. Et kuulosta ihmiseltä jonka on hyvä olla kehittyvien lapsien lähettyvillä. Mitä teet kun omasi saavuttaa uhmaiän? Annat huostaan kun se kakara ei osaa olla ja tekee pahuutta?

AP löysi vahingossa vanhan ketjunsa :)

Olipas hassua, terveellistä ja outoa lukea tämä ketju - tuntemuksiani liki 2v takaa.. En edes muistanut, että olen tuntenut/ajatellut noin joskus...Joko itsesuojelua tai sit se aika vaan meni niiiin sumussa. Ihania ymmärtäväisiä vastauksia ja hyviä neuvoja silti monilla, kiitos niistä vielä, niiden ansiosta osittain ainakin esikoinen silloin meni hoitoon, pakotin isänsä ottamaan vastuuta.. ja meillä todella alkoi mennä paremmin!

Aurinkoista kevättä kaikille,

toivottaa ketjun ap,

nykyisin hyvin onnellinen kahden ihanan pikkutytön äiti ;)

Oho, mä muistan tän ketjun! Kommentoinkin sillon! mukavaa ap. että nostit ja että nyt menee hyvin =)

Up

voi luoja! tiedätkö vihaaja et mulla itku ku luin kirjoitukses, osaatko edes hävetä voiko aikuinen nainen olla noin julma? voi lapsi raukkaa! ensin saa kokea alkoholisti perheen ihanuuden ja nyt saa huomata olevansa ei toivottu siellä ja ollaan sijaisperheeseen lykkäämässä APUA! milloin maailmasta on tullut näin julma ja tunteeton.