Lue keskustelun säännöt.
Vihaan lapsipuoltani!! Siis NIIN VIHAAN NYT!!! Ennestäänkin
15.08.2012 |
rasittava kakara on käynyt aivan sietämättömäksi nyt kun saatiin miehen kans yhteinen vauva, on pikkusisarpuolelleen aivan järkyttävän mustis ja tekee kaikkea piruutta heti kun silmä välttää ja muutenkin!! Miehen lapsi edellisestä suhteesta asuu siis meillä koska äitinsä on alkkis, mut meillä on ollu myös vaikeuksia tytön kans ja nyt tuntuu että mä en ainakaan haluis sitä meille ainakaan enää!! Ja mä sen joudun huolehtimaan pääosin kun mies "aina" töissä. Ei tee hyvää 4v tunne-elämällekään olla paikassa jossa on epä-toivottu, ja kun en ole huoltaja ja isänsä ei oikeen mihinkään mitään kommentoi, mitä voin tehdä??
Kommentit (268)
Se lapsi on syytön äitinsä toilailuun. Ei se ole siellä mahassa ollessaan äitiä pakottanut tarttumaan pulloon.
Ja nyt se on isän homma hoitaa lastaan. Ja koska ap on valinnut tämän miehen itselleen, ei se auta kuin kestää. Tai häipyä. Olisi julmaa eristää lapsi isästään vain sen takia, ettei äitipuoli häntä halua.
on kyllä ap:n kertoman mukaan aika tehokkaasti ITSE eristänyt itsensä lapsestaan
Vaan se isä pitää saada vastuuseen. Ei ongelmia ratkaista sillä, että lapsi laitetaan pois. Sama se tulee vauvankin kanssa eteen jos ap päästää miehen noin helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kiva lukea jaksavampi kommenttisi.
Saat kaikki sympatiani.
Kuten joku muukin jo sanoi, uskon minäkin , että kun lapsi pääsee päivähoitoon, ja saa tarvitsemansa tuen ja terapian, sinunkin suhde lapseen muuttu ja lapsen suhde sinua ja vauvaa kohtaan.
Näitä vastauksia sieltä täältä lukeneena jäin miettimään:
entäs jos ap muuttaa vauvansa kanssa pois? MIes jää yh:ksi tälle hankalalle oireilevalle fas-lapselle?
Sekö muka oikeasti olisi lapsen paras? Eipä varmaan kauaa menisi, kun olisi lastensuojelu ja ennen pitkää sijoitus, kun näyttää jo nyt siltä, ettei isästä ole hankalan lapsen huoltajaksi edes siten, että olisi sinun rinnallasi siinä tehtävässä - tuskinpa sittenkään, kun on yksin ja ainaoana aikuisena siinä. Tilanne varamasti leviäisi käsiin ja huomattaisi jo päiväkodissakin sitten..
terveisin se äitipuoli, joka itse uuvahti vauvan syntymänjälkeen, ei suinkaan omiin lapsiin, vaan miehen iki-ihanaan, suloiseen, vilpittömään, empaattiseen ja palpaaplaa lässynlää varhaisteiniin. - että se lapsi osasi olla ilkeä! ja niiiin ihana kun isi oli paikalla. sano siinä sitten mitä on 2 tuntia aikaisemmin tapahtunut, kun toinen tsirputtaa ja räpyttää ripsiään , ihan oikeasti näin.
Pistäkää vaikka yhteystietoja kehiin, niin ap voi lähettää rakastavaan huomaanne sen sylkevän, purevan, tukistelevan ja vauvaa tukehduttavan housuihinsa paskovan Fas-piltin.
Kyllä niin näkee ketkä on tanssinu ruusuilla läpi elämänsä, teillä ei oo mitään hajua/ otetta todellisuuteen.
Minä en ole tanssinut ruusuilla lapsuuttani, se oli hirveä lapsuus!!
Eikä lasten tarvitse sellaista kokea kuin pakon edessä. Tässä ei ole pakkoa muiden kuin ap:n päässä.
Pistäkää vaikka yhteystietoja kehiin, niin ap voi lähettää rakastavaan huomaanne sen sylkevän, purevan, tukistelevan ja vauvaa tukehduttavan housuihinsa paskovan Fas-piltin. Kyllä niin näkee ketkä on tanssinu ruusuilla läpi elämänsä, teillä ei oo mitään hajua/ otetta todellisuuteen.
Niin no mietin kyllä että pitäisikö kysyä ap:lta että missä päin Suomea asustaa. Itselläni on saman ikäinen tyttö ja olen raskaana, joten voisi olla kiva saada seuraa ja ehkä noita ongelmia olisi kivempi pähkäillä yhdessä.
Tunnen joitain Fas-lapsia, nyt jo tosin aikuisia. Eivät he mitään eläimiä ole. Oppimisvaikeuksia ja keskittymisvaikeuksia on ymmärtääkseni ollut, mutta eivät siis mitenkään toivottomia tapauksia.
Tuolla lapsella on nyt taustallaan sen Fas:n lisäksi vanhempiensa avioero, äitinsä alkoholismi ja hylkääminen ja nyt vielä pikkusisaruksen syntymä. Ei ole ihme jos oireilee, mutta oikeanlaisella avulla pystyy kyllä kehittymään ihan kunnon ihmiseksi.
mitä niin kamalaa olisi antaa lapsi vaikka ihan pois? Siis eikö se sen lapsen kannalta ois nimenomaankin PARASTA? En voi pakottaa itseäni välittämään siitä
Kysytkö oikeasti, mitä kamalaa olisi siinä, että isänsä lapsi annettaisiin pois, kun iskän uus akka nyt niin tahtoo? Kun se on vähän väsynyt, ja kun sillä on oma paskantuuttaaja sylissä.
Ihan parasta, jos siitä olet huolissasi, olisi että SINÄ sen rääpäleesi kanssa lähtisit tuosta tilanteesta vittuun ja jättäisit isän tyttärensä kanssa pärjäilemään.
Ei ole kyse siitä, voitko SINÄ välittää siitä lapsesta. Maailma, Suomi, kaupunkinne, edes kotinne ei pyöri sinun turvonneen napasi ympärillä. Paska mäihä sulla =D että tyttö nyt vaan asuu siellä, päivähoito ok ratkaisu, mutta ei sitä nyt vaan voi "antaa pois". Kato kun se on ihminen ja sillä on oikeudet (sä olet miehelles vaan uus akka, tuo tyttö on sen TYTÄR, omaa verta ja lihaa, joten kumpikohan side onkaan lujempi, hmmmmmmm...). Se ei ole kato kissanpentu.
Antakaa se sun vauva pois, parempi sillekin kun elää tommosen läheisyydessä mitä sä olet.
hyvä ihme sentään ap miten julma ja julmasti puhut tuosta lapsesta!!
kyllä maailma on paha,ja pahan siitä tekee ap;n kaltaiset itsekkäät,kylmät ja pahat ihmiset!
toivottavasti saat kokea itse vielä tuon kaiken pahan mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kiva lukea jaksavampi kommenttisi.
Saat kaikki sympatiani.
Kuten joku muukin jo sanoi, uskon minäkin , että kun lapsi pääsee päivähoitoon, ja saa tarvitsemansa tuen ja terapian, sinunkin suhde lapseen muuttu ja lapsen suhde sinua ja vauvaa kohtaan.
Näitä vastauksia sieltä täältä lukeneena jäin miettimään:
entäs jos ap muuttaa vauvansa kanssa pois? MIes jää yh:ksi tälle hankalalle oireilevalle fas-lapselle?
Sekö muka oikeasti olisi lapsen paras? Eipä varmaan kauaa menisi, kun olisi lastensuojelu ja ennen pitkää sijoitus, kun näyttää jo nyt siltä, ettei isästä ole hankalan lapsen huoltajaksi edes siten, että olisi sinun rinnallasi siinä tehtävässä - tuskinpa sittenkään, kun on yksin ja ainaoana aikuisena siinä. Tilanne varamasti leviäisi käsiin ja huomattaisi jo päiväkodissakin sitten..terveisin se äitipuoli, joka itse uuvahti vauvan syntymänjälkeen, ei suinkaan omiin lapsiin, vaan miehen iki-ihanaan, suloiseen, vilpittömään, empaattiseen ja palpaaplaa lässynlää varhaisteiniin. - että se lapsi osasi olla ilkeä! ja niiiin ihana kun isi oli paikalla. sano siinä sitten mitä on 2 tuntia aikaisemmin tapahtunut, kun toinen tsirputtaa ja räpyttää ripsiään , ihan oikeasti näin.
kannata vastata mitään, se odottaa vaan että saisi vastauksia joissa hymisteltiin ja oltaisiin samaa mieltä hänen kanssaan.
Että ilman muuta miehen lapsi pois kun oma pullero nyt niin valvottaa.
Sit se näyttää ne illalla miehelleen. Että katso nyt kun av:llä muutkin sanovat että huostaan vaan se kamala kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo ensimmäisen lapsen äidiksi onnistunut saamaan ryyppäävän idiootin, niin miksi pitäisi olettaa, että olisi onnistunut tekemään yhtään paremman ratkaisun ap:n kohdalla, if you know what I mean...
Se välillä ihmetyttää näiden valittajien kohdalla, että missä ne isät on viikonloppuisin, vapaapäivisin, iltaisin??? Kaikki yksityisyrittäjiä, maajusseja, työnarkomaaneja varmaan. Itsellä tosiaan 24/7 työskentelevä mies ja silti tietää tasan tarkkaan millaista meillä täällä kotona on, millaisia lapsensa ovat jne.
kannata vastata mitään, se odottaa vaan että saisi vastauksia joissa hymisteltiin ja oltaisiin samaa mieltä hänen kanssaan.
Että ilman muuta miehen lapsi pois kun oma pullero nyt niin valvottaa.
Sit se näyttää ne illalla miehelleen. Että katso nyt kun av:llä muutkin sanovat että huostaan vaan se kamala kakara.
ja ei noin kylmällä ihmisellä ole edes omaatuntoa,niin mitäpä se välittäisi hänen käytöksen paheksunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin vauvan kans myös viikonlopuks ystäväni luo, ja mies oli heti kuin öö aapisessa yksin oman pentunsa kans, soittaa perään; "miten sä oot saanu tän syömään iltapalan? mitä kun tää ei suostu hammaspesulle?"
voi jösses mitä oikeesti tapahtuis jos mä todella jättäisin ne kuten täällä neuvottu?
Lapsella ei ole ketään sukulaisia, jotka häntä ottais edes välillä. Alkkisäidin isä tuntematon, äitinsä kuollut alkoholiin vuosia sitten. Mieheni vanhemmat asuu ulkomailla. Jotain kummeja yms on, mutta niitä evvk. Eivät siis pidä yhteyttä. ap
lapset puolison jälkeen. Höpötykset erikseen, mutta toiminnassa sen näkee. Älkää eläkö käsityksessä, että miehenne aina asettaisi lapset kaiken edelle. Ei ne aseta. Onhan se nähty. Ehkä naiset on biologisesti ohjelmoitu paremmin vastuunkantoon lapsista. Ei miehet ajattele niin. Hyvä parisuhde ja mukava koti on miehelle arvokkaita. Siinä ei pari muksua niin tärkeitä ole.
Ainoastaan silloin mies voi muka asettaa lapset edelle, kun suhde on muutenkin hiipunut. Mutta jos rakkautta ja seksiä riittää, niin lapset saa lentää ikkunasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset puolison jälkeen. Höpötykset erikseen, mutta toiminnassa sen näkee. Älkää eläkö käsityksessä, että miehenne aina asettaisi lapset kaiken edelle. Ei ne aseta. Onhan se nähty. Ehkä naiset on biologisesti ohjelmoitu paremmin vastuunkantoon lapsista. Ei miehet ajattele niin. Hyvä parisuhde ja mukava koti on miehelle arvokkaita. Siinä ei pari muksua niin tärkeitä ole.
Ainoastaan silloin mies voi muka asettaa lapset edelle, kun suhde on muutenkin hiipunut. Mutta jos rakkautta ja seksiä riittää, niin lapset saa lentää ikkunasta ulos.
Onneksi voin sanoa, ettei oma mieheni ole tämän kuvauksen mukainen!!!
Lähdin vauvan kans myös viikonlopuks ystäväni luo, ja mies oli heti kuin öö aapisessa yksin oman pentunsa kans, soittaa perään; "miten sä oot saanu tän syömään iltapalan? mitä kun tää ei suostu hammaspesulle?" voi jösses mitä oikeesti tapahtuis jos mä todella jättäisin ne kuten täällä neuvottu?
Rakastatko miestäsi?
Jotenkin puhut siitä miehestäkin todella halveksivasti.
Ymmärrän kyllä, että olet väsynyt ja turhautunut, ehkä tuo kielenkäyttö johtuu siitä.
Totta ihmeessä mies on kuin ö aapisen laidassa... Sinä olet tähän asti hoitanut käsittääkseni kaiken? Neuvo miestä ja anna hänen ottaa nyt vastuuta. Vastuu on häenen ja hänen on vaan OPITTAVA toimimaan lapsensa / lapsiensa kanssa. Ymmärräthän, että myös se teidän yhteinen lapsi on myös miehen vastuulla. Sinun ei ole hänestäkään huolehdittava yksin.
En hyväksy tapaa, jolla miehesi lapsesta puhut, mutta ymmärrän väsymyksesi ja turhautumisesi. On hyvä, että purat "vihaasi" täällä. Ehkä osaat olla suoraan näyttämättä sitä miehesi lapselle, kun saat vähän höyryjä päästeltyä.
Miehesi käytös ei sen sijaan ole millään tekosyylläkään hyväksyttävää. Lapsista pitää huolehtia, vaikka sitten olisivat vähän "haastavampiakin". Niistä lapsista kuuluu siis myös isän huolehtia.
Päivähoito on ehdottomasti askel eteenpäin.
En tiedä FAS-lapsista mitään, mutta... Teidän varmasti olisi mahdollista saada tukiperhe, jonne lapsi menisi esimerkiksi viikonlopuksi kerran kuussa hoitoon? Selvittäkääpä vielä tämä mahdollisuus. (joku varmasti on jo aiemmin tätä ehdottanutkin....). Ainakin kehitysvammaisten lasten vanhemmilla on tämä mahdollisuus... Ehkä se mahdollisuus olisi myös teillä.
Tsemppiä kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa, että mies kuunteli. Jos vielä asiantuntijalausunto erityislapsen päivähoidon tarpeellisuudesta, luulis paikan löytyvän nopeaa.
Itsellänikin refluksilapsi,tiedän mitä se on.... Meillä alettiin nukkua öitä paremmin (yli 2h kerrallaan..) kun poika oli 3v.
VOIMIA!
Lapsi on varmaan ennestään lastensuojelun asiakas (FAS ja ryyppäävä alkkisäiti). Päiväkotihakemuksen viemisen lisäksi ota yhteyttä lastensuojeluun ja pyydä apua, jotta lapsi saisi päiväkotipaikan mahdollisimman nopeasti. Lastensuojelusta voit kysyä myös tukiperhettä.
Tunteet eivät sinänsä ole pahoja. Tunteille ei voi mitään, mutta käyttäytymistään voi ja pitää hallita. Niinhän sinä olet tehnytkin, ja kunhan saat lepotaukoja, sujuu paremmin.
Hyvä että olet nyt poissa, jotta mies joutuu oikeasti näkemään, millaista vilkkaan FAS-lapsen kanssa on. Kielenkäyttöäsi en hyväksy, vaikka ymmärrän sinun purkavan raivoasi kiroiluun. Aggressiivisen kielenkäytön vain luulen leviävän kirjoittamisesta puhumiseen, ja silloin raivoaminen ja toisten loukkaaminen on helpompaa.
Omatkin lapset voivat tuntua joskus inhottavilta. Minulla ainakin seuraavan syntymän jälkeen edellinen on tuntunut lyhyen aikaa vastenmieliseltä - mieheni kanssa olemme ajatelleet sen olevan luonnon keino varmistaa, että vastasyntynyt tulee hoidetuksi. Sinun tilanteessasi tällainen tunne saattaisi voimistua ja jäädä päälle - ja kuitenkin mennä ohi, kun saat levätä, etkä ole ihan koko ajan lapsessa kiinni.
Voimia ja jaksamista! Hae apua, ja toivotaan että miehesi alkaa ymmärtää oman vastuunsa!
On monia jotka haluavat lapsen mutteivat voi saada . Lapsi kärsii ja kärsii kun tuntee ettei rakasteta. paras antaa lapsi pois kun kiduttaa sitä. ja tehkää nopeasti jotain edes...SÄÄLI LASTA
että kykenit raivoavan tekstisi jälkeen pitämään lasta kainalossasi ja lukemaan kirjoja. Juuri noin turvallinen aikuinen toimii, päästää höyryt muualla mutta lapsen edessä toimii toisin.
Uskon, että kun lapsi on päivät päivähoidossa ja saat rauhassa olla oman lapsesi kanssa, niin vaikka lapsi mustasukkaisuuttaan ja ikäväänsä kiukutteleekin, niin osaat ja jaksat silti varmasti paremmin ottaa hänet huomioon. Toisaalta sen ei pitäisi olla vain sinun tehtäväsi, koska lapsella on tosiaan isä, jonka pitäisi halata, helliä, viedä ulos ja leikkimään jne.
Mainosta päiväkoti lapselle paikkana, johon hän pääsee, koska on jo tarpeeksi iso. Puhu siitä aina positiivisessa sävyssä, vaikka lasta kuinka kiukuttaisi sinne mennä ja anna ymmärtää, että on hienoa, kun pääsee tuollaiseen paikkaan.Koeta heti hakiessasi kyetä keskittymään lapseen hetken verran esim. kuuntelemalla päivän asiat ja ihan ottamalla syliin, vaikka ei tekisi mielikään. Pääset itse helpommalla, kun toimit näin.
Jos joka päivä jaksat sen tsemppihetken lapsen kanssa (luet kirjan, letität hiukset tai ihailet hänen piirustuksiaan tms), uskon, että mustasukkaisuus vähenee huomattavasti. Kotitöitä tehdessäsi voit yrittää ohimennen huomautella, miten iso apua lapsesta on, kun kerää leluja tai vie lautasen tiskipöydälle tai "ripustaa" pyykkiä kuivumaan ja annat ymmärtää kuin se olisi sinulle suuri helpotus. Vaikka tämä vaihtoehto pelottaakin, niin voisit myös joskus yrittää saada lasta tekemään jotain kivaa sisarukselleenkin ja kehua siitä esim. pyydät tuomaan jonkun lelun vauvalle ja kiität siitä sitten kovasti tai pyydät, että hän laulaa vauvalle, kun vauva pitää niin kovasti laulusta. Vaikka laulu olisi kamalaa määintää, niin positiivinen palaute yhdistettynä sisarukseen vähentää mustasukkaisuutta. Seuraavalla kerralla voit jo kehua, miten hän auttaa niin hienosti vauvanhoidossa laulamalla, kun vauvaa kiukuttaa tms. Yritä siis kääntää mustasukkaisuus positiiviseksi kiinnostukseksi vauvaa kohtaan. Korostamalla vauvan avuttomuutta ja isomman apua voit ehkä saada huomattavasti hälvennettyä mustasukkaisuutta ja siten omia pelkojasi. Vahtimista et toki voi jättää missään nimessä.
Uskoisin, että FAS-lapsille on tarjolla toimintaterapiaa, otapa yhteys neuvolaan ja kysy.
Outoa ettei muutamat kommentoijat näe, miten uupumus voi vaikuttaa ap:n tunteisiin.
Ymmärrän myös sen, että ap:n mies jollain tapaa toivoo, että asiat olisi ihan kunnossa. Ajattelee varmaan, että hän raskaassa työssä raataa perheensä hyväksi, että kaikki tässä yritetään parhaamme. Kotonakaan ei varmaan ole kiva olla, kun todellisuus lävähtää ikävästi silmille. Mutta kun tosiaan se pään pensaaseen paneminen ja ihmeen toivominen ei taida auttaa.
Ja jos ap nyt sanoisi, että hän ei kestä enää tuota lasta, ja isän mielestä paras ratkaisu olisi antaa lapsi adoptioon (en tiedä edes onnistuuko se oikeasti), niin ei se olisi ap:n masinoimaa isän riistämistä lapselta tai mitään muutakaan. Adoptio olisi silloin ihan miehen oma päätös, eikä ap:lla siihen tosiasiassa ole juuta eikä jaata sanottavana. Oikeasti miehen pitäisi tajuta noiden huosta-fantasioiden sijaan reagoida ap:n avunhuutoon alkamalla panostaa perheeseensä töihin karkaamisen sijaan.
Päivähoitoon meno on hyvä alku, mutta ei se todellakaan riitä, muistathan sen ap.
...jos mun aiemmat lapset alkaa yhtään hiertää uutta naista, niin kenkää. Ennemmin tai myöhemmin, yleensä aika nopeasti nainen alkaa hyökkäilemään mun olemassaolevaa jälkikasvua vastaan.
Se on muuten kumma, että USKALTAVAT tehdä näin. Ilmeisesti valtaenemmistö miehistä on kilttejä pikku hiirulaisia, jotka antavat uuden naisen savustaa jo olemassaolevan jälkikasvun pihalle.
Sitten onkin HIRVEÄ järkytys, kun mies onkin sitoutunut lapsiinsa. Mun lapsilla on kuitenkin vain mut, äidistä ei ole mihinkään. Joten aina ja kaikissa tilanteissa mun on valittava lapset.
Tämä ei loppupeleissä koskaan sovi kenellekään naiselle. Mutta riittääpä vaihtelua isille!
kun ei enää itsellä nappaa kasvattaminen niin lykätään muiden huoleksi=huostaan???