Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7413)
Vierailija kirjoitti:
Tuo Virven kontrolloimisen tarve on kyllä jäätävä ja saattaa hyvinkin olla merkki masennuksesta tai ahdistuksesta. Kaikilla elämän osa-alueilla on koko ajan tiukka kontrolli päällä ilman minkäänlaista liikkumisvaraa tai mahdollisuutta hölläämiseen. Asunto, tavaramäärä, rahan käyttö, sijoittaminen, syöminen, työnteko...tuo työssäuupuminen ei yllätä yhtään kun Virven kaltaisille kontrollifriikeille on vaikea ymmärtää, että kaikkea ei voi käsikirjoittaa ennalta valmiiksi etenkään työelämässä vaan siellä on pakko pystyä sietämään epävarmuutta, keskeneräisyyttä ja muuttuvia tilanteita.
Sitten puhuu, että minimalismi tuo vapautta, seesteisyyttä ja onnea. No ei näköjään tuo! Ei se minimalismi ole mikään oikotie onneen. Ei, vaikka tavaraa ja muuta ylimääräistä karsisi kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Virven mukaan yksi syy sille, että eivät jatkaneet sisustussuunnittelijan kanssa, oli se, että virve ei jaksa oireisena päättää sisustuksesta. Nyt sitten kuitenkin koko ajan katsoo kuvia muiden sisustetuista minikodeista, analysoi niitä ja veivaa oman asunnon sisustuksen kanssa. Ristiriitaista?
On eri asia jaksaa tehdä päätöksiä ja jaksaa katsella kuvia. Jos on täysin uupunut, niin jo pelkän ruuan valitseminen ruokalistalta voi olla liikaa, vaikka se on vain yksi ateria. Kyllä sitä silti voi jaksaa lukea erilaisia ruokalistoja.
En seuraa aktiivisesti hänen blogia. Kerran parissa kuukaudessa käyn vilkaisemassa. Mulla tulee hänestä sellainen ihminen mieleen joka on ihan pihalla omasta itsestään. Etsii itseään näiden trendikkäiden villitysten kautta eikä mistään löydä rauhaa. Kun vaan rauhottuisi ja tekisi sitä mikä tuntuu hyvältä, ei sitä mikä on nyt in ja mikä näyttää hyvältä ja kiinnostaa lukijoita. Unohtaisi sen erilaisuuden tavoittelun ja ainaisen suorittamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virven mukaan yksi syy sille, että eivät jatkaneet sisustussuunnittelijan kanssa, oli se, että virve ei jaksa oireisena päättää sisustuksesta. Nyt sitten kuitenkin koko ajan katsoo kuvia muiden sisustetuista minikodeista, analysoi niitä ja veivaa oman asunnon sisustuksen kanssa. Ristiriitaista?
On eri asia jaksaa tehdä päätöksiä ja jaksaa katsella kuvia. Jos on täysin uupunut, niin jo pelkän ruuan valitseminen ruokalistalta voi olla liikaa, vaikka se on vain yksi ateria. Kyllä sitä silti voi jaksaa lukea erilaisia ruokalistoja.
Totta varmasti tämäkin, mutta hänen tapauksessaan olisi varmasti hyvä lopettaa sen sisustuksen vatkaaminen, koska tuskin sellainen toiminta helpottaa uupuneen oloa. Vai miksi pitää koko ajan analysoida ja pohtia asiaa, jonka voisi vaan jättää rauhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virven mukaan yksi syy sille, että eivät jatkaneet sisustussuunnittelijan kanssa, oli se, että virve ei jaksa oireisena päättää sisustuksesta. Nyt sitten kuitenkin koko ajan katsoo kuvia muiden sisustetuista minikodeista, analysoi niitä ja veivaa oman asunnon sisustuksen kanssa. Ristiriitaista?
On eri asia jaksaa tehdä päätöksiä ja jaksaa katsella kuvia. Jos on täysin uupunut, niin jo pelkän ruuan valitseminen ruokalistalta voi olla liikaa, vaikka se on vain yksi ateria. Kyllä sitä silti voi jaksaa lukea erilaisia ruokalistoja.
Totta varmasti tämäkin, mutta hänen tapauksessaan olisi varmasti hyvä lopettaa sen sisustuksen vatkaaminen, koska tuskin sellainen toiminta helpottaa uupuneen oloa. Vai miksi pitää koko ajan analysoida ja pohtia asiaa, jonka voisi vaan jättää rauhaan?
Pakko-oireisuutta? Tulee esille aika monen asian suhteen. Hän ikään kuin jumittaa aiheissa.
Itse vähän epäilen, että Virvellä saattaa olla ocd. Itselläni on myös ja tunnistan hänestä monia pakkomielteisiä piirteitä.
Mulle tulee nykyään Virveä seuratessa surullinen olo. Nuukailu joka suuntaan on elämän ykkösasia eikä siitä voi joustaa edes oman terveyden tähden (tuo naurettava rautatablettien osittaminen, jotta tuubista riittää pidempään.) Ristiriitaista kyllä, Virve tuntuu voivan nyt paljon huonommin kuin silloin, kun ei vielä harrastanut näitä uusia, elämänlaatua parantavia asioita. Nykyäänhän nuo päivitykset on lähinnä maanista hössötystä ja stressaamista milloin mistäkin ilman punaista lankaa. Virve ei todellakaan tunnu tajuavan, ettei onni tule ulkoisten asioiden pakonomaisesta hallinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee nykyään Virveä seuratessa surullinen olo. Nuukailu joka suuntaan on elämän ykkösasia eikä siitä voi joustaa edes oman terveyden tähden (tuo naurettava rautatablettien osittaminen, jotta tuubista riittää pidempään.) Ristiriitaista kyllä, Virve tuntuu voivan nyt paljon huonommin kuin silloin, kun ei vielä harrastanut näitä uusia, elämänlaatua parantavia asioita. Nykyäänhän nuo päivitykset on lähinnä maanista hössötystä ja stressaamista milloin mistäkin ilman punaista lankaa. Virve ei todellakaan tunnu tajuavan, ettei onni tule ulkoisten asioiden pakonomaisesta hallinnasta.
Tämä on ihan totta. Poissa oli ahdistuneisuus, ylenmääräiset pakonomaisilta tuntuvat asioiden analysoinnit ja kaikessa pihistely, silloin kun Virve vielä oli höpsö kosmetiikkaintoilija. Vaikutti tosiaan silloin paljon vapaammalta ja elonsa kevyemmältä. Nyt kaikki on jotenkin hirmu kontrolloitua.
Vierailija kirjoitti:
Itse vähän epäilen, että Virvellä saattaa olla ocd. Itselläni on myös ja tunnistan hänestä monia pakkomielteisiä piirteitä.
Onkohan tuo raju rahankäytön, tavaroiden ja syömisten kontrollointi ocd:tä? Ja niihin liittyvä ajatus paremmasta elämästä/onnellisuudesta/terveellisyydestä/vapaudesta?
Ja tuo jatkuva suorittaminen. Milloin se koskee sijoittamista, kauppalaskuissa säästämistä, terveellistä syömistä, tavaroiden minimoimista, self help -oppaiden lukemista, itsensä sivistämistä. Siitä puhumattakaan, millainen Virve mahtaa olla töissä. Kaikesta tehdään projekti. Kaikkea suoritetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vähän epäilen, että Virvellä saattaa olla ocd. Itselläni on myös ja tunnistan hänestä monia pakkomielteisiä piirteitä.
Onkohan tuo raju rahankäytön, tavaroiden ja syömisten kontrollointi ocd:tä? Ja niihin liittyvä ajatus paremmasta elämästä/onnellisuudesta/terveellisyydestä/vapaudesta?
Onhan se mahdollista. Tarve kontrolloida omia tekemisiä ja se, että asioiden on oltava tietyssä järjestyksessä, jotta pystyy saamaan mielenrauhan. Toki kyse voi varmasti olla jostakin muusta myös. Ocd tuli ensin vain mieleen. Se on henkisesti ihan hirveän uuvuttava mielenterveyden häiriö.
No nyt on ostettu tarpeeseen pikkupöytää, terassikalusteita, kuivaustelinettä, tuuletinta miehen työhuoneeseen... Virve itse kirjoitti, että olivat miehensä kans vaan päättäneet, että nyt ostetaan eikä mietitä enempää. Kun tarve on! Miehensä on ilmeisesti sitten samanlainen ylianalysoija. Eivätkö ajattele ollenkaan, kuinka paljon menee hukkaan tärkeää energiaa ja aikaa, kun veivaavat turhia pikkuasioita??
Vierailija kirjoitti:
Ristiriitaista kyllä, Virve tuntuu voivan nyt paljon huonommin kuin silloin, kun ei vielä harrastanut näitä uusia, elämänlaatua parantavia asioita. Nykyäänhän nuo päivitykset on lähinnä maanista hössötystä ja stressaamista milloin mistäkin ilman punaista lankaa. Virve ei todellakaan tunnu tajuavan, ettei onni tule ulkoisten asioiden pakonomaisesta hallinnasta.
Mulle tulee mieleen, että tämä nykyinen hössötys on nimenomaan oireilua jostain taustalla olevasta ongelmasta, jota ei tarvitse kohdata kun keskittää energiaa näihin pinnallisiin asioihin. Esim. se, ettei ole missään vaiheessa tuntunut viihtyvän Ruotsissa, on varmasti ollut iso haaste, johon ei auta tavaroiden tai ruokalaskun kyttääminen.
Kummasti piti taas moneen kertaan painottaa sitä, että heillä olisi kyllä varaa isompaankin taloon ja autoon ja ties mihin. Eivät he nyt oikeasti niiiiiiiin varakkaita ole.
Oon joskus miettinyt, miksi seuraan Virveä somessa, koska monet hänen juttunsa ärsyttävät. Toisaalta, kun hän eile puhui esim. matkustamisesta, pystyin hyvin samaistumaan hänen ajatuksiinsa, vaikka tapani matkustaa onkin vähän toisenlainen. Pienituloisena tosin hänen sijoitusjuttunsa lähinnä ärsyttävät, vaikka olen itsekin jossain määrin asiasta kiinnostunut ja kukapa ei haluaisi vaurastua?
Ferritiini-jutut kiinnostavat aina, koska itse olen kärsinyt asiasta vuosia. Toki itsekin ajattelen, että väsymykseni ja p*ska oloni voivat johtua muustakin. Tavallaan sitä toivoo, että elämäni muuttuisi kun rautavarastot olisivat kunnossa, mutta en toivo liikoja.
Virve ja puolisonsa taitavat molemmat olla Hanhu Hanhia, joilla (työ)asiat aina vaan jotenkin suttaantuu. Storien mukaan puoliso oli aivan yhtäkkiä saanut puhelun, jossa tarjottiin mahdollisuutta opiskella ja tehdä töitä alalla, joka häntä kiinnostaa paljon, mutta jossa ei kuitenkaan ollut nähnyt realistista mahdollisuutta työskennellä. Ja jes, on sellaisia töitä, joita voi tehdä netin välityksellä, niin voipi vaikka sieltä Aasiasta käsin työskennellä.
Oli myös pitkät jaarittelut matkustamisesta. Siitäkin huokui ristiriitaisuus sen kanssa minkälaista elämää Ruotsissa halutaan viettää: kuten syödä hävikkiruokaa ja kasviksia, jotta maapallo säästyisi (rahallisen säästön lisäksi). Sitten kuitenkin nähdään se toive-elämä jossain Aasian metropolissa, missä ei varmasti ole ympäristöarvot paikallisten prio-listalla. Ja kehutaan maasta taivaisiin (liha)ruokaa ja juomaa, jota voi ostaa eurolla jostain katukojusta.
En tiedä heistä, ja varmaan somejulkisuus vaikuttaa. Mutta Ruotsissa on varmaan paljon parempi työtilanne kuin Suomessa. Eli työtarjouksiakin voi tulla. Täällä sellaisesta saa nauttia vaan harvat ja vain tietyillä aloilla. Kontrasti on suuri. Kun juttelin esim.Saksalaisen kaverini kanssa, hänellä ei ole koskaan ollut vaikeuksia työllistyä. Jättimäinen maa ja paljon työmahdollisuuksia. Itse olen korkeammin koulutettu enkä voi edes Suomessa haaveilla siitä työstä mitä hän tekee.
Vierailija kirjoitti:
Virve ja puolisonsa taitavat molemmat olla Hanhu Hanhia, joilla (työ)asiat aina vaan jotenkin suttaantuu. Storien mukaan puoliso oli aivan yhtäkkiä saanut puhelun, jossa tarjottiin mahdollisuutta opiskella ja tehdä töitä alalla, joka häntä kiinnostaa paljon, mutta jossa ei kuitenkaan ollut nähnyt realistista mahdollisuutta työskennellä. Ja jes, on sellaisia töitä, joita voi tehdä netin välityksellä, niin voipi vaikka sieltä Aasiasta käsin työskennellä.
Oli myös pitkät jaarittelut matkustamisesta. Siitäkin huokui ristiriitaisuus sen kanssa minkälaista elämää Ruotsissa halutaan viettää: kuten syödä hävikkiruokaa ja kasviksia, jotta maapallo säästyisi (rahallisen säästön lisäksi). Sitten kuitenkin nähdään se toive-elämä jossain Aasian metropolissa, missä ei varmasti ole ympäristöarvot paikallisten prio-listalla. Ja kehutaan maasta taivaisiin (liha)ruokaa ja juomaa, jota voi ostaa eurolla jostain katukojusta.
Arvot kyllä lentävät romukoppaan ulkomailla. Eikä 1000€ majoituksesta aasiassa ole paljon, kun taas ruotsissa oli valinta asua niinkin kalliisti että maksoivat yhdessä 250€/kk omistusasunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Virve ja puolisonsa taitavat molemmat olla Hanhu Hanhia, joilla (työ)asiat aina vaan jotenkin suttaantuu. Storien mukaan puoliso oli aivan yhtäkkiä saanut puhelun, jossa tarjottiin mahdollisuutta opiskella ja tehdä töitä alalla, joka häntä kiinnostaa paljon, mutta jossa ei kuitenkaan ollut nähnyt realistista mahdollisuutta työskennellä. Ja jes, on sellaisia töitä, joita voi tehdä netin välityksellä, niin voipi vaikka sieltä Aasiasta käsin työskennellä.
Oli myös pitkät jaarittelut matkustamisesta. Siitäkin huokui ristiriitaisuus sen kanssa minkälaista elämää Ruotsissa halutaan viettää: kuten syödä hävikkiruokaa ja kasviksia, jotta maapallo säästyisi (rahallisen säästön lisäksi). Sitten kuitenkin nähdään se toive-elämä jossain Aasian metropolissa, missä ei varmasti ole ympäristöarvot paikallisten prio-listalla. Ja kehutaan maasta taivaisiin (liha)ruokaa ja juomaa, jota voi ostaa eurolla jostain katukojusta.
Vähän suosittelen pitämään sellaista suodatinta, jolla käännetään sometekstejä suomen kielelle. Eikös se Virven puoliso ollut jossain teatterialalla, musiikkihommia? Taatusti on ollut koronan vuoksi duunit vähissä, aika lailla työttömänä. Nyt on saanut tilaisuuden opiskella, siis ensin tehdä jollain toisella alalla palkattoman harjoittelun? Ja sen jälkeen kun on käyty kurssit ja saatu pätevyydet, voi tehdä samaa alaa ihan palkan edestäkin? Eikö nää ihan samat jutut voisi tapahtua ihan missä tahansa Suomen ammattiopistossa? Ja itse asiassa työkkäri jopa velvoittaisi rustaamaan hakemuksia riittävän moneen koulutukseen, jos katsottaisiin että ei tämä taidehomma tosiaan koronavuosina työllistävästä näytä.
En siis ole seurannut Virveä netissä vuosiin, mutta monen vuoden kokemuksella veikkaisin että totuus olisi suunnilleen näin? Ja sehän on lipsautettu, että ulkomailla reissaaminen on enemmän Virven kuin miehen toive. Nyt on sitten tulevaisuudessa miehellä yksi syy vähemmän asua kotimaassaan, kun hommaa ammatin jossa voi tehdä etätöitä.
Ja oli hakenut ruokakaupasta c-vitamiiniporetablettituubin, josta alkaa ottaa, jotta rauta imeytyy paremmin. Kuulemma riittää 1/4 tabletista kerralla. Yleensähän noita kyllä laitetaan lasiin yksi tabletti kerralla... Sairaalloisen pihiä!