vauva kolhii itseään
mein pieni yrittää ylös koko ajan (n 7 kk vasta). Sil on kauhea hinku pystyyn ja menohalut muutenkin. Siis konttaa jo ympäriinsä ja aina kun näkee jonkin mitä vasten vois nousta, niin sitä yrtitetään. Varmaan kävelee jo ennen yhtä ikävuotta. Onko se mahdollista?
Koko ajan tulee osumaa, kuin nyrkkeilijälle. Vaikka katsotaa kyllä perään, mut täydellinen suoja tulis vaan siitä, et kulkee koko päivän iholla. Tekeekö muut niin? Mul on kamala olo, kun jos hetkeks kiinnittää huomion muualle, niin jo jotain tapahtuu. Hän kepsahtaa "omasta korkeudestaan" nurin melkein kerta päivässä, kun on lähtenyt jotain ylös, eikä sit onnistukaan.
Pelkään, et tulee jotain vaurioita, mut järki sanoo, et lapset on opetellu kävelemään elämän sivu ja noita pikku haavereita sattuu. Päällepäin ei siis näy ikinä mitään, nopea itku äitin sylissä ja taas mennään.
Jos yrittää pitää sylissä paikoillaan, niin itkee ja kiemurtelee, jotta pääsis viipottamaan. Olen vienyt pinnasänkyyn aina turvaan, siksi aikaa kun esim käyn istunnolla vessassa tai on muuta aikaa vievää puuhaa.
Olen miettinyt semmosen puisen leikkikehän ostoa, mut kannataako tässä vaiheessa enää? Vai miten vanhaksi lapset niissä pysyvät, ennenku oppivat kiipeämään yli (noin)?
Kommentit (5)
mä vähän ajattelinkin, että tässä vaiheessa turhaa ostaa ehkä sitä kehää. On niin kalliita mokomat...
Joo ja tosiaa mustelmia otsassa parikin tällä hetkellä, et ne on kyllä tuttuja, vaikka ylempänä sanoinkin, et päällepäin kaikki ok.
Mut antaa toisen sit harjoitella :)
tuo vaihe ohi. Aika pian vauva älysi, että kun teen näin, sattuu. Vauva kaatui monta kertaa suorilta jaloilta taaksepäin, sitten keksi alkaa huutaa, kun haluaa alas, niin joku tulee hänet laskemaan. Pian jo osasi itsekin laskeutua.
meillä kuopus oli nopea liikkeelle lähtijä, tuo vaihe kesti muutaman viikon. Nopeasti se tasapaino löytyi. Kuopus nousi seisomaan 6,5 kk, käveli 10 kk iässä.
ei ihme että olet ap stressaantunut. :) Jotkut vauvat ei vielä näytä edes oppivan niistä kolhuistaan juuri mitään, vaan änkeävät heti samaan paikkaan pystyyn...
Meillä on kaksi lasta, joista molemmat ovat kävelleet 11 kuukautta vanhana (mikä ei muuten ole mitenkään erityisen aikaisin). Ne kuukaudet, ennen kuin ovat kunnolla oppineet kävelemään, on olleet aikamoisia. Molemmat on olleet kolhuilla ja kuhmuilla, ja on heihin sattunut ihan kunnolla. Esikoisella jäi etuhamapsiinkin jäljet, kun kaatui.
Kyllä se vaihe menee ohi, nyt vaan tarkkana. Lapsen pää kestää normaalit kupsahtelut, mutta ei esimerkiksi kivilattialla kaatumsta.
Jatkuvalla syötöllä otsa kuhmuilla. Toinen ehti parantua, niin kohta oli taas uusi kuhmu. Meillä tyttö kolhaisi itsensä olohuoneen arkkupöydän kulmaan ja oikea silmä mustui. Nopeasti menee ohi tuo vaihe. Eipä se opi jos ei saa harjoitella. Muistan kyllä, milaista vahtimista tuo aika oli. sinuna en enää hassaisi rahoja leikkikehään, yli se kohta tulee! ;)